Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Hoidettava viimeistään...
Hoitaja 00.00.2017
Hoitaja 00.00.2017

Iitu ja Laura, teidät on erotettu hoitotehtävistänne!

Hoitajat! Jatkossa jos hoitokerta venyy yli kuukauden, niin olkaa ystävällisiä ja infotkaa vieraskirjassa, että teillä on kiireitä. Voidaan neuvotella sitten joku helpompi hoitotapa tai antaa lisä-aikaa hoitamiseen.

-Viljami

 

Hoitopalkka

  • Peruspalkka on 10v€ (tarinassa on suoritettu annetut tehtävät)
  • Plussaapalkkaa saat, jos olet avustanut tallitöissä yms. ja jos tarinasi on pitkä ja kattava, sekä omasta kaapista löytyvästä vapaa-ehtoisesta extratehtävästä.

Merkkien suorittaminen

Hoitaja     

suoritukset

Hoitaja suoritukset
hoitaja suoritukset

 

Hoitajien tarinavihko  << <  9  10  11  12  13  14  15 [ Kirjoita ]

Nimi: Idith

07.03.2012 07:11
Lompsin tallille iloisin mielin. Olin saanut pienen henkisen kolauksen maastoreissustani, Halusin silti tänään puuhailla kaikkea kivaa Rommin kanssa.

Tallilla marhelsin vähän aikaa edestakaisin, koska siellä oli aika hulina. Jokin pikkuisten estetunti oli alkamassa ja Hennu oli hätää kärsimässä pienten kanssa. "Tarviitko apua?" Kysäisin ystävältäni. "En kiitti tarvii, hevosten selässä ne kyllä rauhottuu..." Hennu huokaisi ja komensi lapsilauman poneineen kentälle. Minä jäin ovelle katsomaan, kun lapset suuntasivat maneesille päin. Liinukin pujahti takaani heidän peräänsä. Minä kuuntelintin hetken tallin hiljaisuutta ja menin sitten Rommia katsomaan tarhalle.

Ulkona oli myös Rommin tarhakaverit Vallu ja Pahis. Sujahdin aidanraosta sisään ja ultelias hevoslauma pyyhälsi heti luokseni. Käteni eivät meinanneet riittä kaikkien rapsutukseen. Oikaisin Rommin loimea ja katselin samalla heppojen touhuja. Rommi oli selvästi laumansa johtaja. Se näytti hyvältä johtajalta, sillä sen ei tarvinnut väkivalloin oikaista lauman jäseniä. Pieni näykkäisy tai luimistus riitti. Pahis taas oli jäänyt lauman pojimmaiseksi joten se vetäytyi usein kauemmas omiin oloihinsa. Kävin taputtelemassa sitäkin ja sitten otin Rommin mukaani. Se käveli verkkaisesti perässäni ilman narua suoraan talliin ja omaan karsinaansa.

Tallissa harjailin oriani pikaisesti ja puin sille riimun ja loimen takaisin päälle. Kävin satulahuonessa pukemassa ratsastuskamppeet ja otin Rommille ohjat. Kiinnitin ohjat sen päitsiin ja sitten suuntasimme kentälle. Minulla oli hokit mukana taskussa. Tiesin, että Hennu tarkastaa hevosten kaviot ennenkuin laskee hevosen toisen seuraan. Jos hepat sattuisivat potkimaan, potkuista saattaisi tulla pahaa jälkeä hokkien takia. Kenttä oli onneksi karstattu, joten jäistä pintaa ei ollut. Ruuvasin silti parit hokit Rommille ja nousin sitten selkään. Ori tuntui lämpöiseltä allani. Aloitin mukavalla alkulämmittelyllä ihan rauhassa, sillä Rommi lämpeni aina pikkuisen hitaammin. Taivutuksia, temponvaihteluita ja isoja ympyröitä sain tehdä jonkin aikaa, ennen kuin ori oli taas vauhdissa. Sitten aloinkin vääntää koulua oikein kunnolla. Testasin kaikkea aina peruutuksista ja pohkeenäväistöstä laukanvaihtoon ja takaosakäännökseen. Testasin vielä kokoamista ja ori suoriutui siitä oikein mallikaasti joka askelajissa. Testasin myös peruutuksesta suoraan laukkaan siirtymistä ja siitäkin Rommi selvisi hienosti. Tajusin, että orihan oli melkein vaativan B:n tasoinen. Loppukäyntien aikaan mietin kuumeisesti, mitä tekisin, että saisin heposeni vaadittavalle tasolle. Pain nousin kuitenkin jo selästä ja irrotin hokit ennen kuin suuntasin talliin.

Tallissa huomasin, että Nikke ja Make olivat touhuamassa jotain satulahuoneessa ja talli oli muutenkin täynnä porukkaa. Nappasin orin harjapakin ja menin yksityisten puolelle harjaamaan oriani. Sitten Palautin orini sen omaan karsinaan ja menin jututtamaan poikia satulahuoneeseen. Saimmekin Niken kanssa oivan idean Rommin koulutukseen. :D

Vastaus:

Hyvä tarina (: Oli helppo lukea ja samaistua.

-Hennu

Nimi: Haisuli

03.03.2012 14:57
Aurinko häikäisi pihalla kirkkaasti. Muut hevoset sesoskelivat laitumillaan laisakn näköisinä. Palasin talliin satulahuoneen kautta. Otin satulan mukaan, ja sen jälkeen hain suitset ja harjapakin. Asetin ne Raisan karsinan eteen ja nappasin riimunarun mukaani. Menin hakemaan raisaa laitumelta.


Raisa höristi korviaan ja pärski. Maiskutin ja Raisa tuli hetken harkinnan jälkeen luokseni. Kävelimme yhdessä talliin. Otin Raisalta loimen pois, ja aloin harjaamaan pölyharjalla. Onneksi hoitsullani oli ollut loimi, muuten se olisi ihan kurassa. mietiskelin harjatessani kaulassa olevia kikkareita. Sitten otin pehmeämmän harjan ja harjasin jalat, ja hieman päätäkin. Sitten otin kaviokoukun ja aloitin etujaloista. Raisa nosti ongelmitta jokaisen jalan. Tilsojakaan ei ollut, ihmeellistä. Selvittelin vielä kammalla harjan ja hännän. Sitten nostin satulan Raisan selkään. 'äläs nyt steppaile rouvaseni!' murahdin. Mutta heti kun satula osui sen selkään, Raisa rauhoittui. Kiristin vielä satulavyön. Kun sain suitsetkin Raisan päähän, niin otin suojat kouraani. olimmehan menossa maastoon. Noinh, Raisa oli valmis!


Talutin muruseni ulos ja aloin hakemaan jalkaani jalustimelle. Onneksi olin raisaa pidempi xD muuten olisin joka kerta ongelmissa. Kun pääsin selkään tein alkuvenyttelyksi satulavyön kiristyksen ja jalustimien säädön. Annoin kevyesti pohkeita ja lähdimme matkaan.


