Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Hoidettava viimeistään...
Hoitaja 00.00.2017
Hoitaja 00.00.2017

Iitu ja Laura, teidät on erotettu hoitotehtävistänne!

Hoitajat! Jatkossa jos hoitokerta venyy yli kuukauden, niin olkaa ystävällisiä ja infotkaa vieraskirjassa, että teillä on kiireitä. Voidaan neuvotella sitten joku helpompi hoitotapa tai antaa lisä-aikaa hoitamiseen.

-Viljami

 

Hoitopalkka

  • Peruspalkka on 10v€ (tarinassa on suoritettu annetut tehtävät)
  • Plussaapalkkaa saat, jos olet avustanut tallitöissä yms. ja jos tarinasi on pitkä ja kattava, sekä omasta kaapista löytyvästä vapaa-ehtoisesta extratehtävästä.

Merkkien suorittaminen

Hoitaja     

suoritukset

Hoitaja suoritukset
hoitaja suoritukset

 

Hoitajien tarinavihko  << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Cindy

01.01.2013 13:14
Nyt sitten sitä jatkoa edelliseen (: ...

"Niin, Roina kyllä on taitava. Tarakin on, sekä koulussa että esteissä", hän hymyili.
Nyökkäsin. "Hmm..voisi varmaan lähteä piakkoin tallille taas".
"Joo, mennään vaan", Liinu tokaisi ja laskeutui pois Taran selästä.
Minä tein samoin. Nostin Roinan ohjat pois sen kaulalta ja lähdimme minä ja Roina edellä pois.

Roina käänteli korviaan joka suuntaan, sen mielestä kaikki äänet oli saatava selville mistä ne kuului ja keneltä ääni tuli. Toisinaan se myös hörisi jotakin Taralle, samalla kun riisuin sen suitsia.
Vein suitset satulahuoneeseen ja palasin takaisin jälleen harjakoppa käsissä. Roina säpsähti kun se näki sen. Se kyllä piti harjaamisesta.
"Jospa nyt nostaisit jalkasikin myös", puhisin sille samalla kun harjasin sen lautasia.
Huomasin Liinun jo loimittavan Taraa.
"Vietkö sen ulos?", kysyin, samalla yritin nostaa Roinan oikeaa etusta.
"Juu, se saa olla illan ulkona", Liinu vastasi ja kiinnitti loimen ristivyöt.
Loppuen lopuksi Roina antoi puhdistaa kaikki sen jalat ja pääsin itsekin loimittamaan sitä. Siinä asiassa Roina ei vastustellut yhtään.
"Hei tytöt, haluuttetko viedä myös Speedyn ja Mimmin ulos?", kuului Hennun tuttu ääni yllättäen. "Asi on nimittäin jo viety eikä se saa jäädä yksin".
Katsoimme Liinun kanssa toisiamme ja nyökkäsimme samaanaikaan.
"Hyvä, viekää ne ensin", Hennu hymyili ja kääntyi pois.

Liinu ja Tara jäivät jo aikaisemmalle laitumelle, minä ja Roina jatkoimme vielä kauemmas tietä pitkin. Roina steppasi laitumen edessä kun aukaisin sen hakaa. Päästin Roinan irti ja se juoksi harja hulmuten ympäri nurmea toisinaan hirnahdellen kimakasti.
"Odota hetki niin saat kaverin".

Samalla kun Liinu varusti Mimmiä, minä puolestani loimitin Speedyn, joka oli ehkä hieman innoissaan päästessään laitumelle illansuussa.
"Joko olet valmis?", Liinu tuli karsinalle kysymään.
Nyökkäsin ja lähdin menemään. Liinu ja Mimmi seurasivat perässä. Liinu ja Mimmi jäivät jälleen aikaisemmin ja minä jatkoin taas matkaa. Roina huomasi Speedyn ja riensi äkkiä portille katsomaan. Myös ravuri huomasi toisen hevosen ja tanssahteli häntä lippuna. Veimme riimunnarut pois ja minun olikin jo aika lähteä kotiin.

Vastaus:

Kiitos tarinasta (: Olit kirjoittanut tosi selkeästi ja oli mukava lukea. Kiva, kun ratsastelit Liinun kanssa, kaksin aina kaunihimpi!
Muuten tarina oli todenmukainen ja niin edelleen, mutta meillä ei enää tuota Mimmiä ole ;( Se on myyty. Mutta, ei takerruta epäolennaisuuksiin!
Saat tästä kokonaisuudessaan 24v€, koska mielestäni sen ansaitsit! (:

Nimi: Cindy

30.12.2012 23:09
Pysäköin autoni tuttuun tapaan Sadetanssin parkkipaikalle ja aukaisin oven. Jalkani osuivat pieneen vesilätäkköön, toissapäivänä oli tullut vettä kaatamalla, mutta lumi oli pitänyt pintansa ja pysyi yhä maassa, vaikkakin ehkä hieman loskaisena. Suoristin pipoani ja lähdin kassia kantaen tallille.

Lämmin lannan, hevosen ja heinän tuoksu pyörähti ovesta ulos kun työn sen auki. Riisuin lapaset käsistäni, tallissa oli sen verran lämmin. Hakeuduin oikopäätä Roinan karsinalle, siellähän ruuna iloisesti heiniänsä rouskutti, vaivautui kuitenkin kohottamaan päätään katsastaakseen ketä sen oven luo tupsahti.
"Hei Roina, mentäiskö ratsastamaan?", tokaisin hepalle.
Vastaukseksi riitti myönteisen kuuloinen hörinä. Aukaisin karsinan oven ja Roina kulki nätisti perässäni käytävälle harjattavaksi. Oikealla puolella Tara nosti päänsä ylös ja hirnahti kutsuvasti Roinalle. Hevoset alkoivat jutella keskenään, harjasin Roinan kylkeä sen pehmeällä harjalla.
Pian Taran karsinan eteen ilmestyi tallin vanha hoitaja, Liinu.
"Heippa!", tämä tervehti iloisesti kun näki minut hääräämässä Roinan jalkojen kanssa. Niistä putoili paljon turvepalloja.
"Ai, hei", vastasin hymyillen ja pudotin kaviokoukun harjapakkiin.
Huomasin satulan Liinun käsillä ja tokaisin;
"Ratsastamaan menossa?".
"Juu, kentälle, tuutko säkin?", Liinu nyökkäsi.
Nyökkäsin hymyillen ja taputin Roinaa: "Ajattelin mennä ilman satulaa, Roina on tänään taas hyvällä tuulella".
Liinu hymyili. Lähdin viemään harjapakkia pois ja palasin Roinan luo suitset mukana. Pistin suitset lähimmälle koukulle roikkumaan.
Aukaisin leukahihnan lukon ja pujotin riimun Roinan kaulalle. Tartuin suitsiin ja nostin kuolaimet Roinan suun eteen. Ruuna aukaisi suunsa kuuliaisesti ja sain nostettua niskahihnan sen korvien yli. Katsahdin Liinua kohti ja huomasin tämän olevan laittamassa jo satulaa. Kiinnitin suitset ja huokaisin.
"Joko olet valmis?", kysyin Liinulta.
Tämä nyökkäsi ja taputti Taraa kaulalle. "Okei, mennään vaan".

Roina tanssahteli lätäköitä pitkin kun kuljimme kenttää kohti.
"Jaa-a, onkohan se sittenkään hyvällä tuulella?", naurahdin.
Liinu virnisti. Tara kulki nätisti tämän perässä, toisinaan pysähdellen ihmettelemään puista tihkuvaa räntää. Aukaisin kentän portin ja menin sisään. Liinu sulki sen perässään. Menimme molemmat kaartoon.
"Ai niin, munhan täytyy mennä korokkeelta!", huudahdin kunnes huomasin puuttuvan jalustimen ja olemattoman satulan.
Liinu naurahti Taran selästä ja sääti jalustimiaan.
Roina seisoi levottoman oloisena korokkeen vierellä ja ravisteli päätään. "Odotahan nyt". Heitin toisen jalkani Roinan selän yli ja otin paremman asennon. Napautin hellästi pohkeilla ruunan liikkeelle ja annoin pitkät ohjat. Liinukin tuli uralle.

Kentälle oli jätetty kaksi estettä, toinen 40cm ja toinen 70cm korkea.
"Hypättäisiinkö vuorotellen noita?", kysyin Liinulta ja sain myöntävän vastauksen. "Aloita sinä".
Liinu lyhensi Taran ohjia ja lähti lennokkaaseen harjoitusravin vauhtiin. Kulmassa tämä nosti laukan ja siirtyi hieman ennen estettä kevyeen istuntaan ja Tara loikkasi hienolla ilmavaralla sen pienemmän yli. Samoin kävi isommalla. Esteen jälkeen Tara kurvasi oikealle ja Liinu taputti tammaansa.
"Hyvä Tara!", kuulin Liinun sanoneen. "Okei, nyt sinä".
Napautin Roinan sen ihanan pehmeään raviin, nostin myös kulmassa laukan ja kohdistin Roinan keskelle estettä. Hienolla loikalla pääsimme kummankin yli, edes pientä kolahdusta ei meiltä kummaltakaan kuulunut.
"Roina on aika hyvä esteillä, mutta koulu kyllä on sen juttu", tokaisin Liinulle kun pysähdyimme tämän vierelle.
"Niin, Roina kyllä on taitava. Liinukin on, sekä koulussa että esteissä", hän hymyili.

Jatkan tarinaa toiste sitten (::

Nimi: Idith

24.12.2012 20:38
Sori, vähän köpsä tarina, on siinä joulutunnelmaa kuitenkii :)

Joulusauna

Aamulla hipsutteli soja lumihiutaleita, kun itse tonttuilin talliin. Vein hepoille joulupipareita. Rommi rouskutteli rauhassa isoa, tähdenmuotoista pipariaan ja Pami sai pienemmän, sydämmenmuotoisen. Pahikselle oli taas varattu kuusenmuotoinen. Muut hepat taisivat olla kateellisia meidän hepoille.

Aloitin jo tallihommat, sillä olin niin aikaisessa, ettei edes aamuvirkku Make ollut ehtinyt talliin. Nikke oli jäänyt kuorsaamaan vällyjen alle, kun minä en saanut unta. Olin mennyt jo eilispäivänä ajoissa nukkumaan ja nyt olin jo reippaana pystyssä. Itseasiassa neljän aikaan aamusta oli aika hauska viskellä lantaa kärryihin. Make tulisi vasta kuudelta, joten kerkeäisin tehdä vielä joulutaikojani rauhassa…

Kellon lyödessä kuusi make olikin täsmällisesti tallinovella. Kun poika ilmaantui sisään, häneltä loksahti suu auki. olin putsannut kaikki karsinat, koristellut tallin, ruokkinut hevoset ja nyt harjasin käytävässä Rommia. ”Mutta Idith, miten sä..?” Make änkytti hämmästyneenä. ”En saanu unta. Hyvää Joulua vaan, eikö olekii kiva jouluyllätys?” hihittelin. ”No on, Hennu alotti leipomaan joulutorttuja. Saatetaan saada pieni aamupala tonne taukotupaan, jos ollaan kiltisti.” Make virnisti. ”Mutta mitäs me nyt tehdään, kun kaikki on jo hoidettu?” Hän jatkoi. No hevoset on ainenkii vietävä pariks tunniks pihalle ja osa tietty loimitettava sitä ennen.” Minä pohdin.

