Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Hoidettava viimeistään...
Hoitaja 00.00.2017
Hoitaja 00.00.2017

Iitu ja Laura, teidät on erotettu hoitotehtävistänne!

Hoitajat! Jatkossa jos hoitokerta venyy yli kuukauden, niin olkaa ystävällisiä ja infotkaa vieraskirjassa, että teillä on kiireitä. Voidaan neuvotella sitten joku helpompi hoitotapa tai antaa lisä-aikaa hoitamiseen.

-Viljami

 

Hoitopalkka

  • Peruspalkka on 10v€ (tarinassa on suoritettu annetut tehtävät)
  • Plussaapalkkaa saat, jos olet avustanut tallitöissä yms. ja jos tarinasi on pitkä ja kattava, sekä omasta kaapista löytyvästä vapaa-ehtoisesta extratehtävästä.

Merkkien suorittaminen

Hoitaja     

suoritukset

Hoitaja suoritukset
hoitaja suoritukset

 

Hoitajien tarinavihko <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Elina VRL-12644

16.03.2013 17:40
JATKOA

Kun lastaussilta oli alhaalla, pujahdin etuluukusta sisään irroittaen riimunnarun trailerin seinässä olevasta renkaasta. "Valmista on!" Huudahdin isälleni, joka sitten avasi takapuomin ja lähdin varoivaisesti pakittamaan ulospäin. Hitaasti ja rauhallisesti trailerista tuleminen ei kuitenkaan onnistunut, vaan parin askeleen päästä Liina lähti pakittamaan ryminällä, pomppi joka suuntiin ja minä raukka roikuin perässä, kunnes tamma oli parin metrin päässä trailerista. Naurahdin itsekseni ja taputin loimellista tammaa ja vilkaisin nopeasti että kaikki oli kunnossa.

Talliin päästyä annoin sen ensin haistella omaa karsinaansa, hetken päästä menin ottamaan vaaleanpunaisen loimen ja pinkit kuljetussuojat pois jalasta. Liina oli täydessä vauhdissa tutustumassa jo karsina naapuriinsa, laikulliseen Spartaan. Vein tamman vähäiset tavarat satulahuoneeseen, onneksi tallilta sai lainatavaroita, ennenkuin ostaisin omia tavaroita lisää.

Kun tavarat olivat siististi paikoillaan, otin harjapakin käteeni ja kipittelin Liinan karsinalle. Karsinassa laskin harjapakin maahan ja sen avattua kaivoin kumisuan esille, ja aloin tehdä pyörivää liikettä ympäri tamman kehoa. Liina nautti täysin siemauksin harjaamisesta, ja haukotteli aina välillä torkahtaen. Toisinaan tamma myös tutki taskut herkkujen varalta, mutta luovutti kun huomasi, ettei minulla nameja ollut. Olin muuten valmis, enää kaviot puuttuivat, mistä tiesin tulevan hankalaa. Menin kaviokoukun kanssa päättäväisenä Liinan oikean etujalan kohdalle, ja liu'utin kättäni jalkaa pitkin. Tamma nosti jalan mainiosti, mutta vetäisi sen suoraan alas. nostin uudelleen, tällä kertaa sain sen putsattua. Oikean takajalan sain ensimmäisellä kerralla putsattua, mutta vasempien jalkojen kanssa meni lähes 10 minuuttia yhteensä..

"Huh, valmista tuli." Huokaisin helpotuksesta, kun vein harjoja takaisin satulahuoneeseen. Takaisin karsinalle palattuani otin karsinan ovessa olevasta naulakosta riimunnarun, ja kiinnitin sen Liinan riimuun. Avasin oven ja lähdin taluttamaan tammaa kohti ulko-ovea. Hieman se rimpuili, mutta sain sen hyvin pidettyä ulko-ovelle asti.

Pihalle tultuani aluksi Liina vaikutti hyvinkin rauhalliselta, mutta pian se alkoi venkoilemaan ja vetämään. Koitin pidellä tammaa, mutta enhän minä tietenkään saanut sitä pidettyä, vaan juoksin sen perässä parikymmentä metriä, kunnes Hennu pysäytti sen. "Aika vekkulilta poniltahan tämä vaikkuttaa." Nainen naurahtaa, kun kiitän häntä avusta. Nyökkäsin Hennun vastaukselle, ja naurahdin itsekin. Jatkoin sen jälkeen taas matkaa maneesille, jonne oli matkaa vain muutama kymmenen metriä, joka sujui aika mallikkaasti.

Maneesissa kävelin ensin uralla läpi käyden joka kulman ja näyttäen maneesin pari peiliä, joita Liina ensin säikkyi valtavasti. Pian tamma käveli jo rauhallisesti peilaillen peilien kohdalla itseään. Sen jälkeen rupesin taluttamaan ympyröitä ja erilaisia kuvioita kentällä, joka sujui välillä hyvin, toisinaan ei. Pari kertaa neiti riistäytyi käsistä, eikä ihan heti antanut itseään kiinni. Lopulta sain tamman kiinni ja jatkoin taluttelua. Kokeilin myös hiukan, kuinka paljon Liina kunnioitti minua. Kävelin siis pitkällä narulla edellä, ja pysähdyin. Siinä Liina jatkaa matkaa ohitseni, vaikka sen olisi pitänyt pysähtyä samaan aikaan kuin minä. No, siinä sitten koitin pysäytellä Liinaa seuraavat 5 minuuttia, kunnes sain sen kuulolle jonkin verran.