Menin Maneesin ja juoksutuskentän välistä, pidemmälle maastopolulle pitkin ohjin reippaassa käynnissä. Kun tallia ei enää näkynyt, otin ohjat. Raisa oli luonteensa mukaisesti reipas tammanen. Annoin napakasti pohkeita ja menin aluksi harjoitusravia. Tässä tarvitsisin harjoitusta, pompin selässä kuin mikäkin kumipallo! En kestänyt enää itseäni, ja aloin keventää. Puissa ei ollut enää lunta, ja tiekin oli paikoitellen sulanut lumesta. Siirsin käyntiin, ja katselin maisemia, ja annoin huomioni herpaantua hetkeksi. Raisa meinasi alkaa kiihdyttelemään, ja silloin kokosin mieleni vaeltavat ajatukset ja keskityin taas vaihteeksi ratsastamiseen. Nostin tauon jälkeen ravin, ja sitten nostin laukan. 'OHHOH! mistäs se tuli?' hihkaisin/rääkäisin kun Raisa heitti ilopukkijonon. Pienen kohtauksen jälkeen matka jatkui taas tasaiseen tahtiin. 'prrprr' hidastin kaasuttelevaa raisaa. *jos raisalla riittää vielä virtaa suurella kauempana olevalla pellolla, niin voidaan vähän kiihdytellä* mietiskelin laukaillessani. Siirsin taas raviin. köpöttilemme hiljalleen metsätietä, linnut visersivät puissa. Suuuri peltoaukea alkoi jo häämöttää edessämme. Tuntui kuin Raisa olisi jaksanut ravata vaikka kuinka kauan! Siitä huolimatta, siirsin käyniin ja menin niitylle, jossa olin joidenkin laukkaavan kovaa. Raisa alkoi aavistaa, että mitä oli tulossa.


Nostin ravin ja sitten laukan. Minulla oli täysi työ saada Raisa pysymään rauhallisessa laukassa suurimman energian kuluttamisen ajaksi. Kun pääsimme niityn toiseen päähän annoin pohkeita, ja ruutijuna pääsi liikkeelle! En halunnut tipahtaa selästä, joten jouduin jarruttelemaan koko ajan. 'WOOOHOO!' karjaisin huomaamattani. Onneksi kukaan ei ollut lähettyvillä... Teimme päästä-päähän spurtin vielä kahteen kertaan.. sitten olimme saaneet tarpeeksemme. Ravasin hetken hitaasti, ja sitten suuntasin käynnissä tallille päin. Tupsahdimme ponilaitumen ja kentän ohi tallille. Nousin selästä ja talutin ''edesmenneen'' ruutijunani talliin.


Otin varusteet pois Raisalta ja vein ne satulahuoneeseen. Harjasin raisaa sieltä täältä, ennen kuin laitoin sille loimen. Kello oli vasta 4, joten vein Raisan laitumelle. Siellä olikin jo heinää valmiina, ja kavereita odottamassa.


Suuntasin taas kotia kohti. Tämä oli ehkä elämäni hauskon päivä! no ainakin tallilla..

Loppu



Vastaus:

Saat tästä pitkästä ja hauskasta tarinasta 15v€. Tätä oli mukava lukea ja siihen oli helppo samaistua.
Odottelen innolla uutta tarinaa..!

- Hennu (:

Nimi: Haisuli

03.03.2012 13:07
Oli lauantai. Ilmassa leijui kevään tuoksu ja aurinko paistoi pitkästä aikaa korkealta taivaalta. Lumi suli pikkuhiljaa tienposkilta, ja vesipisarat kimmelsivät kuuvien ja mäntyjen oksilta. Oi miten ihana päivä olisikaan mennä kunnon maastoon! Tuumailin kävellessäni tallille bussipysäkiltä. Tallin piha oli aikas loskainen, mutta sen alta pilkistävät ruohotupsut olivatkin sitten kerrassaan ihana näky. Raisakin oli päässyt ulos nauttimaan ilmasta.


Menin talliin. Kain 'tiskiharjan' ja otin ämpäriin vähän verrä mukaan. Dippasin harjan veteen ja aloin puhdistamaan Raisan ruoka-astiaa. Karsinan ohi käveli Liinu hoitsunsa Taran kanssa. "Moi" sanoin ja Liinu vastasi "Ai moi. Ootko menossa ratsastamaan tänään?" "juuh, olenhan minä, maastoon meinasin mennä." "okai" Liinu sanoi, hymyili ja jatkoi matkaansa. Kun olin saanut ruoka-astian puhtaaksi, niin Sudin vähän juoma-astiaakin. Vein ämpärissä olevan likaisen veden ulos ja kippasin ojaan. Päästin samaan ämpäriin vettä, ja huljutin sen puhtaaksi. Ja sitten otin uudestaan vettä ja vein ne Raisan karsinaan. Kippasin veden juoma-astiaan, ja vein ämpärin paikalleen. Sitten hain talikon ja kottikärryt. Alan taas siivoamaan karsinaa, vähän tuolta ja täältä.. valmista tuli! menin tyhjentämään kottikärryt.

(jatkuu.. iskä käski pois koneelta)


Vastaus:

Kommentoin jatko-osaan.

-Hennu

Nimi: Iita

02.03.2012 10:48
"Aargh, mikä koiranilma!" Sanoin Hennulle siivotessani Laten karsinaa. Hennu oli viereisessä karsinassa harjaamassa Pahista.
"Niinpä, aiotko mennä tänään ratsastamaan?" Hän kysyi ja minä vastasin myöntävästi. Siivosin karsinan tarkasti, kasasin purut keskelle karsinaa ja sitten kävin vielä viemässä kottikärryt lantalaan. Otin Laten karsinan ovesta sen riimunnarun, jotta voisin käydä hakemassa ponini tarhasta. Late odottikin minua sadeloimi päällään tarhan portilla, se ei selvästikään ollut tyytyväinen vesisateessa seisomiseen sillä sen ilme oli närkästynyt ja korvat luimussa.
"Voi sua raasua, et taija pitää näistä kevään loskakeleistä" Sanoin mukamas säälien sitä ja rapsutin sitä korvan takaa hellästi. Kiinnitin riimunnnarun sen siniseen riimuun ja lähdin taluttamaan sitä talliin hymyillen. En minäkään tästä sateisesta ja harmaasta säästä pitänyt, mutta parempi oli että satoi kuin että olisi vaikka ukkosta. Eikä tämmöinen pikkuripitys mitään haittane, vaikka minä luultavasti kipeäksi tulisinin.