Aloimme siis pistää hevosiamme pihalle ja loimiin. Paksukarvaiset suokit ja aasit eivät loimia tarvinneet, mutta esimerkiksi puoliveriset piti vuorata loimilla kovilla pakkasilla. Neuvoin Makelle, miten loimen alle laitettu heinä pitäisi hevosen lämpimänä ja kuivana. Make oli vakuuttunut hevostaidoistani. Hän oli yksi harvoista ihmisistä, joka oikeasti arvosti ja oli kiinnostunut hevostenkäsittelytaidoistani. Saimmekin pian aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun kuolaimista ja apujen käytöstä.

”Kyllähän kuolaimia voi käyttää, jos niitä osaa käyttää oikein, pehmeällä ohjastuntumalla. Mutta se on taitoa jos hallitsee hevosen ilman varusteita.” Minä selitin. ”Mutta hevoset on eri luontoisia. Eihän kovapäistä oria voi hallita turvallisesti, jos sillä ei ole asianmukaisia kamppeita.” Make puhui. ”Mutta omistajan on silloin täytettäväkin hevosen luonnolliset tarpeet, orithan haluavat hallita laumaa ja lisääntyä, se on niiden päälimmäinen tarkoitus. Tottakai orista tulee kovapäinen ja tottelematon, jos se ei pääse toteuttamaan luonnollisia tarpeitaan. Kuvitteleppa omalle kohdallesi.” töksäytin. ”mikäs keskustelu täällä on?” hennu pöllähti ovesta sisään ison kassin kanssa. Hän kavoi esiin glögipannun, torttuja, piapeita ja eväsleipiä. Niitä riitäisi koko talliporukalle.

Vietimme aika lunkin joulupäivän. Hoitajat tulivat joulumaastoilemaan ja tuomaan hoitsuilleen lahjoja. Mirjam ja Liinukin ilmaantuivat tallille ja vaihdoimmekin joululahjoja myös keskenään. kokonnuimme omalla porukalla Hennun luo jouluaterialle. Jokainen oli tuonut jotakin mukanaan. Puheen sorina ja lautasten kilinä täyttivät tuvan, kun asetuimme murkinoimaan. Sen jälkeen avasimmekin joululahjamme. Minä sain uudet ratsastushousut, jotka Mirjam oli käsin tehnyt vanhoista farkuista. Nikke oli ostanut minulle mielenkiintoisen hevostietokirjan. Hennu oli leiponut pyynnöstäni ihanan juustokakun. Liinu antoi vanhat ratsastuskenkänsä ja kisatakkinsa minulle. Make taas oli luvannut minulle yksityisopetusta kiitokseksi tallin siivoamisesta.

Nikke oli haltioissaan, kun Make lahjoitti tälle vanhan kypäränsä. Nikke oli koko tämän ajan ratsastanut ravikypärällään, joten oikea ratsastuskypärä oli mahtava juttu. Liinu sai Micolle hienon, jouluisen toppaloimen Mirjamilta. Hennu taas oli onnessaan, kun annoin hänelle aivan ihanan tuoksukynttiläkokoelman. Mirjam sai meiltä kaikilta yhteisenä lahjana uuden satulan Donille, sillä vanha oli jo lähes hajoamispisteessä. Maken sain nauramaan, kun lahjoitin hänelle ikivanhan heinätalikon. Poika oli kovin kiitollinen riemastuttavasta lahjasta.

Illalla hoitajatyttöjä tulikin muutama kanssamme joulusaunaan. Laitoimme yhdessä hevoset jouluisiksi ja keräsimme saunakamppeet matkaan. Rekihevoseksi nappasmme Luihun ja ratsuiksi lähtivät Rommi, Heka, Fasu ja Raisa. Raisan ja Fasun selkään nousikin peräti kaksi ratsastajaa. iloisesti rupatellen keräännyimme tallin pihaan. Minä ratsastelin Rommilla. Nikke ajoi Luihua ja Hennu, Make ja pari hoitajatyttöä hyppäsivät hänen kyytiin. Liinu ja Mirjam lähtivät myös ratsan muutamien hoitajatyttöjen kanssa.

Saunalla oli mukavaa. Jätkät pistivät saunan tulille ja hennu pitsi eväspöydän pystyyn saunakamariin. Me muut annoimme hevosille juomaa ja heinää ja otimme varusteet pois. Kun sauna oli lämmin, menimme vuorotellen saunaan.

Saunomisen jälkeen söimme ja vietimme luppoaikaa ja rupattelimme. Pojat härnäsivät meitä ja nauroimme katketaksemme uusimmille puujalkavitseille. Myöhemmin palaisimme takaisin tallille toivottamaan hevosillemme hyvät joulut ja vetäytyisimme joulunviettoon…

Iloista Joulua kaikille! :)

Vastaus:

Muuten aivan ihana tarina, mutta erosi hiukan tuosta mun tekemästä, joka löytyy blogista. Mulla ja Makella oli tänään vapaata ja sinäkii olisit saanu kuorsata ihan rauhassa pitkään ;D No mut ei se mitään! Hyvät Joulut!

Nimi: Selja

22.12.2012 10:53
Olin jo aamuvarhain saapunut tallille hoitamaan Foxia. Olin herännyt kukonlaulun aikaan, jotta kerkeäisin tallille ennen muuta lauantairuuhkaa. Onnekseni talli oli vielä melko tyhjillään.

Aloitin Foxin harjaamisen tallikäytävällä ja ihailin jouluiseksi koristeltua tallia. Olinpa minäkin tuonut Foxille muutaman herkkuomenan ja kortin, jonka kiinnitin sen karsinan oveen. Höpöttelin itsekseni, ennen kuin tajusin, että joku katsoi minua. Se oli Hennu, joka hymyili jälleen iloisesti. 'Aah, heh, moi.' tokaisin hiukan nolona.
'Moikka vaan, ootkos menossa ratsastamaan? Siellä on kiva ilma.' Hennu sanoi.
'Joo, tarkoitus kyllä oli...' vastasin. Harjasin Foxia pitkin vedoin ja ruuna lerputti huultaan tyytyväisenä.
'Noh, jatkahan sinä, niin minä menen tästä aamupalalle. Palaan sitten... Jos on jotain asiaa, niin kysy Idithiltä, se meni kentälle Pamin kanssa.' Hennu selitti.
'Selvä!' hihkaisin.
Fox oli pian valmis satuloitavaksi. Satuloin sen sukkelasti ja sitten pinkaisin hakemaan itselleni kypärää, hanskoja, toppatakkia ja säärystimiä taukotuvasta. Pitihän pukeutua lämpimästi!

Talutin Foxin tallipihaan, missä tapasinkin useamman tallitytön. Tervehdin heitä ja jotkin rapsuttivat Foxia ohimennessään. Itsekin kehuin ruunaa ja sitten laitoin ohjat sen kaulalle. Laskin jalustimet ja aloin asettaa jalkaani vasemmanpuoleiseen. Pääsin toisella ponkaisulla, ihme ja kyllä, hepan kyytiin. Hymyilin voitonriemuisesti.
Lähdimme rauhalliseen tahtiin kohti lyhyttä maastoa. Lumi narskui kavioiden alla...
Parkkipaikkojen kohdalla meidän piti pysähtyä, sillä pihaan päin saapui kolmea autoa peräkanaa. Vilkutin, kun lapsia katseli autojen ikkunoista. Monet katsoivat Foxia ihastellen. Oli niin ihanaa omistaa hoitohevonen. Pian pääsimme jatkamaan.
Käännyimme risteyksestä vasemmalle ja tarkastin, ettei autoja tullut. Kun varmistuin, nostin sitten ravin. Fox nykäisikin innokkaasti eteenpäin.
'Hupsis, älähän nyt...' huudahdin, kun notkahdin eteenpäin satulassa. Toisaalta nautin ravista, Fox liikkui niin sulavasti. Tästä tulisi ihana lenkki, mietin.

Kello oli kymmenen, kun palasimme Foxin kanssa tallipihaan. Maastoilu oli ollut huippua ja ilmakin suosi meitä. Pienen pieni lumipyry yllätti meidät, muttei se haitannut ollenkaan.
Kun laskeuduin satulasta, jäin katsomaan, miten kentällä ratsasteli muutamia tyttöjä. Hekin nauroivat iloisesti ja huutelivat toisilleen. Se sai minutkin hymyilemään. Sadetanssin väki oli niin... miten sen sanoisi, yhteishenkistä ja kaikki olivat kavereita.

Vein Foxin talliin ja riisuin sen varusteet. Sitten hoitelin sen ja loimitin. Ajattelin viedä sen ulos muiden hevosten luo.

Talutin hepan laitumen luo ja avasin portin varoen. En kerennyt tehdä paljoa mitään, kun Fox pinkaisi täyttä neliä laitumen toiseen päähän Pahiksen luo. Nauroin sille ja toivottelin hyvät päivän jatkot.
Itse minun pitäisikin lähteä talsimaan kotia kohti. Oli kyllä ollut kiva aamupäivä. Joulun jälkeen tulisin uudelleen...

Iloista Joulua! :)

Vastaus:

Kiitos ja hyvää Joulua sinullekin (:
Tänään oli varmasti ihana keli maastoiluun! Kiva jos Fox käyttäytyi hyvin.
Saat tästä 12v€.

Nimi: Maissi

17.12.2012 15:04
Oli aikainen aamu. Olin juuri herännyt, ja katsoin paraikaa ulos lumiseen ilmaan. Tänään olisi jännittävä päivä, sillä pääsisin tutustumaan uuteen hoitsuuni, Neroon.
Aloin pukea päälleni lämpimiä tallivaatteita. Kun olin valmis, menin keittiöön hakemaan itselleni leivän ja omenan matkaevääksi jonka jälkeen lähdin puolijuoksua menemään kohti tallia.

Tallipihalle päästyäni näin, kuinka pihalla heikossa tuulessa huojui kauniisti koristeltu joulukuusi. Ihastelin sitä kunnes maltoin vihdoin mennä sisälle talliin. Siellä kaikki oli vielä íhanampaa kuin pihalla; hevosten karsinoissa oli joulukortteja hoitajilta, karsinoiden yllä oli kauniit koristenauhat ja kaikkea muuta jouluista! Olin ennenkin käynyt samalla tallilla tunneilla, mutta en ollut ehtinyt pitkään aikaan, joten en ole ennen nähnyt niitä ihania joulukoristeita.
Lähdin suuntaamaan kohti toimistoa, jossa Hennu istui aina päivystämässä puhelinta. Päästyäni toimistolle avasin oven.
- Moi Hennu! sanoin.
- No terve Maissi! Eikös ollutkin niin, että tulit hoitamaan Neroa? Hennu kysyi.
- Joo, Neroa mä tulin hoitamaan. Meen nyt! huikkasin Hennulle ja lähdin hakemaan Neron harjapakkia.

Hetken kuluttua olin harjapakin kanssa Neron karsinalla. Otin riimun ja avasin karsinan oven. Nero katsoi minua kummissaan, mutta alkoi sitten kaivella taskujani makupalojen toivossa. Minulla ei valitettavasti ollut mitään, joten työnsin Neron pään pois hellästi.
Laitoin riimun sen päähän ja sidoin riimunnarulla kiinni karsinan kaltereihin. Sitten annoin Neron hieman haistella itseäni ennen kuin aloitin harjaamisen.

