Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Hoidettava viimeistään...
Hoitaja 00.00.2017
Hoitaja 00.00.2017

Iitu ja Laura, teidät on erotettu hoitotehtävistänne!

Hoitajat! Jatkossa jos hoitokerta venyy yli kuukauden, niin olkaa ystävällisiä ja infotkaa vieraskirjassa, että teillä on kiireitä. Voidaan neuvotella sitten joku helpompi hoitotapa tai antaa lisä-aikaa hoitamiseen.

-Viljami

 

Hoitopalkka

  • Peruspalkka on 10v€ (tarinassa on suoritettu annetut tehtävät)
  • Plussaapalkkaa saat, jos olet avustanut tallitöissä yms. ja jos tarinasi on pitkä ja kattava, sekä omasta kaapista löytyvästä vapaa-ehtoisesta extratehtävästä.

Merkkien suorittaminen

Hoitaja     

suoritukset

Hoitaja suoritukset
hoitaja suoritukset

 

Hoitajien tarinavihko <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Miro

03.02.2013 18:57
3. helmikuuta 2013


Rapa vain roiskui Speedyn porskuttaessa eteenpäin reipasta ravia. Hevosen energiapiikki oli laantunut, ja vauhti hidastunut rauhalliseen hölkkäilyyn märällä mutta lumisella hiekkatiellä. Speedy oli tosi mukava ajaa, se otti kaikki käskyt ja komennot pehmeästi vastaan enkä voinut olla hymyilemättä itsekseni. Liian pian vauhdin oli hidastuttava. Annoin kevyesti hionneelle ravurille vapaat ohjat ja annoin sen kävellä rauhassa tietä pitkin takaisin tallille. Pihassa meitä oli vastassa Hennu, joka hymyili hyväntuulisen näköisenä.
"No, mites meni?" nainen kysyi taputtaen Speedyä kevyesti kaulalle. Ruuna kuopaisi maata kaviollaan ja pärskähti ääneen.
"Tosi hienosti. Speedyhän on aivan upea", vastasin ylistäen. Laskeuduin alas kärryiltä Hennun auttaessa minua irrottamaan kärryt ja muut varusteet. Juttelimme niitä ja näitä, enkä voinut olla hehkuttamatta hevosen osaamista. Hennu nauroi ääneen ylistykselleni ja kun tämä sankarihevonen oli saanut loimen niskaan ja heinää turvan alle oli minun vuoroni ryhtyä työhön.

Karsinan puhdistaminen ei tosiaan ollut juttuni. Karsinassa tuli nopeasti kuuma, mutta pian sain viimeiset kikkareet varisteltua talikosta kottikärryihin. Poistuin karsinasta vetäen oven kiinni perässäni ja lähdin kärräämään lantaläjää sinne minne se kuuluikin. Kippasin lastin lantalan perälle ja kävin viemässä kärryt paikoilleen. Minulla alkoi olla kiire kotiin, joten lakaisin Hennun pyynnöstä pikaisesti tallin lattian ennenkuin säntäsin autolleni ja kohti kotia.

// sori lyhyt... :---)

Vastaus:

Kiitos tarinasta! Hyvä, jos ja kun Speedy toimi hyvin ajaessa.
Saat tästä 10v€.

Nimi: Katsu

03.02.2013 12:39
Oli lämmin ja aurinkoinen aamupäivä kun saavuin tallin parkkipaikalle. Olin ottanut Markin mukaan, jotta Roina ja Vera saisivat kummatkin hieman liikuntaa. Ja tarkoitus juuri olikin se, että itse menisin Roinalla ja Mark Veralla.
Kävelimme talliin ja huomasimme heti Hennun ovensuulla.
"Heippa Katsu, suakin näkee täällä taas!", tämä huudahti hymyillen.
"Heh, pahoittelut siitä, kiireitä on ollut omalla tallilla ja näin, mutta kai Vera on täällä pärjännyt hyvin?", vastasin naurahtaen.
Hennu nyökkäsi ja käänsi katseensa vieressäni seisovaan mustahiuksiseen poikaan, joka oli jo edennyt katselemaan Rommia.
"Ai, tämä on siis Mark, olenkin varmaan pari kertaa hänestä puhunut? Päätimme tulla yhdessä sitten liikuttamaan hevosia kun yksin olisi tullut ehkä hieman kiire", kerroin.
"Aa, juu kyllä se käy, mutta ite varmaan aiot mennä ihan Roinalla?"; Hennu kysyi.
Nyökkäsin. Lähdimme kummatkin eri suuntiin, Hennu ulos ja minä ja Mark Veran luo.

Veran ja Roinan karsinat eivät olleet ihan vierekkäin, mutta pääsin kyllä ohjailemaan Markia hakemaan varusteet, sillä laitoin Roinan käytävälle.
"Satulahuone on siis tuolla, Veran varusteet on nimikoitu, mutta älä ota satulaa! Niin ja ota sen harjapakki ja tuo vaikka Roinankin! Ei, ei siitä vaan se viereinen!", huusin Markille käskyjä ja kyllähän se sen sattarin löysi.
Mark palasi kaksi harjapakkia käsissään ja kummallakin olkapäällä roikkui mustat suitset.

Harjasin Roinan perusteellisen huolellisesti, erikseen koko kropan ja sen lisäksi pienemmällä harjalla pään ja jalat. Tahdoin ruunan olevan komea, joten selvitin sen epätavallisen takkuisen harjan ja letitin siihen kalanruotoletin. Roina ilveili Veralle ja tamma hörähteli lämpimästi vastaukseksi.
"Onko Vera jo harjattu?", kurkistin tamman karsinaan ja huomasin Markin harjaavan sen häntää.
"Joo o, ihan kohta, tää häntä on vaan ihan takuissa", tämä vastasi.

Otin riimun pois Roinan päästä ja pujotin sen sen kaulalle. Nostin kuolaimet ruunan suun alle ja hellävaraisesti painoin hammaslomaa peukalolla. Roina aukaisi suunsa ja olin jo valmiina nostamaan niskahihnan korvien yli, mutta herra nostikin päänsä kattoon ja jatkoi haukoittelemalla.
"Roina ei nyt jooko", puhisin tälle kun koetin suitsia sitä uudelleen.
"Ootko valmis?", kuulin Markin äänen ja käännyin katsomaan.
"Roina pelleilee, odota hetki".
Muutaman kerran sain vielä koettaa ja kuten sanotaan, seitsemäs kerta todensanoo. Eikun miten se nyt oli.

Minulle oli helppo päästä Roinan selkään ilman koroketta tai satulaa, sekun ei ole kovinkaan iso. Mark on kyllä tosi pitkä, mutta otti silti korokkeen koska Verakaan ei aina malta pysyä paikallaan.
Napautin Roinan liikkeelle ja lähdimme peräkkäin maastopolulle. Vera ravasi Roinan vierelle, pidimme pientä hajurakoa kuitenkin välissämme jottei hevoset villiintyisi.
Vasta tallin kadottua näköpiiristä tajusin jotain mistä voisi koittua harmia kaikille.
"Mitä jos joku lintu lentää ohi, nää kummatkin sekoo täysin", huomautin Markille joka keskittyi pitämään Veraa hallinnassa.
"Pelkääkö sekin?".
Nyökkäsin vaisuna ja katsoin Roinan kääntyileviä korvia. Otin lyhyempää ohjaa, yritin olla kuitenkin itse mahdollisimman rento, jotta Roinakin rauhoittuisi.
Onneksemme oli kuitenkin tuuleton päivä, joten puutkaan eivät kahisseet toisiaan vasten eikä lehdet lennelleet ilmoihin. Vain lintujen laulu raikui metsissä. Mutta sitä Roina ei pelännyt.

Olimme ratsastaneet jo puoli tuntia, kunnes pääsimme laukkapolulle.
"Uskalletaankohan?", käännyin kysyvänä Markin puoleen.
Tämä pidätti ohjista ja maiskutti samalla Veraa eteenpäin. Tamma tanssahteli sen steppiaskelin kaula mutkalla ja selkä notkolla.
"Noh, jos tämäkin hieman pidentyisi rungostaan niin miksei", poika vastasi.
Kannustin Roinan jo käynnistä laukkaan, ruuna alkoi peruuttaa joten pienesti kosketin raipalla taakse. Roina heitti takapuolensa ilmaan ja lähti huimaan kiitolaukkaan.
Laukkakilpailusukuinen Vera pinkosi heti perään kuin raketti, eikä ollut paljostakaan kiinni ettei Mark siinä vauhdissa pudonnut.
Olimme laukanneet vasta vähän matkaa, kunnes tiellä näkyi kaatunut puu. Tiesin jo heti ettei Mark pääsisi sen yli jollei antaisi juuri tiettyjä apuja.
Sain Roinan kanssa ylitettyä puun ketterästi, pysäytin ruunan ja jäin katsomaan miten Markin kävisi.
Vera lähestyi kyllä huimaavaa vauhtia puuta kohden, mutta juuri ennen ponnahduskohtaa tamma kääntyi nopeasti ympäri ja Mark lensi puun eteen kyljelleen.
Hyppäsin alas Roinan selästä ja sidoin sen puuhun kiinni. Kiipesin sen yli ja autoin Markin maasta ylös.
"Sattuiko?".
Poika pudisti päätään ja korjasi kypäränsä asentoa. Vera seisoi edessämme katse Roinaan.
Mark nousi ylös ja tarttui Veran ohjiin.
"Taidan taluttaa sen takaisin tallille".
Kiersin Roinan kanssa puun ja lähdimme kummatkin heppoja taluttaen tallille.

Paikanpäällä tarkistimme vielä hevoset mahdollisilta vammoilta, mitään ei löytynyt. Jätimme hevoset talliin, laitumella ne voisivat rasittua liikaa, joten oli hyvä antaa niidenkin levätä.
Ainoa jossa huomasi pientä vikaa, oli Mark. Hän nilkutti takaisin autolle.
"Mentäisiinkö lääkärille? Jos joku paikka murtui tai jotain".
"Pöh, kyllähän mä nyt murtumisen olisin huomannut", Mark huiskautti kädellään huolettomasti, mutta inahti kivusta.
"Katsotaan tää päivä ja mennään huomenna jos on vielä yhtä paha tai pahempi", sanoin tälle ja käynnistin auton.

