Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Hoidettava viimeistään...
Hoitaja 00.00.2017
Hoitaja 00.00.2017

Iitu ja Laura, teidät on erotettu hoitotehtävistänne!

Hoitajat! Jatkossa jos hoitokerta venyy yli kuukauden, niin olkaa ystävällisiä ja infotkaa vieraskirjassa, että teillä on kiireitä. Voidaan neuvotella sitten joku helpompi hoitotapa tai antaa lisä-aikaa hoitamiseen.

-Viljami

 

Hoitopalkka

  • Peruspalkka on 10v€ (tarinassa on suoritettu annetut tehtävät)
  • Plussaapalkkaa saat, jos olet avustanut tallitöissä yms. ja jos tarinasi on pitkä ja kattava, sekä omasta kaapista löytyvästä vapaa-ehtoisesta extratehtävästä.

Merkkien suorittaminen

Hoitaja     

suoritukset

Hoitaja suoritukset
hoitaja suoritukset

 

Hoitajien tarinavihko  << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Sipsi

29.09.2012 11:15
-Liuhuletti- merkintö 5 kerta 9
Tänään aurinko porotti keskellä taivasta. Muutama pilvi viiletti taivaalla. Raikas ilma tunki sieraimiini, valo valtasi huoneeni ja minä yritin piiloutua peittoni alle. Eilen myöhään illalla olimme hakeneet minulle pikkuveljen. Se oli ihan äly ihana, ihastuin siihen melkeimpä heti. Hänen nimensä oli Jaakko, kolmevuotias kauhistus. Vaikka hän osasi olla herrasmies ja kaikkea, mutta pahatkin puolet herrasta löytyi. Huokaisin sängyssäni ja venyttelin ulisten. Sitten tempaisin peiton päältäni, nousin ylös ja menin pesemään hampaat. Söin keittiössä reippaasti aamupalan ja laitoin vaatteet päälleni. Tai siis vaihdoin yöpuvun päivä vaatteisiin.

Nousin pyöränsatulaan ja aloin polkea upealla poni pyörälläni, joka hohti vihreänä auringossa. Isä ja Jaakko menivät autolla jonnekkin leikkipuistoon. No saisivatpa olla kahdestaan. Poljin rauhallista tahtia kunnes päädyin Sadetanssin soraisaan pihaan. Soraa sinkoili ja pöly pölisi kaikkialla. Jätin pyöräni lukkoon pihalle ja menin talliin.

Tallissa oli hiljaista, eilinen tamma oli lähtenyt takaisin omaan talliinsa ja nyt tallissa oli tylsistyttävää. Luihu katseli karsinastaan. Samoin karsina naapuri Mimmi. Silitin molempien silkkisiä turpia ja menin sitten annettuani pusun Luihulle, toimistoon. Katsoin kenellä menisin ylihuomenna. No saisin hypätä Fasulla, hymyilin ja vein sitten laukkuni kappiini. Menin sitten hoitamaan Luihua, otin Luihun karsinasta ja solmin sen käytävälle. Otin sitten orin harjat ja aloimpa siten harjaaman sottuista oria.
Kun poika oli harjattu hain sen varusteet ja varustin, sen huolellisesti. KUn satula oli aloillaan ja satulavyö kiinni, aloin tunkea kuolaimia orin suuhun. Hetken Luihu tappeli vastaan, mutta lopulta sain kuolaimet sujautettua sen ällöttävään suuhun.

vein orin pihalle ja pomppasin satulaan. Jalustimet olivatkin ihan sopivat, joten pääsin helpommalla. Kirin kuitnkin ennen lähtöa satulavyön, mikä osottautui luultua helpommaksi. Sitten lähdimme maastoon köpöttelemään.

Luihu oli todella hienosti. Se käveli rauhallisesti ja varmasti, pyydettäessä se kuunteli tarkkaan ja oli aivan upea. Se ravikin oli rauhallista ja kevyttä. Keventelimme hiekkaisilla teillä ja laukkailimme suorilla teillä ja pelloilla saatoimme ottaa vähän taukoa. Katselin kuinka muuttolinnut lensivät taivaan halkin etelään. Maa oli metsässä ihanan väristä, oli kaiken maailman maalipisaroita sun muita. Lehdet kahisivat Luihun laahustaessa lehtimeren keskellä.

Maaston jälkeen hoidin orin huolellisesti, tarkistin sen jalat ja katsoin suliko satulasta hiertymiä. No ei kaikki oli kunnossa. Huomenna olisi se rieha, joten en tänään viitsinyt ratsastaa tunti-puolta enempää. Kun Luihu oli syömässä heiniään tyytyväisenä, lähdin hiljaa tallilta.
Matkalla kotiin tapasin Dragonin, hän moikkasi minulle hymyillen, minäkin hymyilin ja vilkutin. Kotipihassa jarrutin pyörääni niin, että jäljet jäivät näkyviin. Menin sisälle ja aloin touhuta omiani.

Luihu & Sipsi

Ps. perään tulee nyt sitten se rieha. ;)

Prrrrrrr!!!! herätyskello soi ja minä pomppasin sängystäni innostuneena. Vilkaisin kelloa, se oli 10.05. Vedin kaapistani harmaat golleke housut, vaaleanpunaisen topin, keltaisen hupparin ja sitten pakkasin laukkuuni ridahousut, kenggät, kypärän, ratastus hanskat ja puhelimen työnsin taskuuni. Sitten juoksin syömään. Pesin hampaat äkkiä ja vilkaisin jälleen kelloa, se oli 10.55. Ja olin niin innoissani jo lähtemässä.

Kello 11.46 isä lähti kaasupohjassa pihasta. Minä istuin autossa, laukku sylissäni. Ja saavuimme soratietä pitkin tallipihalle. Jossa olikin jo muutama auto. Avasin oven ja katsoin kännykkääni, se oli jo 12.01.
-Heippa isi, tuut hakemaan kaheksalta! minä moikkasin ja paiskasin oven kiinni
-Selvä. Isä ehti huikkasta ja vilkkutti hymyillen.
Jaakko istui takapenkillä ja leikki lelu autolla.
Juoksin muiden luo ja sitten melkein heti aloimme juttelemaan. Kaikki olivat toimistossa ja odottivat innolla Hennun tulemista. Ja niin se Hennu sitten tulikin, viimein.
Lähdimme heti Hennun tultua siivoamaan tallipihaa, joka oli jo aikamoisessa kunnossa. Siivosimme porukalla koko tallipihan ja pian pääsimmekin kunnostamaan estekalustoa. Kun nämä hommat oli tehty pidimme tauon. Se olikin lyhyt tauko. Ehdimme juoda mehua ja syödä pikkuisen evästä.

Menimme sitten Aasien pihattoon ja aloimme lastata lantaa kottareihin. Aasit ihmettelivät tarhassa, että mitä tapahtuu, mutta eivät tulleet häiritsemään. hennu vei aasit talliin. Kaikki uurastivat kovasti, ja pianhan hommaoli hoidettu. Noin kolme kottarillista lantaa ja huonoa heinää lantalaan ja uudet turpeet sekoitettuna vanhaan turpeeseen. Katsoimme tulosta ja sehän oli siisti.

Menimme talliin ja jaoimme porukan kahtia, tai siis Hennu jakoi. Pääsin Even, Dragonin ja Haisulin kanssa samaan joukkoon. Sitten se Hennu antoi meille toisen aasin ja toiselle joukolle toisen. Me saimme hoidettavaksi Jörön. Kaikki saivat osallistua hoitamiseen. Jokainen putsasi yhden kavion. Harjauskin sujui ilman riitaa. :)
-Tää on sitten tosi kivaa. Minä tokaisin hiljisuudessa.
-Niin on, ainakin tähän mennessä. Dragon ilmoitti.
-Eihän sitä tiiä jos kohta sattuu jotain kamalaa. Eve selitti
-Tai jos tippuu tunnilla. Haisuli kertoi.
-Joopa joo. Minä tiuskasin.

Kun aasit oli hoidettu menimme kaikki siivoamaan tallipihattoa. Se oli kurjassa kunnossa, vaikka yleisessä käytössä olikin. /; Sen siivottuamme pääsimme ratsastamaan.
Laitoimme ripeästi hepat kuntoon ja menimme joko tunnille tai maastoon. Minä menin Luihun kanssa tunnille. Tunnille tuli aika moni, mutta Dragon päätti kuitenkin mennä maastoon Haisulin kanssa.