Kun Nero oli kokonaan harjattu ja kaviot oli putsattu, jätin sen hetkeksi karsinaan ja menin katsomaan olisiko tallissa joku, joka voisi tulla varmuuden vuoksi kanssani maastoon. Pian löysinkin Dragonin, joka suostui tulemaan kanssani Leiralla.
Menin satuloimaan Neroa, jonka aikana myös Dragon satuloi Leiraa.

Kun me molemmat olimme valmiit, lähdimme taluttamaan hevosia tallin ulko-ovea kohti. Sitten suunnistimme kentälle jossa nousisimme hevosten selkään. Otin jakkaran ja kiipesin siltä Neron korkeaan selkään. Nero yritti väistää selkään nousuani, mutta onnistuin pitämään sen aloillaan.
Kun me molemmat olimme selässä, suuntasimme kohti lyhyttä maastolenkkiä. Minulla oli aikamoinen työ Neron kanssa jotta se ei lähtisi viemään, mutta onnitsuin hidastelemaan oripoikaa.
Pian tuli pieni aukemama, jolla pystyin helposti laukkaamaan. Niinpä kannustimme Dragonin kanssa hevoset laukkaan ja laukkasimme aukeaman halki. Yhtäkkiä Nero päättikin vaihtaa suuntaa, mutta en ollut varautunut siihen. Niinpä horahdin satulassa mutta en onneksi pudonnut.
Kun olimme ratsastaneet lenkin läpi, päädyimme takaisin tallipihaan. Siellä laskeuduimme hevosten selistä ja lähdimme viemään niitä tallia kohti.
Kun olin saanut Neron karsinaan, hoidin sen ja lähdin kotiin.
LOPPU!

Vastaus:

Kiitos kivasta ensimmäisestä tarinasta! Hyvä, kun tulet toimeen Neron kanssa.
Saat 10v€, jatka samaan malliin!

Nimi: Idith

17.12.2012 11:24
Lumi narskui kengänpohjissa kun astelin aamuhämärässä tallille. Tunnemallinen talvipäivä oli vasta alkamassa ja minä nautin täysin siemauksin. Nikke oli lähtenyt jo kuuden aikoihin maken kanssa aamutalliin, mutta minä olin jäänyt vielä tunnin ajaksi koisimaan. Että nautin välillä elämästäni!

Katselin, kuinka taivaalta sateli hiljalleen lunta. Yksi hiutale tipahti nenälleni ja suli samoin tein. Ajatus hihitytti minua. Suuntasin kohti tallia ja pöllähdin sisään lämoimään, hevosen tuoksuiseen talliin. Tunnelmallisen lämmin talli täyttyi hörinästä ja rapinasta, kun osa hevosista vielä ateroi. osa olikin päässyt jo ulos. Käväisin taukotuvassa ja löysinkin sieltä kaksi konkariamme, Maken ja Niken, jotka kilpaa juttelivat joistakin mahtavista estekisoista. ”Huomenta pojat, mites aamu on lähtenyt käyntiin?” Kyselin pirtsakkana ja istahdin Niken viereen. ”Mikäs tässä, otettiin Maken kanssa ja ratsastettiin suurin osa hevosista alta pois. Sulle jäi enään Juju ja Pami.” Nikke virnisti, laittoi kätensä hartioilleni ja antoi pusun poskelle. Hymyilin pojille iloisesti ja kiittelin kovasti hevosten hoidosta. Mikä helpotus!

Siinä hetken aikaa höpöteltyämme minä lähdin noutamaan Pamia ratsastettavaksi. Tamma oli yltä päätä lumessa kun pääsin pihatolle. Se tiesikin sitten ainakin tunnin kuivattelu-urakkaa. Nappasin siis aasia riimusta ja lähdin kiikuttamaan sitä tallin lämpöön.

Hankasin märkää aasia ihan hulluna ainakin puoli tuntia, ennen kuin sain sen edes loimitettavaan kuntoon. Pamin pitkiin vuohiskarvoihin oli juuttunut niin paljon lunta, että olin joutunut irrottelemaan ne lämpimän veden avulla. nyt kun aasitamma oli enää vähän kostea, pistin sen loimiin. levitin selkään ouhuen olkipatjan, joka imisi suurimmat kosteudet, sitten puin verkkoloimen, vähän lisää olkia väliin ja lopuksi ohuen talliloimen. Luulisi tuolla kuivuvan. Kuivailin vielä tamman jalkoja, kun huomasin Hennun tulleen katsomaan puuhiani. ”Huomenta! Mikäs viritelmä tuolla Pamilla on oikein selässä?” Hennu ihmetteli. ”Vai onko se kasvanut korkeutta?” Ei kun sillä on loimien alla olkia, ne auttaa kuivattamaan selkää ja jättää väliin ilmaa.” Minä selostin hinkatessani aasin koipia kuivaksi. ”Njaa, no selvä, pitää joskus kokeilla.” Hennu sanoi mietteliäästi mennessään.

Kun Pami oli kuiva, minä hain sen varusteet ja aloin laittamaan tammukkaa ratsastuskuntoon. Tänään olin päättänyt, että kävisimme maneesissa hyppäämässä näin ennen aamun ratsastustunteja.

Kun aasillani oli kamppeet niskassa ja minä olin itsekin pukeutunut hieman sopivammin, suuntasimme maneesille. Yllätyksekseni maneesissa olivatkin jo Cindy ja Roina. ”Huomenta! Saanko liittyä seuraan? Pistäisin muutaman pikkuesteen tuohon maneesin keskelle, jos ei haittaa?” Kyselin tuttavallisesti. Tyttö katsahti minuun hieman epäileväisesti, mutta sanoi sitten virnistäen: ”Tule vaan, kyllä tänne mahtuu!”. Jätin Pamin maneesin laidalle siksi aikaa, että sain pystyyn kaksi pikku kavalettia ja matalan ristikon yhdistettynä lyhyeen puomisarjaan. Sitten noudin aasini, loikkasin sen selkään ja aloitin teholämmitelyn.

Siinä lämmitelessessä jutustelin Cindyn kanssa ja kyselin yhteistyöstä Roinan kanssa. minusta oli kiva kuunnella ihmisten tarinoita puuhasteluistaan hevosten kanssa, sillä olin kiinostunut hevosten kouluttamisesta ja luonnollisesta hevostaidosta. opin toisilta ihmisiltä ja hevosilta jatkuvasti ja se oli palkitsevaa. Cindy ei ollut uskoa, että Pami suostuisi hyppäämään. Mutta minä lupasin näyttää hänelle hyppäävän aasini.

Kun lämmittelyt oli tehty, minä lähdin työstämään Pamia esteille. Cindy katseli loppuverkkoja vedellessään ratsastustani. Otin muutamia laukkaspurtteja ja siirtymisiä ja lähdin sitten ylittämään puomisarja-ristikkoa. Ohjailin Pamin kevyesti maneesin toiseen päähän, missä este seisoi. Nostin pitkän sivun keskeltä laukan, käänsin vasemmalle, kohti puomisarjaa ja sitten annoin mennä. Pami laukkasi hitaasti, mutta varman tasaisesti puomit ja pomppasi sitten pienellä, laiskalla loikkalla ristikon yli, puomeja hipoen. cindy katsoi minua hämmästyneenä. ”Se laukkasi…? Se hyppäsi…?” Hän kummasteli Roinan selästä. ”Juu, enhän mä ihan turhaa aasia ottaiskaan. Samasta paikasta tää tuli kun tuo meidän Jörö. Jörökin hyppää ja laukkaa, mutta se on vielä astetta laiskempi kun tää Pami.” kerroin tytölle.

pian Cindyn olikin ja aika lähteä. Minä jäin yksin kentälle vielä hetkeksi hyppäämään. otin vielä pariin kertaan puomisarjaristikkoa tahdittaakseni askelväliä ja jatkoin sitten kavaleteille. Kavaletit olivatkin taas maneesin toisessa päässä, viuhkamaisessa muodossa, toinen pituushalkaisijan vieressä ja toinen lävistäjän vieressä. Laukkasin kaviouran viertä ja käänsin lyhyen sivun viereen. kohdistin Pamin suoraan esteelle ja sitten loikkasimmekin jo yli. Toisella esteellä Pami meinasi laistaa, mutta sain se juuri ajoissa takaisin ruotuun. Esteet menivät kerta toisensa jälkeen kivasti ja lopulta otin ne ratanakin. Pami olikin tänään oikein reippaalla tuulella. Välillä se meni oikein korvat tötteröllä.

Lopulta päätin lopetella ja loppuverkkojen jälkeen ratsastelin talliin. Purin vain Pamin ja laitoin sille verkkoloimen. Jätin aasin talliin ja lähdin hakemaan sitten Jujua sisälle. Oli tarkoitus käydä maastossa kävelemässä. En vain ymmärrä, kuka oli laittanut tamman pihalle ilman hokkeja. Niken oli määrä laittaa Jujulle tänään hokit, mutta ilmeisesti joku ei ollut kuunnellut ohjeitani, että ne piti laittaa ennen tarhaan viemistä…

Otin reippaasti riimunnarun mukaani ja lähdin hakemaan suokkitammaa tarhasta. Sieltähän minä bongasinkin Jujun rapsuttelemassa Leiran kanssa. Kutsuin tammaa luikseni ja pirtsakka tammukka tulikin iloisena minua vastaan. Kliksautin riimuun narun lukon kiinni ja avasin portin haan viedäkseni tamman sisään. Siinä samassa taivaalta alkoi kuulua kummallista jyminää, ihankuin oli ruvennut ukkostamaan, keskellä talvea! jyminä koveni pian korvia huumaavaksi ja silloin hevoset sekosivat. Näin kuinka viereisten tarhojen hevoset laukkasivat kauhuissaan ympäri tarhojaan. Raisa ja Leira säikähtivät ja säntäsivät tarhan toiseen päähän. Juju sai herkkänä hevosena tietysti kamalan sätkyn ja riistäytyi käsistä. Se loikkasi siltä siunaamalta pystyyn ja lähti sitten täyttä neliä kohti laukkaniittyä. Minä lyyhistyin kivusta ulvahtaen maahan, sillä käteni oli revähtänyt tamman riistäytyessä minulta. Sain kuitenkin pideltyä tarhan porttia niin, etteivät Raisa Leira päässeet karkuun.

Näin, kuinka tallin pihalla ollut ihmisjoukko säntäsi Jujun perään. tiesin, että pelkäsi outoja ihmisiä, joten kiljuin kurkku suorana heitä lopettamaan. Tamma kyllä pärjäisi, kunhan se rauhoittuisi. Huusin turhaan, he eivät kuulleet. Hammasta purren suljin pika pikaa tarhan portin ja kuin gaselli lähdin juoksemaan pitkän maaston tielle. Kun ponitarha loppui, ryntäsin lumihankeen ja oikaisin pellon kautta niitylle. Juju oli huomannut sitä jahtaavat ihmiset ja kauhuissaan se laukkasi eteenpäin. Huusin aivan hurjana ihmisiä pysähtymään, mutta kun he kuulivat pyyntöni, oli jo liian myöhäistä. näin kuinka Juju kaarsi pellolle ja liian myöhään tajusi pellon viereissä olevan ojan. Se iski jarrut pohjaan, mutta vauhti oli niin kova, että se liusui päistikkaa ojaan. Minä juoksin kyyneleet silmissä Jujun luo. Se makasi puoliksi matalassa ojassa. Se yritti ponnistella ylös, mutta turhaan. Tamma laski päänsä ojanpenkalle ja hirnahti tuskaisen kuuloisena. Silloin vasta huomasin, että ojassa näkyi lumen sekaista verta.