Vastaus:

Kiitos tarinasta! Ihan hyvä, että otit Markin mukaan, koska kyllähän hän tosiaankin saa sinun hevostasi liikuttaa (:
Roinan liikutuksesta saat 10v€! Hyvä, kun ei sattunut mitään vakavaa tuolla maastossa. Siellä kun Roina tuppaa olemaan hiukan arvaamaton...

Nimi: Idith

01.02.2013 18:33
Nikke kuorsasi autuaasti, kun siristelin silmiäni herätessäni. Olin käpertynyt pojan kainaloon. Työnsin nenäni pojan niskaan ja tuoksuttelin tämän miehistä tuoksua. Samassa uinuva mieheni kierähti minuun päin ja rutisti minut syliinsä. "Hemmetin hemmetti!" Murahdin. Olihan se toki mukavaa olla saman peiton alla toisen lämpimässä halauksessa, mutta minulla kun oli kaksi karvaisempaa urosta vielä tallissa odottelemassa. Oli päästävä pois herättämättä Nikkeä.

Kampesin pojan käsivarren ympäriltäni, mutta jalka kietoutui ylleni. Siirsin jalan pois - koko mies levittäytyi sänkyyn pitkin pituuttaan. Lopulta minun oli hivuttauduttava sängyn laidalle. Tipuin melkein lattialle, kun olin niin reunalla. Kompuroin jalkeille ja majoittauduin wc:n puoleen. Oli siinäkin yksi mission impossible.

Kun olin selviytynyt aamuaskareista, kävin ravistelemassa armaani hereille ja lähdin sitten tallille. Rommi ja Pahis olivat tarhassa. Rapsuttelin molempia ja napasin sitten Pahiksen matkaani. Aijoin irtojuoksuttaa ruunaa.

Menimme suoraan kentälle. Päästin Pahiksen irti ja ruuna innostui. Se laukkasi tierat lennellen ympäri kentän. Seisoskelin kentän keskellä ruunan riehumiselle naureskellen. Odottelin, että Pahis rauhoittuisi ja rupesin sitten työstämään sitä. Levittelin kentälle puomeja ja kartioita. Tein pari sarjaa ja kujan sekä pujottelupaikan. Otin Pahiksen päitsistä kiinni ja kävelytin ja ravuutin sitä muutamia kertoja kentän ympäri. Voltti, pysäytys, peruutus, ravi ja kahdeksikko. Toistin tuota kaavaa useampaan otteeseen käyntiä ja ravia vaihdellen. Lisäilin vielä nuo puomisysteemit mukaan ja siinä oli kiva harjoituskokonaisuus.

Lopuksi kokeilimme vielä irtona. Pahis tuli yllättävän hyvin perässäni, vaikka joskus harhautui kentälle. Se piti vain hakea takaisin ja jatkaa harjoitusta. Maasta käsin - harjoituksemme oli kuitenkin mennyt mielestäni hyvin. Olin juuri lopettelemassa harjoituksiamme, kun Nikke ilmestyi kentälle varustettu Rommi käsi puolessaan. "Huomenia! Jos ei haittaa, niin ratsisin Rommia tänään? Kun ajattelin, että voisit pitää mulle tunnin." Nikke puheli ja katsoi hurmaavasti minuun. "Joo, ratsi vaan, mun hommiahan se helpottaa. Vien tän Pahiksen pois niin tuun sit takas." Hymyilin pojalle ja Palautin Pahiksen.

Palasin kentälle ja korotin puomisarjan viimeistä puomia pikkuesteeksi. Nikke saisi monipuolisen yleistunnin. Pistin tämän aluksi ravaamaan ilman jalustimia. Sitten väännettiin siirtymisiä. Ah, kuinka ihanaa oli yhdistellä pysäytystä ja peruutusta eri askellajeihin ja toisin päin. Rommi nautti hikijumpasta täysillä, mutta Nikke kärvisteli orin selässä lujasti työskennellen. Itsepähän kerjäsi tuntia.

Lopputunnista pistin ratsukon menemään rakentamaani rataa ja samoja harjoituksia, mitä Pahiksen kanssa tein. Parhaiten ratsukko suoriutui ravikahdeksikosta ja puomisarjaesteestä niin, että Nikke laski ohjat käsistään. Olin iloinen huomatessani, miten poikaystäväni olikaan kehittynyt ratsastuksessa. Ehkäpä Nikolai Jdínskomov olisi vielä kisakenttien tähti... ;)

Vastaus:

Kiitos tarinasta :D

Nimi: Liinu

30.01.2013 21:02
Menin aamulla tallille jo ennen koulun alkua. Koulu alkaisi vasta kahdeltatoista, joten kerkeäisin ihan hyvin liikuttaa Micon.
Olin puoliunessa, kun istuin äitini auton kyydissä. Tämä vei minut tallille, ennen kuin meni itse töihin. Katselin ulos ikkunasta, pimeys valtasi alleen vielä kaiken.

Kello oli noin puoli kahdeksan, kun olimme Sadetanssin pihassa. Raahauduin ulos autosta ja otin käteeni äidin ojentamat eväät, söisin ne aamupalaksi.

Laahustin sisälle talliin. Siellä oli hiljaista, mutta valot olivat jo kuitenkin päällä. Kipitin taukotupaan ja olin säikähtää kuoliaaksi, kun huomasin penkin reunalla hiljaa kyyhöttävän Maken. Lattialla maannut Tessi kiirehti luokseni häntä heiluen ja kerjäsi rapsutuksia. 'Mmitä kummaa..?' Make huokasi ja katsoi minua silmät ristissä. Sitten tämä vilkaisi epäröiden kelloa. 'No huomenia vaan sullekkii...' sanoin haukotellen, samalla, kun rapsuttelin suurta koiraa, joka kyöhnäsi jaloksissani. 'Mitä ihmettä siä teet täällä tähän aikaan?' Make kysyi ihmetellen. 'Sitä mäkii vähän ihmettelen, mut aattelin Micon liikutella.' murisin väsyneenä. 'No anna sen kuitenkii syödä rauhassa ja tuu itekkii istumaan.' Make kehotti. 'Njoo...' sanoin ja muistin sitten evääni, mitkä voisnkin syödä odotellessa.
Nuokuimme Maken kanssa pöydän ääressä ainekin tunnin. Juttelimme, söimme ja katsoimme hevoslehtiä. 'No kai se pitää lähtee loimittamaan kaakkeroita.' Make ähkäisi noustessaan seisomaan. Itsekin venyttelin ja nousin vaikertaen.
Kävelimme yhtämatkaa käytävällä ja poikkesin sitten satulahuoneeseen hakemaan Micon varusteita.
Micokin oli vielä hiukan pökkyrässä, mutta iloinen nähdessään minut. 'Huomenta poju!' sanoin sille, kun menin harjojen kanssa sen luo.
Harjasin ponin huolellisesti ja sitten putsailin kaviot. Varusteet heitin ruunan päälle sukkelasti rutiinilla ja sitten olimme valmiita.

Talutin Micon kentälle. Ulkona oli vieläkin hämärää. Make sytytti pian kentän valot, kun olin aiemmin pyytänyt. Ja tietenkin, Mico säikähteli välkkyviä valoja, taas. 'Noniin noniin, ei hätiämitiä.' tokaisin ponille ja rauhoittelin sitä. Kapusin sitten ruunan selkään ja asettelin itseni kunnolla satulaan. Huokaisin syvään ja pyysin Micon sitten rauhalliseen käyntiin.
Poni tuntui tänään pirteältä ja painoi kädelle melkolailla. 'Hiljempaa...' sanoin ja pidättelin sitä. Micon peräpää steppaili ja kaviot painoivat lumeen oikeat tanssikuviot.
Alkuverkan jälkeen kokosin ponin ja pyysin raviin. Kevensin ja tein välillä pieniä voltteja. Koitin pitää Micon pitkään ravissa, jotta se jaksaisi sitten keskittyä kouluratsastuksen kiemuroihin. Minua harmitti hiukan, kun olimme edelleen estekiellossa. Micon takajalat eivät vieläkään olleet valmiit hyppelemiseen. Noh, ainekin vaihtelu virkistäisi.
Alun intoilun jälkeen Mico rupesi kuuntelemaan ihan hyvin. Koululiikkeet sujuivat kunnialla. Kehuin poniani tuon tuosta. Se selvästikin teki töitä, eikä vain touhottanut menemään pää viidentenä jalkana, niinkuin tavallisesti. Teimme helppoja toistoja, mutta ne saivat riittää tänään. Oli niin aikaista, etten vielä ollut itsekään täysin skarppina.
Hyvän suorituksen jälkeen oli hyvä lopettaa. Ratsastin melkein 45 minuuttia, olin tyytyväinen. Aamukin oli alkanut valjeta ja aurinko koitti häämöttää puiden takaa. Oli kaunista!
Hyppäsin alas ratsuni kyydistä ja keräsin ohjat käteeni. Henkäillen lähdin viemään sitä kohti huurteista tallia. Vaaleansininen rakennus näytti ihastuttavalta.

Tallin ovella näin Hennun, joka talutti Rollea juuri par'aikaa pihalle. 'Moi!' nainen hihkaisi. 'Hei vaan. Voi, ompa se hieno.' sanoin katsoessani oria. 'Onhan se aika komee.' Hennu myönsi maireana. Mico ja Rolle nuuhkivat toisiaan. Mico taisi kuitenkin olla hiukan liian tungetteleva, sillä oripoika säpsähteli ja luimisteli ja koitti kovasti vetäytyä kauemmas pikkuveitikastani. 'Noh noh, rauhassa vaan.' Hennu sanoi hevoselleen ja hymyili sitten minulle lähdön merkiksi. Nyökkäsin hymyillen vastaukseksi. Sitten jatkoimme matkaamme, kumpikin omaan suuntaansa. Kaviot kolisivat sementtilattiaa vasten, kun hevoset lähtivät liikkeelle.
Talutin Micon karsinaansa, mihin sidoin sen kiinni. Ruuna oli nyt itse herra-tyytyväisyys. Se haukotteli ja maiskutteli suutaan. 'Voi mussukka.' sanoin sille samalla, kun otin satulaa pois. Suitsekin riisuin samoin tein.
Harjasin ponin läpikotaisin. Välillä viljuilin kelloani, joka läheni yhtätoista. Make oli luvannut viedä minut bussipysäkille.
Vein harjapakin ja varusteet satulahuoneeseen ja sitten kiirehdin vaihtamaan vaatteita vessaan. Kiskoin ratsastushousujen tilalle punaiset pillifarkut ja fleece-takin tilalle keltaisen Paavo pesusieni-hupparin. Kaulaan kiskoin mustan tuubihuivin. Hiuksiani suin myös hiukan siistimmiksi ja tein nopea sutturanutturan. Sitten olin valmis! 'Kouluun mars', ajattelin ääneen.