Tunnilla oli ihan sika kivaa, Luihu oli kuuntelevainen ja totteli käskyjä. Menimme puomeja ja pieniä esteitä. Harjoittelimme nääs sitä esteistuntaa, mikä minusta oli helppoa. Luihukin hyppäsi hienosti, jos paria puomintiputusta ei lasketa. :D Mirjam vaikutti mukavalta, naurskelimme satulassa vähän kaikelle. Varsinkin omille mokille. xD (sori kun näitä hymiöitä tuuppaa)

Tunnin jälkeen veimme hepat talliin ja jätimme sinne hoidettuina. (; Menimme kaikki buffettiin syömään tukevan päivällisen. Voi että kun oli hyvää ruokaa.
-Jam.. minä ja moni muukin tytöistä totesivat.
Syötyämme pidimme taukotuvassa pienen juttelu hetken, sillä meillä oli tuo aika kulunut hitaammin ja pian huomasimme olevan edelä aikatauluja.

Valmistauduimme sitten leikkitunnille. Laitoin luihulle vain nopeasti suitset päähän ja vein sen maneesiin. Kun kaikki olivat tulleet, pomppasimme hoitsujen/omien heppojen selkään. Löntystelimme uralla ja juttelimme.

Kun olimme kävelleet pitkät alkukäynnit. Käännyimme naisten istuntaan ja yritimme tasapainotella jopa ravissa. Kaikki tippuivat melkein heti, samoin minä. Luihu ei mennytkään ihan niin kivasti, mitä luulin. No ainakun tippahdin, nousin vain takaisin selkään. Hennu teetti meille kaiken laisia leikkejä. Esim tallipalaa, pakko vaihtaa peliä, peiliä, väriä ja sitten otettiin maa meri laivaakin.
Lopulta kuitenkin piti lopettaa ja pysäyttää hevoset. Loppukäynnit kuljimme väärin päin istuen. Se oli hauskaa. (:

Tallissa hoidimm huolellisesti hepat ja lähdimme kotiin. Minä odottelin kyytiäni ja sieltähän se kahasikin. Avasin auton oven ja pomppasin etupenkille. Sitten ajoimme kotiin. ;)

S&L
KIITOS IHANASTA RIEHASTA!!!

Vastaus:

Kiitos pitkästä tarinasta! Saat 20v€ (:

Nimi: Eve

27.09.2012 19:07
RIEHA:D

Pyöräni lennätti soraa renkaistaan kun kaarsin Sadetanssin pihaan. Tänään tallilla järjestettäisiin syysrieha, ja olin päättänyt aikani kuluksi lähteä katsastamaan menoa. Niin, ja hevosia tietenkin. Olin nähnyt lehdessä pienen ilmoituksen ja innostunut asiasta heti. Vasta muuttaneenahan en tiennyt koko tallin olemassaolosta mitään.

Pihassa tuoksui muta ja hevonen. Ohitseni vilisi ratsukoita ja hevosia, joiden kaviot roiskuttivat kuraa ympäriinsä. Onneksi tällä hetkellä ei satanut vettä, mutta sekään ei ollut kaukana. Kirosin hiljaa mielessäni, etten ollut tajunnut ottaa mukaan tallille sopivia kenkiä. Keltaiset Converseni muuttuivat hetkessä mudanruskeiksi.

- Hei! Tulisitko tänne!
Ensin en ymmärtänyt, että hän huusi minulle. Nainen käveli luokseni.
- Oletkos sä uusi täällä? Ai niin, minä olen muuten Hennu, tallin omistaja.
- Eve, esittäydyin.
- Onkos sulla kokemusta näistä kavioeläimistä? Hennu virnisti.
- Olenhan mä niitä hoitanut. Siksi kai mä tänne tulinkin, että saisin jotain vaihtelua tähän tylsään muuttorumbaan mikä meillä kotona on menossa, puuskahdin silmiäni pyöräyttäen.
- No siinä tapauksessa huolehdippas tästä Latesta nyt. Vie se karsinaan, sä löydät sen kyllä. Niin, ja voisit tulla puolen päivän aikoihin tuonne tallikahvioon.
Nyökkäsin ja Hennu jatkoi matkaa. Hämmentyneenä seisoin ponin riimunnaru toisessa kädessäni. Late katsoi minua uteliaasti tummilla silmillään ja tuuppasi minua turvallaan. Naurahtaen lähdin taluttamaan kaunista ponia talliin.

Löysin Laten karsinan helposti. Kiertelin tallissa, kunnes kello alkoi lähestyä kahtatoista. Sitten seurasin tallilaisten virtaa tallikahvioon.

Sain kokouksessa selville, että minut oli valittu järjestämään riehaa yhdessä muitten tyttöjen ja Hennun kanssa. Kaikki vaikuttivat mukavilta. Lisäksi sain riehatunneilleni ratsuksi Laten. Olin hieman kummissani, että minut oli noin vain napattu mukaan. Ei se minua loppujen lopuksi haitannut, sillä Hennulta sain lainaksi ratsastuskamppeet, ja oli mukavaa päästä ratsastamaan pitkän ajan jälkeen. Ehkä entisen hoitohevosenkin kaipuu hellittäisi vähän?

Puolen tunnin päästä jakaannuimme eri tehtäviin. Itse menin Hennun perässä saaden tehtäväkseni tallin varustehuoneen järjestelyn. Muut laittoivat pihaa kuntoon. Itsekseni hyräillen asettelin kaikki tavarat niille nimetyille paikoille. Sen jälkeen lakaisin varustehuoneen lattian, ja vielä tallinkin lattian kunnes menin ulos. Siellä haravoin märkiä, puoliksi maatuneita lehtiä pieniin kasoihin. Kun piha oli siistitty, suuntasimme joukolla aasien luo.

Siivosimme aasien pihattoa. Lapioin lantaa ja kuraista heinää kottikärryihin ahkerasti. Säpsähdin, kun tunsin painon olkapäälläni. Kääntyessäni huomasin pienen aasin tuijottavan minua suurilla älykkäillä silmillään. Taputin aasia kaulalle, mutta vastalahjaksi se tönäisi minua isolla päällään. Tasapainoni petti, ja lensin uhkaavasti kohti kottikärryjä. En ehtinyt tehdä mitään, kun koko lasti romahti maahan minä perässään, ja sain aloittaa työn alusta: tällä kertaa itsekkin likaisena...

Viimein oli ratsastuksen aika! Saimme valita, lähtisimmekö maastoon vaiko jäisimmekö tunnille. Valitsin maaston, sillä halusin alkuun tutustua Lateen ja kaivella parin kuukauden takaisia ratsastustaitojani esiin. Yritin mankua Hennun mukaan, sillä en ollut ennen täällä mennyt joten en tuntenut Latea enkä maastoa. Hennulla ei kuitenkaan ollut aikaa joten "reippaana tyttönä" kävin Hennun ehdotuksesta kysymässä Makea mukaan. Maken löydettyäni kysyin siis häneltä asiaa ja sain myöntävän vastauksen. Innoissani kipitin talliin varustamaan Latea. En malttanut odottaa selkään pääsyä!

Viimein olimme valmiit. Muut aloittelivat juuri tuntia kentällä, kun nousimme selkään. Make kiristi Neron satulavyötä. Ori oli upea, mutta ratsastin mielelläni Latella. Ohjasimme hevoset kohti kaunista metsää.

- Oletkos sä ennen ratsastanut miten? Make kysyi. Otin Latella muutaman raviaskeleen pysyäksemme perässä.
- Ennen tänne muuttoahan mä kävin tunneilla. Esteitä hyppäsin.
- Jaa-a. Sä olet sitten sitä estetyyppiä, Make virnisti.
- Niin kai.
Hevoset kävivät kärsimättömiksi, kun eteemme avautui upea peltosuora. Olisi ihanaa laukata... Vilkaisin Makea kärsimättömästi Latea pidätellen. Virnistäen Make vilkaisi kärsivää ilmettäni.
- Laukatakkos ajattelit? Sehän passaa. Mennään!
En ehtinyt sanoa juuta enkä jaata, kun Make karautti Neron kanssa laukkaan. Annoin Latelle pohjetta ja pian kiisimme hullun lailla tietä pitkin. Nautin kyydistä vedet silmissä. Late heitti muutaman ilopukin. Liian pian laukka kuitenkin loppui. Huohottaen Make alkoi nauraa:
- Aikamoista kyytiä. En muistakkaan milloin Late olisi noin kovaa viimeksi päästellyt.
Itse pyrskähdin iloisena nauruun. Mieleeni hiipi ajatus. Olisikohan se mahdollista...
- Make hei. Voisinko mä alkaa hoitaa Latea? Vai pitääkö se kysyä Hennulta?
- Ei sitä ainakaan ole mun tietääkseni varattu kellekkään, mutta varmistappas kuitenkin. Luulen kyllä että se onnistuu.

Käännyimme takaisin tallille. Kun olimme perillä, riisuimme hevosilta varusteet ja veimme ne karsinaan. Tunti oli loppunut ajat sitten, ja buffet oli käynnissä. Kysyin hoitohevosasiaa Hennulta saaden myöntävän vastauksen. Jes! Olisin voinut pomppia riemusta!

