Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Hoidettava viimeistään...
Hoitaja 00.00.2017
Hoitaja 00.00.2017

Iitu ja Laura, teidät on erotettu hoitotehtävistänne!

Hoitajat! Jatkossa jos hoitokerta venyy yli kuukauden, niin olkaa ystävällisiä ja infotkaa vieraskirjassa, että teillä on kiireitä. Voidaan neuvotella sitten joku helpompi hoitotapa tai antaa lisä-aikaa hoitamiseen.

-Viljami

 

Hoitopalkka

  • Peruspalkka on 10v€ (tarinassa on suoritettu annetut tehtävät)
  • Plussaapalkkaa saat, jos olet avustanut tallitöissä yms. ja jos tarinasi on pitkä ja kattava, sekä omasta kaapista löytyvästä vapaa-ehtoisesta extratehtävästä.

Merkkien suorittaminen

Hoitaja     

suoritukset

Hoitaja suoritukset
hoitaja suoritukset

 

Hoitajien tarinavihko <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kata

27.06.2013 22:41
Ensitapaaminen <3

En oo sitten hyvä kirjoittaa tarinoita, mut kirjotan paljo :)

Olin saanut Sadetanssista hoitohevosen. Viimein äiti ja isä suostuivat ja toiveeni kävivät toteen. Sain komean suomenhevosruunan, Neron hoitohevoseksi. Pyöräilin torstaina tallille päivästä. Oli kuuma hiostava ilma, välillä pieni tuulenvire kävi eivätkä linnutkaan jaksaneet laulaa. Minulla oli yllä farkkushortsit ja toppi, mutta silti minulla oli kuuma. Saavuin tallille ja laitoin pyöräni telineeseen ja astelin talliin. Talli oli tyhjillään, joten menin tarhoille. Tarhoissa oli paljon hevosia ja huomasin heti Neron. Se oli niin komean värinen. Ihme ettei se piehtaroinut. Nojasin aitaa vasten kunnes tallin omistaja, Henna tuli siihen.
- Hei! tervehdin.
- Hei, haluatko varustaa Neron ratsastustunneille? Henna kysyi.
- Joo, miielelläni, vastasin.
- Onko sinulla kokemuksia hevosista? Roosa kysyi.
- Edellisellä paikkakunnalla kävin tunneilla, mutta Nero on eka hoitohevonen, kerroin.
- Selvä, kysy apua, jos tarvitset, Henna sanoi ja meni jo ottamaan muita hevosia sisälle.
Hain tallista mustan riimunarun ja menin tarhaan. Nero ja pari muuta hevosta asteli heti luokseni korvat hörössä. Tervehdin Neroa ja kiinnitin narun riimuun. Talutin Neron portista ja suljin sen perässä. Nero seurasi minua nätisti talliin.

Tallissa oli ihanan viileää ja vein ruunan karsinaan ja sidoin. Hain satulahuoneesta Neron varusteet ja hoitopakin. Aloin harjata hevosta kumisualla. Nero tykkäsi hoidosta ja torkahti. Kumisualla harjattuani vaihdoin pölyharjaan. Harjasin irtokarvat ja pölyt pois. Juuriharjalla harjasin jalat ravasta. Halasin Neroa ja silittelin sitä. Puhdistin kaviot nopeasti kaviokoukulla ja Nero nosti jalkansa kiltisti. Kehuin ruunaa. Selvitin vielä hännän ja harjan jouhikammalla takuista ja irrotin heinät ja purut. Taputin Neroa kaulalle ja otin hoitopakista mustat jännesuojat ja kiinnitin ne ruunalle etujalkoihin. Laitoin myös takajalkoihin hivutussuojat. Sitten satuloin ja suitsin Neron. Nero seisoi nätisti paikoillaan ja laitoin sen kuntoon. Pian ratsastaja tuli.
- Hei! sanoin ja ojensin ytölle Neron ohjat.
- Oletko sinä Neron hoitaja? tyttö kysyi.
- Joo tänään aloitin, kerroin.
- Vitsi mäki haluaisin hoitohevonen, tyttö huokaisi ja talutti Neron ulos.
Menin hetkeksi seuraamaan tuntia kentänreunalle. Nero kulki todella hienosti ja minulle tuli hirveä hinku ratsastamaan. Ratsatsajakin näytti todella tyytyväiseltä. Menin sitten siivoamaan Neron karsinan.