Make joutuikin pian ja pääsimme lähtemään. Tulisin lähipäivinä hoitamaan Taraa, tuskin malttaisin odottaa. Saisin tietää myös tuloksista, sillä Hennu on viimeaikoina kisannut tammalla.

Vastaus:

Kiitos tarinasta (: Harmi tuo Micon takajalka-juttu ;/

Nimi: Erika

23.01.2013 15:43
Mö!

Kirpeä pakkanen, nipisti poskiani. Odottelin linkkiasemalla koulun jälkeen bussia. Poikaystäväni istui vieressäni ja auttoi läksyjen kanssa. Vaikka emme niitä kyllä tehtykään, askartelin kirjaan kylläkin hauskoja kuvia ja unelmoin kesästä. Onneksi aika kului nopeasti ja pian pääsin nousemaan linkkiin. Huokaisin kun pääsin istumaan penkille.

Pian linkki pysähtyi pysäkille. Nousin pois kyydistä ja lähdin kävelemään tietä pitkin. Yksi auto ajoi vierestäni niin, että sain kinoksen lunta päälleni. Niskaani putosi lunta ja paitani kastui sisältä ja kylmä lumi suli selkääni. Ravistelin lunta pois päältäni ja jatkoin matkaani. Ja käveltyäni vartin saavuin Sadetanssin lumiseen pihaan.

Harpoin sisälle talliin. Muutama tyttö moikkasi minua. Ja kun kävelin käytävää pitkin.
-Hei. Mitäs sinulle kuuluu? Dragon kysyi hymyillen
-no moi. Mikäs tässä, ihan hyvää kai entä sie? Minä vastasin
-Mulla on kaik ihan hyvin. Dragon kertoi
-hienoa. Malttaisitko lähteä miun kanssa tänään mastoon? Minä kysyin
-Joo, se olis kivaa. Dragon myötyi ja alkoi saman tien hoitamaan Leiraa.

Hain Fasun riimun ja menin ruunan luo. Fasu seisoi karsinassaan ja herra oli kuin unessa. Se keinui hiukan sivuille ja sen luomet olivat kiinni. Avasin karsinan lukon ja aukaisin inisevän oven.Ruuna pelästyi ääntä ja siirtyi hiukan sivulle.
-soo.. minä rauhoittelin ja lähestyin varovasti ruunaa.
Fasu korotti päätään ja nosti toisen jalkansa ylös ja piti sitä ilmassa. Huokaisin ja kumarruin ja lähestyin ruunaa tipuaskelein sivuttain. Fasu laski jalkansa ja kumarsi päällään minua. Nousin hitaasti ylös ja taputin ruunaa. Fasu oli oikein rauhallinen. Harjasin ruunan vaivihkaa ja varustin huolellisesti.

Ujutin kypärän päähäni ja talutin Fasun ulos. Dragon odottelikin jo minua siellä Leiran kanssa. Nousimme ratsujemme selkään ja tarkitsimme satulavyöt ja pian olimme jo tallaamassa valkoista hiekoitettua tietä.

Fasu käveli reippaasti tietä pitkin. Ja Leirakin oli ilmeisesti nätisti. Keräsimme ohjat ja pyysimme hevoset raviin. Dragon tölttäsi Leiralla ja minä ravasin Fasulla. Fasun ravi jyskytti hieman, mutta oli jotenkin helppo mukautua. Käännyimme hiukan tampatulle polulle. Ja saavuttuamme pellolle. Otimme kunnon irtioton tästä talvesta. Lunta leijjaili hiljalleen taivaalta ja me laukkasimme hangessa kuin hullut. Fasun laukka oli pehmeää ja kovatahtista. ilmeisesti me kaikki nautimme tästä. Rauhoitimme hevoset raviin ja ravasimme jonkin matkaa. Ja sittempä hidastimme käyntiin ja käynnissä palailimme takaisin tallille.

Tallissa:
-Huhhun mikä reissu. Minä tokaisin laittaessani Fasun satulaa paikoilleen
-Jep, oli se kyllä todella ihanaa. Dragon tokaisi
-Niin. minä myötäilin.
Palasin Fasun luokse ja silitin sen päätä. Harjasin ruunan huolellisesti, heitin loimen sen niskaan ja annoin sille kumarruksen ja venyttelyn jälkeen porkkanan. Taputin ruunaa ja annoin pusun. Suljin karsinan oven ja sanoin:- Olet ihmeellinen. Ja sitten tallustin taukohuoneeseen.

Rupattelin muiden hoitajien kanssa ja sitten ajattelin käydä viemässä Fasun ulos. Aukaisin karsinan oven ja nappasin Fasun, sitten talutin ruunelin tarhaan. Tullessani ajattelin, että olisi Hennusta, kiva jos Fasun karsina olisi siivottu. Siivosin karsinan ja siinä kyllä hiki nousi pintaan. Vein sitten kottareilla lannat lantalaan ja hain vettä hoitsulleni. Täytin lämpimällä vedellä Fasun juomakupin ja sitten päädyin. Lakaisemaan käytävän, viemään osan hepoista ulos ja vielä kaupan päälle isä soitti ja pyysi kotiin heti. Huokaisin ja sanoin tyypeille heipat. Menin parkkipaikalle ja sitten se isä tulikin autolla minua hakemaan.

Nousin autoon ja kerroin isälleni tästä kivasta päivästä. Ja luulempa että isääni ei kiinnostanut pätkänvertaa.

~Erika ja Fasu

Vastaus:

Kiitos tarinasta (: Talviset ratsastukset ovat ihan huippuja, etenkin aurinkoisella säällä!
Saat tästä 18v€.

Nimi: Selja

16.01.2013 21:26
Iltapäivän ohjelma oli jo valmiiksi suunniteltuna. Menisin suoraan lukiolta tallille, hoitamaan ja ratsastamaan Foxin. Olin ottanut tallivaatteet muovipussiin ja mukaan koululle. Koska sää suosi minua, päätin kävellä. Matkaa kyllä kertyi jonkun verran, mutta reippailu ei ollut pahitteeksi.
Kuuntelin kävellessäni musiikkia ja koitin kävellä tanssahtelematta.

Tallitiellä kulki muutamat autonjäljet. Muuten tie oli auraamaton. Ohut lumikerros pöllysi, kun tallasin sitä.

Huokasin helpotuksesta, kun näin hevosaitaukset edessäni. Pian olisin perillä. Minulla oli tukalan kuuma, otin jo matkalla kaulaliinan pois kaulastani ja survoin sen reppuuni.

Tallipihalla oli muitakin koulusta tulleita hoitajia, jotka pähkäilivät, mitä tekisivät ensin. Tervehdin tyttöjä ja jatkoin matkaani talliin.

Hevosen tuoksuinen ilma pöllähti vasten kasvojani. Hymyillen kävelin toimistoon, mistä löysinkin Hennun. Tämä kirjoitti joitain papereita ja näytti mietteliäältä.
'Moi!' sanoin sitten.
'Ai, moi.' Hennu vastasi mutisten.
'Onkos sulla paljonkin noita paperitöitä?' kysyin sitten varovasti ja myötätuntoinen ilme kasvoillani.
'No, ihan riittävästi. Onneks ne on nyt vähän vähentyneet, kun jäi tuo tuntitoiminta pois.' tämä vastasi vienosti hymyillen ja huokasi.
'Niin tosiaan.' sanoin ja jätin naisen rauhaan.
Hevoset olikin jo tuotu takaisin talliin, joten mennessäni hain jo valmiiksi Foxin satula ja suitset, sekä harjat. Satulahuone oli siistissä kunnossa, joten löysin etsimäni pian. Sitten kasasin varusteet pinoksi käsivarsilleni.
Fox oli karsinassaan pää kohollaan ja lepuutti takajalkaansa. Menin rapsuttamaan sitä ja aloitin harjaamisen pikimmiten. Ruuna oli rento ja kuunteli harjanvetoja mielellään. Taputin sitten sen kaulaa ja puhuin sille päivän tapahtumista. Äkkiä se käänsi päänsä minua kohti ja mutusti lempeästi suussaan paria heinänkortta.
'Hihii, oletko samaa mieltä? Itse en ainekaan jaksa englannintestejä.' jatkoin ruunalle selittämistä. Puhuin sille kouluasioitani, niitä ei kukaan muu jaksanut kuunnella.
Vähän ajan kuluttua Hennu tuli luokseni ja pyysi minua ennen ratsastamaan lähtöä viemään Röllin ja Laten ponilaitumelle.
'Toki autan.' vastasin tälle.

Lähdinkin samantien viemään poneja. Rölli taapersi perässä ja Late-poni kiirehti vierelläni korvat sojollaan. Ponit olivat innoissaan päästessään ulos. Minuakin raikas ilma innosti liikkumaan.

Palasin takaisin talliin ja aloitin Foxin satuloimisen. Ruuna oli tänään todella 'helpolla' tuulella. Se antoi suitsittaa hyvin ja oli muutenkin erityisen kiltti. Kun olin valmis, päätin, että nyt olisi aika lähteä.

Hyppäsin Foxin kyytiin tallin vierellä. Ihan ihmettelin, että pääsin niin helposti sen selkään. Ilman apua siis. Hymyillen kiristin satulavyötä. 'Hyvä poika.' kehuin Foxia, kun se pysyi aloillaan. Sitten pyysin sitä lähtemään liikkeelle.
Lähdimme pitkälle maastolle päin, sillä huomasin lumessa toisenkin hevosen tuoreet jäljet.
Emme kerenneet pitkällekkään, kun huomasin edellä Roinan ja tämän selässä jalkojaan rennosti heiluttelevan Katsun. Tämä kuulikin meidän lähestymisemme ja pysäytti Roinan. He odottivat meitä.
Vaihdoimme kuulumisia ja puhuimme koulustani. Jatkoimme matkaa rinnatusten.
Ratsastimme puoli tuntia suuntaansa. Laukkasimme pitkillä suorilla ja raviakin kerkesimme ottaa ihan kunnolla. Roina ja Fox viihtyivät keskenään.