Noin tunnin kuluttua oli leikkitunnin aika. Ilman varusteita. Sujautin riimun Laten päähän ja talutin sen maneesiin. Ulkona alkoi tihkuttaa. Viimein kaikki olivat valmiina, ja änkesin Laten selkään. Hennu piti tunnin, ja oli tehnyt meille pienen tehtäväradan: pujottelua ja muita ratsastusleikkejä. Tunti oli mukava, ja sujui hyvin paria pientä pukkia ja putoamista lukuunottamatta.

Tunti loppui, ja juoksin jo kovaksi yltyneessä sateessa talliin. Siellä harjasin Laten, ja puhdistin sen karsinan. Laitoin ponille vielä kevyen loimen ja iltaruuan puhtaaseen ruokakippoon. Lopuksi vaihdoin lainavaatteet omiini(pesisin ne kuitenkin kotona ennen palauttamista:D)ja lähdin onnellisena sateessa polkemaan kohti kotia.
---
Tässä tää riehatarina:))

Vastaus:

Olin tosi tyytyväinen tarinaasi, tykkäsin kirjoitustavastasi ja siitä, että otit muitakin mukaan kertomaasi. Ja tuo tekstin jaksottelu tuollein kunnolla on tosi hyvä, pitkää pötkötekstiä on aika puuduttavaa lukea..!
Tosi kiva, kun Latea aloit hoitelemaan, odotan uutta tarinaa innolla (:
Saat Laten hoidoista ja muutenkin ensimmäisestä kerrasta 10v€. Kaappisi lisään myös tänään.

Nimi: Haisuli

26.09.2012 20:33
Raisakin näytti olevan ulkona nauttimassa tuulisesta syyspäivästä, joten minulla olisi hyvää aikaa siivota karsina! Automaattisesti jalkani ohjasivat minut hakemaan kottikärryt ja talikon. Avasin karsinan oven joka narahti kotoisasti, ja vedin kottikset sisään. Turve pöllysi ja lantakikkareet saivat kyytiä, huomasin, että karsina kaipaisi muutenkin hieman tiskiharjaa ja ämpärillisen vettä... 10 minuutin päästä turvetta oli enää parin sentin kerros, joten turvettakin tarvitsisi hakea lisää ainakin kottikärryllinen. Normaalisti olisin masentunut ajatuksesta mutta tauon jälkeen olin intoa täynnä, ja halusin saada kaiken valmiiksi ja päästä ratsastamaan. Otin Kottikärryjen kahvoista kiinni ja kiikutin kottikset lantalaan jossa tyhjensin ne. Tämän jälkeen menin hakemaan lisää turvetta, kentällä ratsasti joku yksikseen. Otin turve varaston(?) vierestä lapion ja aloin lappaamaan kuivaa ja pöllyävää turvetta kottikärryihin. Taivas oli muuttunut tasaisen harmaaksi ja pian alkoi tupruttaa pientä sadetta, kipitin -vielä- kuivan turpeen kanssa talliin ja suorinta tietä Raisan karsinalle. Kippasin koko laskin keskelle karsinaa ja aloin levitellä turvetta jaloillani. Kuuntelin hetken, eikä sade ollut yltymässä, mutta mistä sitä koskaan tietää.. Lähdin viemään jo kottiksia, ja ilokseni sade oli loppunut ja saisin vielä kaivatun kakkos kottikärryllisen turvetta! Kipitin takaisisn turvevarastolle ja otin käteeni saman lapion jolla hetki sitten olin lapannut turvetta. Kottikärryt täyttyivät nopeasti ja pian pääsinkin jo viemään täyttä lastia Raisan karsinalle.

Matkalla talliin, katselin heposia jotka olivat ulkoilemassa. Kentän yksinäinen ratsastajakin oli nyt hävinnyt. olin jättänyt karsinan oven auki, ja pääsin työntämään kottikärryt suoraa sisälle. Levittelin loputkin turpeen, kunnes olin tyytyväinen karsinan lattialla olevaan turvekerrokseen. Vein kottikset paikalleen ja kaappasin matkan varrella riimunarun naulasta. Raisa mutusti tyytyväisenä heinää, kun menin hakemaan tammaa. Kun avasin porttia, Raisa huomasi minut ja lähti laahustamaan kohti. Rapsutin Raisaa otsalta ja kiinnitin riimunarun, taluttaessa huomasin että talutin paljon löysemmällä riimunarulla kuin aluksi, kai sekin oli hyvä merkki. Raisa oli niin kiltti eikä tammalla ollut aikomustakaan kaahata heinäpaaleille vaan kulki nätisti vieressä. Talutin Raisan karsinaan, jossa otin sitten riimunarun pois. Menin hakemaan harjapakkia ja aloin harjaamaan Raisaa. Vaihtelin harjoja moneen kertaan, koska halusin antaa Raisalle kunnon kauneushoidon! Tamma taisi nauttia toimenpiteistä kun oikein sulki silmänsäkin. Kun otin kavioita Raisa kurkki takaani ja tuuppi minua turvallaan. ”Nostas nyt vielä tää jalka ni sit on valmista jookos?”
Vein harjapakin ja kaikki muut vermeet mitä muovinen laatikko sisälsikään Raisan ”lokerolle” ja samalla reissulla hain muut varusteet. Suitset heitin olkapäälle ja satulaa kannoin käsivarsillani. Naurahdin kun huomasin että Raisan turpa oli karsinan ulkopuolella ja tammanen kurkki oven raosta. Laskin satulan maahan ja selvittelin suitsia niin että minäkin saisin remmeistä selkoa…


Laitan taas tälläsen vaivasen pätkän. jotenkin vaan tuntuu et pätkissä on helpompi kirjottaa eikä tule sitä "mitäs mä sitten teen??" kohtausta :D

Vastaus:

Juu, oli ihan hyvä tarina. Eikä tuo pätkittely haittaa, mielummin luenkin tämmöistä tekstiä, kuin sellaista, jossa ajatus on harhaillut jossain ihan muualla ;D
Saat 12v€. Hyvä kun putsasit karsinaa perusteellisemmin!

Nimi: Sipsi

26.09.2012 14:23
Sori. Tarkoitin kylläkin että se hevonen lähtee seuraavana päivänä niin kun kirjotan seuraavan tarinan. ;) Joo, anteeks siit kiljumisesta, mutta tarinat menee joskus pieleen.... :|

Vastaus:

Joo, siis ei mitään :D

Nimi: Sipsi

24.09.2012 19:35
Hei, Hennu!

-SyysMyrsky- (liuhuletin päiväkirja merkintö 4) kerta tallilla 8..

-Uaah.. minä venyttelin ja nousin hyvin väsyneenä sängystäni. Katsoin ikkunasta ulos ja ulkona oli hyvin synkkä sää. Harmaita pilviä virui taivaalla ja ruskeat lehdet viuhtoivat tuulen mukana. Menin pois huoneestani ja suuntasin rappusiin. Rappusissa pysähdyin ja huomasin portaiden alapäässä lahjan. Se oli... Iikalta! Yllätyin täysin lahjasta, huusi isälleni ja hän sanoi, että joku poika toi sen aamulla.
-Mutta eikös nyt ollutkaan aamu? minä puhelin itsekseni.
Menin lahjan kanssa keittiöön ja avasin lahjan pikaisesti. Kaunis paperi oli nyt riekaleina, paperin alta paljasti laatikko jonka päällä oli kortti. Siinä luki
"Hei, Sipsi. Tämä taitaa jäädä viimeiseksi lahjaksi, mutta toivottavasti pidät siitä. Jatka eläämääsi ja käy tallilla ahkerasti. Minä muutan täältä kauas pois, joten postiakin saatan lähettää harvoin, toivottavasti vastaat niihin pian. No kuitenkin isohali ja suukko. Toivoo: Iikka

Kun olin lukenut tekstin, kyyneleet valtasivat silmäni, muutama kyynel valahti poskelleni. Pyyhin kyyneleen käsivarrellani ja aloin katsella laatikkoa. Avasin teipit ja kurkistin laatikkoon. Sisällä oli styroksi laatikko. No otin sen pois laatikosta ja aloin avata valkoista inisevää laatikkoa. Kun olin avannut sen, silmäni pullistuivat ja loput kyyneleet vapalhtivat nopeasti poskilleni ja tippuivat leuastani paidalle.
Laatikossa oli aivan ihana kaula koru, joka oli hopeaa, siinä oli jokin riipus, avasin sen ja sisällä oli kuva Iikasta. puristin silmäni kiinni ja huokaisin, sitten jatkoin lahja laatikos tutkimusta. Sisällä oli vielä lasinen esine, johon oli kaiverrettu tekstiä. En saanut siitä selvää, mutta se ei voinut olla suomea. Koska en saanut siitä selvää. Styros laatikossa oli vielä hyvin sievä laatikko, jonka sai auki. Ja kun avasin rasian, se alkoi soida. Laitoin korun sinne ja samoin lasisen esineen sinne. Sitten suljin kannen ja juoksin lahja mukanani huoneeseeni.
Huonessani raivasin pienelle rasialle tilaa ja sitten istahdin. Katselin rasiaa ja avasin sen uudestaan. Musiikki oli niin kaunista. Kylmät väreet iskivät, kun ikkunaan lensi lintu. Nousin penkistäni, suljin rasian ja menin katsomaan parvekkeelta, miten linnun kävi. Se oli ihan kummallisen näköinen. Siinä oli valkoista, ruskeaa ja punaista. Oranssi nokkakin teki siitä oudon. Lintu kyhjötti maassa ja alkoi rääkyä. Peruutin askeleen. Sitten lintu lensi rääkkyen pois. Katsoin syksyistä maisemaa. Puut olivat värikkäitä, sää oli viileä ja tuulinen ja lehtiä leijjaili tuulen mukana. Huokaisin ja laitoin parvekkeen oven kiinni. Sitten vaihdoin vaatteet ja lähdin tallille. Syömättä aamupalaa.