Tallissa vein Laten karsinaansa ja otin siltä loimen pois, jonka jälkeen kävin hakemassa sen harjat varustehuoneesta. Kävin sen koko karvan läpi piikkisualla, sillä kelien lämmetessä Latekin alkoi tiputtamaan karvaa. Siltä lähti hirmuisesti karvatuppoja, mikä oli ihan ymmärrettävää sillä Latella oli ponille ominaista oleva hirmuinen karvakerros talvea varten. Onneksi se tiputtaa karvansa jo tässä vaiheessa kevättä, sillä ei olisi kivaa kesäkuumalla alkaa harjata sitä hiki päässä karvakerroksen takia. Harjattuani ruunan läpi piikkisualla, jatkoin pölyharjalla ja sitten harjasin pehmeällä harjalla sen mahanalusen+jalat. Putsasin kaviot, joihin oli tullut tarhassa aikamoiset tierat. "Sinut pitäisi varmaan kengittää seuraavan kerran tierakumeilla" Sanoin Latelle putsatessani vielä viimeisetä kaviosta inhottavat lumimöhkäleet. Putsasin vielä todella hyvin sen pään ja selvitin harjan ja hännän, jotka olivat ihan takussa, taas. Kävin hakemassa Laten suitset ja suojat, sillä ajattelin lähteä ilman satulaa maastoilemaan. En pääsisi taaskaan muutamaan viikkoon hoitamaan Latea, joten halusin viettää vikan päivän ennen taukoa ihan rauhassa ilman treenaamista. Kuolaimiakaan ei tarvinnut lämmitellä +5 asteen lämmössä, joka oli mielestäni todella kiva juttu. Kyllä kevät on kivaa aikaa, vaikka tämä sade yms. masentaa, ajattelin laittaessani Latelle suitsia.


Pistin oman kypäräni päähän ja hanskat käteen, jonka jälkeen talutin Laten tallipihalle. "Maastoonko menossa?" Hennu kysyi, kun se kentällä ratsasti Luihulla.
"Joo tänään aattelin, ku en pääse taas muutamaan viikkoon hoitamaan Latee" Vastasin ja etsin katseellani jotain koroketta jonka päältä voisin nousta. Silmäni eivät nähneet minkäänlaista penkkiä tai muuta pihalla joten olin vähän pattitilanteessa.
"Anna ku mä autan" kuului takaani ääni ja käännyin katsomaan. Takanani seisoi Make, tallimestari valmiina punttaamaan minut Laten selkään. Hämmästyin ensin vähän, sillä olihan Make ihan komea, hihih. Nostin jalkani, jotta hän voisi puntata minut ja niin hän tekikin.
"Kiitti vaan" Sanoin ja yritin hymyillä, mutta en onnistunut sillä olin hieman vaivaantunut tarvitessani tuollaisessa asiassa apua. Olin aika kömpelö kun en alle 150cm ponin selkään päässyt. Enempiä miettimättä annoin Latelle pohkeet ja lähdettiin sitten kävelemään ihan rauhassa eteenpäin, Sadetanssin metsäteille.

Linnut sirkuttivat jo keväistä lauluaan, kun kävelin Latella tietä pitkin löysin ohjin. Late oli rento ja rauhallinen, se kulki eteenpäin reippaasti eikä minulla ollut mitään pelkoa että se säikähtäisi. Kiristin hieman ohjia ja lähdin ravaamaan tietä pitkin rentoa ja reipasta ravia, Laten selkä oli hyvän tuntuinen ja sen askeleet olivat suht. tasaiset vaikka se poni olikin. Late innostui ravatessa ja se lähti hieman kovempaa eteenpäin, jolloin jouduin hieman jarruttelemaan sitä ettei se ihan alta juoksisi. Yhtäkkiä Late säikähti puskamörköä, jolloin se hypähti sivulle. Itse en kerennyt hyppyyn mukaan, vaan jäin roikkumaan ruunan kaulalle avuttomana. Tilanne sai minut nauramaan, kun Late rauhoittui ja seisoi ihmeissään paikoillaan, kuin ajatellen: mitä sinä siinä oikein teet?. Tiputtauduin maan kamaralle, sillä en pystynyt enää kaulalta kiipeämään takaisin selkään. Sitten aloin miettiä miten pääsisin takaisin selkään, kun ei ollutkaan enää komea tallimestari punttaamassa. Kuin taikaiskusta silmiini vilahti iso kivi tien vieressä, jonka vierelle talutin Laten ja nousin sen avulla selkään. Sitten jatkettiin matkaa kävellen. Muutaman kilometrin kävelyn ja pienen ravipätkän jälkeen käännyin takaisin kotiinpäin. Late alkoi tylsistyä pelkkään hipsutteluun, joten annoin sille laukkapohkeet ja lähdimme laukkaaman tiellä. Ruuna innostui ehkä vähän liikaakin, sillä se alkoi laukata hirmuista kiitoa enkä saanut sitä pysähtymään. Keskityin vain selässä pysymiseen, sillä tästä vauhdista tippuminen ei varmasti tuntuisi kivalta. About kilometrin laukkapätkän jälkeen sain Laten pysäytettyä ja jatkoimme käynnissä. Pari kilometriä matkaa vielä, joten nostin ravin joka kesti pitkään, sillä halusin loppuverrytellä Laten hyvin. Sadekin oli jo lakannut ja oli hyvä sää ratsastaa takaisin kotitallille. Kotona huomasin Laten haisevan suolaiselta, joten se oli sateen jälkien lisäksi hikinen. Eikä ihmekään, sen laukkapätkän jälkeen kuka tahansa hevonen/poni olisi hiessä. Varsinkin kun Laten kunto on viimeaikoina romahtanut huonompaan jamaan oman aikani riittämättömyyden takia.


Laskeuduin ponini selästä alas ja talutin sen talliin. Tallissa harjasin sen läpi pehmeällä harjalla ja putsasin kaviot, joissa ei tiellä ratsastuksen ansiosta ollut tieroja. Pistin Latelle villaloimen päälle ja vein sen karsinaansa, johon laitoin sille heinää ja puoli kourallista kauraa hyvän mielen takaamiseksi. Sitten kävin sanomassa moikat vielä Hennulle, sillä en näkisi häntä muutamaan viikkoon. Tommi tulikin hakemaan minua ihan ajoissa ja pääsin kotiini lepäämään.

Vastaus:

Hahaa, olipa kiva tarina. Piristi päivääni mukavasti.
Hienoa, kun käytit Makeakin tarinassa, hän on varmasti otettu, jos ja kun lueskelee tätä myös. :D
Odotan innolla uutta tarinaa, sitten kunhan taas kerkeät.