Pian lähdin taluttelemaan tammaa tallille takaisin, jolloin se koitti pari kertaa lähteä, mutta sain onnekseni pidettyä sen. Karsinaan päästyä otin riimun pois tamman päästä ja ripustin sen karsinan oven naulakkoon, siitä suoraan lähdin satulahuoneeseen hakemaan vaaleanpunaista fleeceloimea, sillä pakkasta oli liki -20 astetta, ja Liina kun on helposti hikoavaa sorttia, oli se hiukan hikinen. Levittelin loimea tamman päälle ja suukotin sitä vielä turvalle. Katsoin vielä, että kaikki oli kunnossa, jonka jälkeen soitin isän hakemaan minut. Hennu tuli jakamaan iltaheiniä ja ruokia joten moikkasin hänelle ohitse kävellessäni. Pian isäni kaartoikin tallin parkkipaikalle, ja hyppäsin auton kyytiin alkaen heti selostamaan tämänpäiväistä isälleni.

-Elina

Vastaus:

Kiitos tarinasta (:
Toivon, että myös Liina kotiutuu nopeasti. Meille on taas pienessä ajassa tullut monta uutta hevosta, joten tallin arki on ollut aika levotonta. Toivottavasti se ei ainekaan stressaa Liinaa...
Noh, joka tapauksessa. Tervetuloa vielä teille!

Nimi: Elina VRL-12644

16.03.2013 10:30
Liina saapuu

Isäni ajoi traileri perässä kohti uutta hevoseni asuinpaikkaa -Sadetanssin yksityistallia. Olin aivan innoissani, Liinakin näytti trailerissa olevan aika levollinen, mikä oli erikoista. Trailerissamme oli kamera, josta lähti langaton yhteys autossamme olevaan pieneen kosketusnäytölliseen 'televisioon'. Katselin huvittuneena tamman touhuja, mitä nyt välillä leikki heinäverkolla ja välillä torkahteli. Matkaa oli jäljellä enää vajaa 10 minuuttia, ja minua alkoi jännittää.

Pian auto kaarsi tallin pihalle, jonka pihalla oli ihmisiä. Isän pysäytettyä auton hyppäsin alas korkealta penkiltä ja menin iloisena tervehtimään kaikkia kipitellen tallilaiselta seuraavalle. "Moi, olen Hennu, tallin omistaja. " Nyökkäsin, kättelin jämerästi ja esittelin itseni Elinaksi. Menin katsomaan etuluukusta Liinan vointia, ja siellä se rymisteli jo aivan kuin haluisi ulos jo sieltä kopista. Silitin sen turpaa ja Isäni meni Maken kanssa avaamaan trailerin lastaussillan alas.

JATKUU(: täytyy lähteä tallille(;

Vastaus:

Kommentoin jatkoa enemmän.

Nimi: Liinu
Kotisivut: http://www.harhakuviahevosista.blogspot.fi/

15.03.2013 20:24
Avellana, mikä uusi ihana ilmestys.
Olimme Hennun kanssa katsomassa poneja, sillä Sadetanssiin kaivattiin uutta sellaista. Ihastuimme Avaan aivan täysin.
Koeratsastimme kumpanenkin welsh B -rotuisen ponin ja päätimme, ilman Makelta kysymistä, että se on se oikea. Onneksi Make ei pistänyt pahakseen, vaikkakaan tämä ei ole ponien perään.

Avan ostamisesta on nyt noin kuukausi aikaa, mutta Sadetanssiin se saapui tänään. Menin oitis katsomaan 'puolikasta' omaa poniani.
Sadetanssissa oli tänään muutenkin väkeä. Monet olivat osallistumassa tuleviin koulukisoihin. Minäkin aijoin, sekä Taralla, että uudella Avallakin. Kerkeäisimme treenata mukavasti.
Juttelin jonkun aikaa Hennun kanssa. Saisin ratsastaa ponia niin usein kuin haluaisin, mutten olisi missään tapauksessa yksin ponin hoidon kanssa. Hennu vielä lisäsi, että Avalle etsittäisiin myös hoitaja. Epäröin sitä hetken, mutta päädyin itsekkin siihen tulokseen, että olisi parempi niin. Saisipahan tamma ainekin huomiota ja liikuntaa enemmän.

Hain Avan ulkoa, minne se oli hätäpäissään kiikutettu, kun sen tallille tulo oli tapahtunut niin äkkiä. Onneksi Avan karsinapaikka oli melkeinpä parhaalla paikalla.
Talutin ponin karsinaan ja sidoin sen kiinni. Ava oli hiukan hämmentynyt, mutta luottavaisin mielin katsoi minuun, kun aloitin harjaamisen. Vältin pään harjaamista, ainenkin näin aluksi. Sitten myöhemmin voisin totuttaa ponia siihen.
Hoidin Avan kunnolla ja sitten hain sen varusteet. Samalla lisäsin nimeni koulukisalistaan. Olipa jo paljon tulokkaita!
Satuloin Avan ja viimeistelin oman ulkoisen olemukseni. Sitten suuntasimme ulos.