Tallilla olin niin puhki ja nälkäinen, että pyysin Hennua antamaan minulle leipää. Hennu saattoikin minut asunnolleen ja ohjasi minut keittiöön. Söin reippaasti muutaman leivän ja join tilkan maitoa. Sitten menimme Hennun kanssa talliin. Juttelimme kaikenlaista. Dragonkin ilmestyi myöhemmin tallille. Hoidimme yhdessä hoitsumme kuntoon ja lähdimme löntystämään maastoon. Luihu oli tännä hyvin hyvin rauhallinen ja kiltti. Kävimme rannalla ja erillaisilla metsä poluilla. Luihu kulki kuunteliaasti allani. Laukka pätkillä hallitsin Luihua, eikä ori vienyt minua niin kuin yleensä. Ravissa Luihu ei yrittänyt laukalle, tai yrittänyt pysähtyä. Kynnissä ruuna ei hätäillyt, vaan käveli mukavaa tahtia ja kuunteli hienosti. Olin aivan yllättynyt ja kommentoin asiasta Dragolle. Hänkin ihmetteli orin käyttäytymistä. No kun palasimme maastosta. Hoidimme huolellisesti hoitsumme ja kävimme katsomassa kannattiko ne viedä ulos kirmailemaan. No tietenkin ulkona satoi kaatamalla. Annoimme sitten hevosten kyhjöttää karsinoissa ja itse taas teimme tallihommia. Järjestimme tavaroita, lakaisimme käytävän ja siivosimme hoitsujemme karsinat. Dragon omansa ja minä omani. Lopuksi juttelimme ja yhtäkkiä keskellä hiljaisuutta kuului kiljuntaa ja salaman lyönti. Menimme katsomaan mikä oli hätänä ja huomasimme että Hennu oli kirkunut ja katsoi jäykistyneenä pihalle. Katsoimme sinne mihin Hennukin katsoi. Näimme vain mustan hahmon. Ja se hahmo lähestyi hitaasti. Kun salaperäinen hahmo oli tullut tarpeeksi lähelle hän osoitti meitä syyttävästi. Katsoimme toisiamme ja katsoimme tarkasti hahmoa. Ainakin edessämme seisoi musta uljas hevonen ja selässä istui viitallinen henkilö. Sitten hän nousi alas satulasta ja tuli luoksemme. Uljas ja kaunis musta hevonen seisoi ylväästi paikallaan ja odotti. Hahmo käveliluoksemme ja ilmoitti että hän asui lähistöllä, että hänen talonsa päälle oli kaatunut puu. Hennu saattoi hahmon toimistoon ja minä +Dragon jäimme hevosen kanssa. Veimme hevosen karsinaan ja annoimme olla, sillä pelkäsimme sitä hieman. Se oli niin arvaamaton. Menimme ovensuljettuamme toimistoon. Toimistossa oli keskustelu kovassa käynnissä. Näimme hahmon kasvot ensimmäistä kertaa. Ne olivat kauniit ja hiukset olivat kauniin ruskeat. Hän oli kaikin puolin kaunis ja jopa hymyili. Hennu kertoi naisen nimen. Hän oli joku Essi Rajala ja asui lähistöllä. Istuimme naisen viereen ja tutustumme häneen. Hän kertoin hevosestaan Star flightistää eli Starasta. Se oli friisiläis tamma. (Ja aivan upea) minä sanoin mielessäni.
Ajan kuluttua Hennu ja se Essi lähtivät autolla pois. He suuntasivat lähistöllä olevaan kylään, siellä oli hotelli ja Hennu oli luvannut huolehtia hevosesta. Me olimme saaneet tehtäväksi riisua hevosen varusteet, syöttää se ja loimittaa. Oli hyvin vaikeaa löytää hevoselle loimea, mutta lopulta löysimme puhtaan ja ihan hyvän näköisen lomen. Annoimme hevosen sitten olla rauhassa. Kun Hennu tuli hän hetti autollaan meidät kotiin. Matkalla näimme muutamia kaatuineita puita ja huomasimme, että ehnnun auto oli täynnä syksyn lehtiä. Ne kyllä irtosivat, kun kaahasimme tiellä. LOPPU

S&L

Vastaus:

Olipas kertakaikkiaan mielikuvituksellinen tuo loppu. Kiva, jos meilläkin joskus jotain tapahtuu. Ja pitänee huomauttaa, että minä en koskaan kilju, siis oikeastikkaan. Se ei kuulu tapoihin ;D
Muuten voin kaiken hyväksyä, mutta tuo hevosen meille jääminen ei onnistu ihan noin vaan.
Juu, muuten saat Luihun liikutuksesta 8v€.
Harmittelen puolestasi vielä tuota Iikka juttua..!

Nimi: Sipsi

23.09.2012 20:41
Kyllä jatkuu talli aiheisena. ;)

Jatkoa..
Pyöräilin tallille vinhaa vauhtia, kypärä kiekkui tanggossa. Is'ä yritti soittaa, mutta en halunnut vastata. Joten poljin tallille saakka ja kun oli saanut menopelini pysäytettyä soitin isälle. Hänellä ei ollutkaan tärkeää asiaa, vain jotain pientä säätöä. Että ennen kahdeksaa kotiin ja niin päin pois. Sammutin luurin ja pistin puhelimen taskuuni, sitten kävelin talliin.
Tallissa Luihu hörähti, minä rapsutin ori poikaa ja muiskautin suukon sen turvalle. Menin sitten toimistoon. hennu oli siellä kirjaamassa joitain tallin papereita. Keskeytin Hennun puuhat ja pyysin häneltä yksityis tunnin. Jotta saisin apua Luihun kanssa. Hennu suostui, ohjastamaan minua tunnin ajan. Sitten poistui toimistosta ja menin Luihuliinin luo. Matkalla nappasin orin harjakorin, sitten otin orin kiinni ja sidoin karsinan kalteriin. Aloin sitten harjailla Luihua. Kun Luihu oli kunnossa varustin sen pika pikaa. Dragon tuli talliin ja auttoi, minua suitsittamaan Luihun. Dragon laittoi suitset Luihulle ihan helposti, minua tietysti alkoi potuttaa, että hän sai Luihulle suitset, mutten minä. No kai se johtuu siitä että Luihu tekee sen tahallaan, testatakseen minua. Tai minun hermojani. Olenkin jo saanut muutaman kerran oria muistuttaa käyttäytymis tavoista. Ja nähtävästi ori ei ota välillä opikseen.
Tunnilla Luihu pukitteli ja säikkyi pelottavia haamuja. Hennu ohjasti meitä, mutta mitäs siinä vauhdissa kuuli, kun orin jalat tamppasivat maata. Ja sitten kun Luihun piti keskittyä, se vain laukkasi pois alta pukitellen.
Minä roikuin satulassa ja pian olinkin kaulalla. Luihu oli siirtynyt raviin ja siitä käyntiin, kunnes minä tumpsahdin maahan. Menin vielä satulaan ja sitten Hennu päätti, että olisi parasta lopettaa. Ja niin me sitten rauhoittavien loppukäyntien jälkeen lopetimme.
Liuin alas satulasta ja talutin orin suoraan tarhaan. Tarhassa sitten riisuin orin ja päästin sen syömään. Menin vielä toimistoon juttelemaan muiden kanssa. Sitten tuli aika lähteä kotiin.

T: Luihu & Sipsi

Nimi: Sipsi

22.09.2012 16:31
Hei taas Hennu!

-SUPRISE- "Liuhuletin päiväkirja" (osa 3)

Onneksi tänään ei satanut tai tuullut, oli hyvin mukavan syksyinen sää. Lehdet laskeutuivat leijjaillen maahan. Aurinko pilkahteli välillä valkoisten pilvien väleistä. Mutta harmikseni, sain kuulla tänään, että Iikka muuttaisi pois täältä. Aloin tietysti itkemään kuulemani jälkeen. Olimme olleet yhdessä noin kaksi kuukautta ja jo nyt hän lähtee pois minun elämästäni. Mutta no, olinhan jo tottunut siihen että kaikki menee pois eivätkä palaa. Tai no saattavat palata, mutta hyvin harvoin.