Palattuamme tallille veimme yhdessä hevoset sisälle ja jatkoimme juttelua hevosten hoidon ohella. Pesin Foxin, sillä Hennu oli jättänyt minulle lapun, jossa pyysi tekemään sen. Hän oli itse aiemmin aikonut, muttei ollut kerennyt.
Talutin Foxin pesupaikalle ja sidoin sen kiinni. Purin varustuksen sen yltä ja vaihdoin tilalle päitset. Fox haukotteli leveästi kieli ulkona ja sai minut nauramaan.
'Hassu.' sanoin sille.
Pesusta Fox nautti. Haalea vesi virtasi sen selkää pitkin ja lotisi osuessaan kivilattiaan. Siitä se sitten valui kaivoon.
Hyräilin, kun aloitin ruunan kuivaamisen. Katsu oli tullut avukseni, sillä oli jo saanut Roinan karsinaan.
Kun Fox oli valmis, vein sen omaan karsinaansa. Siellä poju sitten päätti piehtaroida ja sai minut ja Katsun vilkaisemaan huokaisten toisiimme.
'Se siitä.' Katsu sanoi naurahtaen.
'Ehkä se on sen tapa kiittää.' vastasin mutristaen suutani. Nauroimme yhdessä.

Lähdin tallilta noin puoli kuusi. Ennen lähtöäni söin evääni, jotta jaksaisin taapertaa takaisin kotiin. Tai oikeastaa linja-autopysäkille, menisin pois päin autokyydillä. Oli jo niin pimeää.

Vastaus:

Hyvä tarina (: Kirjoitat tosi selkeästi. Kiva, kun sait Katsusta ratsastusseuraa.
Saat tästä 20v€.

Nimi: Erika

11.01.2013 22:08
Hei!!
-2013-
Isä jätti minut sadetanssin pihaan. Astelin talliin. Huokaisin ja tokaisin "Vihdoin täällä" Vastaani tuli ensimmäisenä kaksi tyttöä ja he katsoivat minua ouduksien. Nostin pääni ylemmäs ja marssin karsinoitasiivoavan Hennun luo. Nainen moikkasi minua oikein iloisella sävyllä ja pyysi minua hakemaan tunti pollet sisälle ja laittaa osan valmiiksi. Vastasin "yritän" ja sitten painuin toimistoon. Vilkaisin hevosten nimet ja lähdin hakemaan heppoja sisälle. Osa tuli nätisti ja osa tuli viskuroiden. Sain kumminkin kaikki tuntihepot sisälle talliin. Ja sitten laitoin kuntoon Fox nimisen lämppärin ja sitten varustin Heka hepan.

Ja jälleen sain tehtävää, siivoa hoitsusi karsina ja pese sen varusteet, ja liikuta se. Ja tein niin kuin käskettiin. siivosin karsinan tarkasti ja putsasin varusteet huolellisesti. Ja sitten hain Fasun tarhasta ja hoidin sen kärsivällisesti. Ja eikun taluttelemaan poikaa maastoon.

Fasu käveli vierelläni oikein nätisti. Höyry nousi pilvinä ylöspäin, alkoi sataa lunta. Ja kun palasimme tallille huomasin ettei minulla ollutkaan ruskeaa hoitsua, vaan valkoinen lumihevonen. Hennu naureskeli ohimennessään. Oli ilmeisesti menossa pitämään tuntia. Harjasin vielä Fasun ja heitin loimen sille, sitten jätin sen karsinaan virumaan. Kyytini tuli ja vihdoin pääsin kotiin pois pakkasen kynsistä. ;)

~Erika
P.S. Lupaan ensi kerralla kirjoittaa pitemmän, nyt tuli tämmöne lyhyt, ku ei ollu aikaa. :/

Vastaus:

Kiitos nyt edes tästä lyhykäisestä tarinasta! Ja kiitos avusta tuntiheppojen kanssa. Kiva, jos Fasu oli kiltisti. Saat tästä 10v€!

Nimi: Babylon

11.01.2013 20:10
Satoi lunta taivaan täydeltä, kun pyöräilin tallille. Pysäköin pyöräni tallin viereen ja kävelin talliin. Tallissa huomasin, että Raisa ei ollut karsinassa, joten kävin hakemassa riimunnarun ja lähdin kävelemään laidun 5:ttä päin. Kävellessäni laidunta päin näin Skivan kentällä ratsastamassa Röllillä. Astuin tarhaan ja näin Fasun ja Raisan piehtaroimassa lumessa. ´Voi ei Raisa!´ Raisa lopetti piehtaroimisen ja hirnahti minulle, kuin sanoakseen: Mitä minä nyt tein? Naurahdin ja Otin Raisan kiinni. Kävelin Raisan kanssa tallille päin. Yhtäkkiä kuulin takaani hirnahduksen ja huomasin, että Late oli karannut tarhastaan. Otin Laten riimusta kiinni ja kävin viemässä sen tarhaan. Kävelin Raisan karsinaan ja harjasin sen hyvin. Kävin hakemassa satulan ja suitset varustehuoneesta. Varustin Raisan ja lähdimme kävelemään maneesille päin.

Astuin maneesiin ja nousin selkään. Ajattelin mennä ensin vähän koulua ja lähteä sitten maastoon. Annoin Raisalle pohkeita ja aloitimme alkukäynnit. Raisa meni tosi hienosti ja teki kaiken mitä siltä pyysin.

Tunnin kuluttua olimme jo matkalla maastoon. Matkalla huomasin, että Make oli juoksuttamassa Anttia. Lopulta saavuimme metsään, se näytti taianomaiselta hohtaessaan lumenvalkoisena. Laukkasimme niityllä lumihangessa. Lopulta oli aika palata tallille. Käänsin Raisan tallia kohti ja hiljensin sen käyntiin. Tamma näytti todella kauniilta huurteisena lumisateessa.

Vein Raisan talliin ja riisuin siltä varusteet. Harjasin sen ja siivosin sen karsinan. Kävin hakemassa talikon ja loin lannat karsinoista. Hennu tuli minua vastaan, kun olin viemässä lantaa lantalaan. ´Hyvä, että joku tekee tuonkin homman. Ei ole lemppareitani.´ Hennu sanoi hymyillen ja käveli tallille päin. Putsasin Raisan varusteet ja Ruokin hevoset. Lopuksi olin aivan poikki ja kävin hyvästelemässä Raisan ja annoin sille porkkanan. Otin pyöräni, poljin kotiin ja ajattelin ´Olipa ihana päivä.´

Vastaus:

Mielestäni sinun olisi uutena hoitajana pitänyt tutustua hevoseen ja talliin, ennen kuin hyppäät suinpäin ratsastamaan. En voi antaa tästä tarinasta sinulle palkkaa, koska (anteeksi vain) tämä ei nyt ihan vastannut odotuksiani. Koska jos tätä vertaa irl-elämään, niin ei onnituisi oikeallakaan tallilla tälläinen. Vaikka muuten ei tarinassa vikaa olekkaan. Jatkossa vähän huolellisuutta ja malttia!

Nimi: Idith

10.01.2013 20:46
Pahoittelen, luvassa tylsää asia- ja kokemusperäistä tekstiä.

Lunta satoi pyryttäen, kun hain Pahista tarhasta. Ruuna käveli lempeästi perässäni. Minusta tuntui joskus, että Pahis oli parhaimmillaan juuri huonolla ilmalla.

Valkea ruuna oli ihan märkä selästä. Tein taas hienon heinäloimituskuivatus-systeemini, jotta saisin ruunan nopeasti kuivumaan. Samalla kävin sen kamppeita läpi ja mietin puutoslistaa. Ruunan varusteet tosiaan olivatkin antiikinaikuiset.

Kun rupesin tarkemmin tutkimaan Pahiksen varustearkkua, huomasin, että siellä olikin kaikenlaisia remmejä ja hihnoja. Nikke oli lahjoittanut minulle koko arkun hevosen mukana, sillä speedyllä oli jo tuliterät varusteet. Hän oli jostain löytänyt myös käyttämättömän monté-satulan, minkä oli aikanaan Pahikselle ostanut. Hetken remmejä ja valjaita käsissä pyöriteltyäni onnistui luomaan vanhojen suitsien rungosta kuolaimettomat suitset. Olin tyytyväinen tulokseen. Kiinnitin turpahihnaan vielä ohuen pehmusteen. Sitten lähdin sovittamaan remmikasaa Pahiksen päähän.

Luomukseni istui lähes täydellisesti valkean hevoseni kalloon. Muutamaa hihnaa sain vielä säädellä, ennen kuin mittasuhteet olivat kohdillaan. Hennu ilmaantui paikalle ja jäi tutkailemaan viritelmääni. "Noillako meinasit ratsastaa?" hän ihmetteli. "Joo. Oisko sulla muuten antaa ylimääräsiä jalustinhihnoja?" Vastasin hajamielisesti. Hennu kävi noutamassa hihnaparin sillä välin, kun minä kuivasin viimeiset kosteudet Pahiksen selästä. Sovittelin satulaa ruunan selkään ja kiristelin vyötä. Vanha romaani paikkasi huovan virkaa. "No jo on kamppeet hevosella. Jos noitten avulla pystyt jotain tekemään, niin ihme on." Hennu päivitteli. kiinnitin jalustimet remmeihin ja virittelin ne satulaan. Olin valmis.

Maneesissa oli harmikseni porukkaa, joten minun piti jäädä kentälle lumipyryyn. Satula näytti aika koomiselta pitkine jalustimineen, mutta näiden oli kelvattava. Minulla ei yksinkertaisesti ollut varaa uusiin kamppeisiin.

Reippaasti nousin selkään jakkaran päältä. Satula oli muodostaan johtuen jouduttu laittamaan hieman normaalia taemmas. Lisäksi romaanin karvareuna nosti satulan takareunaa ylemmäs, joten minun oli asetuttava aika eteen, etten painaisi hevosen selkää.

Asetuttuani satulaan huomasin, että istuin tosi mukavasti. Satula pakotti istumaan oikeaan kohtaan, sen siivet tukivat polvien sijaan sisäreisiä, mikä levensi istuntaani ja kevyen rakenteen vuoksi tuntui kuin olisin istunut paljaassa selässä. En ollut ikinä istunut satulassa näin hyvin ja mukavasti.