Onneksi oli vielä valoisaa. Talutin ponin kentälle ja kapusin sen kyytiin. Tuntuipa se pieneltä Taran ja Essin jälkeen. Noh, kaipa tottuisin.
Kentällä oli myös Katsu ja Vera. Onneksi tälle sopi, että mekin tulimme mukaan. Sopuu sijaa antaa, hän sanoi hymyillen.
Ratsastin Avan kunnolla lämpimäksi. Se työskenteli kivasti ja oli pirtsakka tänään. Raippa auttoi asiaa.
Hiukan myöhemmin venyttelin ponin kummankin puolen hyvin. Vasta sen jälkeen aloitimme itse koululiikeet. Teimme sulku- ja avotaivutuksia, sekä harjoittelimme lisättyä ravia ja laukkaa. Myös temponlisäyksiä ja vastalaukkaa menimme. Olin tyytyväinen.
Ratsastin Avalla noin 45 minuuttia. Oli kerennyt tulla jo pimeä. Onnekseni Hennu oli hoksannut sytyttää kentän himmeät valot.

Ratsastuksen jälkeen vein Avan talliin ja riisuin sen varusteet. Sitten hoitelin sitä tovin ja annoin sille iltaruoat. Ava vaikutti tyytyväiseltä ja asettui sitten autuaasti syömään annostaan. Rapsutin sitä vielä lopuksi.

Noin kahdeksan aikaan lähdin kotiin, Leevi tuli jälleen rällättävällä autollaan hakemaan. Vannotin, ettei tämä saisi kaahata ja kaasutella hevostarhojen vierellä, jotteivat raukat säihkähtäisi. Onneksi käsky meni pääkoppaan asti ja tämä ajeli rauhallisesti koko tallitien.

Vastaus:

Kiitti tarinasta (:
Ava on ihana poni! Kertakaikkiaan. Toivon mukaan se kotiutuu nopeasti!

Nimi: Katsu

14.03.2013 19:49
Nyt sitten tarinan jatkoa (=

Vera kurotti kaulallaan lähemmäs Leiran päätä ja nuuhkaisi varovaisesti tämän otsaharjaa.
"Nää ei oo ennen oikeen tavannu toisiaan", Mark selitti Dragonille.
Seurasin tilannetta sivusta. Roina oli jäänyt tutkailemaan maassa lojuvaa karkkipaperinpalaa ja kun se kerran puhalsi ilmaa siihen niin että kiiltävä kapistus nousi ilmaan, se loikkasi silmät selällään taaksepäin häntä lipuksi nostettuna.
"Roina on aika säikky maastossa vai?", Dragon kysyi kun palasin takaisin kaksikon luo vielä silmiä pyörittelevän hevosen kanssa.
Nyökkäsin puhisten samalla ruunalle. Hiljattain se rauhottui.
Dragon jatkoi matkaansa takaisin Sadetanssiin päinvastaiseen suuntaan kuin minä ja Mark.

Hetken ravattuamme päädyimme pellon aukealle. Kohosin seisomaan satulassa ja tiirailin toiseen päätyyn. Matkalla ei näkynyt minkäänlaisia esteitä tai kumpareita.
"Kyllä siitä varmaan voi laukata", tokaisin Markille vieressäni. "Vera tosin saattaa innostua kiihdyttelemään".
Mark pidätti ohjista ja sai tamman paikalleen.
"Enköhän mä pärjää".
Nyökkäsin meille merkiksi ja napautin Roinan lennokkaaseen laukkaan. Vera pinkaisi peräämme ja pian musta hevonen vilahti ohitsemme kuin nuoli. Mark oli noussut kevyeen istuntaan ja antoi Veralle tilaisuuden juosta niin kovaa kuin tämä suinkin pääsi.
Roina laukkasi leppoisammin perässä, sitä ei huvittanut laukkakilpailu täysiveritamman kanssa, luultavasti tiesi häviönsä. Pellon laidalla Mark sai Veran pysähtymään ja jäi odottamaan meitä. Loppumetrit annoin Roinan ravata, se ei jaksanut juosta yhtä kovaa kuin Vera.
"Palataanko takaisin tallille?", kysyin saavutettuani Markin.
"Mjoo, palataan vaan".
Käynnissä lähdimme takaisin maastotielle ja sinne suuntaan mistä tulimmekin.

Tallipihalla oli hiljaista kun palasimme takaisin. Laskeuduin hitaasti Roinan selästä, oli tuuri etten pudonnut takamukselleni, jalat olivat hyytelöä hurjan menon jälkeen.
"Pidätkö Verasta kiinni ettei se lähde alta kun tuun alas", Mark kysyi harmistuneena kun tamma jo kolmatta kertaa yritti lähteä pyörähdyksen kautta raviin.
Tartuin tamman ohjiin ja poika pääsi vaivatta maan kamaralle.

Roina hirnahteli samalla kun harjasin sen kylkeä. Toisinaan se nappasi lähimmiltä naulakoilta toisten hevosten riimut ja viskoi niitä ympäri käytävää.
Paikalle sattunut Hennu huomasi maassa lojuvat riimut ja naurahti päätään pudistellen.
"Roinahan se täällä taas täydessä tehossaan", tämä hymähti.
Huomasin Hennun ja sitä kautta riimut. Puna kohosi poskilleni.
"Oho, en huomannutkaan. Kyllä mä ne siivoan", sepitin nolona.
Hennu kumartui poimimaan Fasun riimun ja laittoi sen koukkuun.
"Ei, harjaa sä vain, kyllä mä nää voin siivota", tämä sanoi.
Hymyilin kiitokseksi. Kiikutin Roinan harjapakin takaisin satulahuoneeseen.
Irrotin ketjut sen molemmin puolin ja riimusta kiinni pitäen talutin ruunan takaisin sen karsinaan. Mark odotteli minua jo autossa, niin että pääsin suoraan sinne lämmittelemään. Ja onnekseni Mark lupasi myös ajaa vaikka tämän ajotaidot tiesinkin perin hyvin.