Itkin silmittömästi ja lysähdin Jujun viereen ojan penkalle. ”Apua…. hakekaa Hennu, Nikke, joku, APUA!” huusi kurkku suorana tälle Jujua jahdanneelle ihmisjoukolle. Välittömästi he säntäsivät tallille, kun minä jäin tammani viereen. Juju korisi oudosti ja sen silmistä näkyi tuska ja hätä. itku kuristi kurkussani, mutta hillitsin sen, kun rauhoittelin tammaa. kyyneleet silmissä juttelin sille rauhallisesti ja samalla katsoin, miten sen vasemmasta takasesta valui verta norona ja luu törrötti ikävän näköisesti sen ihon läpi. Tiesin ettei mitään ollut tehtävissä enää. Juju oli mennyttä.
Make tuli pian Hennun ja Niken sekä muiden tallilaisten kanssa traktorilla pellon reunaan. Hennu oli soittanut jo eläinlääkärille ja neuvonut tien vanhalle traktoripolulle, mistä pääsi ajamaan autollakin. Minulle kaikki oli niin sumeaa. Yhdessä hetkessä Make oli vetänyt Jujun traktorilla ylös, eläinlääkäri oli tullut ja lopettanut Jujun ja tamma oli viety traktorilla pois. En voinut edes käsittää koko tapahtumaa ja kaikki oli niin epäselvää. Olin niin surullinen.

Kävelimme Niken kanssa traktoripolkua pitkin takaisin tallille. Nikke ei kuitenkaan päästänyt minua kääntymään kotiin päin vaan mitään sanomatta hän vei minut metsään kävelylle ja jutteli. Hän puhui minulle avoimesti Jujusta ja muisteli hyviä hetkiä tamman kanssa. Nikestäkin tuntui pahalle menettää Juju, olihan se pohjimmiltaan kuitenkin lempeä ja rauhallinen tamma ja vieläpä lahjakas ravuri. Nikke sai minutkin avautumaan ja siinä yhdessä, käsi kädessä, kävelimme lumisateen täyttämässä valkeassa metsässä itkien ja nauraen yhteisille muistoille rakkaasta Jujustamme… <3 R.I.P. Sadetanssin Jujutin

Vastaus:

Voi Jujua ;( Kiitti tarinasta!

Nimi: Skiva

09.12.2012 17:07
Kävelin lumista tietä pitkin kun puhelimeni soi.Se oli Hennu.
'Moi Hennu,mitä kuuluu?'Kysyin.'Tule äkkiä,en ehdi selittää.'Juoksin koko loppumatkan tallille.Kun saavuin menin Hennun luo.Hennu rupesi heti selittämään:'Minun piti viedä Rölli maastoon kävelylle,mutta Mirjam on kipeä,joten minun pitää pitää tunti.Voitko sinä viedä Röllin maastoon?'Hennu kysyi anovasti.
'Tietysti,se olisi ihanaa!'Vastasin ja lähdin.Menin talliin ja etsin Röllin harjapakin ja riimunnarun.Sitten menin Röllin karsinaan ja kiinnitin Röllin.Se yritti haistella minua kun harjasin sitä.Harjattuani vähän aikaa hain kaviokoukun ja puhdistin kaviot.Irrotin Röllin ja lähdin sen kanssa metsäpolulle.Juttelin sille kuinka onnellinen olin kun sain olla sen hoitaja.Se kuunteli.Vähän ajan päästä lähdin juokemaan ja Rölli seurasi perässä ravaten.Ravasimme 50 metriä ja hidastin käyntiin.Kävelin rauhallisesti ja kysyin Rölliltä halusiko se laukata kun pääsisimme hyvälle suoralle jossa ei ole jäätä.En tiedä mitä Rölli vastasi,mutta se laittoi korvansa höröön,joten päättelin vastaukseksi kyllä.Lähdin juoksemaan ja Rölli ravasi,mutta innostui myöhemmin laukkaamaan.Olin hidastamassa raviin,kun Rölli pukitti ja pysähtyi.En ollut odottanut äkkipysähdystä,joten lensin sulavassa kaaressa lumihankeen.Olin hetken hämmentynyt,mutta sitten kömmin ylös ja aloin nauraa.Rölli katsoi minua ilkikurisesti,joten toruin sitä leikilläni.Sitten lähdin kävelemään.Ravasimme hieman ja menimme lopuksi käyntiä tallille asti.Talutin Röllin sisään ja näin Ernon.'Hei Erno!'Sanoin vanhalle miehelle.'Hei Skiva,miten olet noin luminen?'Erno kysyi ystävällisesti.'Rölli säikähti ja lensin lumipenkkaan.'Sanoin yksinkertaisesti.'Sattuiko sinuun?'Erno kysyi huolestuneena.'Ei,mutta kiitos kysymästä.'Sanoin ja hymyilin.
Erno oli hetken hiljaa ja sanoi:'Minun täytyy tästä lähteä kotia.Hei hei'Sanoin Ernolle 'hei hei' ja harjasin sitten Röllin.Myöhemmin illalla putsasin tallin käytäviä,siivosin karsinoita sekä autoin muita.Jäätyäni yksin talliin Hennun kanssa juttelimme niitä näitä,kunnes kuulin auton tulevan Sadetanssin pihaan.Sanoin Hennulle heipat ja ryntäsin ulos missä äidin auto jo odotti.

Vastaus:

Kiitos ensimmäisestä tarinastasi! Hyvä, kun et heti ensimmäisessä tarinassa ratsastanut, vaan tutustuit poniin maasta käsin.
Saat tästä aloitukseksi 10v€ (:

Nimi: Skiva

09.12.2012 16:17
Kirjoitin äsken tänne mutta se ei ilmestynyt joten kokeilen nyt ilmestyykö nyt. Toivottavasti ei haittaa. :)

Nimi: Liinu

07.12.2012 22:03
Aamullisen siivous-urakan jälkeen pääsin taas tallille, mistä olinkin hyvin iloinen, kun minun ei tarvinnut jäädä kotiin, missä veljeni Leevi oli jonkin koulukaverinsa kanssa. He vain pelasivat änäriä ja riekkuivat niin, että koko talo raikasi.
Isä ajoi hiljakseen autollaan pitkin Sadetanssiin menevää tietä. Istuin etupenkillä katsellen sivuikkunasta metsikköön. Kaikki näytti kimaltelevalta ja satumaiselta. Isä sanoi, että pääsisi hakemaan minua vasta illemmalla, ja sanoin, ettei olisi mitään kiirettä. 'Eläkä sitten palellu...' isä sanoi. 'Joojoo, on mulla toppavaatteet mukana.' sanoin huokaisten. 'Muista sanoo Leeville, ettei ne mee mun huonetta sotkemaan, siivosin sen kunnolla...' pyysin isää. 'Joo, eihän ne sinne saakkaan mennä, ei ilman sun lupaa.' isäkin vastasi ja nyökytteli. 'Niin...' sanoin, vaikka tiesin, ettei se olisi aina niin itsestään selvää.

Tallin parkkipaikalla oli yllättävän monta autoa ja jokunen pyörä. Isä jätti minut muiden autojen viereen ja lupasi tulla viimeistään kahdeksalta illalla hakemaan. Myönnyin siihen ja sitten paiskasin auton oven kiinni.
Kävelin kohti tallipihaa näpytellen samalla puhelintani.
Aivan tallin ovella Idith tulla pöllähti minua vastaan, raahaten perässää Rommia, joka ei ollut kovin mielissään sadesäähän joutumisesta. 'Moi!' sanoin. 'Moikka... Eikö ookkii kaunis ilma taas, on niin valkeeta...' Idith henkäili. 'On tosiaan, tiiätkö onks tuo kenttä millasessa kunnossa?' kysyin. 'Aaaa, se on aika liukas, mutta menettelee.' Idith sanoi ja jatkoi sitten; 'Menin siinä aamulla Jujun kanssa, ei se kamalasti livettänyt, mut suosittelen mielummin maastoa tai maneesia.'. 'Okei, noh, kaipa se on maneesiin mentävä Micon kanssa ja Taralla sitten maastoon.' sanoin ja siristin silmiäni, kun aurinko häikäisi puiden välistä. 'Monelta aijot?' Idith kysyi. Tiesin tuosta ilmeestä, että tämä varmasti tulisi mielellään mukaan. 'No, syön eväät ensin ja laittelen sitten Micon valmiiks. Menee reilu puol tuntia.' sanoin aprikoiden. 'Okei, tuun sitten maneesille, otan Pahiksen... jos käy?' Idith sanoi ja vilkuili minua. 'Juu!' hihkaisin ja sitten jatkoinkin matkaa sisälle.

Taukotuvassa istuin leppoisasti jalat ristissä pöydän ääressä ja söin leipää, jonka isä oli minulle tehnyt. Join myös jääteetä pullosta.
Istuskelin jonkin aikaa yksikseni, ennen kuin taukotupaan paukkasi viisi tuntilaista, jotka toivat kamojaan lokerikkoihin. 'Terve!' huudahti Selja huomatessaan minut. 'Mooi...' mumisin, koska olin juuri haukannut palasen leivästäni. Hymyilimme toisillemme ja sitten tyttölauma poistuikin kypärineen kohti tallikäytävää. Puheen pulpatus vaimeni pikkuhiljaa.
'Njaha...' tokaisin itsekseni, kun leipäni loppui. Hörppäsin viimeiset teet pullosta ja loikkasin seisomaan. Survoin pullon laukkuuni ja tyhjän leipäpussin tiputin roskikseen.
Vaihdoin ratsastushosut ylleni vessassa ja sitten olinkin valmis toimimaan.