Pahista oli kyllä ratsastettu ennenkin ja sillä oli jopa kisattu, mutta sitä ei oltu ns. läpiratsastettu missään lajissa. Nyt minun oli tarkoitus vain selvittää, mihin lajiin ruuna parhaiten soveltuisi. Koklailin aluksi ihan iisejä koulu- ja esteharjoituksia. Sovelsin myös länkkäriä ja muita erikoisempia lajeja. Maastoilusta ja vauhdista tiesin ruunan tykkäävän. Ja vetäähän Pahis osasi jo luonnostaan. Onnekseni ruuna oli vielä niin nuori, että se ei ollut ehtinyt tottua ravurin tavoille.

Siinä pohtiessani Pahiksen heikkouksia ja vahvuuksia rupesin huomaamattani improvisoimaan helppoja koululiikkeitä ja Féen antamia harjoituksia. Pahis tuntui toimivan rennosti ja hallitusti. Minulla oli vain kevyt tuntuma hevoseen. Ruunan askeleet eivät pompottaneet yhtään ja siirtymiset harjoituksesta toiseen sujuivat soljuen. Olo tuntui kepeältä.

Havaduin pian ajatuksistani. Tajusin vasta sitten että tuo oli elämäni paras ratsastus. Molemmat olimme nauttineet täysin siemauksin, huonosta ilmasta huolimatta. Hymy levisi väkisin huulilleni. En oikein osannut ajatell mitään. Tein vain perusteelliset loppuverkat ja kiitin Pahista. Sitten nousin alas ja sunnistin talliin.

Hoidin Pahiksen kuntoon ja jätin sen sisälle kuivumaan. Olin ihan pöllönä tuon ratsastuksen jälkeen. Pääni oli ihan tyhjä ja minulla oli vain euforinen fiilis onnistumisesta. Tämä sai minut pohtimaan ratsastuksen perimmäistä tarkoitusta, mutta siitä ensi kerralla tarkemmin. :)

Vastaus:

Kiitos selventävästä tarinasta! (:

Nimi: Skiva

10.01.2013 17:50
Ajoimme isän kanssa tammikuisena pakkaspäivänä autolla tallille,jossa minua tervehti iloisesti Make ja Hennu.'Auttaisitko viemään hevosia ulos,siivoamaan karsinoita ja lakaisemaan tallin?'Hennu kysyi.
'Tietysti'Vastasin ja lähdin hakemaan Neron ja Luihun riimunnaruja.Otin ensin Luihun ja sitten Neron ja vein ne orilaidun 4:seen.Sitten otin Vilin ja vein sen tarha 1:seen.Hennu ja Make olivat tällä välin jo vieneet Taran,Leiran ja Valon,joten minä vein Foxin ja Speedyn Laidun 2:seen.'Sinä voit jo aloittaan karsinoiden siivouksen,me viemme loput ulos.'Make sanoi minulle.Tartuin kottikärryihin ja talikkoon ja aloin putsata karsinoita.Vähän ajan päästä myös Idith tuli talliin ja lupasi auttaa minua.Siivosimme yhdessä karsinat ja aloimme siivota tallin käytävää.Minua särki jo selkää,mutta en välittänyt siitä vaan jatkoin,ajatellen sitä kun pääsisin ratsastamaan Röllillä ensi kertaa.Pyysin myös Idithiä kanssani ratsastamaan maneesiin.Idith suostui ilomielin ja sanoi ottavansa Pahiksen mukaan.Kerroin Idithille että voisimme hypätä pari matalaa estettä,mennä vähän koulua ja lopuksi voisimme mennä maastoon.Idith suostui myös siihen.Kun karsinat oli siivottu,lähdin hakemaan Rölliä takaisin ponilaitumelta.Saavuin laitumelle ja Heka tuli luokseni haistelemaan.Silitin Hekaa ja lähdin Röllin luo.Otin
Röllin kiinni ja lähdin takaisin portille.Heka seurasi perässä.'Oletpa sinä tänään utelias.'sanoin ja nauroin.Puolimatkassa näin Liinun joka oli tullut hakemaan Micoa.
'Hei Liinu!'Sanoin ja hymyilin.'Hei,oletko nähnyt Hennua?'Liinu kysyi.'Näin hänet aamulla,kun vein hevosia ulos.Sen jälkeen en ole nähnyt.'Vastasin Liinulle.Liinu hymyili minulle ja lähti ponilaitumelle.Jatkoin matkaa tallille ja vei Röllin talliin omaan karsinaan.Idith oli jo hakenut Pahiksen ja harjasi sitä.Harjasin ja
satuloin Röllin.Sitten menin laittamaan vielä yhden villapaidan päälle,samalla kun laitoin kypärän.Lähdin Röllin kanssa maneesiin,jossa oli jo valmiina matalia esteitä.Laitoin jalustimet sopiviksi ja kiristin satulavyön.Nousin selkään ja lähdin kiertämään kaviouraa pitkin.Ennen pitkää Idith tuli maneesiin.Ravasimme ja laukkasimme esteitten yli.Lopulta Idith ehdotti että menisimme koulua.Lähdin menemään avotaivutusta,joka ei aluksi onnistunut.Olin Idithin rinnalla ratsastustaidoton.Katsoin lumoutuneena kun Idith meni Pahiksella pohkeenväistöä,sulkutavutusta ja laukanvaihtoja.Kysyin Idithiltä miten hän oli niin taitava.Idith ei vastannut.Menimme vielä vähän aikaa kaviouraa,kunnes lähdimme maastoon.Metsässä oli ihanan hiljaista.Oli ihanan tuntuista kun tuuli leyhytti hiuksiani.Kettu kulki ohitsemme metsäpolulla ja Rölli katsoi sitä uteliaana.Yht'äkkiä pensaikosta suhahti lintu.Rölli teki äkkiliikkeen ja olin tippua.'Ei hätää.Se oli vain riekko.'Idith sanoi.Olin vähän säikähtänyt ja se taisi näkyä kasvoistani,koska Idith sanoi: 'Minäkin säikähdän joskus kun riekko tulee pensaasta.'
'Ei hätää,olen kunnossa.'sain kähistyksi.Idith ehdotti että laukkaisimme yhden suoran.Suostuin siihen.Röllillä oli ihanan pieni laukka,kun taas Pahis otti valtavia askelia.Käännyimme takaisin tallille.Kun olimme tallilla otin Röllin varusteet ja harjasin Röllin.Sitten Hennu pyysi että laitan Röllin ulos.Koska ulkona oli lumimyrsky päätin laittaa Röllille loimen.Vein Röllin ulos ja se lähti heti taapertamaan lumihangessa muiden ponien luo.Lähdin talliin ja aloin syödä eväitä jotka äiti oli minulle laittanut.Kun olin syönyt menin talliin putsaamaan karsinat.Liinu auttoi minua,kun Hennu sitten tuli ja pyysi meitä hakemaan hevoset yöksi karsinoihin ja tekemään iltatallin.Lähdin Liinun kanssa hakemaan hevosia.Kun saimme hevoset talliin,lähdimme hakemaan heinäpaaleja ja kauraa.Kohta myös Miriam ja Idith tulivat ruokkimaan hevosensa.
Puuhailimme yhdessä vähän aikaa,kunnes Miriam lähti ja minä,Liinu ja Idith jäimme talliin.Meillä oli tylsää joten puhdistimme Röllin,Taran,Pahiksen ja Rommin varusteet.Myöhään illalla Hennu tuli tarkistamaan että hevosilla oli ruuat ja talli oli siisti.Illalla noin yhdeksän aikaan pihaan tuli punainen Volvo joka oli isän auto.Kävin pikaisesti silittämässä Rölliä ja sanoin Liinulle,Idithille ja Hennulle heipat ja lähdin ulos.Kotona kävin vain suihkussa pesin hampaat ja painuin saman tien pehkuihin.

Vastaus:

Kiitos tarinasta!
Oletkin ollut pitkän päivän tallilla. Kiva, kun autoit Makea tallitöissä ja minua hevosten tarhoihin viennissä.
Kirjoitat hyvin, mutta voisit jatkossa kiinnittää huomiota jaksotteluun, jotta olisi mukavampi lukea.
Hyvä, jos Rölli oli kiltti ja toimi ratsastaessa hyvin!
Saat tästä 20v€!

Nimi: Liinu

08.01.2013 22:13
Micon liikutukset olivat jääneet viimeaikoina aika vähäisiksi. Onneksi Idith oli aina välillä kerennyt auttelemaan minua, ja oli aina silloin tällöin ratsastanut ponilla. Joulun kiireet ja Uusi Vuosi olivat sekoittaneet rytmini ihan täysin.
Tänään aijoin ratsastaa ponini melko rauhalliseen tahtiin. Menisimme maaneesiin. Vähän aikaa sitten Nikke oli kengityksen yhteydessä tarkastanut Micon jalat ja oli ilmennyt, että sillä oli rasitusta takasissa. Nikke oli selittänyt jotain, mistä en tajunnut yhtään mitään, joten uskoin kiltisti häntä ja pidin vähän 'taukoa' esteistä.

Mico odotteli tallikäytävällä, kun hain sille suitset. Olin illalla noin kuuden aikaan tullut tallille, hakenut ponin ulkoa ja harjannut sen. Menisimme maneesiin, koska ulkona satoi lunta taivaan täydeltä ja kenttä oli melko liukas. Tahdoin mennä ilman satulaa. En tiedä mikä himo minulla oli tuohon satulattomuuteen, mutta tahdoin aina mennä ilman. Tai no, aina ja aina. Niin usein kuin mahdollista.

Suitsitin ponin ja pintelöin etuset, puin itselleni fleecetakin ylle, kypärän päähän, nahkahanskat käteen ja sitten olimme valmiudessa. Muutamia hoitajia oli juuri lähtenyt tallilta, samalla oven avauksella, kun minä Micon kanssa olin mennyt pakkaskeliin.
Oikaisimme nopeasti pihamaan läpi maneesille. Kentän valokeilassa näkyi liinan päässä jolkottelevan Fox. Selja seisoi keskellä kenttää ja näytti todella keskittyneeltä. Ei hän huomannut meitä, vaikka koitin vilkutella tälle.