-Hennu

Nimi: Haisuli

29.02.2012 20:35
Onpa ollut kiireinen viikko mietin mun astelin tallille. tänäänkään en ehtisi ratsastamaan! Onnekseni oli jo + asteita. Olin kuitenkin päättänyt tehdä kaikenlaista muuta.
Raisa näytti olevan laitumella nauttimassa heiniään. Menin kuivaan talliin, loskaiselta pihalta. Menin hakemaan 'lapion' (tai sellasen lantajutun 8D) ja kottikärryt. Avasin karsinan ja aloin kippailemaan lantakasosa kärryyn. Hyräilin taas itsekseni Cristina Perrin the lonely kappaletta siinä samalla siivoillessani. 'valmista tuli' mutisin. Menin taas ulos tyhjentämään kottikärryt ja vein tavarat paikoilleen. Sitten suuntasin satulahuoneeseen.
Otin suitset käsittelyyni ensin, putsasin kuolaimet, joitten '
niveliin oli takertunut kaikkea epämääräistä. Suitset näyttivät muuten jo puhtailta, olikohan putsattu lähiaikoina? Asettelin suitset siististi paikalleen ja otin satulan käsittelyyn. se olikin vähän likaisempi...
Sen putsattuani menin tallikäytävälle, ja pohdin mitäs tekisi seuraavaksi. HAA! putsaan tallikäytävän tottakai. Eikun harjaa etsimään ja menoksi. Aloitin tallin 'pitkältä' käytävältä. Menin pikkuhiljaa eteenpäin ja moikkailin vastaantuleville ihmisille. Hartioita alkoi polttaa siinä aikani sudittua, mutta ei ollut enää paljoa jäljellä, toinen ovi häämötti jo! Avasin oven ja viskasin oljet, pölyt ja turpeenhippuset menemään. harjan asetin seinää vasten nojaamaan, ja menin taas ulos haukkaamaan raitista ilmaa, ja rapsuttelemaan Raisaa.
Alkoi olla myöhä ja päätin viedä raisan sisälle. Aitauksen tolpan päässä roikkui riimunaru, nappasin sen ja talutin raisan talliin. Otin paksun sadeloimen pois Raisalta ja laitoin tilalle Fleece-loimen. Raisa tepasteli edestakaisin karsinassa. Hain myös hieman heiniä, ja siitäkös raisa ilahtuikin. Kun raisa oli tyytyväinen suljin oven ja menin ulos.
Tällä kertaa olin jäänyt ilman autokyytiä, joten jouduin kävelemään kotiin..no ei sentään! Bussikortti taskusta ja matka jatkukoon!

loppu (en taaskaan jaksanut kirjoittaa ratsastamisesta, koska jäi kirjoittelu myöhälle)

Vastaus:

Tarina oli melko mukava lukea, joskin olisi ollut vielä parempi, jos se olisi jaksoteltu hiukan paremmin.
Lantajutulla tarkoitat kaiketi talikkoa.
Kiitos avustasi ja hienoa, että hoksasit putsailla hoitsusi varusteita!
Saat taas 10v€. (:

-Hennu

Nimi: Oona

28.02.2012 13:40
Pitkästä aikaa innostuin/kerkesin kirjoittamaan.

Noniin, aamulla tulin tallille ykdeksitoista. Ilma oli lumipyryinen ja kolea, mutta päätin silti, että ratsastaisin Vallulla kentällä. Onneksi kenttä oli aurattu.

Ensiksi hain herrani ulkotarhasta talliin ja aloitin hoitamaan sitä. Harjasin ja hinkkasin sen oikein kunnolla, sekä putsasin lumipaakut kavioista. Vallu oli pirteällä päällä ja katseli koko ajan tallikäytävän touhuja korvat hörössä. 'Näin, nyt laitan sinulle suitset...' puhelin hepalle, kun olin jo saanut satulan sen selkään. Vallu otti kuolaimet hyvin suuhunsa ja mutusteli niitä hetken. Minä puolestani kiristelin poski-ja turpahihnat ripeästi. Sitten laitoin kypärän päähäni ja asettelin hiukseni huolella, etteivät ne roikkuisi naamalla.

Talutin Vallun pihamaalle, missä vastaamme tulikin Hennu taluttaen Luihua, joka oli ollut juoksutettavana. 'Heih, mitäs kuuluu?' kysyin iloisesti. 'No moi, pitkästä aikaa! Hyväähän meille, olemme saaneet paljon uusia hoitajia' Hennu kertoi ja taputti Luihua. 'Sekä näitä karvaisiakin kavereita...' 'Hahaa, niimpä näkyy. Lueskelinkin juuri ilmoitustaululta uusista hevosista' sanoin ja katsoin suurta tummanpuhuvaa suomenhevosta, joka nuuhki uteliaasti Vallua. Vallu-poika vain vilkaisi malttamattomana minua ja alkoi kiskoa itseään liikkeelle. 'No, mutta mepä tästä menemme, tuntuu Vallulla olevan energiaa' jatkoin, katsoin hymyillen Hennua ja lähdin kävelemään. 'Jep, iloista ratsastusta. Kenttä on melko hyvässä kunnossa' Hennu huuteli.

Kavuttuani Vallun selkään pidensin jalustimia. Hennu oli ilmeisesti ratsastanut Vallulla minun poissaollessani. Se oli toki hyvä juttu, ruuna oli seissyt aika paljon viime aikoina.
Lähdin etenemään käynnillä vasempaan kierrokseen. Vallu tuntui tosi vauhdikkaalta tänään, sitä sai idätellä ihan todenteolla. 'Huh, hidasta vähän senkin höyrymakkara' puhelin allani ripeästi liikkuvalle ruunalle.
Muutaman kierroksen käynnin jälkeen nostin ravin. Päätin mennä harjoitusravia ja päästellä pojultani vähän enimpiä höyryjä pois. Hennukin ilmestyi kentän laidalle katsomaan ratsastustani. 'Tämähän on kuin pendolino' huusin Hennulle kun pyyhälsimme tämän ohitse. 'No tosiaan, liikunnanpuutetta!' Hennu vastasi ja katsoi menoamme silmät pyöreinä.
Laukan nostin pian, menimme laukanvaihtoja, sekä temponvaihteluita. Vallu meinasi innostuksissaan alkaa säheltämään, mutta onneksi sain sen talttumaan.
Hidastin käyntiin. Käänsin ruunan vähän väliä volteille ja pitkillä sivuilla menimme pohkeenväistöä. Hennu oli jo lähtenyt kentän laidalta, ilma nimittäin oli melkosen kammotava ja kylmä. Lunta tuiskutti oikeina puuskina vasten kasvoja. 'Hyrrrr... ravataan vielä vähän...' puhuin jälleen Vallulle, joka nostikin tomerana ripeän ravin. Tällä kertaa kevensin ja etenimme omasta mielestäni suht' kauniisti.
'Noniin, loppukäynnit vielä...' sanoin. Vallukin oli jo rauhoittunut kummasti, joten annoin sille pitkät ohjat. Venyttelin myös omia, jäätyneitä sääriäni ja jalkateriäni. Istuin oikein syvälle satulaan ja oioin käsiäni kohti taivasta ja ravistelin sormiani. Vallu hörisi tyytyväisenä, kun vihdoin käänsin sen kaartoon kentän keskelle.

Talliin päästyämme sidoin ruunan kiinni pesupaikan luo ja riisuin siltä lumiset varusteet pois. Sitten laskin kädenlämpöistä vettä sen jaloille ja kuivasin ne huolella. Laitoin myös tallifleecepintelit ruunan koipiin.
Talutin Vallun karsinaansa, minne se jäikin mielellään. Painautui suoraan karsinan takaseinää vasten.
Itse jatkoin matkaani taukotupaan, söisin eväät ja lähtisin sen jälkeen katsomaan maneesille, kun Make ja Nikke ratsastavat.