Kun pääsin avaamaan kotoisan koti oven, isä tuli eteeni ja alkoi selittämään yllätyksellistä juttua.

-Arvaas mitä kulta. Saat huomenna pikkuveljen. Isä puhkui innosta
-Ai, siis mitä! Minä järkytyin
-Ei ei sitä kultaseni, me adoptoimme poika lapsen. Isä selitti
-hä, siis huomenna. Miksi poika mikei tyttö kelvannut. Enkö minä riitä. minä lannistuin ja hätäännyin
-Kuules nyt neiti, haluan vain että et olisi niin yksinäinen. Isä haikaili
-hmmm.. No eihän siitä kai harmia ole, kunhan ei tarvitse vaihtaa huonetta. Minä tiukkasin
-Ei tietenkään, poika saa omaksi huoneekseen yläkerran minun huoneeni vieressä. Isä selvensi
-Selitä uudelleen. minä käskin
- Siis hän saa huoneensa yläkerrasta. Tai jos sinulle käy niin hän voi tulla viereiseesi huoneeseen. Isä selvensi vielä
-Okei, no nukkukoot yläkerrassa. Minä myönnyin

Menimme keittiöön, nappasin jääkaapista voirasian ja nappasin korista ruisleivän. Sitten voitelin leivän voilla. Aloin syömään leipää. Isä alkoi puhua.

-Haluatko muuten sisustaa ja vaikka valita uudelle veljellesi huoneen seinien värit ja tavarat? Isä kysyi
-Joo todellakin. minä vastasin ja sitten keskityin lukemaan lehteä

Kun olin syönyt leivän ja lukenut päivän lehden, menin huoneeseeni. Laitoin koneen päälle ja sitten marssin parvekkeelleni. Olin siellä kylläkin vain hetken, koska minulle tuli hiukan kylmä. Menin pois parvekkeelta ja suljin oven. Sitten pötkähdin sänggylleni ja aloin itkemään. Mutta sitten puhelimeni soi ja lopulta vastasin siihen.

Iikka oli soittanut ja pyysi minua luokseen huomiseksi. Lupasin tietenkin että tulisin. Suljin luurin ja viskasin puhelimen laukkuun. Jatkoin parkumistani, kunnes ovelta kuului ääniä. Säpsähdin ja menin koneelle. Tsekkasin sähköpostin ja tallin sivut. No sitten totesin "ei mitään uutta tai muuta muutettua"

Menin alakertaan ja nappasin kypäräni ja sittempä lähdin polkemaan tallille. Jatkuu tallilla


Ps. Edellinen tarina ei jatku. ;)

Vastaus:

Kiitti, oli ihan kiva tarina ja oli kiva tietää päivästäsi, mutta periaatteessa tahtoisin lukea enemmän siitä, mitä teet Luihun kanssa. Valitettavasti tästä en vielä anna palkkaa, mutta sitten jatkosta, mikäli se jatkuu talliaiheisena!

Nimi: Haisuli

16.09.2012 13:12
Olin aivan täpinöissäni kun pääsin -piiiiiiiiitkästä aikaa tallille! Hoputin äitiä jo kotonakin kiirehtimään ja kuskaamaan minut nopeasti sadetanssiin. pinkaisin ulos autosta ja kiiruhdin jo talleille päin. Halusin ensin mennä moikkaamaan aasipoikaa Jöröä, ja loppuajan olisin Raisan kanssa. Jörö ja Pam kököttivät pihatossaan ja hamuilivat maasta ruohontupsuja pikku turpiinsa. Menin aivan aidan viereen ja katselin aasien touhuja. Jörölle ja Pamille oltiin juuri tuotu heiniä, joten antaisin niiden syödä hetken rauhassa ennen kun alkaisin Jöröä hoitamaan.
(jatkuu)

anteeks kamalasti ku on näin minimaalinen, mut jatkan niin pian kun voin! <3 tiedossa koulunvääntöä Raisalla ja taluttelua Jörön kanssa

Vastaus:

Juu, kommentoin jatkoa sitten ->

Nimi: Sipsi

15.09.2012 17:48
Öö.. Miks mun yht tarinaa ei oo luettu?

Siis tota ekaa osaa?? Se ei jatku. ,)

Vastaus:

Juu, anteeksi ajatuskatkos.

Nimi: Idith

15.09.2012 09:45
Sade piiskasi ikkunaan, kun istuin kettiön pöydän ääressä aamukahvia juoden. Tänään oli jotenkin masentava päivä. Nikke lorvaili sängyssä, Lulu oli yöllä käynyt pissimässä pyykkikoriin ja minulla oli aivan hirveästi asioita hoidettavana. Olisi tehnyt mieli sysätä kaikki vain pois ja jäädä Niken kanssa lorvailemaan vällyjen väliin.

otin itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja rupesi touhuamaan. Pyykit pyörivät koneessa, kun minä heilutin imuria pitkin taloa ja karjuin Nikelle, että ylös sieltä. Vihdoin puoliunessa poika laahustikin keittiöön ja passitin hänet aamupalan jälkeen tiskaamaan. Vaikka hänellä oli vapaapäivä, kotihommat piti silti hoitaa.

Pyysin Nikkeä hoitamaan pyykit narulle, kun itse kävisin suuren hevoskatraamme kimppuun. Onneksi Make ja Hennu olivat hoitaneet karsinat tänään, joten hommaksi jäi vain hevosten hoito. Rommi oli edelleen sairaslomalla, joten sen liikutuksen jätin tänään myöhemmälle. Oli Jujun ja Pamin vuoro tänään.

Lähdin hakemaan Pamia pihatosta. Sateinen ilma oli hireman hellittänyt, mutta silti minua oli vastassa kaksi ihanan märkää karvakasaa. Nappasin Pamin päitsistä kiinni ja talutin verkkaiseen tahtiin tamman talliin. Kuivasin sitä vähäsen ja aloin sitten harjaamaan tammaa. Lisäksi kostea Pami oli vielä kevyen kurapeitteen alla, joten jouduin vielä jatkamaan aasin kuivaamista, ennen kuin pääsisin varustamaan sen.

Annoin Pamin kuivua tunnin verran ja sillä välin kävin loimittamassa Pahiksen ja Rommin. Pojat olivat ihan märkiä ja hytisivät hieman. Tein molemmille hyvin kuivattavan loimituksen. Ensin levittelin kevyen kerroksen heinää molempien selkään, sitten puin napakan verkkoloimen ja lopuksi vielä vuoritetun sadeloimen. Luulisi heppojen sillä kuivuvan.

Talliin palatessani Pami oli jo mukavan kuiva ja sain sen kamppeisiin. Pistin tammalle suojat, sillä aijoin tänään mennä kunnolla koulua. Hain vain kypäräni ja sitten suuntasimme aasitamman kanssa maneesiin.

Sisäkentältämme löytyikin kaksi reipasta ratsastajaa. Make ratsasti Neroa ja Mirjan meni Donillaan. hekin väänsivät koulua, joten menin reippaasti mukaan. Annoin isompien heppojen mennä uralla, kun itse ratsastin pienempää kenttää. Menimme ihan perusharjoituksia, kuten temponvaihteluita, voltteja, pysätyksiä ja peruutuksia lämmittelyksi. Pami kulki reippaasti ja teki iinnokkaasti töitä.

Kun olimme verrytelleet, lähdin taivuttelemaan tammaa ja vähän pehmitin sen lihaksia lysäyksillä ja kokoamisilla. Aloimme tehdä pohkeenväistöjä ravissa, etuosakäännöksiä, siirtymisiä askellajista toiseen ja askellajien välissä pysäytyksiä ja peruutuksia.

Lopputunnista vielä vähän verryttelimme ja lopettelimme onnistuneeseen tuntiin. Pamin hoidin pihattoon ja lähdin sitten Jujun luo. Ujo tamma oleskeli tallissa hyvin tyytyväisen näköisenä. Hissukseen hivuttauduin karsinaan ja tervehdin nuorta suokkitammaa. Juju loi minuun uteliaan katseen ja haisteli hetken taskujani. Sitten se pökkäsi minua turvallaan ja höpelsi käsiäni huulillaan. Hymyilin nuoren hevosen uteliaisuudelle ja laskin käteni sen pehmeälle kaulalle. Juju nojasi päällään minuun ja minä siirsin käteni sen säälle rapsuttaakseni sitä. Juju tuhisi hiljaa ja tunsin sen lämpimän karvan poskellani nojatessani tammaan. Lämmin hevonen oli ihana halattava.