Vastaus:

Kiitos tarinasta (:
On muuten kiva, kun Vera ja Roina tulevat juttuun, maastoilukin on Roinan mielestä 'turvallisempaa', kun on kaveri mukana.
Saat tästä 18v€!

Nimi: Juna

13.03.2013 19:35
Roikuin riimussa kiljuen kuin palosireeni, mikä yhä nopeutti orin askeltamista. Rölle pukitteli villisti ja yritti saada pienen takiaisen irtoamaan riimusta. Ori suuntasi suoraan tallin ovesta sisään ja jouduin päästämään irti, kun paiskauduin jotakin tyttöä päin mahtavalla voimalla.
- Kautta hevosenpapanoiden! kuului hyväntuulinen, mutta pelästynyt huudahdus, kun joku yritti mönkiä altani karkuun. Avasin silmäni ja hahmotin kalpeat, pisamaiset kasvot ja tytön tummanruskeat hiukset.
- Mäm... mä oon tosi phaoillani, Rölle.., yritin sanoa, ja kömmin nopeasti ylös.
- No onneksi ei sattuntu pahemmin. Nimeni on muuten Irene, tyttö huoahti ja nousi vaatteitaan puistellen seisomaan. - Mennäänpäs sitten nappaamaan se kiinni.
- Voi kiitos! sanoin hymyillen ja lähdin kohti mustaa oria.

Rölle polkaisi tallin lattiaa ja hirnahti niin että koko rakennus raikui. Korviaan pidellen Irene astui lähemmäs Rölleä, ja nappasi taitavasti riimusta. Sitten tuo hymyili minulle.
- Vahinkoja sattuu. Kuka muuten olet? tyttö kysyi.
- Juna. Harvinaisempi nimi, joo. Jotkut sanoo vaan Junsku, mutta itse pidän enemmän Junasta, selitin ja nappasin itse Röllen riimsuta. - Missä on Neron karsina? Röllen on sen vieressä, kysyin hymyillen.

- Tässä näin, Irene vastasi ja näytti vaaleanpunarautiasta suomenhevosta hymyillen. Vetäisin Röllen mukanani viereiseen karsinaan ja irrotin tuolta riimun. Taputin oria vielä lautasille ja sitten ponkaisin karsinasta sulkien oven perässäni.
- Tervetuloa Sadetanssiin, kaikui käytävällä ystävällinen lause, ja näin Irenen astuvat Liuhuletin karsinalle nopealla harppauksella. Make lähestyi meitä tallin käytävää pitkin hymyillen.
- Juna, oletan. Nimeni on Make, tuo esittäytyi ja ravisti kättäni voimakkaasti.
- Moi? mumisin ja irrotin käteni nopeasti. - Mä meenkin tästä viemään röllen tavarat...
- Ei sun tarvitse, mie teen sen ihan kohta, sanoi mies kohteliaasti ja raaputti likaa Röllen karsinan kalterista. Hymähdin rennosti.
- Voinko mä sitten lähteä kotiin? Tarkoitan, että mun sukulaiset on tulossa kylään ja minun pitäisi ehtiä kotiin, kerroin hymyillen.
- Voit sä nyt varmaan livistää, ennen kuin Hennu tulee ja laittaa sut töihin, niinkuin Irenen ja Liinun. No, hopi hopi, ellet halua että Hennu lukitsee sut talliin luomaan lantaa, hymähti mies hyvätuulisesti ja vilkutti. - Adios, mi amigo. Nähdään.
- Kiitos, kimitin ja hypähdin ulos tallin ovesta.

Hypähdin autooni ja käynnistin sen nopeasti. Moottori alkoi hurista ja auto lähti peruuttamaan parkkipaikalta. Käännyin oikein päin ja lähdin ajamaan punaisella Volvolla kohti kotia.

Vastaus:

Kiitos tarinasta!
Hah, nauroin tuolle lopulle :D
Hyvä, kun sait Röllen asettumaan uuteen kotiinsa, tervetuloa vaan teille kummallekkin! Eiköhän se pian ystävysty Neron ja Vilin kanssa. Ne kumpanenkin ovat ainenkin hyvin avoimia muita hevosia, jopa oreja, kohtaan (:

Nimi: Katsu

13.03.2013 18:19
Lämmin kevätaurinko kurkisti pilvien takaa kohdistaen sen kirkkaat säteet tallin seinustalla lepäävään lumikinokseen. Olin ottanut Markin jälleen mukaani, jotta Verakin pääsisi jaloittelemaan maastoon. Suunnitelmissamme siis oli tehdä rauhallinen maastolenkki ilman satuloita.
Vera oli heti oven viereisessä karsinassa, Roina siitä vielä seitsemän eteenpäin. Kiinnitin kuitenkin herrasen käytävälle, koska ruunan tapauksessa se kannatti.
Haimme hevosten varusteet satulahuoneesta. Sielläkin oli muutamien paikka vaihtunut, kuten Roinan. Veran kaappi oli vielä entisessä paikassaan. Roina kolisteli ketjuja ja tömisteli kavioillaan kaikuvaa sementtilattiaa vasten. Kannoin Roinan harjapakkia käsissä ja suitset roikkuivat puolestaan olkapäälläni. Ripustin ne lähimmäiseen koukkuun minkä löysin.
Mark harjasi Veraa rauhallisesti, se ei tuntenut tammaa vielä niin hyvin kuin minä, joten huomasin tässä pientä varautuneisuutta.
"Se on ihan kiltti ja leppoisa hoitaessa, vaikka viime kerrasta onkin aikaa niin kyllä se sut vielä muistaa", huomautin hymyillen Markille.
Tämä punastui hieman poskistaan ja jatkoi harjaamista huomattavasti rennommin.
Hevoset valmiina lähdimme peräkkäin tallin pääovesta viileälle pihalle. Aurinko oli vetäytynyt pilvien taa ja ilma oli kirpakka ja kalisutti väkisinkin hampaita. Kiepautin itselleni kaulahuivin ennen kuin kapusin Roinan selkään. Mark istui jo sysimustan tamman selässä ohjista pidetellen ettei tämä vain lähtisi käsistä omia aikojaan.
"Valmista?", kysyin kun sain hyvän asennon ruunan selässä.
Mark nyökkäsi. Lähdimme vierekkäin käynnin myötä.