Vastaus:

Kiitos loisteliaasta tarinasta (:

-Hennu

Nimi: Idith

27.02.2012 10:54
Hienoinen vimma pyhalsi kirkaan sinisen tavaan kannella, kun sirkistelin silmiäni talviauringolle kävellessäni tallille päin. Varpaitani hieman palelsi, mutta tiesin, että pian pääsen tallin lämpöön kahvikupin ääreen. Siinä hetken aikaa käppäiltyäni pääsin kuin pääsinkin tallitielle ja hipsuttelin sieltä talliin. matkalla intouduin rapsuttelemaan tarhassa töröttäviä hevosia.
Tallissa minua odotti iso paperikasa hoidettavana. Oli laskuja, kyselyitä, tarjouksia sun muita lippulappusia. levittäydyin työpöydän ääreen ja aloin toimia. Puolen tunnin kuluttua kasa olikin siisti pino ja jätin vielä Hennulle kuittauksen päälle. Huh, noita parehommia!
Sitten pääsinkin itse asiaan. Olin tullut varta vasten Rommi-oriani katsomaan. Olin ollut jo pitkän aikaa lomalla ja kun Maisakin muutti pois, oli joutunut hetkesi pyytämään Hennua huolehtimaan Rommista. Onneksi ori kävi sillä välin tunneilla, ettei se nyt aivan jäykettyisi.
Etsiskelin oria hetken tallista, mutta karsina olikin tyhjä. Make sattui juuri parahiksi paikalle, joten kysäisin häneltä: "ootkos sä tietoinen, missä Rommi mahtais olla?" Poika neuvoi minut tarhoille päin. "no niimpä tietysti, minä pölkkypää!" Mumisin, kun lähdin pihalle riimunnaru kourassa. Minä itsehän olin Hennulle vannottanut, että jos hän ei pidä Rommia ulkona, aina kun sää sallii, minä pistän hänet itse henkilökohtaisesti käärimään Rommin pintelit kuukauden ajan päälle ja pois. Noo siitä sen saa, kun on impulsiivinen ihminen.
Hain orin sisälle ja tervehdin karsinassa pyllistelevää Hennua. Sain melkein lantakokareesta päähäni, kun hennu säikähtäessään viskasi juuri koukanneensa lantakasasan päin seinää. Hennun vihaisen muminan saattelemana sujahdimme Rommin karsinaan. Pidin orin kanssa pitkän harjaustuokion ja jutten sile samalla mukavia. Pian Rommin pää alkoi painua ja sen alahuuli rupesi lörpöttämään hassusti. Mihä hihittelin itsekseni ja rapsuttelin oria vielä hetken. Sitten hainkin jo sen Ratsastusvyön ja kuolaimettomat suitset ja puin ne orilleni.
Pihamaalla seistessäni, mietin, minnekkä päin sitä lähtisi. Tuumailin hetken ja päätin lopulta lähteä rämpimään umpipusikkoon. Muistin nähneeni pitkän maaston varrella erään traktoripolun, joten päätin suunnistaa sinne. Loikkasin Rommin selkään ja sitten mentiin.
Kieppasin maneesin takaa pusikkoon ja sieltä suunnistin kohti polkua. Hienoisen harhailun jälkeen löysin polun ja lähdimme Rommin kanssa kulkemaan sitä verkkaiseen tahtiin. Kun tunsin orin olevan lämmin, kannustin sen muutamalle ravipätkälle. Jonkin ajan kuluttua myös laukkasimme. Pian meille kuitenkin tuli äkkipysähdys, sillä saavuimme jonkin talon pihaan. Kuljimme varovasti pihaan ja huomasin, että talo näytti asutulta. Yht´äkkiä Rommi kuitenkin teki hurjan sivuloikan ja hyppäsi ojaan säikkyesään jotain. Kun katsahdin orin selästä tiele päin, minua tuijotti jokin sarvipäinen eläin vihasesti puhisten. Rommi tuijotti eläintä kauhuissaan. "Pässi!" Minä sähähdin. Samassa huomasin, että pihalta päin käveli naapurimme ihmeissään meitä katsoen. Mies otti pässinsä kiinni ja minä sepostin anteeksipyyntöni nolona ja kannustin Rommin takaisin tielle. Mies toivotteli hymyssä suin minulle päivänjatkot, mun minä poistuin äkkiä paikalta. Taisin olla aika hupaisa näky siellä ojassa kökkiessäni Rommin kanssa.
Pikavauhdilla tallille tultuani huokaisin syvään. "johan oli reissu" mutisin kavutessani alas Rommin selästä. Vein orin tallin ja riisuin siltä varusteet, vaihdoin pintelit ja heitin vastapesemäni viltin orin selkään kuivattuani hevosen. Liinu sattui tulemaan juuri sopivasti paikalle ja veimme yhdessä orini varusteet satulahuoneeseen. Samalla kerroin seikkailustani traktoripolula ja pian koko talliporukka tuli kuuntelemaan juttuani. Sinnä sitten satulahuonessa istuimme nauramassa jutulle. Pian kuitenkin kaikki lähtivät taas omille teilleen ja minä jäin Hennun kanssa puhumaan vielä paperihommista.
Illasta menin vielä ratsastamaan Pahista kentälle, kun olin luvannut Nikelle, että liikutan sitä tässä keväällä. Kun Pahis oli hoidettu, lähdinkin jo kotiin. "Olipas hauska päivä", myhäilin kävellessäni hämärrään iltaan.
Sori, jos on kirjotusvirheitä! Iloista keväänalkua! :)

Vastaus:

Oi olipas ihanan pitkä tarina! :D Ja täynnä hauskoja juttuja, kylläpä nauratti kun lueskelin!
Ilmoita jos haluat/ostat Rommille jotain Mestystä.

-Hennu

Nimi: Iita

26.02.2012 00:50
Oli kirkas talvipäivä, kun saavuin Sadetanssiin iloisin mielin. Oli taas niitä päiviä, kun aikaa oli rutosti Laten hoitamiseen ja muutenkin tallilla ajan viettoon.

Tallilla ollessani suuntasin suoraan taukotupaan, jonne jätin kaikki kamppeeni päivän kaupunkireissua varten. Sitten nappasin mukaani riimunnarun ja leipää ja lähdin tarhoille päin Latea hakemaan. Ruuna tunnisti minut(vai leipäpalan?) heti ja se lähti kävelemään tarhan portille vastaan höristen. Otin sen kiinni, kiinnitin riimunnarun päitsiin ja annoin leipäpalan sille rapsuttaen samalla ruunaa nopeasti korvan takaa.