Maneesissa talutin Micon kaartoon. Suuret lamput syttyvät kattoon hitaasti ja ne välkkyivät, kun aloitin selkään kapuamisen. Mico steppaili ja koitti kurvailla sinne tänne, säikkyen 'kamalasti' valoja. 'Höpsö, olehan nyt kunnolla. Ei tarttee pelätä.' selitin sille, kun vihdoin pääsin mahalleni sen selän päälle. Siitä sitten könysin istumaan.
Lähdimme oikeassa kierroksessa etenemään verkkaisesti. Mico kulki hyvällä tuntumalla ja hörähteli välillä. 'Ootpas kiva tänään.' sanoin sille. Usein meno oli kuin karnevaaleissa. Poni loikki vauhkona sinne tänne, mutta nyt Mico oli unelmapoika. Se käveli kiltisti.

Kunnon alkuverkan jälkeen aloitimme ravailun. Venyttelin ponia ja teimme sulkutaivutusta. Suuret pääty-ympyrät ja pohkeenväistön lisäsin listalle myöhemmin.
Olimme maneesilla varmaan puoli tuntia keskenämme. Sitten ovelle ilmestyi Nikke, jonka vierellä seisoi Rommi. 'Mahtuuks tänne?' hän kysyi sitten. 'Joo toki.' huutelin Micon kyydistä. Micokin huomasi kaverin ja sen pää kääntyili vähän väliä Rommin suuntaan.
Kun Nikkekin oli lämmitellyt, hän liittyi mukaan meidän harjoituksiimme. Teimme yhdessä laukkavoltteja ja laukanvaihtoja. 'Mites ne Micon takaset?' Nikke sitten kyseli muistaessaan asian. 'Noh, emmätiiä. Ei tää tässä ainenkaa mitenkää erilailla toimi.' sanoin sitten ja pidättelin ponin juoksua. Sitten pysäytin sen. 'Mitä siä luulet?' jatkoin sitte katsoen Nikkeä, joka ratsasti vierellemme. 'No kyllä sillä mun mielestä voi ratsastaa ihan tuolleen... kuhan nyt et hyppele kauheesti. Sanoks Hennu mitään, ku eiks se liikuttanu sitä sillo yks päivä?' Nikke kyseli. 'Ei se mitään... joo, noh... mä meen tällee rauhallisemmin.' totesin sitten. 'Kannattaa ja pyydä eläinlekuri kattomaan, jos se tilanne muuttuu.' Nikke sanoi ja lähti sitten ravaamaan Rommin kanssa. Jäin miettimään asiaa ja nyökkäsin sitten.

Kun olin ratsastanut tarpeeksi, päätin vaihtaa heppaa.
Vein Micon talliin ja harjasin sitä hiukan. Se ei ollut edes pahasti hionnut, joten pikainen sukiminen riitti. Loimitin sen sitten ja päästin karsinaansa. Pian olisikin iltaruoan aika.
Menin sitten nopeasti Taran tykö. Tamma katseli minua korvat höröllään, kun avasin karsinan oven. 'Haluutko lähtee pikaratsastukselle. Keretään puolisen tuntia mennä...' selitin hepalle samalla, kun jo suitsitin sitä. Tara vaikutti virkeältä.
Olin juuri taluttamassa puoliveristä ulos, kun Hennu tuli vastaani. 'Mitenkäs siä näin myöhään..?' Hennu aloitti. 'No aattelin nyt samalla, meen maneesiin. En oo pitkään.' lupasin. 'Okei, no mene sitten.' Hennu lupasi ja hymyili, taputtaen samalla Taran selkää.

Talutin Taran pikimmiten maneesille ja kapusin korkean tamman selkään ähisten. 'Noniin, nytten menoks.' hihkaisin sille. Tara lähti reippaaseen käyntiin ja kulki kaula kaarella.
Alkuverkka oli lyhykäinen. Siirryimme raviharjoituksiin melko äkkiä. Tara oli reippaallaa tuulella ja työskenteli tosi kivasti.
Koululiikkeitä harjoittelin myös Taran kanssa ja kaikki meni suht hienosti. Luulen, että Tara aisti minu kiireisyyteni, joten sekin alkoi loppua kohden kuumua, vaikkakin oli hyvin kuolaimella.
Puolisen tuntia ratsastelin ja sitten ajattelin lopettaa. Muutamat laukat vedimme lopussa ja sitten loppukäynnit. Kehuin tammaa siinä samalla; 'Hieno tyttö, hyvin menit...'.
Laskeuduin alas ja otin ohjat kaulalta. Sitten suunnistimme ovelle. Sammutin valot ja suljin ovet perässäni.

Tallissa ei ollut enää muita, kuin Make, joka jakoi parhaillaan ruokia hevosille. 'No tulithan sinäkii jo.' tämä sanoi sitten nähdessään minut. 'Jooh, aattelin nyt samalla Taranki liikutella...' sanoin sitten. 'Mites meni?' Make kysyi. 'Oli tää ihan kiva, ainenki reipas.' vastasin ja taputin tammaa. 'Joo, no vie se jo syömään, ruuat oottaa jo.' Make kehotti. 'Juuh!' hihkaisin ja kipitin tamma kannoillani sen karsinan luo.
Otin suitset pois ja harjasin taasen suurimmat liat pois. Sitten jätin hepan syömään ja itse lähdin hakemaan tavaroitani.

Äiti oli pyynnöstäni tullut hakemaan. Auto odotti jo aivan tallipihassa. Ulkona oli jo pimeää, kello lähenikin puolta yhdeksää. Vilkutin tallin ovella seisovalle Makelle, joka oli juuri lähdössä pois. Tämäkin heilautti kättään ja sitten äiti kaarsi pois pihasta.

Vastaus:

Kiitti tarinasta. Kiva, kun kerkesit Tarankin liikuttamaan vielä niinkin myöhällä (: Saat Taran hoidosta ja liikuttamisesta 10v€!

Nimi: Idith

07.01.2013 12:30
Kevyt pakkanen kipristeli poskillani, kun hain Rommia sisään. Tänään minun oli tarkoitus lähteä Savioriin pienelle opetustuokiolle. Halusin työstää istuntaani ja Fée oli luvannut auttaa minua siinä.

Minun ja Niken eläntarhassa oli tapahtunut muutoksia. Pamin omistaja oli vaihtunut ja samoin Pahiksen. Pami teki nyt tumntiaasin hommia Sadetanssissa ja Pahis tulisi olemaan tuleva kilparatsuni. Tälläsiä olimme Niken kanssa päättäneet, sillä rahat eivät tahtoneet enää riittää eikä Nikellä ollut aikaa huonosti juoksevalle ravurille. Minä taas tarvitsin kunnon kisaratsun, eikä Rommikaan tuosta enää nuortuisi, joten otin Pahiksen mielelläni koulutettavaksi.

Jätin Rommin käytävään seisomaan, kun hain sen kamppeita. Sattumalta törmäsin Liinuun, joka tuli maneesilta Micon kanssa. "Terve! Oliko maneesilla kivaa?" Kysyin. "Joo, hypättiin vähän, minnekäs sä oot muuten menossa?" Liinu höpötti. "Savioriin, Rommin kanssa treenaamaan, tuu mukaan?" ehdotin. Liinun naama punertui, kun hän kuuli määränpäästäni. Hän lupasi harkita asiaa.

Harjasin kermanväristä oriani kaikessa rauhassa. Pörheä talvikarva kiilsi tallin kelmeässä valossa, kun ori haukotteli silmät puoliummessa. Muistin vieläkin, kun viitisen vuotta sitten olin ensi kertaa olin Rommin nähnyt. Ori oli tuolloin käyttäytynyt kuin puolihullu hirvi silloisen venäläisomistajansa taluttaessa sitä. Silloin olin varma, etten orin selkään nousisi. Mutta niin minä vain nousin ja Rommi valloitti sydämmeni. Toisen romu on toiselle aarre, kuten sanotaan.

Olin saanut Rommille suitset päähän, kun Liinu tuli luokseni. Hän tahtoi lähteä mukaani. Niimpä nappasin Rommin ohjat käteeni ja vein orin ulos. Punttasin Liinun selkään. Kiinnitin vielä kypäräni lukon ja nousin itsekin kyytiin.

Ratsastimme reipasta tahtia metsän läpi oikoen. Pääsimme kätevästi erästä kinttupolkua pitkin suoraan Savioriin vievälle tielle. Ravasin loput matkasta. Liinu kehaisikin Rommin pehmeää ravia. Saavuimme Saviorin pihaan, mutta siellä näytti autiolta. Vain kauempana näkyi muutama hevonen pihatossa. Liinu hyppäsi alas ja lupautui etsimään Féen. Minäkin tulin alas Rommin selästä ja päätin hieman katsella ympärilleni. Eipä aikaakaan, kun Fée jo ilmaantuikin paikalle. "Moi! Voit tulla kentälle lämmittelemään, minulla menee vielä hetki." Fée huikkasi mennessään. Yritin änkyttää jotain Liinusta, mutta nainen kuittasi asian kädenheilautuksella.

Sain ratsastella tovin, ennen kuin Fée tuli. Aloitimme harjoitukset. Uppouduin tuntiin niin antaumuksella, että unohdin muun maailman täysin. Sain harjoitella mm. puomien ja harjoitusesteen ylitystä pitämättä ohjista kiinni, istuntaa, kun Rommi oli liinassa ja sovelluksia lännenratsastuksen avuista. Yhdessä vaiheessa Fée otti Rommilta jopa suitset pois. Rommi tuntui nauttivan tunnista yhtä paljon, kuin minä. Opin samalla istunnasta tosi paljon. Fée neuvoi minulle harjoituksia, joita voisin kokeilla kotona. Tilasin häneltä jo seuraavan tunninkin. En ollut ikinä oppinut näin paljon yhden ratsastustunnin aikana.

Loppukäyntien aikaan huomasin vasta Liinun ja Ferdinin, jotka seisoskelivat kentänlaidalla. Vilkutin heille ja he vilkuttivat takaisin. Sitten Ferdin ilmeisesti sanoi Liinulle jotain, mikä sai tytön punastumaan ja hihittämään hysteerisesti. Mikä heitä oikein vaivasi?