Menin hakemaan Micon varusteet satulahuoneesta, joka näytti jälleen olevan kuin pommin jäljiltä. Silmäni laajenivat kaksinkertaisiksi, huomatessani sen. 'No johan on...' sanoin ääneen. 'Totta turiset.' kuulin takaani. 'Jaiks!' hihkaisin ja loikkasin varmaan metrin korkeudelle. 'No ei nyt tarvii lentoon lähtee...' kuulin Maken naurun sekaisen äänen ja sitten tämä taputtikin minua selkään. 'No elä aina säikyttele, joku kerta saat alkaa vielä elvyttämään.' sanoin hiukan toruen, mutta sitten hihitin jo itsekin. Make selitti, että miten oli juuri tulossa pitämään siivoustalkoita satulahuoneen puolelle, sillä Hennu oli valittanut ja sanonut, ettei koko nurkkauksesta löytynyt yhtään mitään, kun kaikki olin vain viskottu sinne tänne. Totesin vain, että taitaa olla hurrikaani vieraillut täällä päin, kun etsin Micon suojia kaikkialta, löytäen ne viimein hyllyn alta. Puistelin niistä suurimmat pölyt pois ja puhalsin loppusilaukseksi.
Mico oli hiukan ärhäkällä tuulella tänään. Se luimisteli tallikäytävältä kuuluville äänille ja kuopi hermostuneesti. 'No rauhotu nyt.' käskin ponia, joka mulkaisi minua kulmiensa alta. 'No sori, ku en oo käyny...' pahoittelin sille ja rapsutin sen otsaa. Koulussa oli taas niin kiirettä, että en millään kerennyt liikuttamaan poniani joka päivä. Nyt viikonloppuna aikaa olisi paremmin.
Laitoin Micon ennätysvauhdissa valmiiksi ja olin jo aikeissa lähteä sen kanssa kohti maneesia, kun Hennu porhalsi pää kolmantena jalkana luokseni. 'No mikäs nyt?' kysyin ihmeissäni. 'Et voi mennä maneesiin! Tai siis, siellä on tunti. Pakkotilanne, kentällä ei voi mennä.' Hennu selosti. 'Mikäs kentässä nyt?' kysyin. 'No katoppa ulos, siellä sataa ihan kunnolla tuota lunta. En kehtaa tuota alkeisporukkaa viedä lumipyryyn.' Hennu kertoi. 'No voi kakka.' sanoin tokaisten. 'Pystytkö mitenkään menemään maastoon?' Hennu jatkoi ja näytti myötätuntoiselta. 'Nojoo... Pitää laittaa Micolle vaan se puoliloimi...' sanoin. 'Hyvä, toivottavasti et pahastu? Idith sanoi tuolla ulkona äsken, että voi tulla kanssasi sinne maastoonkin.' Hennu sanoi ja häipyi sitten ulos. Mumisin jotain, ettei se haittaa ja sitten kiinnitin Micon tallikäytävälle.
Loimitin ruunan ja sitten hain itsellenikin hiukan enemmän vaatetta ylle. Ollessamme valmiita Idithkin ilmaantui tallin ovelle huutaen; 'Jokos tuutte? Joudutaankii mastoon...'. 'Niin, tulossa ollaan.' vastasin ja otin Micon ohjista otteen, samalla lähtien taluttamaan sitä ulos.

Nousimme ratsaille ja sitten mittailin jalustimet, Hennu oli mennyt Micolla pyynnöstäni toissapäivänä, joten nyt jalustimet tuntuivat pitkille. Idith marmatti, että Pahis kävi taas ylikierroksilla ja ehdotinkin, että lähtisimme pitkälle maastolle. Siellä olisi hyvä päästellä höyryjä. Se sopi Idithille ja pyysimme sitten hepat liikkeelle, etenimme rauhallisella käynnillä kohti maanesin kulmaa. Ohitimme varsatarhan ja jatkoimme siitä tasaiseen tahtiin. Kuljimme perätysten ja tällä kertaa me pidimme perää. Pahis pyöritteli häntäänsä edellämme. Mico korskui, viskoi päätään ja oli muutenkin tosi innokas. Onneksi se oli lakannut kiukuttelemasta.
'Tää Pahis tarviis kyllä paljon enemmän liikuntaa...' Idith murisi, kun koitti pidätellä allaan höyryjunana kiitävää ruunaa. 'Niin, no mites se Nikke eijoo sitä nyt enää nii paljoo joutanu liikuttaan?' kysyin kummastellen. 'No en tiiä, sillä tuntuu aina olevan kauhee kiire...' Idith selitti. 'Höh, nyt patistat sitä, koska ei tuolla kohta voi kukaan mennä, ku se on aina niin intopiukeena pienestäkii ympyrän kiertämisestä.' vastasin. 'Niin kai pitänee.' Idith sanoi huokaisten.

Ravasimme lumituiskun läpi, joka oli vallannut ilmaston. Olimme jo lähellä tuttua polun pätkää, joka oikaisisi pellolle.
Siitä sitten etenimmekin suoraan kohti Ernon tiluksia.
Alkoi hämärtää, olimme ratsastaneet kauan. Idith kertoi, että Ernon koira haukkuisi, kun pihaan menisi. Tiesinkin sitten jo valmiiksi pidätellä Micoa ja olla valmiina, jos se sattuisi säikähtämään.
Ja niinhän koira haukkui, ja ulisi. Onnekseni Mico oli skarppina ja pyöritteli vain hermostuneesti korviaan. Oikaisimme pihan läpi ja sitten poikkesimme Ernon viljapellolle. Mies ei tainnut olla kotona, sillä talo näytti hiljaiselta, ja ainoa valo joka paloi, oli pihalamppu, joka olla tönötti hiukan vinossa vanhan koivun alla. 'Miten se uskaltaa olla täällä yksin..?' sanoin hiljaa. 'Pelottava paikka.' jatkoin katsoen jäljelleni. 'Nooo, se on asunu täällä aina, ja ei tää päivällä ole niin karmivan näkönen, vaikka vanha röttelö onkii.' Idith sanoi rauhoitellen.
Valkoiset ratsumme kulkivat jälleen aivan perätysten. Metsä, jota lähenimme, oli tosi synkeä, onneksi lumi valaisi hiukan. 'Mistä pitää kääntyä? Paljon kello on?' kysyin Idithiltä. Tyttö kaiveli taskuaan, puristeli puolijäässä olevia sormiaan ja sanoi pian; 'Se on kohta neljä. Ja tota noin... Käännytään vaikka tuosta seuraavasta polun notkelmasta, sen pitäs viedä takasin sinne maastotielle.'. Huokasin, minua aina vähän arvelutti kulkea Idithin kanssa pitkin metsiä, etenkin pimeällä. Olimme eksyneet sen verran useaan otteeseen. Ja nyt olin kaiken lisäksi Micon selässä, en luottanut siihen vielä yhtä paljon, kuin Taraan ja sen vaistoihin.
Löysimme pienen haahuilun jälkeen oikean tien ja lähdimme ravaamaan sitä pitkin, toivon mukaan kohti Sadetanssia. Mico alkoi kuumua ja ravatessa askelsi tosi painavasti, tunsin sen selvästi. Ilmeisesti se ei pitänyt kauheammin lumipyrystä minkä keskellä kuljimme sokkona. No en itsekkään rakastanut tunnetta, kun ei tiennyt mihin oli menossa. Seurasimme vain Idithiä ja Pahista, ja toivoimme parasta.

Viimein alkoi näkyä tuttuja polkuja ja peltoja, olimme melkein perillä. En muistakkaan, milloin viimeksi olisin ratsastanut näin kauan. Oli kyllä ihan mukavaa, vaikkakin melko jännittävää ja olin tyytyväinen Micon saamaan liikuntaan tältä päivältä. Huomenna lempipojullani voisikin olla vapaapäivä.
Sadetanssin pihamaa oli autio, kello taisi lähennellä viittä. Laskeuduimme pihalampun kajossa pois hevosten kyydistä ja nostin jalustimet ylös. Idith lähti Niken perään, joka tuli kentältä. He puhua pulputtivat kuin parempikin vanha pari. Itse seurasin heitä huokaillen ja haukotellen.

Talutin Micon karsinaansa ja sidoin kiinni, sitten aloin purkaa varustusta sen yltä. Satulan alus oli hiestä kostea. Hain pyyhkeen ja kunnollisen harjan, joilla sitten hoitelin hepan selän. Varusteet ja loimen vein kuivumaan satulahuoneeseen ja täytin myös muistaessani Micon liikutuspäiväkirjan.
Palasin vielä hiukan myöhemmin harjaamaan Micoa ja putsasin sen jalat. Ne olivat kohmeessa, mutten viitsinyt alkaa pesemään niitä, sillä oli 'kiire'.
Seuravana menin Taran tykö, se nökötti karsinassaan pää tomerana pystyssä. 'Moikka...' sanoin sille hellitellen ja rapsutin sen poskea. Tara jaksoi aina olla yhtä hyväntuulinen, voi sitä pikku mussukkaa, mietiskelin.
Hain hoitsuni varusteet ja kiikutin ne sitten hepan luo. Tara oli harjattu aiemmin, joten puin sille suoraan rensselit ylle. Suisittaessani tammaa kuulin askeleita takaani ja käännähdin. 'Ai, sä.' sanoin, kun huomasin hymyilevän Hennun. 'Minäpä juu. Lähetkö meijän kanssa maneesiin?' tämä kysyi ja katsoi sitten vieressään varusteet päällä seisovaa Leiraa, joka katsoi minua innoissaan ja hörisi. 'Juu, toki. Oon ihan heti valmis. Itseasiassa meinasinkii mennä maneesiin, kun tuo kenttä on niin liukas ja on pimeetä. Vaikka onhan siellä ne valot mut silti...' vastasin. 'Niinhän se on, no tule kun kerkiät.' Hennu sanoi ja lähti Leiran kanssa kohti ulko-ovea. 'Juu!' huusin häneen peräänsä.

Talutin Taran pihamaan poikki maneesille, jonka ovi oli raollaan. 'Onneks on tuo maneesi, pelastaa paljon...' sanoin Taralle. Se ravisteli päätään, kun lumipaakkuja tippui koivusta päällemme.
Pian olimme jo sisällä lämpimässä hallissa. Maneesin ovella seuraamme oli liittynyt myös Idith ja Nikke, jotka olivat tulleet katselemaan ratsastustamme ja pystyttämään esteitä.
Hennu verkkasi Leiraa, joka tökötti menemään innosta soikeana. Hiekka ropisi sen kavioissa ja sitä lensi pitkin seiniä. Itse olin myös Taran kyydissä ja etenimme hillittyä ravia. Taivuttelin heppaa ja teimme väistöjä. Sivusilmällä seurasin, miten pieni jumppasarja kohosi keskelle maneesia. 'Onks tää hyvä tässä?' Idith huuteli asetellessaan punaisenkirjavaa estepuomia paikoilleen. 'On se, mut laita tuo toinen vähän ylemmäs. Ja Nikke tee siitä kolmosesta ristikko.' Hennu saneli puhkuen Leiran selästä, joka nyki päällään vimmatusti. Se suorastaan hinkui hyppäämään. Tarakin alkoi pikkuhiljaa innostua, kun havaitsi esteet ja Leiran innostuksen. 'Olehan nyt ihan iisisti...' sanoin hepalle. Taran takapää hytkyi ja se intaantui, kun käskin sen nostaa ravin pitkällä sivulla. Etenimme suht hillitysti seuraavalle pitkälle sivulle ja siellä nostin laukan. 'Jauuuu!' rääkäisin, kun Tara teki odottamattoman pukin. 'No jopas jotakii, tuo se ei usein peräänsä paljon heiluttele!' Nikke ähkäsi ja nauroi sitten makeasti. 'Ihan pääs kutale yllättämään.' sanoin hihittäen ja sitten hiljensin vauhtia. 'On se tuo Liinu aika agrobaatti, mä oisin jo mätkähtäny tuonne hiekan sekaan mönkimään.' Idith selosti kannellessaan ohitsemme puomeja. 'No sen uskon, hahaha.' Nikke hekotti ja sai minutkin hihittämään kahta enemmän. 'Elä kuule naura senkii... tai saat kohta tästä pulikasta!' Idith riemastui ja alkoi juosta nuorukaisen perässä estepuomi sylissään. 'Rauha heiiiii...' poika huusi ja pakeni sitten katsomon aidan taakse piiloon. 'Nössö!' huusin tälle ja Idith yhtyi voitonriemuun. 'Äääh, noniin lapset koittakaahan nyt käyttätyä!' Hennu yhtyi mellastukseen. 'Tuo alotti...' Idith koitti puolustautua osoittaessaan Nikkeä, jonka pipon tupsu näkyi katsomon laidan takaa,. Idith sai kuitenkin Hennu murhaavan katseen päin naamaansa ja tyttönen alistui kohtaloonsa. Silmiään muljautellen tämä sitten vei puomit paikoilleen.
Kun viimein saimme aloitettua, Tara oli jo rauhoittunut ja se pysyi kuolaimella hyvin. Hennu oli ajanut taistelevan pariskunnan pois kentältä ja nämä nököttivät nyt katsomossa, vieretysten ja hiljaa, ihme kyllä.
Sain aloittaa Taran kanssa. Etenimme koko jumppasarjan ajan Hennun mukaan tosi hyvin ja mallikelpoisesti. Hennukin meni Leiran kanssa ja saimmekin/kerkesimmekin mennä radan useaan otteeseen. Onneksi maneesi oli hiljainen, joten oli helpompi keskittyä ja suoriutua puhtaasti.