En tiedä, miten pitkään hellin tammaa, kun ulkona alkoi taas hämärtää. Sadepilvet kerääntyivät taas taivaalle ja koko ilma näytti harmaalta. Päätin ottaa viimeisetkin hevoset tarhoista sisään kuivumaan. Tänään ei olisi suurempaa tekemistä hevosten kanssa, kun satoi, joten olisi parempi antaa niille vapaapäivä. Hennukin tuntui lorvailevan Maken kanssa sisällä, joten hevoset sisään tuotuani, suunnistin takaisin kotimökille. Sadepäivänä kaikki ottaisivat vähän lunkimmin. :)

Vastaus:

Kiitos kivasta tarinasta (:

Nimi: Liinu

14.09.2012 19:02
Meinasin tyrmääntyä, kun tulin tallille puolen kuuden aikoihin ja pääsin jyvälle asioista. Hennu kertoi Sorrin pois viennistä, aloin väkisin valutella kyyneleitä. Hennu koitti lohduttaa ja selitti rauhoittavasti. Olin samaa mieltä siitä, että paljon helpompi näin, kun en ollut nähnyt Sorria nyt vähään aikaan. Hyvästely on aina niin kamalaa. Siru oli jättänyt minulle kirjeen, jossa pahoitteli sitä, etten kerennyt hyvästellä Sorria enään. Hän myös kiitteli tamman hoidosta.

Satoi taas, tallin katto rapisi. Laahustin Taran luo. 'Mikä päivä...' huokasin Taralle, laskin harjapakin maahan ja aloin sitten luonnollisesti harjata tamman kiiltävää karvapeitettä. Tara huokasi ja katsoi silmiini. 'On se hyvä, että siä oot siinä...' sanoin. Taralle oli niin hyvä puhua, se jotenkin ymmärsi.
Selitin Taralle huoliani ja pian säpsähdin. Katsoin taakseni ja huokasin. 'Make, elä säikyttele... ootko jo kauan siinä ollu?' kysyin ja katsoin pojua murhaavasti. 'En oo... en kuullu salaisuuksias.' tämä sanoi irvistäen. 'Lähetkö ratsastamaan? Hennukin tulee...' hän jatkoi. 'Öäää, vaikka.' sanoin. 'Joo no laitahan se tamma valmiiks niin mennään, voit lainata sadetakkii tuolta kaapista...' Make sanoi ja paineli sitten menemään kohti ulko-ovea. 'Me ootetaan tuolla maneesilla!' Make vielä huusi.
Laittelin pikimmiten Taran valmiiksi ja puin itselleni vähän enemmän vaatetta ylle. 'Tuleppa tyttöseni, mennään...' sanoin ja maiskutin, jotta suuri tamma lähtisi eteenpäin. Katsoin kelloa ja tajusin sen olevan jo yli seitsemän, herranen aika, pian tulisi hämärää.

Kapusin ulkona ratsuni selkään ja pyysin sen sitten liikkeelle kohti maneesia. Sateinen ilma tummensi ja huononsi pihamaan näkyvyyttä entisestään. Kentän valotkin oli sammutettu, ainoastaan maneesin avonaisita ovista kajastui kelmeän keltainen valo. Pihavalot eivät paljoa mitään auttaneet, sillä niiden valo katosi märkään maahan.
Maneesilla tapasin toiset. Matkaamme lähti mukaan Hennu ja Fasu sekä Make ja Nero. Myös Idith oli kiiruhtanut mukaan, hänellä oli ratsunaan Jörö. Laitoimme jokainen kypäräämme otsalampun kiinni ja sitten lähdimme etenemään jonossa. Tessi-koira oli hännänhuippuna ja piti meille vartiota. Hennu ja Make menivät edellä ja minä tulin sitten Idithin kanssa jälkijunassa.
'Kauhee, aina tulee tämmönen keli...' Idith murmatti ja pyyhki naamaltaan suurensuuria vesipisaroita, joita koivunoksat viskelivät tuulessa. 'Jep, ja nää mun pöksyt ei piä sadetta kunnolla.' sanoin huokaisten. 'No eipä nää munkaan ole mitkään parhaat...' Idith sanoi murahtaen ja vilkaisi minua vaaleanpunaisen sadeviittansa hupun suojista. Tuo tyttösen legendaarinen sadeviitta ei koskaan pettänyt, toisin kuin tämä minun. Tallikaapista lainaamani vanha röttelö vuosi kuin seula. Paleli hiukan.
Olimme jo edenneet varmaan vartin, kun Hennu alkoi huudella; 'Mites työ siellä perässä, vieläkö myö miten pitkälle mennää?'. ' Njaa, kosteet tunnelmat on, mutta en tiiä...' Idith vinkaisi. 'Joo, sama se, voijaan me vielä mennä...' sanoin minäkin. Samoilla kastumisilla voisi mennä nyt kunnon lenkin. 'Selevä, mut tonne puskapolulle ei mennä, ettei karhut syö. On jo melkosen hämyisää...'. ' Ääää, elä puhu tuommosii...' Idith alkoi panikoida ja hänen kätensä vispasivat kuin naapurin Ernolla heinänteossa aina loppukesäisin. Minä nauroin. Jörökin alkoi kummastella moista melskettä ja luimisteli suuria korviaan. 'Rauhotu nyt herranjesta ihme eukko, kohta se kaakki tekee porsaat, ku mesoot siellä!' Make paasasi, mutta hymyili silti. Emme nähneet hämärässä kunnolla. Hennu ja Makekin olivat jättäytyneet lähemmäksi meitä ja kuljimme nyt suuressa ryppäässä. Tessi juoksi kaukana edellämme ja Hennu huuteli sitä aina välillä tulemaan näkösälle.
Puolen tunnin matkan jälkeen pimeys iski totisesti, tai ainekin tuntui siltä. Otsalamput valaisivat vain juuri ja juuri hevosten nenän eteen. Make manasi, että miksei maastopolulle oltu laitettu katuvaloja ja Hennu mietiskeli samaa. Idith vilkuili vieläkin puskia ja pelkäsi mesikämmenen hyökkäystä. Pidimme puheensorinan kovana, jotta kaikkia öttimönkiäiset pysyisivät loitolla. Minulla oli kyllä turvallinen olo, ei täällä ole koskaan tarvinnut pelätä. En uskonut, että karhuja nytkään tulisi ja koitin takoa ajatusta myös Idithin päähän. Muttei se auttanut. Huokasin.
Emme voineet mennä kuin käyntiä, sillä tosiaankaan kellään ei ollut rohkeutta kaahata kohti pimeyttä, tietämättä tulevasta. 'Tää on nyt sitte tälläne käyntimaasto...' Hennu sanoi ja hymähti. 'Hehee, joo no ei se mitään. Jörö onkin tähän hommaan kuin nakutettu, harmi kun on vaan niin märkää.' Idith selitti. 'Kyllä se on hyvä, kun myö jokaikinen kerta päätetään vesisateella lähtee maastoon ja vielä pimeällä...' Make tuhahti ja katsoi Hennua kypäränsä alta. 'Eläpä kuuleppa minuu kato, syytä Idithiä, se sano ettei halua ratsastaa Jöröö maneesissa, mulle ois käyny sekii...' Hennu sanoi ja vilkaisi Idithiin päin. 'Joojoo, syyttäkää minua, olen tuomittuna. Tai oikeestaan Jöröä voi syyttää, koska se on semmone hankala vetkula aina maneesilla ja ainoostaan sen takii lähettiin maastoon.' Idith keksi. 'Hahahaha, työ ootte ihan hölmöjä.' nauroin itse. 'Niimpä, Jörö joutuuki tästä hyvästä sitten ruokalakkoon.' Make naurahti. 'Jep, siinäs kuulit senki pörriäinen...' Idith hihkaisi ja rapsutti ruunan pörröistä ja märkää kaulaa. Jörö pörhisteli entisestään ja päästi ilmoille niin mahtavan määkäisyn, että Tessikin alkoi haukkumaan. Nauroimme taas jokainen ihan mahat kippurassa.
Tunnustelin Taraa samalla, kun ratsastin. Se eteni hyvin hillitysti ja rauhassa. Vettä satoi ihan reippaaseen tahtiin, mutta tamma allani vaikutti jokseenkin autuaalta. Se viskoi aina välillä päätään ja pärski, mutta muuten seurasi edellään tarpovaa Fasua kiltisti. Silitin rakasta hoitsuani ja sanoin; 'Huomaatteko miten rauhallisii nää hepat on..?'. 'Jep, aattelin äsken samaa.' Make sanoi ja vilkaisi taakseen, minua ja Taraa. Hennu murisi jotain vastaukseksi ja selitti, että paikat ja reitit on niille niin tuttuja. Vaikkakin on pimeää. Idith oli samaa mieltä asiasta.
Kävimme kääntymässä Ernon pihamaalla. Mies näki meidät tullessaan pihasaunastaan ja oli iloinen vierailijoista. Hänen harmikseen emme joutaneet jäämään pidemmäksi aikaa huonon kelin vuoksi, mutta hän pyyteli käymään paremmalla ajalla. Lupasimme niin tehdä.