Jouduin melkein väkisin raahaamaan Liinun Rommin luo kun oli aika lähteä. Hän olisi höpissyt Féen ja Ferdinin kanssa vaikka kuinka pitkään. Fée iski minulle silmää ja Ferdin lähetti meihin päin lentosuukon, kun käänsin Rommin tielle päin. Liinukin hykerteli takanani hassusti. En tajunnut ollenkaan, miksi kaikki olivat niin outoja. Liinu hymyili kuin hangon keksi. Hehkutin tytölle tuntiani, mutta Liinua kiinnosti vain, oliko Ferdin hyvä esteratsastaja. Sitten minulla sytytti. Tyttöhän oli pihkassa naapurin miehenalkuun. Huokaisin syvään ja kerroin Liinulle, että Ferdin voitti kerran ranskan junioreiden mestaruuden ja kilpailee nyt SM-tasolla. Sitten kannustin Rommin reippaaseen laukkaan. Olimmekohan minä ja Nikke samanlaisia ollessamme ihastuneita toisiimme?

Vastaus:

Kiitti tarinasta! (:

Nimi: Dragon

03.01.2013 14:43
Leira
seitsemäs osa:
Rauhaa ja rakkautta

Kuulen takanani askeleita ja juoksen vain kovempaa. Kuulen ilkkumista ja huutoa. Toivon etteivät he saavuta minua. Huomaan bussin jonka vilkku näyttää jo lähtevää. Huidon minkä ehdin ja ehdin juuri luikahtaa ovesta sisään ennen kuin ovi menee kiinni ja perässä juoksijani jäävät pois kyydistä. Näytän korttini ja lysähdän penkille. Joka kerta he juoksevat perässäni ilkkuen ja nauraen.

Bussi mutkittelee ja lopulta painan punaista stop nappia. Nousen penkiltä ja katson kuinka bussi kaartaa pysäkilleni. Kiitän kuskia ja nousen kyydistä. Bussi jatkaa matkaansa ja minä jään pysäkille seisomaan.

Lähden lopulta kävelemään kohti tallia. Pienet lumihiutaleet leijuvat tuulessa. Kuin ne tanssisivat. Tunnen samalla piston sydämessäni. Tajuan että minulta puuttuu se jokin. Se joku. Kyynel vierähtää poskelleni.

Näen Leiran tarhan ja melkein juoksen sen luokse.

- Rakas. Oli ihan kamala ikävä! mumisen sen kaulaa vasten.

Lämmin hengähdys tulee niskaani vasten. Leira nuuhkii minua. Nostan riimunnarun maasta ja avaan portin. Otan Leiran kiinni ja suljen sen perässä portin. Leiran kaviot kopisevat takanani kun talutan sitä.

Avaan tallin oven ja huomaan Sipsin. Moikkaan häntä ja kiinnitän Leiran käytävälle. Haen harjat ja Leiran varusteet. Leira alkaa jo kopistella lattiaa. Alan harjata sitä kumisuolla ja pölyharjalla. Leira alkaa hiukan kuopia maata, mutta lopettaa kun otan kaviot.

Lopetan harjaamisen ja alan varustamaan Leiraa. Otan satulan ja asettelen sen Leiran selkään. Laitan satulavyön aluksi löysälle niin ei tyttöä ala ärsyttämään. Sitten lasken riimun tytön kaulalle ja ojennan kuolaimet sen turpaa kohti. Se ottaa kuolaimet kiltisti ja maiskuttelee niitä kun kiinnitän remmejä.

Laitan kypärän päähän ja otan Leiran irti. Huomaan Liinun.

- Hei Liinu! tervehdin iloisena.
- Ai hei Dragon. Sinua ei ole näkynytkään. Liinu toteaa.
- Juu on vähän venynyt tämä aika kun olin tallilla, totean samaa.
- Aijatko mennä maneesiin? Liinu kysyy.
- Juu. Ulkona on niin kylmä ratsastaa. Maastoon saatan mennä. Lisään vielä.
- Okei. No mä tuun kohta maneesiin, Liinu sanoo ja lähtee.

Lähden taluttamaan Leiraa maneesiin. Maneesin ovi aukeaa ja tunnen lämmön kasvoillani. Talutan Leiran sisään ja käännän sen kaartoon. Kiristän vielä satulavyötä ja lasken hitaasti jalustimet. Leira katsoo vain ihmeissään miksi teen kaiken hitaasti. En itsekkään tiedä. Ihan kuin käsittelisin hevosta jonka kanssa pitää tehdä kaikki hitaasti.

Otan ohjat käteeni ja nousen selkään. Leira odottaa jo että pääsisi uralle. Tarkistan jalustimet ja totean ne hyvän mittaisiksi tämän päivän koulutreeniin. Annan vain hiukan pohkeita ja Leira menee jo hyvin reipasta käyntiä.

Hetken siinä lämmittelen ja lopulta kokoan ohjat käteeni. Yritän heti saada Leiran rentoutumaan ja pään kaarelle. Leira on aluksi ihan kirahvi ja sen pää on mahdollisimman korkealla. Pienen lämmittelyn jälkeen saan hiljalleen Leiran rentoutumaan käynnissä ja peilistä huomaan kuinka Leiran kaula on kauniisti kaarella. Taputan tamman kaulaa ja yritän nostaa ravia. Leira nostaa aluksi monta kertaa töltin. Tällä kertaa haluan edes pienen pätkän ravia.

Leira haluaa vain töltätä joten lasken aina käyntiin. Samassa se tapahtuu. Leira nostaa ravin. Kauniin ravin. Sen ravi on tasaista ja pehmeää. Saan ravin jatkumaan rentona hyvän tovin. Leira ei vaihda tölttiä. Ravaamme pitkän pätkän.

Lasken käyntiin ja taputan Leiraa. Sillä on luonnollisen kaunis ravi. Annan tammalle pitkät ohjat ja kävelemme rauhassa hetken.

Kokoan ohjat käteeni ja otan töltin kerran ja siitä laukan. Jatkan laukkaa ja huomaan, että Leira on jälleen muodossa. Täydellisesti rentona ja kaula pyöreänä.

Huomaan yleisössä pojan. Olen aivan varma, että tuntisin hänet. Annan kuitenkin asia olla ja keskityn Leiraan. Koulukisoissa on kuitenkin hiukan yleisöä joten tähän on totuttava.

Annan pitkät ohjat ja taputan Leiran kaulaa. Makaan Leiran kaulaa vasten. En ajattele mitään muuta kuin Leiraa vaikka tiedän että kotona kaikki ei ole enää hyvin ja joku poika tuijottaa.

Käännän Leiran kaartoon ja taputan sen kaulaa. Laskeudun selästä ja nostan jalustimet. Löysään vyön ja nappaan ohjat Leiran kaulalta. Lähden taluttamaan sitä kohti maneesin ovea. Leira löntystää perässäni ja huomaan, että treeni oli kova. Taputan vielä Leiran kaulaa ja kävelemme maneesista ulos. Pienet lumihiutaleet leijuvat Leiran turkkiin ja kun aurinko osuu hiutaleisin näyttää kuin Leira kimaltaisi. Hymyilen ja astun talliin.

Tallin lämmin tuulahdus tuntuu kasvoillani. Kiinnitän Leiran käytävälle ja alan purkamaan sen varusteita. Kun otan suitset pois Leira maiskuttelee. Tiedän että se nauttii kun kuolaimet ovat poissa. Ripustan suitset ja otan satulan pois. Nappaan suitset naulakosta ja lähden satulahuoneeseen.

Pesen kuolaimet, ristitän suitset ja laitan satulan paikalleen. Palaan takaisin Leiran luokse. Tamma katsoo lempeillä silmillään minua. Putsaan kaviot ja vien tytön karsinaan syömään. Samassa Hennu pyytää apua hakemana hevosia sisään. Nyökkään ja menen hakemaan ensin Asin sisään ja sen jälkeen Luihun. Loput hakee Hennu, koska alan laittamaan hevosille heiniä.

Viimeinen karsina ja heinät on jaettu. Hennu tuo juuri viimeisen hevosen sisään. Hän kiittää avusta ja lähtee. Minä lähden myös. Annan Leiralle porkkanan palan ja Asille myös. Lähden kiireesti parkkipaikalle, jossa äiti jo odottaa närkästyneenä. Nousen autoon ja kiinnitän turvavyön. Äiti kääntää auton ja lähtee kotiin päin.

Dragon

*Sori ku tulee näin myöhään ja aihe on vähän vanhentunu*

Vastaus:

Juu, kiitosta tarinasta!
Hyvä, kun Leira ravasi. Se on jo edistystä (:
Saat tästä 22v€!

Nimi: Idith

03.01.2013 10:51
Joulurieha

Istuskelin taukotuvassa Pohdiskelemassa syvällisiä, kun hoitajia pöllähti sisään. Vaihdoin tyttöjen kanssa kuulumiset ja käpöttelin sitten pihalle jatkamaan tuumailujani. kello oli kiirinyt jo reippaasti yli puolenpäivän ja se merkitsi jouluriehan alkua.

Minä, Hennu ja Make tuomaroisimme illan ensimmäistä ohjelmaa, pukuratsastusta. Nikke oli tahtonut osallistua pukuratsastukseen, joten kauhulla odotin, tulisiko Pahiksen selässä mörönkuvatus vai prinssi uljas.

Eipä kulunut aikaakaan, kun kaikki kutsuttiin maneesiin. Hennu oli suunnitellut pienen leikkimielisen radan, jonka jokaisen piti ratsastaa. Siihen kuului pujottelua, maapuomeja, matala ristikko, puomikuja, muutamia helppoja koululiikkeitä yms. Asut olivat tosi hienoja ja ihastelimme niitä tohkeissamme. Kun Nikke lopulta ilmaantui radalle, kaikki katsoivat poikaa suu ammollaan. Tämä oli pukeutunut valkoiseen, muhkeaan turkikseen ja karvahattuun. Ilmeisesti hän esitti tsingis-kaania, sillä mustat viikset näkyivät katsomoon asti.

Pian pukuratsastus oli ohi. Kun Hennu ja Make jäivät vielä pohtimaan voittajaa, minä nimesin oman suosikkini ja lähdin valmistelemaan buffetia. Nikke oli jo aiemmin päivällä Maken kanssa hilannut syötävät taukotupaan. Asettelin pullat, tortut, piparit, voileivät ja karkit omiin kupposiinsa ja täytin jo valmiiksi juomamukeja glögillä, mehulla ja kaakaolla. Sitten iskin roskiksen ovenpieleen ja kirjoitin hintalaput sekä otin kassalippaan esille. Olin valmis.