Talutin Laten talliin ja kiinnitin sen käytävälle harjausta ja varustamista varten. Hain harjat, satulan sekä suitset ja aloitin harjaamaan poniani nopein ja vahvoin vedoin. Onneksi Late harrastaa ahkerasti lumessa piehtarointia, eikä minulla talvisin ikinä ole ongelmia saada Latea puhtaaksi. Ruunan karva myös kiilsi, joten sain olla tyytyväinen aloitettuani syöttämään Latelle kauran lisäksi myös rypsiöljyä. Koko vartalon harjaamisen jälkeen rapsuttelin Latea hetkisen ja sitten putsasin sen kaviot. Jostain syystä poni sai taas "kivan" klickin, eikä se millään meinannut nostaa kavioita.
-Late pliis oikeesti, haloo?! Mumisin sille nopeaa tahtia ja yritin samalla nostaa kavioita. Lopultahan ne kaviotkin nousi ja aikamoiset tierat minä sain kavioista kaiveltua. Nostin satulan maasta huopineen kaikkineen ja asettelin sen hyvin Laten selkään. Olin vasta ostanut Latelle uuden limenvihreän huovan, jota tulisin käyttämään vielä iät ja ajat Latella, niin hieno se oli. Sitten laitoin ruunalleni suitset ja tietty varustauduin itsekin laittamalla kypärän päähän, hanskat käteen ja jodhpurit vaihtuivat ratsastus-saappaisiin.

Pian oltiinkin jo kentällä säätämässä jalkkareita ja kiristämässä satulavyötä. Samaan aikaan kentällä kanssani oli Hennu ratsastamassa suokkitamma Valolla, jolla näytti olevan virtaa tänään.
-Hei Iita, Lateako treenailemaan? Hennu sanoi hymyillen ja pysätti Valon Laten vierelle.
-Juu, sitähän minä ajattelin. En tiedä voiko menoa treeniksi sanoa, sillä olin itse vasta kipeänä ja tänään pitäisi olla se "kuumeeton päivä", Vastasin ja nousin sitten Laten selkään ja paukautin pohkeet kylkiin. Lähdimme kävelemään rentoa käyntiä pitkin ohjin uran sisäpuolella, jotta Hennu voisi kouluttaa Valoa rauhassa menemällä uria pitkin. Emme juurikaan välittäneet toisistamme ratsastaessa, sillä olihan kumpikin keskittynyt omaan suoritukseen. Pian aloin itsekin jo ravailla Latella ympyröitä, kaarteita ja pohkeenväistöjäkin tuli harjoiteltua. Late oli, ihme kyllä, koko ratsastuksen ajan skarppina eikä minun tarvinnut tapella sen kanssa ollenkaan. Kaikki meni kuin sadussa Laten kanssa, kunnes Daisy hyppäsi pusikosta kentälle ja Late säikähti. Se pomppasi sivulle päin ja minä horjahdin, mutta vältin tippumisen kovalle maalle juuri ja juuri. Valokin säikähti ja otti reippaan laukkapätkän kentän ympäri, mutta onneksi Hennu sai tamman nopeasti rauhoittumaan. Jatkoimme ratsastusta taas omissa maailmoissamme, mitä nyt silloin tällöin jotain pientä höpisimme välikäyntien aikana. Laukkailin Latella vielä aika reilut pätkät ja päätin ratsastuksen viidentoista minuutin loppuverryttelyyn, johon kuului käyntiä ja ravia tasapuolisesti. Ratsastuksen jälkeen talutin Laten talliin hoidettavaksi.

Ruuna oli liikutukseni jäljiltä hiessä, joten riisuin siltä varusteet ja harjasin sen, sekä laitoin fleeceloimen sille päälle. Late joutui odottelemaan käytävässä sen aikaa, kun siivosin sen karsinan ja kävin tyhjentämässä kottikärryt lantalaan. Sitten talutin Laten karsinaansa ja vein sille ison kasan heiniä jottei sille tulisi tylsää kuivuessa. Hennua auttaakseni tein myös aika monelle hevoselle iltaruuat valmiiksi, sekä vein karsinoihin heiniä.
Siivoilin Vallun ja Pahiksen karsinat, jotka eivät kovin törkykunnossa olleet, laiskana ihmisenä siivosin kaksi helppoa karsinaa. Tallitöissä ja Laten ratsastuksessa+hoidossa oli kestänyt oma aikansa ja alkoi pikkuhiljaa tulla pimeä. Hennukin oli liikuttanut monta hevosta minun siivoilujeni aikana, joten lopuksi menimme kummatkin taukotupaan höpöttelemään kahdestaan. Höpötyksiemme ansiosta saimme päähämme puhdistaa vielä varusteita ja sen teimmekin, nopealla tahdilla mutta huolellisesti oli melkein jokaisen hevosen varusteet rasvattu ja pesty puhtaaksi.
- Kiitos hirmuisesti Iita kun autoit minua tänään. Idithkään ei päässyt tallille, joten sinusta oli kova apu. Hennu sanoi minulle kun olin tekemässä lähtöä kotiini. Vastaisin Hennulle pikaisesti hymyillen ja sitten lähdin kotia kohti, hyvillä mielin sillä oli mahtava tallipäivä.


Vastaus:

Olipas hieno tarina, teksti oli hyvin luettavaa ja hyvää muutenkin. Harmi, kun en anna palkkaa yksäriomistajille hoitamisesta, mutta voit kertoa minulle vaikkapa viekussa juuri kaikista ostoksistasi mitä olet tallikaupassamme tehnyt, niin minä lisäilen kuvat sivuille.

- Hennu :>

Nimi: Haisuli

24.02.2012 18:31
kello oli 5 illalla, ja olin menossa tallille...kylläkin autokyydillä. En saanut ratsastaa hetkeen, koska nilkka oli hieman venähtänyt, mutta olihan sitä pakko tallille mennä! menin heti moikkaamaan Raisaa, joka seisoskeli tallissa.

"moikka, hanipööni.." jutustelin raisan kanssa. Raisa oli kai ollut tunnilla, koska sille oli unohdettu laittaa loimi. Otin loimen ja laitoin sen raisalle. Nilkka kapinoi kyykistyttäessä, mutta ei se haitannut kamalasti.. Päätin mennä taluttelemaan Raisaa myöhemmin, jos ehtisin. "hei..voiksä auttaa mua Röllin kanssa?" kuulin jonkun sanovan takanani. "tottakai." tokaisin. "se ei anna mun ottaa suitsia pois" pieni tunnilta tullut tyttö sanoi. nyökkäsin ja menin auttamaan häntä. Tilanne tuntui hassulta koska olin 170cm korkea ja otin shetlanninponilta suitsia pois. "Rölli!" tuhahdin päätään viskovalle ponille. sain suitset pois ja annoin ne tytölle joka vei ne satulahuoneeseen. "tarvitsetko vielä apua?" kysyin. "en, kiitos" tyttö vastasi.

Kävelin takaisin raisan luo ja nappasin matkalla riimunarun mukaani. "mennääs ulos." Kiinnitin riimunarun ja avasin oven kokonaan auki. Raisa asteli reippaasti ulos, suljin oven ja talutin hoitsuni ulos.