Ratsastustuntimme meni tosi nopeasti, oli niin mukavaa hypätä yhdessä Hennun kanssa. Tarakin oli mainio tänään ja se saikin tunnin päätteeksi paljon kehuja. Olin tosi tyytyväinen yhteistyöhömme ja siihen, miten olin kehittynyt Taran kanssa.

Kun puheripulistamme Hennun kanssa selvisimme, päätettiin me sitten yhdessä hoidella hepat ja käydä Hennun luona iltakaakaolla, ennen kuin isä tulisi hakemaan minua. Idith ja Nikke olivat painuneet jo kotiin, joten päätimme mennä kahdelleen. Make jäisi vielä ratsuttamaan Donia ja sitten tekisi iltatallin.
Hevosten hoito sujui ripeästi yhteistuumin. Nauroimme Hennun kanssa, kun juttelimme samalla viimekesän leiristä.

Matkalla Hennun talolle seuraamme liittyi Tessi, joka innoissaan oli peuhannut lumessa ja oli nyt kuin suuri jääkarhu. 'Voi samperi, minen kyllä tuota koiraa ala kuivailemaan... Make hoitakoon sen kun tulee, jätän sen siks aikaa tarhaan... Onhan siellä se koppi...' Hennu manasi. 'Hahaa, voi Tessi!' sanoin koiralle ja pöllytin sen päälakea. Vaaleanpunainen kieli lerppasi suun ulkopuolella ja koira näytti hyväntuuliselta.
Menimme aluksi viemään Tessin tarhaan ja sytytimme sille pihavalon. Tessi jäi haukahtelemaan peräämme, mutta Hennu käski koiraa menemään koppiin lämmittelemään.
Sisällä Hennun luona tuoksui pullalle, ja henkäilin syvään astuessani sisään. Riisuin kenkäni eteiseen ja aloin purkaa toppavaatevuorta päältäni. Daisy tuli loikkimaan jaloksiini ja olin kaatua selälleni, kun koira kiskaisi kaulahuivistani. 'Heiheihei, lopeta!' määkäisin murisevalle koiralle, joka ilmeisimmin aikoi leikkiä. Onneksi sain huivin takaisin, ehjänä.
Seurasin Hennua keittiöön. 'Taasko oot leiponu?' kysyin. 'Juu, aamulla iski tylsyys, olihan mulla tänään vapaapäivä...' Hennu sanoi hymyillen. Istuuduin pöytään ja nappasin lautaselta korvapuustin. Hennu laittoi kaakaota termospullosta kuppeihin ja toi ne meille pöytään. Daisy tuli kerjäämään viereeni. Se istui lattialla katsoen minua suoraan silmiin. 'Koira, lopeta tuo. Ei saa.' puhuin nauraen Daisylle. Hennu käski koiran olohuoneeseen ja istui sitten seuraani.
Juttelimme hyvän aikaa, ennenkuin ulko-ovelta alkoi kuulua ääniä. Make tuli kotiin. 'No ompas se aikaseen täällä...' Hennu sanoi ihmetellen. Pian Make laahusti keittiöön ja haukotteli. Tämän perässä jolkotteli Tessi, joka heilutti meille häntäänsä ja paineli sitten takaisin eteiseen, matolle nukkumaan. 'Mites siä oot jo siinä?' Hennu kysyi. 'Nooo, mä ratsastin Jujun äske... Nikke lupas hoitaa iltatallin ja sulkee ovet.' Make sanoi ja käveli jääkaapille. 'Mite siä sait sen jäämään sinne näinkii myöhään?' kysyin iloisesti hihittäen. Make käänsi päätän virnistäen ja sanoi; 'Lahjoin sen, se on aika helppoo. Ja katokku mähän liikutin Jujun.'. 'Aivan, kätevää.' sanoin. Make teki itselleen voileipiä ja tunki sitten itsensä Hennun kupeeseen. Istuimme kaikki kolme pöydän ääressä ja katselimme pimeälle pihamaalle päin. Puhuimme hevosista piiiiitkän tovin.

En ollut varmaan koskaan syönyt noin paljon pullaa, kuin tämän kaakaotuokion aikana kerkesin mussuttamaan.
Noh, aika vierähti kuitenkin yllättävän nopeasti ja pian olikin jo aika lähteä kotiin. Isä tuli hakemaan minua Hennun pihasta. Kiittelin Hennua tarjoamuksista ja sitten painuin sisälle autoon. Katsoin, miten Hennu jäi Tessi vierellään kuistille seisomaan ja vilkutti peräämme.
Katsoin matkalla kaunista tähtitaivasta ja haaveilin Micosta, joka varmasti tällä hetkellä oli käymässä yöpuulle...



Vastaus:

Kiitos erittäin kattavasta tarinasta (: Saat tästä 19v€.

Nimi: Cindy

07.12.2012 11:18
Työnsin kottikärryjä lantalaa kohti. Oli navakka tuuli joka toi alas maahan lunta mukanaan. Viima riepotti välillä tallin ovia jotka pyrittiin pitämään kiinni. Lantakikkareet tipahtelivat iloisesti poukkoilen pois kärrystä ja uusi lumipeite toivotti näille hyvää yötä. Katsoin taivaalle. Poskelleni putosi pieni yksinäinen hiutale, se suli pois. Kuljetin kottikärryt takaisin niiden omalle paikalle. Aukaisin Raisan karsinan oven ja tartuin Roinan riimuun. Olin laittanut ruunan sinne siksi aikaa kun siivosin karsinaa, Raisa itse oli tarhailemassa. Roina meni itse omaan karsinaansa suoraan heinien kimppuun.
"Kuule poika, mitäs jos lähettäisiinkin maastoilemaan, ilman satulaa", juttelin ruunalle.
Tiesin kyllä että voisi sattua mitä vain, Roina kun ei ole mikään luonnonlapsi, mutta pieni lenkki ei olisi sillekään pahitteeksi. Roina hörähti asiallisesti ja päätimme siis lähteä.

Roina otti kuolaimet yllättävän nopeasti ja helposti suuhunsa, yhtään kamppailematta vastaan. Taputin ruunaa kaulalle. Otin riimun pois ruunan kaulalta ja pujotin sen takaisin Roinan päähän. Nappasin käteeni pehmeän harjan ja pieni tomupilvi pöllähti ilmoille kun yhdellä vedolla suin Roinan talvikarvaa. Ruuna itse pudotteli toisten riimuja koukuista ja heitteli niitä sinne tänne.
"Hei Roina lopeta!", naurahdin ja aloin nostella riimuja lattialta.
Putsasin kaviot harjaamisen jälkeen ja sitten olimme valmiit lähtöön.

Kapusin Roinan selkään ja napautin pohkeilla ruunan liikkeelle. Roina kulki alkumatkan vielä laiskasti laahaten, mutta päästyään metsätielle sen vaistot heräsivät ja häntä nousi hitaasti kuin lippu koholle.
"Ihan rauhassa vaan".
Roina yritti nostaa ravin, ohjista pidättäminen sai sen kuitenkin pysymään ehkä jopa liiankin vauhdikkaassa käynnissä. Lintu visersi laulujaan tammen oksalla, sen Roina huomasi heti. Ruuna äkkäsi kääntyä takaisin kotitallille ja olin vähällä pudota kyydistä melkein täyspiruetista. Hetken matkaa laukattuaan Roina hellitti kiihdyttämistään ja uskalsi jo siirtyä raviin.
"Huoh, Roina, se oli vain lintu", rauhoittelin Roinaa joka oli saanut itsensä hikeen.
Laskeuduin alas satulasta saatuani Roinan käyntiin ja päätin jatkaa kävellen Sadetanssiin. Roina otti vielä muutamat steppiaskeleet juuri ennen tallin näkymistä.

Aukaisin suitsien soljet ja Roina pudotti kuolaimet suustaan. Se heilautti päätään merkiksi että oli jälleen tyytyväinen. Pesin kuolaimista kaiken vaahdon ja lian pois ja vein ne nimikoidulle koukulle. Palasin Roinan luo harjapakki käsissä ja aloin sukia hikistä talvikarvaa toden teolla. Puin Roinalle sen loimen jottei sille tulisi kylmä, vaikka pakkanen olikin jo lauhtunut.

Niin, ja sitten lähdinkin pois (:

Vastaus:

Yksinkertaisen hyvä tarina (: Ja hyvä, kun jaksat viedä Roinaa maastoon. Olisikin ihan hyvä, että se totuttelisi lintuihin pikkuhiljaa.
Saat tästä 12v€.

Nimi: Nikke

05.12.2012 06:06
Osa 4: Mielenkiintoista, eikö?

...Pian olin Saviorin tantereella. Jätin Pahiksen Rommin tykö ja itse suuntasin sisälle, missä minua jo odotettiinkin. Tytöt olivat innoissaan löytämistään linkeistä ja tahtoivat minun kääntävän tekstit heille.

Monta linkkiä myöhemmin Fée oli tyytyväinen saamistaan tiedoista. Rommin emä vietteli eläkepäiviään samaisessa siittolassa kuin ennenkin. Idith taas olisi tahtonut tietää Rommin taustoista, olihan ori toimittanut ensimmäiset 10 vuotta laukkahevosen virkaa ennen Suomeen tuloaan.

Fée keitti minullekin kahvit ja antoi minun vielä selailla muita linkkejä koneellaan. Laiskasti rullailin googlen loputonta listaa alas päin, kun yllätyksekseni huomasin suomenkielisen linkin. Lueskelin sivua hetken ja pyysin Idithiäkin katsomaan. Sivut olivat jonkun eukon, joka koulutti hevosia työkseen. Idith bongasi jostain naisen puhelinnumeron ja olikin jo pian luuri korvalla.

Reilun puolen tunnin puhelun jälkeen Idith kertoi meille kaiken. Nainen oli Rommin maahantuoja. Ori oli ollut lähes kuolemankielissä, kun tämä oli venäjän reissullaan orin tavannut. Hyväluonteinen ja -sukuinen ori oli kuitenkin viehättänyt naista ja siksi Rommi pääsi suomeen. Naiselta oli mennyt yli kolme vuotta, että Rommista saatiin terve ja kaikki käytöshäiriöt pois. Idith oli sopinut, että nainen voisi tulla joskus katsomaan Rommia ja kertomaan orin historiasta lisää. Idith oli todella innoissaan ja Féekin toivoi tapaavansa vielä tuon naisen.