Takaisin päin tullessamme sade lakkasi. Oli tullut jo myöhä, kello läheni yhdeksää. 'Mitenkäs tää nyt tälleen venähti..? Idith aprikoi, kun olimme jo melkein tallipihassa. 'Sanoppa muuta, mä en uskalla ajaa enää skootterilla kotia näin pimeessä...' valitin. 'No jää yöksi, voit tulla meille..?' Idith sanoi ja katsahti minuun. 'Ai, kävisikös se..? kysyin. Nythän oli perjantai, joten saisin varmasti luvan jäädä. 'Joo, laitetaan Nikke sohvalle, niin voit nukkuu mun sängyssä. Mä nukun sen sängyssä...' Idith intoili. 'Haha, joo. Vähänkö ois kivaa.' riemastuin.

Hevosia harjaillessamme ja varusteita putsaillessamme puhuimme jatkuvasti illan ohjelmasta. Päätimme, että katsoimme elokuvaa ja söisimme jotain hyvää. Ja huomenna voisi nukkua pitkään. Saisi nyt nähdä, mitä Nikke tästä tuumaisi. Idith kuitenkin sanoi, ettei sillä varmasti pahemmin ollut vastaansanomista.

Vastaus:

Hienoa, hauska tarina.
Saat tästä 15v€.

Nimi: Sipsi

13.09.2012 16:00

-LIUHULETTI- =paholainentallissa= "osa 2"

Aurinko paistoi mukavasti puiden lomasta. KOulustakaan ei tullut läksyä. Yse ja Iikka tulisivat tänään tallille ja saisin tänään kuulemma kokeilla hypätä Luihulla. Mutta ensin siltä pitää saada höyryjä pois. ;)

Tallilla olimme koko ajan porukassa ja teimme kaikenlaista. Mm: tsekkasimme ilmoitustaulun, lakaisimme käytävää ja juttelimme yhdessä.

Puhelin alkoi yhtäkkiä soida. Hennu soitti
-Heei!! Sipsi veitkö eilen Luihun tarhaan? Hennu kyseli
- No moii, Hennu. Ööö... Joo vein mää. Minä änkytin
- Miksi Luihu ei sitten ole tarhassa. Hennu korotti ääntään
-En minä tiedä, oletko kattonu kaikki paikat? minä kysyin epätoivoisesti
-En, mutta se ei ole tallissa eikä tarhoissa. Odotas.... Hennu kuulosti innokkaalta
Tulkaapas nyt rehari-huoneeseen ja äkkiä. Hennu kiljahti. Sitten Hennu sammutti luurin
-Oo.. okei.

Sitten me porukalla lähimme reharille. Ja arvaas kuka se siellä olikin. Se oli Luihu. Me kikatimme, tai siis Iikka ja Yse kikattivat. Ori oli nimittäin niin yllättyneen näköinen ja sen turpa oli melassissa ja kauranjyvien peitossa.
-En ymmärrä lukitsin oven eilen ja nyt sitten se seisoo täällä.
Hennu vakavoitui ja vajosi mietteisiinsä.
-Joo, en voi itsekkään ymmärtää. minä hymyilin..
-Löysin sen kyllä täältä, mutta ovet oli silti lukossa. Hennu mumisi
-Ai, ehkä joku oli tuonut sen tänne. Minä ehdotin.
Hennu ei vastannut.

Otin sitten Luihun kiinni ja talutin pesariin. Pesarissa huuhtelimme orin pään ja sitten veimme luihun harjattavaksi.

Suimme tiukkaatahtia orin harmaata karvaa, Luihu ei ollut kovin innoissaan, mutta sääliksi minun kävi. Ajatella, se oli koko yön ahminut herkkuja. Tänään todella tulisi olemaan liikunnan aika orille.

Kun Luihu oli harjattu, annoimme sen seisoskella karsinassa vapaana. Kun olimme käyneet siivoamassa Luihun tekosen aiheuttamat sotkut, menimme katsomaan tallin hevosia. Kaikki oli kunnossa. Tai eihän me sillein tarkastettu mitään, mutta kuitenkin.

Menimme takaisin Luihun luo ja siellä karsinassahan se makasi ja huokaili.
-Voi toista. Minä vikisin
-Jep. Yse totesi.
Sitten Iikka alkoi kutittaa minua ja minähän käkätin katketakseni. Lopulta Iikka lopetti ja minä pääsin huokaisemaan. Yse vain katseli ja lopulta hän hymyili ja sitten hänen puhelimensa soi. Milli soitti näköjään Yselle. Hän meni tallin pihalle puhumaan puhelimeen. Iikka ja minä olimme kahden.

Ja juuri kun olisimme suudelleet, Hennu tuli ja kysyi, miten menee?
-Eihän tässä mitään, sen kummempaa. Minä hymyilin ja purskahdin nauruun.
-Sipsii, Milli saa kissan tänään illalla. Pyys meitä sinne huomiseks, käykö siis et mennään sinne? Yse pompahti talliin ja kysyi kysymyksensä.

En vastannut Yselle, mutta nyökkäsin ja sitten olimme taas Iikan kanssa kahdestaan. Kun Iikka yritti suudella, minä vetäydyin ja avasin Luihun karsinan oven.
-Nyt hoidetaan se hevonen. Minä totesin
-Hö, eikö hevoset olekkaan tokasijalla? Iikka loukkaantui
-Hm, älä höpsi Iikka. Sinä olet tärkeä minulle, mutta pitäähän nyt Luihukin liikuttaa, jotta se ei liho. Minä ärisin ja hymyilin vinosti
-No joo. Sitten toisten. Iikka hymyili suloista hymyään, josta minä pidin.

Laitoimme Luihun kuntoon ja sitten se Yse tuli takaisin.
Veimme sitten yhdessä Luihun kentälle. Ja kun ori oli pysäytetty kaartoon, pomppasi Iikka satulaan.

Olihan Iikalla kypärä ja hanskat, mutta ei rida kenkiä, se minua ärsytti. Hänellä oli jalassaan tennarit. No omapahan on vikansa jos tippuu. Minä totesin mielessäni.

Iikka ratsasti todella hyvin ja Luihu totteli Iikkaa paremmin kuin minua. Ja sekös otti päähän! Kun Iikka oli sitten ottamassa laukkoja, Luihu päätti pukitella ja niin se herra tupsahti maahan. Juoksin Iikan luo ja kyyristyin hänen ylleen. Ja silloin tein virheen, hän veti pääni vasten hänen naamaansa. Sitten me suutelimme ensimmäistä kertaa. Nousimme ylös ja halasimme. Iikalle ei ollut onneksi sattunut mitään, eikä Luihukaan sen huonommin voinut. Yse oli ottanut näemmä jo orin kiinni.

Kävelimme Luihun luo ja sitten minä nousin satulaan. Minullakin oli kypärä, mutta hanskat ja ridakenggät mukanani. Tottakai...

Yse ja Iikka kävelivät vieressäni, kun minä ja Luihu tallusteltiin maastopoluilla ja teillä. Maastossa en mennyt ku vähäsen ravia. En laukannut yhtään, paitsi Luihu kyllä laukkasi väkisin.

Nimittäin yhdellä pitkällä suoralla Luihu otti laukka lähdön. Se vain laukkasi täyttä kiitoa, pitkin suoraa polkua. Yse ja Iikka katosivat puiden ja heinän taakse. Sitten kun suora loppui, luihu lopetti laukkaamisen ja sitten ne muut tyypit ilmestyivät näkyville. Aurinko valaisi kivasti suoraapätkää. Pian pääsimme tallille ja sitten Luihu pääsi hyppimään esteitä.

~Sipsi ja Luihu

P.S Esteitä hypitään seuraavassa osassa. ;)

Vastaus:

Juu, muuten ihan hyvä tarina, mutta meillä ei saisi kyllä ratsastaa muut kuin hoitajat itse. Ennenkin on ollut tästä puhetta. Saat tästä 8v€.

Nimi: Sipsi

12.09.2012 16:21
Nyt oon tallilla käynyt hoitamassa neljästi ja tää on viides. Tästä lähtien kirjoitan liuhuletin päiväkirjaa...

-LIUHULETTI- =paholainen tallissa= "osa 1"

Tänään oli toodella pitkästyttävä päivä. Pilvet olivat harmaita ja niitä taivaalla riitti, ihan pilven pimein. Koulun jälkeen hölkkäsin kotiin.

Kotona söin reippaasti välipalan ja menin sitten omaan huoneeseeni. Kiskaisin ridahousut jalkaan, harmaan topin ja sitten viskasin vaaleanpunaisen hupparin naulakosta. Nappasin pöydältä omena korin ja suljin oven. Sitten lähdin polkemaan tallille.