Hain kottikärryt ja talikon ja työnsin ne Neron karsinalle. Aloin lapata talikolla lantakasoja kärryyn. Noukin myös talikolla lantakikkareet pois. Siivosin vielä märät kuivikkeet kottikärryihin ja työnsin kärryt lantalaan. Tyhjensin kottikärryt ja hain vieressä olevasta purulasta puhtaita kuivikkeita karsinaan ja levitin ne tasaisesti maahan. Puhdistin vielä juoma-automaatin huolellisesti ja ruokakipon. Vein tavarat omille paikoilleen ja nappasin luudan käteeni. Lakaisin käytävän siistiksi ja juurikuin sain tavarat sivuun, tuntilaiset tulivat. Annoin Nerolla ratsastaneen tytön hoitaa Neron ja menin Hennan puheille.
- Voinko jokupäivä liikuttaa Neroa? kysyin.
- Hmm, huomenna sillä ei ole, Henna sanoi.
- Eli silloinko voin ratsastaa? kysyin.
- Jep voit liikuttaa Neron kevyesti maneesissa, kentällä tai maastossa ratsastaen tai liinaten, Henna selitti.
- Hienoa, tulen huomenna, iloitsin ja menin Neron karsinalle.
Ratsastaja oli jo lähtenyt ja silittelin ruunaa hetken. Kaivoin taskustani porkkanan ja annoin sen Nerolle. Hevonen rouskutti sen tyytyväisenä. Halasin Neroa ja suljin oven. Kävelin ulos tallista ja otin pyöräni. Vilkaisin vielä tallille ennenkuin lähdin polkemaan kotiin.

Loppu

Nimi: Satu

08.06.2013 20:47
Tulin ensimmäistä kertaa hoitamaan uutta hoitohevostani Latea. Nappasin siis Laten riimunnarun tolpasta ja sukelsin laitumen portista sisään. Sekä Late, että laidunkaverinsa Rölli, nököttivät aivan laitumen toisessa päässä.
-Lateee! huutelin rautiaalle pikkuponille, joka kuitenkin käänsi katseensa minua kohti. Otin housujeni taskusta leivänmurusen ja ojensin käteni maiskuttaen samalla. Late näytti miettivän hetken aikaa, ja loppujen lopuksi lähti köpöttelemään luokseni.
-Hyvä poika! Tule vaan, sanelin hennosti. Lopulta Late pääsikin luokseni. Silitin sen silkinpehmeää kaulaa ja nippasin riimunnarun kiinni. Helpotukseni myös huomasin, että Rölli jäi sinne "toiseen päähän" syömään ruohoa eikä ollut näillä näkymin tulossa matkaan mukaan. Talutin Laten talliin ja viskasin karsinaansa.

Keräsin ohjia tuntumalle. Late käveli allani rauhalliseen ja tahdikasta käyntiä. Olimme kentällä, kun ulkona oli niin nätti ilma ja maneesissa varmasti olisi ollut niin pölyistä. Tein muutamat pikkuiset pohkeenväistöt ensin, käynnissä ja molempiin suuntiin. Late toimi loistavasti! Sitten päätin nostaa ravin. Latsku ravasi heti alusta saakka erittäin laadukasta ravia!
-Mainiota! kehuin ruunaa ääneen.

Ruuna laukkasi ympyrällä nätisti. Se oli juuri oikein päin. Taputin Laten kaulaa tyytyväisenä. Käskin sen kuitenkin jatkaa, kun hetkellisesti laukka oli hiipumaan päin. Yht'äkkiä hätkähdin kuitenkin iloiseen tervehdykseen, jonka kuulin kentän laidalta.
-Hei! Meneepäs hienon näköisesti. Katsahdin sivuun ja näin Hennun siinä seisomassa.
-Ai hei, ja kiitos vain, vastasin naiselle takaisin. Jatkoin ratsastamistani. Seuraavan ympyrän jälkeen jatkoin päätyä ja kulmasta käänsin Laten koko rata leikkaalle, ja samalla hidastin ruunan käyntiin. Silitin sitä roimasti ja päästin ohjat pitkiksi.
-Sinä taidat olla Satu? Hennu kysäisi minulta.
-Juu, olen Satu. Ja sinä olet Hennu, eikövaan?
-Kyllä. Latehan menee todella kivasti. Tervetuloa vaan tänne Sadetanssiin, Hennu hymyili.
-Hah, kiitos vain!
Kävelin kentän ympäri vielä muutaman kerran. Sen kuluttua vein Laten takaisin ja Hennu tuli mukaamme.