Oli tyyntä joten pelkoa siitä ei ollut, että Roina olisi ryöstänyt puiden kahinan vuoksi. Se kulki korvat höröllä apujani kuunnellen sekä häntä koholla ja valppaana reippain askelin. Vera puolestaan liikkui hieman jähmeästi, sen selkä oli notkolla ja pää pystyssä. Mark yritti pysyä tamman ravikäynti-sekoituksessa mutta vaikeaksi se meni kun edestäpäin näkyi tulevan vastaan tumma hahmo.
Tamma jähmettyi niille sijoilleen silmät suurina, valmiina pakoon. Kun se oivalsi vastaantulijan ratsukoksi, sen jännittyneet lihakset rentoutuivat ja häntä laskeutui muutaman sentin alemmas.
Pienen lehmänkirjavan islanninponin selässä istui nuori tyttö, Dragon.
"Heippa! Taisi Vera hieman pelästyä meitä?", tyttö hymyili.
" Kyllä se hieman hermostui", Mark naurahti ja löysensi tamman ohjia.

Anteeksi, pakko jatkaa myöhemmin :(

Vastaus:

Juu, jatka vaan. Kommentoin jatkoa enemmän!

Nimi: Irene

12.03.2013 17:25
Lumi pyrytti vasten kasvojani. En silti lannistunut kurjasta säästä, koska halusin päästä Luihun luo.

Pian olin tallin pihassa. Kiiruhdin tallin lämpöön. Nyt tiesin jo missä Luihu oli, tai missä sen karsina oli. Suunnistin orin karsinalle. Se söi heiniään. Päätin hakea satulahuoneesta harjoja ja riimunarun. Pian tulin takaisin muutaman harjan, riimun ja rimunarun kanssa. Avasin Luihun karsinan oven ja pujotin riimun orille. Sidoin sen kiinni karsinaan kuten aiemminkin. Aloitin harjaamisen vasemmalta puolen. Luihu luimi hiukan. Se ei vieläkään pitänyt minusta. Jatkoin silti harjaamista. Lopulta olin saanut toisen puolen harjattua. Vaihdoin puolta. Luihu yritti liiskata minut seinään, mutta se epäonnistui siinä. Sain Luihun harjattua aika nopeasti. Päätin putsata sen kaviotkin vielä. Nostin kaviokoukun maasta ja menin Luihun etukavion luo. Liu´utin käteni jalkaa pitkin. Luihu ei aluksi meinannut nostaa kavioita, mutta onnistuin lopuksi. Muidenkin kavioiden kanssa oli pientä takkuamista, mutta pian hevonen oli hoidettu. Hain satulahuoneesta juoksutusliinan. Otin toisen riimunarun irti Luihusta ja lähdin viemään oria maneesiin.

Tiesin toisen pään maneesia olevan tyhjänä. Valtasin alueen omaan käyttööni. Mukanani oli myös juoksutusraippa. Toisessa päässä oli esteitä ja suurikokoinen hevonen joka hyppäsi niitä. Vaihdoin riimunarun juoksutusliinaan samalla kun katselin hevosen hyppäämistä. Halusin itsekin jo ratsastamaan Luihulla, mutta halusin ainakin ensin juoksuttaa sitä. Aloitin juoksuttamisen. Annoin Luihun kävellä noin 10minuuttia minua ympäri. Sitten käskin sen raviin maiskuttamalla ja heilauttamalla raippaa orin takana. Luihu nosti kiltisti ravin. Sen ravi näytti ihanalta. Hetken kuluttua siirsin orin taas käyntiin. Pysäytin sen ja vaihdoin suunnan. Komensin Luihun taas raviin. Se innostui hiukan ja nostikin pukkilaukan. Sillä oli varmaan liikaa energiaa. Väistelin minuun kohdistuneita pukkeja. Lopulta Luihu hidasti raviin. Päätin antaa sen laukata. Heilautin raippaa orin takana. Se nosti heti laukan. Katselin kuinka orin sekä keinui askelten tahdissa, tahdoin jo ratsastaa sillä! En silti voinut vielä... Lopulta Luihu siirtyi itse käyntiin. Annoin sen kävellä jälleen 10minuuttia ennenkuin vaihdoin juoksutusliinan riimunaruun. Lähdimme talliin.

Tallissa sidoin Luihun taas sen karsinaan kiinni ja vein raipan ja juoksutusliinan pois. Otin samalla mukaani yleisharjan. Harjasin sillä Luihun vielä pikaisesti, mutta huolellisesti. Otin sitten riimunarun irti karsinasta ja suljin oven. Vein vielä riimunarun takaisin satulahuoneeseen ennenkuin lähdin.