Menimme parkkipaikan ohi, rantasaunan-risteykselle päin. Raisa seurasi minua kiltisti, hieman masentuneen näköisenä. No, eihän keli mikään paras ollut, tiet täynnä loskaa. Kun saavuimme risteykseen, käännyimme lyhyelle maastolle. Maiskutin ja aloin hölkkäämään tien reunassa. En enää edes muistanut nilkkani olevan kipeä. Raisa piristyi ja tepsutteli vierelläni. Käännyimme ensimmäisestä risteyksestä oikealle (ehkä xD) ja holkkäsin vielä vähän. Taputin raisaa kaulalle sinä tallustellessamme loskassa. Raisa hamuili tienposkessa olevaa kuusentaimea, nykäisin riimunarusta ja matka jatkui. Lenkki tuntui todellä lyhyeltä. Olimme taas rantasaunan-risteyksessä ja käännyimme tallille päin. laitumilla olevat hevoet ja ponit vilkuilivat meitä, mutta eivät jaksaneet liikahtaa sen enempää.

Tallissa oli hiljaista, uhjasin raisan karsinaan ja irrotin riimunarun. Annoin taskussani olevan keksinpalasen raisalle, joka näytti taas väsähtäneeltä. Kuulin auton kurvaavan pihaan. Suljin karsinan oven ja menin ulos. "moi äiti." sanoin ja nousin autoon.

Loppu. :)

Vastaus:

Hyvä, saat 10v€. Jatka samaan malliin (:

- Hennu

Nimi: Haisuli

22.02.2012 11:27
Oli keskiviikko, äiti tuli töistä ja kuskasi minut uudelle tallille. Olin kuullut tallista joitain juttuja, joten en ihan pihalla ollut. 'Tuu sitte hakee parin tunnin pääst?' huikkasin äitille joka sulki auton oven. hevosen haju tuoksui vahvasti ilmassa ja aurinko paistoi puiden latvojen takaa.

Menin etsimään hoitohevostani raisaa. astelin talliin, ja tutkin paikkoja...Viimein, löysin raisan karsinan, se oli melkeinpä viimeinen. Vein käteni lähemmäs ja raisa nuuhki uutta tulokasta innoissaan. Silitin sen turpaa. Turha tässä kuhnuilemaan ruveta, eikus heponen kuntoon ja ulos! Löysin varustehuoneen, josta hain satulan ja suitset valmiiksi, vein ne raisan karsinan eteen odottamaan vuoroaan. Sitten menin etsimään harjoja.. löysin ne melkein samasta paikasta kuin muutkin varusteet. avasin karsinan oven, ja aloitin ottamalla kaviot. onneksi, raisa oli kiltti ja kaikki sujui ongelmitta. ´mahan alta harjatessa, heitti kerran päätään, mutta temput jäivätkin sitten siihen. Kun olin harjannut Raisan otin satulan ja nostin sen raisan selkään. kiinnitin satulavyön löysähkösti, kiristetään sitten myöhemmin. lämmitin hoitsuni kuolaimia käsissäni, ja sen jälkeen puin raisalle suitset. Kiristin satulavyötä yhden reiän, ettei heiluisi talutettaessa. Olin päättänyt mennä maneesiin tutustumaan raisaan paremmin. Talutin maneesille ja maneesissa nousin selkään.

'hiiop!' ja olin selässä. Sähläsin jalustimien kanssa jonkin aikaa kunnes ne olivat sopivat. en saanut satulavyötä tarpeeksi tiukaksi selästä käsin, joten tulin alas selästä ja kiristin sen. 'nonih, joko nyt onnistis?' mumisin. Annoin hieman pohkeita ja raisa nosti käynnin, menin kentää ympäri pitkin ohjin. 'säpäs oot reipas hepo..' sanoin ja rapsutin raisaa kaulalta. otin pari volttia pitkin ohjin molemmilla jokaisella radan sivulla. otin ohjat ja menin käyntiä vielä hetken. vaihdoin suunnan, ja nostin ravin. menin aluksi harjoitusravia, ja tein taas voltteja. Raisa oli reipas ja totteli hyvin. Sitten aloin keventää ja tein kolmikaarteista kiemuraa pari kertaa, ja laskin takaisin käyntiin. Kun olin hetken mennyt käyntiä, nostin kevyen rajin ja tein suunnanvaihdon, ja samalla vaihdoin kevennyksenikin. pitkällä sivulla nostin laukan pariksi kierrokseksi, ja koitin istua syvällä satulassa mahdollisimman rentona. tein päädyissä pääty-ympyrän laukassa, ennen kun siirsin raviin. Koitin saada raisan pysähtymään suoraa ravista ja taas pysähdyksestä suoraa raviin, toistin tehävää kunnes se meni hyvin. ei se tietenkään ihan nappiin mennyt, mutta tarpeeksi hyvin. kun olin yhden tunnin ratsastellut olin pitkät ohjat ja taputin raisaa kaulalle. 'hyvä tyttö, hyvä..' nousin selästä ja talutin raisan talliin.

Näin hennun tallissa ja kysyin 'Pistänkö mä raisalle loimen? ja jätänkö sen talliin?' hennu vastasi ' joo pistä vaan loimi, ja jätä talliin ku on aika myöhä.' 'okei!' huikkasin takaisin. ensin otin suitset pois, ja raisa näytti aivan nukahtaneelta 'hei, ei ne treenit ees ollu rankat?' höpisin raisalle nauraen. putsasin vähän kuolaimia, ja vein ne satulahuoneeseen. sitten otin satulan pois ja vein senkin satulahuoneeseen. harjasin vielä vähän raisaa, koska en ollut varma miten tällä tallilla toimitaan. hain loimen joka roikkui karsinan edessä ja laitoin sen raisalle. 'moikka...' sanoin ja silitin sen otsaa.

Äiti kurvasi juuri sopivasti tallin pihaan ja hyppäsin kyytiin. 'no, miten meni?' äiti kysyi 'hyvin' sanoin hymy korvissa asti.

loppu. :D

Vastaus:

Hyvä, oikein sujuvaa tekstiä. (: Ja hyvä juttu, että pärjäsit Raisan kanssa.
Saat ensimmäisestä tarinastasi 10v€. Jos haluat ostaa jossain vaiheessa jotain tallikaupastamme, ilmoita se minulle vaikkapa hoitotarinan yhteydessä tai vieraskirjassa, niin minä käyn noutamassa ja maksamassa tavarat. Voit ostaa minun kauttani tavaraa joko hepalle tai sinulle, lisään niiden kuvat oston päätteeksi sivuille.