Juttelimme vielä hetkisen aikaa hevosista. Ferdin tuli tallista ja liittyi keskusteluumme. Minulla kuitenkin kiehahti, kun näin miten pojan silmät paloivat kuin rosmokissalla Idithin nähdessään. Päätinkin karsia tältä nuorukaiselta luulot pois heti alkuunsa...

Lähdimme pian suuntaamaan kotia kohden. Ajoin Pahiksella Rommin ja Idithin perässä. Oli alkanut hämärtää, joten etenimme vauhdilla ja pian olimmekin jo tallilla. Siinä hevosia purkaessamme minä purpatin Ferdinistä Idithille. "Mutta Ferdinhän on ihan mukava jätkä. Et kai sä vaan ollu mustasukkanen musta?" Idith hämmästeli vedellessään viimeisiä harjanvetoja Rommin karvaan. "No et sä nähny, miten se kuolas sun perään? Mä vinkkasin sille, et meillä käy paljon nuoria tallityttöjä täällä Sadetanssissa. Luulis tajuavan mun hienovaraisen vihjeen." Murahdin happamana. "Vai että vinkkasit... Voi Nikke-kulta, kun ei sun tarvii olla mustis minusta. Sä varsin tiedät, että mä oon jo niin ujokii, että hyvä jos uskallan kenenkään jätkän kaa jutella. Ja sinnuuhan mä rakastan, enkä ketään muuta" Idith hymyili minulle kauniisti ja vei Rommin varusteet satulahuoneeseen.

Istuin odottamaan Idithiä taukotupaan, kun tämä vei hevoset ulos. Olin hoitanut Idithinkin tallityöt, joten loppuaika olisi vapaata iltatalliin asti. Ajattelin Idithin sanoja mielessäni ja se sai sydämmeni pamppailemaan. Vaikka tyttö olikin usein kovin määräilevä ja tomera, oli hän silti mitä kiltein ja reiluin. Tyttöystäväni ainankin välitti minusta aidosti.
Pian Idith tulikin noutamaan minua taukotuvasta. Iloisesti hän otti minua kädestä ja yhdessä tallustelimme pihalle.

Kävelimme tarhojen ohi iloisesti rupatellen, kun huomasimme Hekan, joka laukkaili villisti muiden ponien kanssa. Lumi vain pöllysi, kun pienoisarabilta näyttävä poni viiletti laumansa perässä iltahämärässä, satunnaisten lumihiutaleiden pudotessa taivaalta. Unohduimme hetkeksi ihailemaan poneja, kun tunsin Idithin yht'äkkiä kietovan kätensä ympärilleni. Vedin vaistomaisesti tytön lähelleni ja pidin lujaa sylissäni. Hetki oli niin tunnelmallinen, kun lämmittelimme toisiamme vasten pakkasen kipristellessä poskillamme... Loppu <3 :)

Vastaus:

Kiitosta taas tästä(:

Nimi: Idith

28.11.2012 12:44
Tämäkin kahteen viestiin…
Osa 3: Tallitöitä, tallitöitä, tallitöitä…

…matka kotiin venyi aika pitkäksi, sillä aasit tökkivät koko ajan. Niiden mielestä iltalenkki oli venynyt liian pitkäksi ja nyt ne osoittivat mieltää junnaamalla paikoillaan. ”Mä voin usuttaa Röllin puremaan Pamia persauksista, niin josko se pistäis vähän liikettä niihin?” Naureskelin kaahotellessani kirjavalla poninlurjuksella pitkin maita ja mantuja. ” No et varmana pistä, tänne ei tarvita enää yhtään uutta kaaosta, kunhan nyt päästäisiin vaan ehjinä kotiin…” Hennu valitti ja napautti Pamia raipalla. Aasitamma päästi äkäisen tuhahduksen ja lörpötti tylsistyneenä alahuultaan. Näky oli varsin koominen.

Aikamme siinä pohdittua päätimme kokeilla mennä Röllin kanssa Pamin perään. Ehkä yli-innokas ori saisi ärsyyntyneeseen aasitammaan liikettä. Jörö seuraisi automaattisesti tyttöystäväänsä minne vain. Ratsastin siis Röllin Pamin perään ja kas kummaan, kun laiskistunut aasitamma heräsikin eloon. korvat luimussa ja ohut häntä viuhahdellen äkäinen tamma köpötteli verkkaiseen eteenpäin, kun Rölli huuteli lemmenlauseita sen takana. minulla olikin siinä aika piteleminen, ettei pieni ori olisi tehnyt lähempää tuttavuutta kiukkuiseen tammaan.

Yllätykseksemme selvisimme tallille yhdeksään mennessä. Make kihisi kiukusta, kun oli joutunut Liinun kanssa kahdestaan siivoamaan tallin, kun me muut huitelimme Röllin perässä ja hoitajatytöt olivat jo aikoja sitten lähteneet. Heillä oli mennyt huomattavasti pidempään kuin normaalisti siivotessa karsinoiden lisäksi ratsastajien levälleen jättämät hoitotarvikkeet ja pesemättömät suitset. Palatessamme Make pauhasi Hennulle, että tallillamme pitäisi olla siisteyspoliisi ja kunnon säännöt tallin puhtaanapitoon. Siinä Hennun ja Maken sanaharkan keskellä minä ja Nikke sitten hoidimme ratsumme iltapuhteille.

Illalla höpötin Nikelle koko ajan Féen tarjouksesta käydä silloin tällöin töissä Saviorissa. Päätin, että kysyisin heti huomenna, voisinko käydä Saviorissa vaikka viikonloppuisin pientä palkkaa vastaan. Niken mielestä se oli hyvä idea, sillä neljän hevosen elättäminen oli aika raskasta.

Aamun valjetessa otin rakkaan Rommini ja ratsastelin pellon reunaa ja metsikön läpi Savioriin. Fée näkyi jo pyörivän pihalla ja otti minut yllättävän lämpimästi vastaan. ”No huomenta vaan. Onpas komea ahalteke-ori!” Fée katsoi silmät pyöreinä Rommin ylevää olemusta. Ori tuhahti tuttavallisen pöräyksensä ja painoi turpansa vasten Féen avonaista kättä. Féen olemuksesta näki jo, miten paljon orini herätti hänessä tunteita. Äkkiä nainen kylmeni ja neuvoi minua jättämään orin kentälle. Vietyäni Rommin palasin tallipihaan ja suuntasin siitä talliin. Fée seisoi siinä keskellä käytävää vierellään kottikärryt, talikko ja lapio. ”Voit tulla tekemään tallivuoroja milloin haluat, mieluiten kuitenkin iltaisin. Hoidat karsinat ja hevosten ruokinnat sekä tuot ne sisään iltaruoalle. Palkaa saat viisi euroa tunnilta sekä kerran viikossa ilmaisen ratsastustunnin. Mars töihin!” Fée komensi ja kaikkosi taas jonnekin. Mitä olinkaan kuvitellut, totta kai minut pistettäisiin tallihommiin!

Vastaus:

Kiitosta tarinoista (:

Nimi: Idith

28.11.2012 12:43
Tein töitä niska limassa. Karsinoiden puhdistamiseen meni ikuisuus, vaikka niistä vain 11 oli käytössä. Oli jo lähes puolipäivä, joten katsoin ilmoitustaululta hevosten ruokintaohjeet ja vein kaikille tarhoihin heinät. Päätin samalla viedä Rommille siivullisen heinää ja vettä, vaikka Fée olikin jo kerran luvannut antaa Rommille heinää. Kentälle mennessäni näin kuitenkin erikoisen näyn. Fée seisoi kentän keskellä ja Rommi ravasi hänen ympäri, vaikkei hänellä ollut edes juoksutusliinaa. Ori juoksi kaula ja häntä kaarella kun Fée pienin elein ohjaili oria. Olin näystä niin lumoutunut, että ehdin säikähtää Ferdiniä joka ratsasti Lollilla ohitseni. Tervehdin poikaa ja suuntasin kentälle. Fée taas säikähti minua ja lopetti orini juoksuttamisen. Rommi jäi hölmistyneenä katsomaan naista ja meni ihmeissään hänen luokseen.
”Ei sun ois mun takia tarvinnu lopettaa, se näytti tosi hienolta, mitä sä just teit” kehuin. ”Äh, kokeilin vaan. Sulla on upea ori, olin itse venäjällä vähän aikaan Ahalteke-siittolassa töissä ollessani 16-kesäinen ja orisi toi muistoja mieleeni.” Fée kertoi rasutellessaan Rommia otsasta.

Kiinnostuin kovasti Féen mainitsemasta siitolasta. ”Minkä niminen paikka se oli, missä olit töissä?” kysyin. ”Se taisi olla siittola Dolina Ruch´ya (suom. purolaakso). Paikka oli kaunis, laaksossa sijaitseva maatila, jossa oli ankarat talvet ja kuumat kesät. Hevoset asuivat pihatoissa ja niitä valmennettiin paikallisiin laukkakisoihin. Sydämmeni vei eräs kaunis cremellotamma, samanvärinen kuin sinun Rommisi. Sen nimi taisi olla Temperatura (suom. lämpöinen)…” Fée kertoi kahoisasti. Minulla välähti. Rommihan oli samaisesta siittolasta, kavattaja oli Vladimir Strasov, Dolina Ruch´ya. Temperatura-nimen olin varmasti kuullut jossain…

Kysyin Féeltä vosinko käyttää hänen konettaan. Etsin Rommin tiedot netistä ja kas kummaa, en ollut muistanutkaan, että Venäjän parhaimpiin ahalteke-tammoihin kuuluva Temperatura oli Rommin emä. Fée katsoi Rommin tietoja silmät selällään, eikä ollut uskoa asiaa todeksi. ”Ja ei muuten ole Rommin isäkään mikään surkea ratarääkki, se on kolminkertainen voittaja Venäjän suurimmissa laukkakilpailuissa, Dolinasta myöskin, kimo ori nimeltä Kometa (suom. pyrstötähti).” Fée kertoi minulle.

Innostuimme asiasta niin, että päätimme tutkia Rommin sukutauluja paremminkin. Löysimme monta mielenkiintoista linkkiä Rommin vanhemmista, mutta ne olivat venäjäksi. niimpä minä soitin Nikelle, joka puoli-venäläisenä osaisi kääntää meille venäjänkieliset sivut. Poika lupasi tulla pikimmiten, sillä hän olikin juuri ajamassa Pahiksella lenkkiä aivan lähistöllä. Fée pyysi anteeksi aamuista tökeröä käytöstään ja kertoi, ettei minun tarvitisi tallitöitä tulla tekemään. hän oli vain testannut, hermostuisinko, jos ylipäänsä joutuisin talikonvarteen ja osaisinko tarvittavat päivittäiset työt. Minut oli Savioriin pyydetty siksi, että Fée tarvitsi apua hevosten kouluttamisessa ja kuntouttamisessa aina silloin tällöin ja hänen mielestään oli juuri sopiva siihen pestiin. Nyt odottelimme kuitenkin Niken saapumista… jatkuu!