-Tässä on ilmoitustalu. Siihen tulee tietoa jos talliväelle jotakin kerrottavaa ynm. on, Hennu kertoi. Nyökkäsin myönteisesti.
-Nyt minun täytyy kuitenkin mennä. Jos jotain asiaa/kysyttävää tulee, voit tulla koputtamaan ovelleni, ellei minua tallissa tai pihalla näy, nainen kertoi.
-Juu, heihei sitten, hymyilin Hennulle, joka lähti kävelemään poispäin minusta. Menin vielä nopeasti Laten luo. Ruuna hörisi hellästi, kun avasin sen karsinan oven. Viskasin muutaman leivänkannikan ja porkkanan sen ruokakuppiin, jotka olivat hartaasti odottaneetkin jotakuta joka ne pistelisi poskeensa. SIlitin Laten päätä ja hipsin karsinan ulkopuolelle. Suljin karsinan oven, nappasin seinustalta ratsastuskypäräni ja lähdin kävelemään ulos parkkipaikalle. Kun olin sinne päässyt, hyppäsin skootterini selkään ja viskasin kypärän päähäni ja huristelin pois.

Vastaus:

Kiitos tarinasta! Kivaa, jos Laten kanssa meni hyvin (: Jatka samaan malliin!
Saat tästä 15v€!

Nimi: Anssi

16.04.2013 19:33
Parkkeerasin moottoripyöräni tallinpihaan. Jätin kypäräni pyöränkahvaan roikkumaan ja vedin ilmaa syvälle keuhkoihini. Tuttu tuoksu sai kylmät väreet kulkemaan selässäni. Täällä sitä taas oltiin, tallilla!

Kipaisin talliin ja vaihdoin ajotakin kevyempään. Aamu oli vasta aluillaan. Hento aamuaurinko loi muutaman säteen kasvoilleni, kun palasin ulos. Päädyin sitten piipahtamaan sisällä isäntäväkeä tervehtimässä.

Make avasi oven hieman yllättyneen näköisenä. "Joko sä tähän aikaan olet liikkeellä?" Mies ihmetteli ja katsoi rannekelloaan, joka näytti puolta kuutta. "Minkäs tälle mahtaa, kun on tallin rutiineihin tottunut." Virnistin ja astuin sisään. Hennu oli keittänyt kahvia ja sainkin kutsun pöytään. Ilomielin kävin herkkujen kimppuun.

"Mitenkäs työt ovat lähteneet sujumaan?" Hennu kyseli ystävällisesti. "Hyvinhän nuo, normaalia arkeahan tuo minulle jo on." Vastasin. Oikeasti minua ahdisti. Eihän työnteossa mitään, mutta ihmiset olivat ärsyttäviä. Hoitajalikat istuskelivat vain omissa porukoissaan ja katsoivat kuin halpaa makkaraa. Mulkoilua ja hihittelyä sai joka päivä sietää. Annoin asian kuitenkin olla, koska olin täällä hevosten takia, en tyttöjen.

Taluttelin hevosia ulos. Roudasin juuri Valoa ja Raisaa tarhoille. Olin juuri avaamassa porttia laskeakseni tammukat vapauteen, kun portilla minua vastaan pöllähti Liinu. Punaposkinen tyttö tervehti minua iloisesti ja laski meidät sisään tarhaan. Kun tammat oli jätetty ulos, Liinu teki yllättävän ehdotuksen. "Haluisitko sä lähteä mun kaa maastoon?" Liinu kysäisi. "Mä en voi ratsastaa, tää mun polvi ei suostu koukistumaan kunnolla." Murahdin happamana. Liinu katsoi minua hämmästyneen näköisenä. Häpesin jalkaani ja olin jo poistumassa paikalta, kun Liinu lähtikin perääni.

Menimme kaikessa hiljaisuudessa taukotupaan ja istuimme pöytään mutustamaan eväitämme, kun Liinu taas yllätti minut. "Koskeeko sua tohon jalkaan?" Tyttö kyseli ja katsoi minua suoraan silmiin. Hänen katseessaan ei näkynyt yhtään epävarmuutta tai vahingoniloa. Täysin vilpittömät silmät katsoivat minuun kysyvästi. "Ööh... Kyllä se kovasta rasituksesta tullee kippeeks." Vastasin hämmästyneenä.

Jutustelimme siinä aikamme, ennen kuin lähdimme takaisin talliin. Ilokseni huomasin, että Liinu ei ollutkaan mikään eilisen teeren tyttö. Minulla ei hirveästi täällä tallilla ollut kavereita, mutta oli kivaa, kun niitä sai lisää.