Vastaus:

Kiitos tarinasta!
Hyvä, kun otat alkuun rauhallisesti Luihun kanssa. Hiljaa hyvä tulee. Pian varmasti huomaatkin miten olette päässeet yhteisymmärrykseen ja ratsastus on sitten tulevaisuudessa mukavampaa (:
Saat tästä 13v€!

Nimi: Liinu
Kotisivut: http://www.harhakuviahevosista.blogspot.fi/

06.03.2013 16:49
Tarinaa blogissa :) ->

Vastaus:

Kiitos! Saat tarinastasi 12v€!

Nimi: Juna

03.03.2013 12:09
Pysäytin hevoskuljetusauton Sadetanssin pihaan ja loikkasin sieltä sutjakasti ulos. Auto heilui kuin heinämies. Mitä ilmeisimmin se oli Röllen syytä. Koputin lastaussiltaan ja avasin sen. Heti ensimmäiseksi minut tapasi utelias silmäpari, joka alkoi tutkia taskujani.

- Röll... mitä sä oot menny tekemään? Riimunnaru on katki ja sä oot ihan jumissa siinä! Anna mun kaikki kestää... raivosin orille, joka irrotti katseensa minusta ja kolautteli kylkeään seinää vasten.
- Joojoo, kyllä sä pääset pois, jos lupaat olla siivosti, mutisin ja työnsin puomin sivuun. Rölle astui askeleen taaksepäin, mutta säikähti kun heinäverkko osui hänen jumalalliseen takapuoleensa. Juuri kun ori oli singahtamassa kiitolaukkaa karkuun, nappasin tuota riimusta tiukasti. Olisi luullut että Rölle olisi siihen pysähtynyt, mutta ei. Friisiläinen jatkoi pinkomistaan, jalat singahtelivat sinne tänne. Ja minä, idiootti, en päästäni irti riimusta.

Jatkuu, en tykkää kirjoitella kiireessä ;>

Vastaus:

Kiitos tästä, kommentoin jatkoa enemmän!

Nimi: Irene

25.02.2013 12:56
Minua jännitti. En ollut nähnyt Luihun kuin valokuvissa. Halusin heti tutustua siihen lähemmin.

Pyöräilin tallille johtavaa tietä pitkin. Huomasin pienen laitumen, jossa laidunsi kaksi ponia. Toinen oli vähän korkeampi, rautias poni ja toinen kirjava shetlanninponi. Nousin pyöräni selästä alas ja talutin sen parkkipaikalla olevaan pyörätelineeseen. Lähdin sitten etsimään tallia. Löysinkin sen melko pian. Avasin tallin oven. Nenääni tuli ihana heinien ja hevosten tuoksu. Joku lakaisi käytävää ja toinen talutti ruunikkoa hevosta ulos tallista. Halusin etsiä Luihun karsinan. Kiersin joka karsinan ja luin ovesta hevosen nimen. Lopulta päädyin ilmoitustaulun luo. Katsoin sitä ja humasin sen takana olevan karsinan. Hevonen oli täysin saman värinen kuin Luihu oli kuvassa. Kiersin karsinan eteen. Ovessa luki: "Liuhuletti". Se oli siis Luihun karsina. Avasin karsinan oven ja pujahdin sisään. Luihu katseli minua oudoksuen. Hymyilin ja silittelin sitä hellästi.

Pian hain satulahuoneesta riimunarun, riimun ja harjoja. Otin tietenkin Luihun omat välineet. Palasin sitten Luihun karsinalle. Laitoin sille riimun ja sidoin kiinni karsinaan. Luihu ihmetteli minua vieläkin, mutta en antanut sen häiritä. Aloitin harjaamisen vasemmalta kyljeltä. Luihu alkoi pyöriä ja käännellä takapäätään.Meinasin jäädä Luihun mahan ja seinän väliin. Onnistuin kuitenkin kääntämään sen ennemmin. Päätin viedä sitoa Luihun myös toiselta puolelta kiinni. Hain toisenkin riimunarun ja sidoin Luihun kunnolla kiinni. Jatkoin sitten harjaamista. Luihu kaapi vasemmalla etukaviollaan maata. Paukautin sitä varoitukseksi etulautasille. Jatkoin sitten harjaamista. Pian Luihu aloitti kuopimisen uudelleen. En jaksanut huomioida sitä enää. Kun Luihu huomasi, ettei saanutkaan enää huomiota, se lopetti kuopimisen.

Pian olin saanut harjattua Luihun kokonaan. Oli kavioiden vuoro. Otin kaviokoukun maasta ja siirryin Luihun etujalan luo. Se nosti kiltisti kavionsa. Sain putsattua kavion melko helposti. Luihu teki niin joka kavion kohdalla.

Hoidon jälkeen hain satulahuoneesta Luihun juoksutusliinan. Talutin orin kentälle, koska se oli tyhjä. Aloitin siellä Luihun taluttamisen. Minulla ei ollut edes kypärää tai raippaa. En silti pelännyt. Annoin Luihun ravata välillä edelleni. Yritin kuitenkin pitää sen käynnissa ja siksi tein monta pysähdystä ympäri kenttää. Luihulla oli melko pehmeän näköinen ravi. Halusin silti ensin totutella siihen ennenkuin nousisin selkään.

Taluteltuani Luihua hetken kentällä, menin keskelle ja yritin juoksuttaa Luihua käteni avulla. Lopulta ori nostikin ravin kautta laukan. Se heitteli päätään. Sain kuitenkin pidettyä sen ympyrällä. Annoin Luihun laukata vielä hetken ennenkuin aloin hidastamaan sen vauhtia.