Buffetissa ramppasi hurjasti väkeä vaihtamassa kuulumisia ja ostamassa naposteltavaa. Aika hujahti niin nopsaa, että en meinannut huomata kelloa. Minulle tuli kiire, sillä tahdoin osallistua Mirjamin koulutunnille. Pistin buffetista jääneet syötävät samaan koriin ja kaadoin loput juomat mukeihin. Jätin buffetin ilmaiseksi noutopöydäksi ja kiiruhdin laittamaan Rommia kuntoon.

Ehdin juuri ajoissa tunnille. Yllättävän moni oli innostunut tulemaan maneesiin. Minun istuin Rommin selässä innosta puhkuen. Tulisin aina olemaan kouluratsastusfriikki.
Teimme tunnilla kaikenlaisia perusjuttuja, kuten temponvaihteluita, siirtymisiä, pysäytyksiä, peruutuksia jne. Lopuksi otimme vaikeampiakin liikkeitä. Mielestäni tunnilla oli huippuhauskaa.

Pihalla meitä jo odottelivatkin Speedy ja Nikke sekä Hennu ja Raisa. Me ratsastajat menimme sisälle purkamaan ratsujamme, kun muut kokeilivat hiihtoratsastusta ja rekiajelua. Kun oli saanut Rommin kuntoon, liityin muiden seuraan pihalle. Samoin tein päätinkin hypätä Niken ja Speedyn kyytiin rekeen, kun he kuskailivat iloisia tallityttöjä pitkin pihoja.

Myöhemmin uskaltauduin vielä hiihtoratsastukseenkin. Oli tosi hauskaa, kun Raisa juoksi oikein kovaa, enkä edes kaatunut. Koko päivä oli kiva.

Myöhemmin, kun arvontaa suoritettiin, minä lupauduin auttamaan Nikkeä hoitamaan Speedyn ja Raisan kuntoon. Riehapäivä oli ratkiriemukas. :)

Vastaus:

Kiitos tästä(:

Nimi: Miro

01.01.2013 16:04
Parkkeerasin vanhan Fiattini Sadetanssin parkkipaikalle. Jäin hetkeksi autoon istumaan, kunnes viimein siirsin käteni ovenkahvalle ja astelin ulos lumiseen tallipihaan. Suunnistin räntäsateessa tallin ovelle ja olin astumassa sisään, kun ovi yhtäkkiä aukesi ja olin törmätä minua arviolta kaksi vuotta nuorempaan tyttöön, joka hieman säikähtäneenä alkoi pyytelemään anteeksi törmäilyään. Virnistin hänelle vain hyväntuulisesti.
"Ääh, mähän tässä rymistelen päätä pahkaa sisälle ilman varoitusta."
Tyttö naurahti ääneen.
"Kukas sä muuten edes olet?"
"Ai, sori. Enhän mä tajunnut esittäytyä. Mä olen Miro. Tarkoituksena olis aloittaa pikapuoliin Speedyn hoitajana", vastasin ojentaen toiselle kättä. Toinen vastasi kädenpuristukseen napakasti.
"Ja mä olen Liinu. Tallin vakiokävijöitä. Hennu on muuten juuri nyt tallissa, sä varmaan haluat löytää sen?"
"Aah, joo toki", vastasin virnistäen toisella suupielelläni nojatessani ovenpieleen. Suoristin ryhtini. "Mä menenkin nyt etsimään sitä tulevaa pomoa. Näkyillään, Liinu!" huikkasin astuessani sisään virnistäen olkani yli vieläkin yllättävästä tapaamisesta hieman hämmentyneelle tytölle.

Tosiaan, löysin Hennun jonkun pienen kääpiöeläimen karsinasta. Myöhemmin minulle selvisi, että ponin nimi oli Rölli. Siltä se näyttikin: pieni pullea pallomahainen otus, joka kurkisteli tuuhean otsatukkansa alta. Talvikarva sai sen näyttämään entistä paksummalta. Tai ehkä poni vain näytti silmissäni lihavalta, kun olin tottunut katselemaan solakoita puoliverisiä ja ravureita. Yllätin jo toisen ihmisen tänään kajauttaessani tervehdykseni ilmoille. Hennu meinasi pompata pöksyistään säikähtäessään. Virnuilin itsekseni karsinan oven takaa. Olipas tallin naisväki säikkyluontoista porukkaa.
"Morjens. Mä olen sitten Miro. Mehän ollaan jo juteltu puhelimessa."
Toivuttuaan alkujärkytyksestä Hennu kohottautui seisomaan suorassa. Se muumin näköinen ponikin tuijotti suuntaani uhmakkaan näköisenä.
"Ahaa. Sähän tulitkin pian. Odotas hetki niin näytän sulle Speedyä."
Nyökkäsin ja nojasin karsinan oveen kutitellen sormillani Röllin tuuheita turpakarvoja. Poni hamusi sormenpäitäni hajamielisesti. Hetken päästä Hennu asteli ulos karsinasta hymyillen aurinkoisesti.
"No niin, Miro. Mennääs sitten."

Muutaman karsinan päässä Röllistä seisoi komea ruunikko lämminverinen. Karsinan kyltti kertoi kyseessä olevan Speedy. Komeahan ruuna oli, mutta niin oli hoitajansakin. Virnistin pahankurisesti mietteilleni ja vilkaisin Hennuun.
"Me ollaankin Niken kanssa jo pidemmän aikaa haettu tälle osaavaa ja mieluusti ravitaustaista hoitajaa. Sähän pääset sitten ajamaankin tällä jossain välissä. Ja hyvä että sulta tota ikääkin näyttää löytyvän, kokemus on aina hyvä juttu hevosten kanssa. Niin ja sähän voit sitten neuvoa aloittelijoitakin."
Irvistin toiselle kuullessani viimeisen lauseen. Se sai Hennun naurahtamaan ilkikurisesti, olihan tämä tietysti pitänyt arvata. Saatoin vain toivoa, että ipanat pysyisivät poissa kimpustani mahdollisimman kauan.
"Jos mä jätän teidät tutustumaan hetkeksi. Speedyn kamat on tuolla varustehuoneessa, kysy muilta jos et löydä tietä."
Hennu katosi näkyvistäni heilauttaen kättään ja jätti minut seisomaan ruunan karsinalle. Hetken seisoskeltuani avasin karsinan oven ja astuin sisään. Hetken hevonen nuuhki minua kiinnostuneena, mutta vähän ajan päästä menetti mielenkiintonsa todetessaan herkkuvarastojen olevan olemattomat. Liu'utin kättäni hevosen lihaksikasta kaulaa pitkin. Meistä tulisi vielä hyvät ystävät.

"Hennu hei, missä se varustehuone olikaan?"
Kurkistin Röllin karsinaan josko tallin omistajatar sattuisi yhä kykkimään ponin kimpussa. Kohautin kulmiani yllättyneesti katseeni kohdatessa kymmenvuotiaan tytön puunaamassa ponia keskittyneesti. Hetken kuluttua tämä havahtui ja katsoi minuun näyttämättä lainkaan ilmestymisestäni yllättyneeltä.
"Moi. Mä olen Skiva. Etsitkö sä Hennua?" tyttö sanoi rapsuttaessaan pikkuponin kutisevaa harjantyveä.
"Miro", esittäydyin hymähtäen. "Joo, sattuisitko sä tietämään missä Hennu on?"
"Se lähti äsken. Varmaan sillä alkoi joku tunti tai jotain", Skiva totesi virnistäen. "Varustehuone on tuolla."
Katsahdin toisen osoittamaan suuntaan ja kappas - olin koko ajan hiihtänyt käytävää ohittaen huoneen varmaan kolmesti sitä rekisteröimättä.
"Ohops", sanoin hiljaa. "No kiitti Skiva, sulla on kiva poni", sanoin vielä ja virnistin leveästi. Tyttö katsoi minuun huvittuneena selittäen Röllin olevan yksi tallin jalostusoreista. Aloin välittömästi pitämään Skivasta ja tämän hullunkurisesta Röllistään. Olin tosiaan aliarvioinut tallin nuoremman sukupolven.

Harja liukui kiiltavällä karvalla tasaisin vedoin. Speedy tuhahti hiljaa painautuen nautinnollisesti harjaa vasten. Ruuna oli kerrassaan mukava tapaus, ja täysin selväpäinen ilman minkäänlaisia temppuilu- tai uhkailuyrityksiä. Pian sen karva kiilteli puhtauttaan. Koppasin hevosen kavion käteeni ja kaivoin sinne juuttuneet kuivikkeenjämät pois. Harjattuani Speedyn päätin käydä taluttelemassa sitä lähimaastoissa, ajamiseen en ollut vielä ensimmäiseksi hoitokerraksi varautunut.

Speedy piristyi päästessään pihalle. Olin pukenut sille ohuen loimen suojaamaan lumisateelta, vaikka hevonen olisi luultavasti pärjännyt muutaman asteen pakkasessa hyvin ilmankin. Eläin pärisytteli sieraimiaan suunnatessamme poispäin tallin pihasta. Sen askellus oli kevyttä ja irtonaista, enkä saattanut olla odottamatta ensimmäistä ajokertaani.

Pienen kävelylenkin jälkeen marssitin Speedyn tarhaan. Hevonen jäi kirmailemaan lumessa innokkaana. Itse nojailin aitaan vielä jonkin aikaa. Räntäsade alkoi muuttua jälleen lumeksi ilman jäähtyessä iltaa kohden. Katselin ruunan menoa hyvillä mielin. Seuraavalla kerralla saattaisin jo hypätä kärryille.

Vastaus:

Juu, hyvä (: Sait minut ainenkin nauramaan, ei voi muuta sanoa. Maltan tuskin odottaa, että minkälaisia kavereita sinusta, Makesta ja Nikestä voikaan tulla... :D Sain nyt jo sellaisen kuvan, että ei teillä voi muuta kuin natsata yhteen. Mutta sen näkee sitten...
Niin, asiaan. Voit tosiaan jo ensi kerralla ajaa. Speedyyn tutustuu niin helposti ja se on sellainen viilipytty, etten usko siinä olevan mitään estettäkään.
Saat tästä hienosta aloituksesta 15v€!

©2019 # Ponitalli Sadetanssi # - suntuubi.com