Menin hakemaan Fasua tarhasta. Inga oli jo pitkään puhunut, että ruunaa pitäisi ruveta ajamaan, joten päätin tarttua tuumasta toimeen. Laitoin Fasun kiinni tallin etuovelle ja kävin kaivelemassa sen kamppeet esille. Pikainen harjaus ja heppa oli valmis varustettavaksi. Nakkasin silat selkään ja virittelin siinä vielä rintaremmin, mäkivyön ja häntäremmin omille paikoilleen, ennen kuin laitoin silavyön kiinni. Sitten vedin upean mustat, kiiltävät harjoituskärryt ruunan taa ja kiinnitin aisaremmit aisoihin. Olin valmis. Samaan aikaan Liinu pöllähti tallista varustettu Tara käsipuolessaan ja joku tallitytöistä seuralaisenaan. ”Ai sä lähdet sittenkin ulkoilemaan. Minne päin olet menossa, minä ja Skiva ollaan menossa sinne maastoon, lyhyempään kai?” Liinu jutteli. ”Noo, voin kai mä ajella teidän perässä.” Vastasin ja loin tyttöihin vienon hymynpoikasen.

Tytöt lähtivät edeltä, kun minä ponkaisin itseni kärryille ja napautin ohjasperillä Fasun liikkeelle. Oli hyvä, että olin pyörinyt nuorempana ravipiirreissä, niin tämä ajaminenkin luonnistui. Fasu tuntui olevan vähän kummissaan ja samaan aikaan innoissaan, kun se näin oli pykäisty kärryjen eteen ja vielä uutuudenjäykät valjaat niskassa. Viimeksi ruunalla oli ajettu, kun Inga kävi ostomielessä sitä katsastamassa. Inga kuvailu ruunasta oli osunut täysin nappiin: mukavan herkkä ja kuuliainen, mutta laiskanpuoleinen ajettava. No, ehkäpä saisin pollen kesää vasten edes siihen kuntoon, että kehtaisi julkisilla näyttäytyä.

Tytöt höpöttelivät pitkän tovin ja kyselivät minultakin välillä jotain. Molemmat tiesivät minun ratsastaneen aikoinani kilpaa, ennen kuin onnettomuus tapahtui. Olisin noussut äkkiseltään huipulle, mutta kohtalo päätti puuttua sitten peliin. ”Onkos sulla ollut koskaan omaa hevosta?” Skiva kysäisi. ”Joo, Tuon Bright Icy Starin möin pois vastikään, kun tänne päin muutin tän Ingan pollen lapsenvahdiks. Se näkynee menstyvän oikein mukavasti uuden omistajansa kanssa.” Puhuin hajamielisesti. Iippo, kaunis valkoinen täysverioriini meni eräälle lupaavalle nuorukaiselle. ikävöin sitä useasti, sillä se oli ensimmäinen paras hevoseni. Ori oli yhtä tärkeä minulle, kuin ensimmäinen ponini Vadelma, joka tälläkin hetkellä asusti erään serkkuni luona.

Tytöt päättivät kääntyä pellolle, sillä tahtoivat laukata. Annoin heidän mennä ja itse päätin köpötellä ravissa takaisin kotitallille. Fasu ravaili korvat tötteröllä tuttua reittiä kotia kohti, liekkö ruunalla porkkanan kuvat mielessä pyöri. Ajatus sai hassun virneen nousemaan huulilleni, kun kannustin ruunaa vähän reippaampaan raviin. Lämmin tuulenvire viisti pitkin kasvojani ja siniseltä taivaalta helotti kirkas aurinko, kun köpöttelimme tallitietä pihaan. En ollut muistanutkaan kuinka hauskaa ajaminen oli ollutkaan. Saman iloinen virne naamallani heilautin kättä tytöille, jotka olivat jo tallinpihassa. ”Sulla tais olla kiva kotimatka?” Skiva virnisteli. ”Jep, en muistanukaan, että ajaminen oli näin kivaa, kokeilkaa tekii joskus.” Letkautin ja yllätyin itsekin heitostani. ”Ei paha idea, ei meistä kukaan oikein osaa ajaa, olis kiva, jos sä voisit meitä joskus opetaa, muutkin tytöt haluis varmaan kokeilla!” Liinu hihkaisi. Hämmästyin ehdotuksesta, mutta susotuin. Ehkäpä olisin itsekin vähän rohkeampi ja tutustuisin paremmin talliporukkaan, kun oltaisiin kaikki heppa-asialla :)

Vastaus:

Kiitos tarinasta!