Talutin Luihua vielä hetken kentällä ennekuin vein sen takaisin talliin ja omaan karsinaan. Sitten lähdin kotiin.

Vastaus:

Kiitos tarinasta!
Ja hyvä, kun otit rauhallisesti Luihun kanssa. Se on sellainen ori, että sillä kestää aina jonkin aikaa tutustua uuteen ihmiseen. Siksi toivonkin, että olet hiukan pitkäaikaisempi, kuin sen edellinen hoitaja.
Saat tästä 10v€!

Nimi: Skiva

19.02.2013 19:37
Lähdin pyöräilemään aikaisin aamulla tallille ja kun saavuin tallissa oli pimeää. Lähdin etsimään käsikopelolla valonkatkaisijaa.Löysin vihdoin ja viimein katkaisijan.Katsoin ympärilleni ja tuumin, että talli ei ollut muuttunut viime käynnistäni.Lähdin hakemaan Rölliä laitumelta ja ajattelin että voisin mennä tänään maneesissa esteitä, jos maneesi ei ole varattu.Saavuin laitummille ja kutsuin Rölliä,joka oli kaukana.

-Rölli, huutelin, mutta Rölli ei liikahtanutkaan ja minun oli pakko lähteä talsimaan lumihangessa.Pääsin Rölli luo ja napsautin riimunnarun kiinni sen päitsiin.Röllillä oli loimi,joka oli yltä päältä lumessa.Puhdistin enimmät lumet Röllin loimesta ja lähdin talsimaan kohti tallia.Sisällä tallissa laitoin Röllin karsinaan ja tarkistin että sen jalat eivät ole turvoksissa tai lämpimät.

Otin Röllin loimen pois ja aloin harjata sitä.Make tuli talliin ennen pitkää ja alkoi siivota karsinoita.
-Aiotko mennä maneesiin ratsastamaan,hän kysyi.
-Joo,jos se ei ole varattu,vastasin ja puhdistin samalla Röllin kaviota.Lähdin hakemaan Röllin varusteita ja olin törmätä Dragoniin.

-Moi,sanoin ja hymyilin.
-Terve,hän sanoi ja vastasi hymyyni.Jatkoin matkaani Röllin varusteiden luo ja huomasin Lulun,joka puski jalkojani.Kyykistyin silittämään sitä ja se alkoi kehrätä.Kun pääsin varusteiden luo nappasin ne ja menin takaisin Röllin karsinaan.Laitoin sille varusteet pika pikaa ja kävin myös hakemassa suojat.Talutin Röllin maneesiin, joka oli tyhjä.

Pystytin pari estettä ja kiristin Röllin satulavyön.Sitten nousin selkään.Lähdin menemään käyntiä.Kiersin kaviouraa vähän aikaa, kunnes aloin ravata.Menin pari kierrosta kenttää ympäri ja aloin nostaa laukkaa.Laukkasin esteet kerran läpi ja hiljensin raviin lyhyemmän sivun alussa.Kun tuli taas pitempi sivu, nostin laukan.Menin vielä vähän aikaa, kunnes aloin mennä käyntiä.

Laskeuduin satulasta, ja löysäsin satulavyön.Talutin Röllin talliin ja riisuin sen varusteista.Koska minulla ei ollut paljon aikaa harjasin Röllin pikaisesti.Sitten tapasin Hennun, joka pyysi minua laittamaan Röllille loimen ja viemään sen laitumelle.Tottelin ja laitoin Röllille loimen ja vein sen laitumelle.

Lähdin talliin ja koska halusin olla avuksi, aloin siivota karsinoita.Kuulin auton tulevan pihaan ja menin katsomaan kenen auto tuli.Huomasin että se oli isän auto ja menin hakemaan reppuni, sekä sanomaan heipat kaikille.Astuin ulos ja kävelin autolle.Sitten isän auto kaartoi pois Sadetanssin pihasta.

Vastaus:

Kiitos tarinasta! Kiva kun hoidit taas (:
Saat tästä 15v€!

Nimi: Skiva

17.02.2013 17:43
Anteeksi,mutta tarina myöhästyy vieläkin,koska on kiireitä.Oon kuitenkin jo alottanut tarinan.

Vastaus:

Noh, kolme päivää annan vielä lisäaikaa ;/

Nimi: Dragon

14.02.2013 22:23
Leira
kahdeksas osa:
Talvipäivä

Kävelen ripeästi ja huih. Liukastun suoraan takamukselleni maahan. Nousen ylös ja totean että tuo sattui. Jatkan matkaani ja jatkan kävelyä hiukan kankeasti.

Katson taivaalle ja aurinko paistaa kirkkaana taivaalta. Silti pakkasta on reilut kymmenen astetta. Liukasta on ja sen sain jo kokea. Katson eteenpäin ja näen jo sinisen tallin. Otan pari iloista askelta ja huomaan Leiran tarhassa. Menen katsomaan sitä.

- Hei typynen, lepertelen sille.

Leira hörähtää minulle. Otan riimunnarun maasta ja avaan portin. Muut hevoset ovat jossain muualla, joten saan Leiran helposti pois tarhasta. Kiinnitän riimunnarun ja lähden taluttamaan tyttöä kohti tallia.

Tallissa kiinnitän tytön käytävälle. Menen satulahuoneeseen hakemaan varusteita ja harjoja. Katsahdan samalla ilmoitustaululle. Estekilpailun tulokset ovat tulleet. Katson listaa varmasti kaksi kertaa enne kuin uskon sen. Leira ja minä sijoituimme ensimmäisiksi ensimmäisessä luokassa ja toisessa luokassa kolmanneksi. Asin kanssa ei menny ihan niin hyvin.