Matkalla sain väistellä lammikoita ja hörpätä vettä juomapullosta. Autoja vilisi ohi.Kun sitten olin polkenut ja polkenut, sain vihdoin pysäyttää pyöräni ja jättää sen lojumaan seinän viereen.
Kävelin talliin.

Tallissa olikin hiljaista, no minähän olin tullut heti koulun jälkeen. Suuntauduin toimistoon. Vilkaisin tuntivihkoa, siellä oli aika täydet tunnit tänään. Joten tänään enkä huomenna pääsisi tunnille. Käväisin kaapillani ja otin sieltä omenan.

Mässytin omenaa ja katsoin ulos. Ulkona oli synkkä sää. Iikka tulisi vasta kun olisi tehnyt läksyt ja lukenut huomisiin kokeisiin. Minä en välittäisi kokeista nyt. Sillä se vain harmaannuttaisi hiukseni.

Kun olin mässännyt omenan niin, että siitä oli jäljellä vain siemen kota. Menin Luihun luo ja annoin sille siemenkodan. Sitten otin sen käytävälle ja otin loimen pois. Vein loimen omalle paikalleen ja nappasin orin harjakorin. Sitten aloin harjata Luihua.

Luihu oli hirmuisen ilkeällä tuulella. Se yritti näykkiä ja paukautteli jalkojaan kovaa sementti lattiaa vasten. Se myös kiemurteli.

Yritin rauhoitella oria puheella ja silityksillä, mutta ori ei
meinannut lopettaa. Mutta huomasin sen rauhoittuvan vain vähän. Sitten minua alkoi ärsyttää, ärähdin Luihulle ja niin koko homma pysähtyi. Luihu pysähtyi ja laski sitten päänsä alas. Taputin orin kaulaan ja muiskautin pusun turvalle.

Vein harjat paikoilleen ja otin Luihun varusteet. Itse asiassa vain suitset. Menin varustamaan hoitsuni. Luihu antoi laittaa suitset nätisti. Lopuksi letitin oriin ja sitten varustin itseni.

Lähdin taluttamaan Luihua kentälle. Kentällä nousin orin selkään ja lähdin köpöttelemään uralle. Luihulla oli ihanan leveä selkä ja niin tasainen käynti. Kun olin saanut tarpeeksi löntystelystä lähdin ottamaan lyhyitä ravipätkiä. Luihu vastusti siirtymistä raviin, mutta silti totteli. Luihu nosteli päätään välillä ja saattaoi tehdä pikku pukkeja. Mutta pysyin selässä. Oli huomattavasti helpompaa mennä ilman satulaa. Käänsin ja potkin ja vedin oria ympyröille ja raviin. Peruutuksiakin sain mahtumaan tähän väsäykseen. Luihun ravi oli rauhallista ja tasaista. Laukan nostot olivat todella onnistuneita. Luihu totteli ja kuunteli ohjeitani salässä. ori jopa kulki välillä muodossa, ainakin ravissa.

Tunnin loputtua laskeuduin hikisen orin selästä ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Luihu köpötteli kärsivällisesti perässäni. Uskalluimpa päästää hepan irti. ori jatkoi seuraamistani.

Tallissa otin Luihulta suitset pois ja sujautin päitset sen päähän. Annoin Luihulle leipää ja sitten veinkin sen ulos. Päästin päitsistä irti tarhan luukulla ja sitten se ravasi tarhaan.

Suljin portin ja menin siivoamaan sotkemamme käytävän. Lakaisin liat ja vein lantalaan. Sitten vein kypäräni kappiini ja lähdin sitten polkemaan kotiin.

S&L

Vastaus:

Kiitän jälleen tarinasta. Mukavaa, kun liikuttelet Luihua. Saat tällä kertaa tarinastasi myös 15v€.

Nimi: Sipsi

11.09.2012 15:24
Jatkoa.

Juoksutimme Luihua aika pitkään maneesissa. Kun vihdoin viitsimme lopettaa, olikin Luihu ihan hikinen, mutta samalla niin energinen.

Minä totean: Ei tuolta orilta saa tuota vauhtia hallintaan, ei sitten millään.
Iikka vastaa nauraen: joo, ei sitten millään. Mutta ainahan sä opit ja ratkaiset sun ongelmat ja mä voin auttaa.
Minä pysäytän Luihun ja katson Iikkaa: Ai sä, ööö.. Empä usko, tai siis ethän saa harrasta ratsastusta? Vai ootko?
Iikka hymähtää: No joo, miks muuten pyörisin tallilla. Hevoset on kivoja.

Minä hymyilen: He. No siinä tapauksessa. Tullaan huomenna tallille ja sä pääset satulaan. ;)

Veimme luihun talliin ja huuhtelimme sitä viileällä vedellä. Jätimme sitten Luihun karsinaan fleese-loimen kanssa. Sitten lähdimme polkemaan kotio päin. (:


~Sipsi ja Luihu

Vastaus:

Kiitos tarinasta. Ja hyvä kun tuon näkemäsi hevosen mysteeri selvisi (: Tarinasi oli hyvä.
Saat tästä 15v€.

Nimi: Dragon

10.09.2012 20:16
Leira
viides osa:
Suru

Juoksen täyttä vauhtia tallille. En halua että kukaan tuo minua tänne. Ei kukaan. Haluan vain olla yksin.

Samassa melkein törmään Sipsiin. Huokaisen helpotuksesta. Se on vain Sipsi. Jatkan kutienkin matkaa, en vain halua puhua nyt.

Nappaan tallista kypärän ja suitset. Juoksen melkein Asin luokse. Sujautan vain suitset päähän ja punttaan itseni selkään. Menemme lännen tyylillä portin sulkemisen. Portti menee kiinni ja me laukkaamme jo kaukana.

Olemme aivan hikisiä kun taivas pimenee. Jotenkin aavistan pahaa, mutten halua lähteä. Nostan ravin ja huomaan lintuja taivaalla matkalla etelään.

Lempeä tuuli muuttuu sekunneissa myrsky tuuleksi. Aurinko katoaa tummin pilvien taakse. Samassa alkaa sataa. Aluksi pieni tihku sade muuttuu pieniksi tikareiksi.

Käännän Asin tiukasti tallille päin, mutta Asi jähmettyy. Suuri karhu on aivan edessämme. Karhu katsoo meitä ja murisee. Tunnen kuinka pelko virtaa lävitseni. Asi ei tottele mitään apuja, mutta haluan pois.

Samassa karhu tekee sen mitä pelkäsin alkaa kiertää meitä. Se on takanamme ja annan niin kovat pohkeet kuin mahdollista. Asi herää ja nostaa kiito laukan. Karhu jää vain pällistelemään mihin sen saalis katosi.

Laukkaamme kuin huimapäät ilman tietä mihin mennä. Viimein tulemme tallin pihaan. Sade on lakannut, mutta olemme aivan märkiä.

Kaikkia katsovat meitä, mutten reagoi mitenkään. Laskeudun liukuen alas Asin selästä ja kävelen verkkaasti pois.

Tallissa vien Asin sen karsinaan ja otan siltä suitset pois. Miksi menin tekemään sen? Olin pähkähullu. En halunnut tavat karhua tai saada Asille pari haavaa jalkaan.

Haavat tihkuttavat hiukan verta ja puhdistan ne hyvin. Yöksi on luvattu hallaa joten laitan Asille fleeceloimen ja jätän talliin. Asi juo automaatista ja syö uusia heiniä mitä sille on tuotu.

Menen hakemaan Leiran sisään. Leira katsoo minua onnellisena ja kuopii hiukan maata kärsimättömänä. Avaan portin ja nappaan tytön heti riimuun. Riimunnaru kiinni ja lähden taluttamana tyttöä talliin. Leira tönäisee minua hiukan ja silitän sen otsaa. Rakastan pikku tyttöäni.

Käännä Leiran sen karsinaan ja kiinnitän sen. Harjaan sitä niin ettei se olisi niin likainen. Annan sille pienen palan porkkanaa ja silitän sitä. Päästän Leiran irti ja menen viemään sen tavaroita.

Kukaan ei tule minua vastaan ja pääsen vähin äänin pois tallilta. En nyt ehdi hirvesti olemaan Leiran kanssa koska huomenna on koe. totean ja lähden kohtia kotia.

*Anteeks ei onnistunu yhtään tää tarina. Tuli jotenki hutastuu, mut lähiaikoina tulee parempi!*

♥:Dragon


Vastaus:

No voi harmi, jos olet surullinen. Hevoset usein auttavat (:
Mutta tuo karhu nyt oli kyllä jo aikamoinen juttu. Meilläpäin niitä ei yleensä ole ollut. Etkä kertonut missä päin se teitä vastaan tepasteli? Että oliko lähelläkin tallia?
En valitettavasti voi kamalasti maksaa noin pikahoitamisesta, mutta voin antaa vaikkapa 4v€ Leiran sisälle hausta ja harjaamisesta.

©2019 # Ponitalli Sadetanssi # - suntuubi.com