Nimi: Nikke

20.11.2012 09:39
Osa 2: Karkulaiset (Tää tulee kahessa viestissä, ku ei yhteen mahtunut!)

…Pullantuoksuinen taukotupa avautui eteemme, kun ryysäsimme istumaan pöytään. Hennu oli rykäissyt keskelle pöytää tajuttoman ison pullavadin ja kannullinen kaakaota höyrysi vieressä. Siinä pullaa mussuttaessamme keskustelimme talvikauden tapahtumista ja heppojen kuulumisista. Olin vasta vähän aikaa sitten taas tarkistanut hevosten kaviot ja Hennun mukaan kaikki oli kunnossa.

Kerkesimme hyvän aikaa jutustella niitä näitä, kun yht´äkkiä Dragon säntäsi taukotupaan kauhistunut ilme kasvoillaan. ”No mitäs Dragon?” Hennu kysäisi hengästyneeltä tytötltä. ”Tulkaa äkkiä, Rölli on pistänyt tarhan aidan säpäleiksi ja koko ponikatras on pihassa irti!” Dragon melkein kiljui.
meihin tuli liikettä ja pikavauhtia olimme jo pihalla kaitsemassa villintyneitä poneja. Liinu ja Cindy yrittivät ottaa pukittelevaan Micoa kiinni, kun Dragon esti Latea pyyhältämästä maastolle päin. Heka oli niin hölmistynyt, ettei ollut edes ymmärtänyt tulla tarhasta ulos. Ja miten tyypillistä, Röllistä näkyi vain viuhuva häntä, kun se jo puotti menemään pitkälle maastolle päin. Autoimme toisia saamaan irtonaiset ponit nalkkiin ja virittelimme ponitarhan rikkinäiseen kohtaan hieman sähköpaimenta väliaikaisesti. ”Minne se Rölli nyt taas ehti?” Hennu ähisi kyllästyneenä. ”häntä vaan viuhahti, ku se karvapallo viipotti tuonne maastolle päin!” osoittelin pitkää maastoa.

Make jäi tallille odottelemaan hoitajatyttöjen kanssa, kun minä, Hennu, Idith ja Liinu lähdimme ratsain etsimään karkulaista. nappasimme vain lähimmät pollet, mitä käsiimme saimme. Minä ja Idith otimme aasit pihatosta hakiessamme kotonta kypärämme. Palatessamme Hennu istui ja Raisan selässä ja Liinu kampesi itseään Micon selkään kiven päältä. ”Pitikö nuo itsepäiset maastojyyrät ottaa mukaan? Ei niistä oo mihinkään!” Hennu ärisi kiukkuisena. Mitään sanomatta loikkasimme vain aasien selkään ja suuntasimme maastoa päin. Kyllä meitäkin ärsytti lähteä pilkkopimeään etsimään karvaista karkulaista.

Seurasimme otsalamppujen valossa märkää tietä, jostä erottui selvästi pienen ponin kavionjäljet. Poni oli ilmeisesti painellut kovaa, sillä jäljet tasaantuivat vasta Ernon luo vievän traktoripolun luona. Kaiken lisäksi jäljet näkyivät juuri kääntyvän Ernon luo. Synkeinä ratsastimme pitkin polkua ja pienen ravipätkän jälkeen olimmekin jo Ernon pihassa. Idith varoitteli meitä olemaan varuillaan, sillä Erno piti pihassa irti vanhaa, äkäistä pukkia. Edellistalvena tyttö oli kohdannut Rommin kanssa tuon tuhisevan, valkean otuksen ja siitä syystä ratsukko oli tehnyt tuttavuutta hetkellisesti ojan kanssa.

Erno avasi pian oven, kun hänen pystykorvansa oli ryhtynyt haukkumaan sisällä. ”Vai että poni kadoksissa? Kyllä tässä joku poni taisi pihalla pyörähtää, kun tuo Remu niin kovasti sisällä räksytti äsken. Tulin ulos katsomaan, niin soku täplikäs iso otus tuosta viuhahti ohi metsikköön. oli Päkäkin ihan kauhuissaan, kuistin alle meni ihan piiloon.” Erno puheli leppoisasti. Idith loikkasi äkkiä takaisin Pamin selkään. Päkä katsoi kuistin alta ja vihaisesti puhahtaen kuitenkin palasi sinne takaisin. Ei tainnut tuo kaksikko olla mitään parhaimpia ystävyksiä…

Kiitelimme Ernoa tiedoista ja jatkoimme matkaamme Ernon osoittamaan suuntaan. kuljimme ensin metsikön läpi maastotielle. Siitä seurasimme puroa Sadetanssin takaa, joka lopults liittyi Sointu-jokeen. ”Ei Rölli ole voinut kulkea kuin tästä, Toisella puolella on puro ja toisella puolella autotie. Se on luultavasti seurannut tuota jokea ja jatkanut niin pitkälle kuin pääsee” Liinu epäili. Hennu oli samaa mieltä ja jatkoimme aina Sadetanssin autotielle asti.

”No nyt tuli meidän tie vastaan!” Hennu huomasi. Tarkkailimme ympäristöä ja Hennu laskeutui Raisan selästä tutkimaan tietä lähempää. ”hetkinen, tästähän jatkuu jäljet tien yli tuonne päin…” Hennu osoitteli tien toselle puolelle. Yht´äkkiä, ennekuin kukaan kerkesi reagoida, Hevosten jalkojen välistä viuhahti pelästynyt rusakko. Mico kavahti pystyyn ja Liinu vierähti päistikkaa ojanpohjalle. Raisa ruhtaisi itsensä silmiään pyöritellen Hennun otteesta irti ja pyyhälsi tallille päin kaahottavan Micon perään. ”Voi jumatsuikka näiden kaakkien kanssa, eikö näistä kukaan pysy aisoissa!?” Hennu kiljui ärtyneenä kaahottavien hevosten perään, mutta turhaan. Aasimme olivat vain hieman hätkähtäneet, mutta jatkoivat taas tyytyväisinä nokkauniaan meidän hämmästellessä tapahtunutta.

Kuulin Liinun hihityksen ojanpohjalta ja loikkasin Jörön selästä auttamaan ojassa makaavaa tyttöä. ”Ootsä kunnossa?” kysyin hädissäni hihittävältä kultakutrilta. ”Hhihiiihhaahahahoo… joo oon mää, hihii, voi ei mä oon märkä, heehhhee…” Liinu purskahteli noustessaan ylös. Autoin hänet takaisin tielle. Tyttö valui norona vettä. ”Liinu, mee sä tallille vaihtamaan kuivia ylles ja ilmota, et Raisa ja Mico on kohta siellä, me haetaan se saakutin karvakasa nyt kotiin!” Hennu komensi ja ajoi Idithin Pamin selästä alas. Liinu lähti hieman voipuneena tallustamaan tallille päin, kun idith kiipesi taakseni. jatkoimme matkaa Sointu-joen viertä, tien toiselle puolelle.

Vastaus:

Hieno tarina kokonaisuudessaan, odotan edelleen jatkoa teiltä (: Tämä sai minut nauramaan!

Nimi: Nikke

20.11.2012 09:38
”Ei se oo millään voinu päästä ton joen yli, ku se ei oo tiellekään kääntynyt…” Idith totesi apeana. ”Sillonhan se ei voi olla menny minnekään muualle, kun Savioriin!” Totesin. ”Tai sitten autotielle, mikä on kyllä tosi epätodennäköistä, sillä Rölli ei tykkää autoista” Hennu virkkoi. yhteistuumin matkamme jatkui siis Savioriin. Matkamme kävi kohtuullisen kokoisen metsälämpäreen läpi Saviorin tiluksille. kaiken lisäksi olimme ihan märkiä ja minä olin saanut naamalleni ainakin sata kertaa märän oksan.

Pian löysimme Savioriin johtavan tien ja patistimme aasit laukkaan. Yllättävää kyllä, pyöreät aasimme laukkasivat tasaisesti ja hitaasti mutta varmasti aina hevoskeskuksen pihaan asti. Eipä ollut yllätys, kun pihassa meitä vastassa oli tuohtuneen näköinen Fée ja myrtsi Rölli. ”Ihanaa Fée, sait sen kiinni!” Idith hihkui iloisena. Hennu meni noloksi, kun Fée mulkaisi häntä paheksuvasti, mutta lopulta heltyi pieneen virnistykseen: ”Helppoahan se oli kun tamman luonta pyydystää.” Hennu sai kännykkäänsä tekstarin, missä Liinu kertoi hevosten olevan okei ja että oli jälleen käynyt idithin vaatekaapilla lainaamassa lämmintä ylleen.

Yllätykseksemme Fée pyysi meidät sisälle lämmittelemään. Hän keitti meille kahvit ja käski jättämään kastuneet vaatteemme eteiseen kuivumaan. naisella olikin kaunis koti. Vanha, kartanomainen talo oli upeasti peruskorjattu ja viimeisen päälle sisustettu. Seinillä roikkui upeita vanhoja hevosmaalauksia ja komea vanha takka lämmitti mukavasti. Istuimme pitkän tovin juttelemassa Féen ja Ferdinin kanssa. Hennu kyseli myös Mimmin, Essin, Ellin ja Eeron kuulumisia.

Pian oli aika lähteä. make oli hättyytellyt hennua tekemään iltatallia, joten pyysimme Féetä näyttämään meille tallia ennen lähtöämme. Samalla ottaisimme myös Röllin matkaamme. talli oli suorastaan upea, kun astuimme sisään. Tuoreet, kalterittomat ja isot karsinat oli hyvin valaistuja ja hevosilla oli mahdollisuus katsella myös ulos. Leveä tallikäytävä oli siisti ja tavarat olivat säntillisesti omilla paikoillaan. Idithin silmät loistivat kirkkaina, kun hän kyseli Féeltä hänen koulutusmetoideistaan ja tallin toiminnasta. idith oli tunnetusti kiinostunut kouluttamisesta ja hevosmiestaidoista, joten Savior oli aina kiinostanut häntä.
”Sinä taidat olla aika topakka hevosenomistaja, Idith” Fée totesi. ”öö, tuota, joo, kaipa mä oon…” idith katsoi Féetä hämmästyneenä. ”Kyllä sen hevosista näkee, tuo aasitamma selvästi kunnioittaa sinua, se seuraa joka liikettäsi ja väistää sinua, harva hevonen tekee niin omistajalleen” Fée lasketteli, kuin olisi tuntenut Idithin jo vuosia. ”Siksipä ajattelin että jos haluat, voit tulla tänne joskus tekemään tallia ja kouluttamaan hevosia, jos olet kiinostunut. olet tervetullut milloin vain!” Fée tokaisi ja poistui tallista. Jäimme silmät selällään tuijottamaan tuota mystistä naista. Tiesimme, että hän oli aina ollut vähän outo, mutta silti…

Idith oli tosi innoissaan. hän päätti heti huomenna tulla Savioriin uudestaan ja kysellä Féeltä töitä. Rahaakaan ei meidän taloudessa ollut tarpeeksi. otimme Röllin matkaan ja lähdimme takaisin Sadetanssiin. Idith loikkasi pikkuorin selkään ja verkkaiseen lähdimme tietä pitkin köpöttelemään kohti kotitallia… Jatkuu!

©2019 # Ponitalli Sadetanssi # - suntuubi.com