Harjaan Leiran ja alan varustaa sitä. Se kuopii hiukan maata, mutta saan varustaa sen silti rauhassa. Huomaan Liinun, joka on juuri tullut talliin.

- Hei Liinu, tervehdin iloisena.
- Ai hei Dragon. Ihana nähä sua välillä täällä. Menikö kisat hyvin? Liinu hymyilee minulle.
- Ajattelin aluksi et ei oikein menny, mut tuloslistojen mukaan meni tosi hyvin, vastaan Liinulle aivan innoissani.
- No hyvä, Liinu hymyilee.
- Aiotko mennä ratsastamaan? kysäisen Liinulta.
- Ajattelin mennä maneesiin ratsastamaan. Mitäs sä aiot? Liinu katsoo minua kysyvästi.
- Leiran kanssa maastoon, ku otetaan viel rennosti. Asista en viel tiedä. Ehkä maneesiin tai sit maasta käsin työskentelyä, selitän Liinulle.
- Okei. Nähdään! Liinu sanoo ja lähtee.

Laitan kypärän päähäni ja hanskat käteen. Lämmitän Leiralle kuolaimet ja tarjoan niitä tammalle. Aluksi kuolaimet eivät kiinnosta, mutta lopulta Leira ottaa kuolaimet suuhunsa.

Irrotan tytön ja lähden taluttamaan sitä pois tallista. Avaan oven ja kylmä ilma tuulahtaa kasvoille. Suljen oven perässäni. Kiristän vielä hiukan satulavyötä ja sen jälkeen lasken jalustimet. Lopulta nousen selkään. Annan Leiralle hiukan pohkeita ja tamma lähteekin käyntiä hyvin kuuliaisesti.

Menemme kohti ihanaa metsäpolkua joka vie pellolle. Toivottavasti pellolla on sen verran lunta, että siellä saa laukattua. Puut ovat ihanan lumen alla ja nyt aurinkokin loistaa niihin. Näyttää siltä kuin hileitä olisi ripoteltu.

Kerään hiukan ohjia ja yritän nostaa ravia, mutta töltti sieltä tulee. Tölttäämme siinä hetken ennen kuin lasken käyntiin. Katson puitten välistä peltoa. Se näyttää siltä kuin siihen ei olisi koskettukaan. Nostan Leiralla laukan. Käännymme risteyksestä pellolle. Pysäytän Leiran ja katsomme yhdessä peltoa, jossa on juuri sopiva määrä lunta. Nostan laukan ja tamma lähtee kiitolaukkaan. Nousen kevyeeseen istuntaan ja annan Leiran laukata aivan täysillä. Tamma tekee parit pukit. Lumi vain pöllyää kun Leira laukkaa lumessa.

Hetken siinä revittelemme, mutta lopulta palaamme takaisin polkua pitkin tallille. Tallilla laskeudun tytön selästä. Löysään satulavyötä ja nostan jalustimet ylös. Samassa äiti soittaa.

- Hei äiti, vastaan hiukan hämilläni.
- Hei. Unohdin sanoa, että eläinlääkäri katsomassa sitä Asin jalkaa ja sanoi jalan tarvitsevan lepoa, äiti selitti.
- Okei. Onneks kerroit nytte, ku muuten olisin menny, just sen kans työskentelee, sanon äidille ja suljen puhelimen.

Huokaisen hiukan surkeana. Asin ratsastus on kutienkin jäänyt vähemmälle ja nyt tämäkin. Kuitenkaan asialle ei voi tehdä mitään. Menen talliin purkamaan Leiraa. Harjaan tamman ja laitan sille fleeceloimen. Vien sen karsinaan syömään vasta tuotuja ruokia.

Vien Leiran tavarat paikalleen ja menen Asin karsinan luokse. Tamma seisoo karsinassa hiukan apean näköisenä. Otan siltä loimen pois ja alan harjata sitä perusteellisesti. Tamma nauttii siitä silminnähden. Taputan sen kaulaa ja putsaan sen kaviot. Asi antaa hyvin ottaa kaviot. Annan tammalle palan porkkanaa ja laitan loimen takaisin. Suljen karsinan oven ja vien harjakorin takaisin.

Mainitsen Hennulle Asin jalasta. Se pitää tarhata joko sairastarhaan tai jättää tarhaamatta.

Lähden kävelemään kohtia autoa. Katson taakseni ja totean kuinka paljon rakastan tätä paikkaa.

♥:Dragon

#Pikkasen hutastu, mut toivottavasti tykkäät :)

Vastaus:

Kiitos tarinasta!
Olipa kiva lukea tarinaasi pitkästä aikaa (:
Voin laittaa Asin maneesin päädyssä olevaan pikkutarhaan nyt tuon jalan takia. Ilmoita sitten, kun se voi taas laiduntaa muiden hevosten kanssa.
Saat tästä 20v€!

Nimi: Skiva

11.02.2013 20:33
Tarina myöhästyy!

Vastaus:

Saat viikon lisäaikaa kirjoittaa.

Nimi: Liinu
Kotisivut: http://www.harhakuviahevosista.blogspot.fi/

07.02.2013 20:25
Micosta tarinointia löytyy blogista :)

Vastaus:

Kiva, seurailen tuota (:

©2019 # Ponitalli Sadetanssi # - suntuubi.com