-Hennu

Nimi: Iita

17.02.2012 16:40
Oli iltapäivä kun menin Sadetanssiin ratsastamaan Latea. Lunta tuprutti taivaalta runsain mitoin, mikä ei minua haitannut. Kävin hakemassa Laten riimunnarun tallista ja hain ruunani tarhasta. Kiinnitin Laten tallikäytävälle ja kävin hakemassa satulahuoneesta harjapakin. Harjailin Latea rauhallista tahtia, ensin pölyharjalla ja sitten loppusilauksen tein pehmeällä harjalla. Lisäksi harjasin vielä Laten pään ja putsasin sen kaviot, jonka jälkeen kävin hakemassa sen varusteet satulahuoneesta.
Varustamisessa ei kestänyt viittä minuuttia kauempaa, olin päättänyt hypätä Latella pieniä esteitä joten pistin sille martingaalit ja jännesuojat hyppäämistä varten.
Laitoin itselleni kypärän päähän ja vaihdoin jodpurini talviratsastus-saappaisiin, sitten talutin Laten kentälle.

Nousin Laten selkään ja aloitin alkukäynneillä löysin ohjin, jota kesti noin 10 minuuttia. Sitten kokosin ohjat ja lähdin ravailemaan kenttää ympäri, tehden voltteja ja suunnanvaihdoksia hyvinkin ahkerasti. Koitin saada Latea mahdollisimman kootuksi ja hallituksi, sillä ruunalla oli paha tapa hypätessä innostua liikaa. Menimme kiemuroita peräänannossa ja sen jälkeen vedin muutaman kierroksen kevyessä laukassa. Kävelimme laukkaamisen jälkeen pari kierrosta, kunnes Laten hengitys oli tasaantunut. Laskeuduin ruunan selästä alas ja kokosin kentän keskelle 40cm ristikon jonka edessä oli puomi. Nousin takaisin selkään, kokosin Laten ja lähdin ravaamaan kevyessä ravissa kentän ympäri ja sen jälkeen kohti ristikkoa. Late innostui heti huomatessaan pienen esteen ja se yrittikin nostaa joka p*rkeleen sekuntti laukan, jolloin minä vähän suutahdin ja riuhtaisin ohjista. Käänsin Laten voltille ennen estettä ja siitä voltilta sitten hyppäsimme sen ristikon. Toivoin että seuraava hyppy sujuisi ilman ongelmia ja toiveeni toteutuikin. Late ei yrittänyt nostaa laukkaa, vaan se hyppäsi ristikon selkä kaarella ravista. Korotin estettä 60cm pystyksi ja otin edestä puomin pois. Sitten nostin Latella laukan ja hyppäsin esteen laukassa. Late alkoi kuumeta ja se paahtoi korvat hörössä eteenpäin kuin höyryjuna. Hyppäsin vielä 60cm esteen muutaman kerran jonka jälkeen laskin Laten raviin ja aloin ravailla loppuraveja. Late meni loppuravit tosi hienosti, se varmaan oli jo väsynyt sillä eihän se enää omistanut kilpaponin kuntoa koska minulla ei ole ollut aikaa treenata sitä. Pitäisi varmaan ruveta useammin ratsastamaan sillä, ajattelin mennessäni käyntiä kenttää ympäri. Annoin ruunalle löysät ohjat ja taputin sen märkää kaulaa, lumisade oli tehnyt tehtävänsä. Nousin selästä alas ja talutin Laten talliin.

Tallissa riisuin ruunaltani varusteet ja harjasin sen nopeasti pehmeällä harjalla läpi. Laitoin Latelle fleeceloimen ja vein sen karsinaan, jonka Idith tai Hennu oli ilmeisesti siivonnut? Taputin poniani kaulalle ja annoin sille pusun turvalle. Sitten kävin hakemassa sille heinää ja juotin sille ämpärillisen melassivettä, jonka jälkeen vein varusteet takaisin omille paikoilleen. Sitten olikin aika lähteä jo kotiin, huomenna tulen varmaan uusiksi (:

Sori tuli aika...tönkkö tarina? :D

Vastaus:

Kiitos :> ja ihan hyvä tämä tarinasi oli! Samaa rataa eteenpäin!

Nimi: Liinu

16.02.2012 13:20
Tallille tulin suoraan koulusta. Kello oli noin kolme, kun vihdoin olin tallipihassa. Näin kentällä Hennun, joka ratsasti Luihu-orilla. Ai että, on se oripoika kyllä tosi komea ja eksoottisen näköinen. Itsenikin rupesi mieli tekemään ratsastamaan.

Kiiruhdin taukotupaan, missä vaihdoin vaatteet ja söin välipalaa. Sitten lähdin ulos hakemaan Taraa, joka oli kuulemma ulkoilemassa.

Tarhan portilla Tara-neitonen katseli minua korvat höröllään ja hirnahti iloisesti. Nappasin tamman riimunnaruun ja lähdin reippaasti viemään sitä satuloitavaksi.

Kun pääsin sislälle, Make puikkelehti juuri Neron karsinaan. 'Moi! Menetkös ratsastamaan?' hän huuteli minulle. 'Jep, aioin maastoon taas...' sanoin. 'Selväpyy, sielläpä onkin rapsakka pakkanen, pue kunnolla päällesi. Ja voit laittaa Taralle suojat jalkoihin.' Make ohjeisti minua. 'Okei, laitan..!' huutelin kävellessäni satulahuoneeseen hitaasti löntystelevä Tara-tamma kannoillani.
Tein poikkeuksellisesti niin, että sidoin tamman kiinni satulahuoneeseen ja harjasin sitä siellä. Putsailin ja kuivailin sen hyvin ja sitten nostin satulan sen selkään. Kiristelin remmit ja nappasin seuraavana suitset seinältä. Tara otti kuolaimet mielellään suuhunsa.
Kiskoin itselleni toppatakin ylle ja suljin kypärän soljen. Ei muuta, kun menoksi, ajattelin.

Tallitiellä kulkiessamme katselin laitumella olevia hevosia. Kurottelin jalustimien varassa, jotta olisin nähnyt paremmin, keitä kaikkia ulkona oli. Ainekin näin Mimmin ja Vallun. VAllu lähti jopa ravaamaan peräämme aidan viertä pitkin. Olisi ilmeisesti tahtonut mukaan.
Ravailimme Taran kanssa hyvän matkaa ja kurvasimme lyhyelle maastolle päin. Tuuli humisi korvissani, mutta nautin täysin siemauksin talvisäästä.
Laukan nostin vasta, kun olimme päässeet suoralle, jossa näkisin, ettei ainekaan autoja tulisi vastaan. Tara riemastui vaihdin huumasta ja porhalsi kovaa kyytiä eteenpäin. Välillä kiljahtelin, kun olin pudota... Lumi ei kun pöllysi.

Takaisin tallille päästyämme vein yhä energiaa puhkuvan ratsuni harjattavaksi, jonka jälkeen puin sille loimen ja vein sen takaisin tarhailemaan ystäviensä kanssa.
Itse lähdin auttamaan Hennua vielä Elli-tamman ratsastuskouluksessa.

Kiitti.

Vastaus:

Kiitos :>

©2019 # Ponitalli Sadetanssi # - suntuubi.com