Nimi: Liinu
Kotisivut: http://www.harhakuviahevosista.blogspot.fi/

13.04.2013 13:46
Keväinen ja hyytävä vesisade piiskasi vasten kasvojani, kun tallustin kohti Sadetanssia. Bussipysäkiltä tuntui olevan kauhean pitkä matka... Tallikassini painoi vietävästi ja kumisaappaat upposivat vähän väliä kuraan. Tuhisin ja voivottelin ääneen. Mikä koiranilma.

Sadetanssin pihalla ei näkynyt ristin sielua. Kaikki olivat luultavammin pitelemässä sadetta tallilla.
Sisälle talliin päästyäni kuulin puheensorinaa taukotuvasta päin.
Taukotuvan ovenpieleen nojaileva Miksu huomasi minut ja nyökkäsi tervehdykseksi. 'Moih...' henkäisin tälle. Menin sisälle tupaan ja huomasin, että olihan siellä muitakin. Katsu, Elina ja Hennu istuivat pöydän äärellä, kun taas Make ja Anssi hääräilivät taukotuvan nurkkauksessa. Heillä oli käsissään oikea loimivuori, tekivät 'kevätsiivousta' ilmeisemmin. 'Noh, mikäs kokous täällä on?' kysyin sitten hymyillen. Samalla vein tallikassini kaappiini. 'Eihän tässä, ei kykene tuonne pihalle menemään. Siel on hirmusen kylmä.' Hennu ähkäisi ja hänen ilmeensä kieli väsymyksestä. 'Niimpä, ei paljoa huvita.' Katsukin huokasi. 'Niin...' huokasin minäkin ja istuuduin itsekin pöytään.
Juttelimme porukalla pitkän aikaa, ennen kuin päätin, että lähtisin hoitelemaan Avaa.

Ponitamma hääräili kaikkea mahdollista, kuin harjasin sitä. Se vaikutti ylienergiseltä kengurulta loikkiessaan edestakaisin karsinassa. 'Hei lopeta!' käskin sitä. Olin jäädä tamman mahan ja seinän väliin. Ava katsoi minua kysyvästi ja viskoi päätään. 'Senkii hupakko.' paasasin sille. Pian Make ilmestyi ovelle, Miksu kannoillaan. 'On tainnunna olla melkosen pitkä tauko tuossa ponin 'kunnollisessa' liikutuksessa.' tämä sanoi ja katsoi minua isällisesti. 'Hiljaa siinä, ei tää oo kokonaan mun poni. Ja sitäpaitsi, koulussa on ollu kiireitä.' puolustauduin. Vaikka myönnän, Ava oli jäänyt hiukan taka-alalle. Mutta jaah, se ei todellakaan ollut kokonaan minun. 'Mä sillä paristi koitin vähän ratsastaa, niin oli ihan mahoton.' Miksu sanoi mumisevalla äänellään. 'Mitenkä? Eihän tää yleensä ees liiku paljoa mihinkään?' huokasin ja katsoin poikaa epäluuloisena. 'No ehkä tuo Miksu vähän liiottelee, mut joo. Olin kertaalleen kattomassa, kun se ratsasti sillä... Oli aikamoista pukittelua.' Make sanoi ja katsoi ponia. 'Jaa, no. Koitan tänään liikuttaa sitä ihan kunnolla. Mut eikös Miksu vois alkaa liikuttamaan Avaa? Ihan silleen säännöllisesti.' kysyin sitten ja vilkaisin Makea. 'No tuo poni on aika pieni tuommoselle köriläälle.' Make naurahti ja tuuppasi veljeään kylkeen. Miksu vain murahti. 'Niin, mut maastakäsin? Ja vaikka irtohypyttää?' jatkoin. 'Joo, voinhan mä yrittää.' Miksu lupasi. 'Kättä päälle.' sanoin ja ojensin käteni pojalle. Tämä ravisti sitä niin, että meinasin vallan tumpsahtaa turvalleni. Huokasin.
Laitoin siinä sitten Miksun avustuksella Avalle varusteita. Poika kuunteli samalla, kun neuvoin. 'Mitenkä tuo onkii niin monimutkasta..?' Miksu kysyi ja katsoi minua. 'Eikä ole, elä höpötä. Selviit kyllä.' vakuutin.
Kun Avalla oli suitset, satula, pintelit ja puoliloimi yllään, laitoin itsellenikin ulkokamppeet päälle. Vuorasin kaulani huivilla, sillä tuntui, että jääkylmä tuuli tunkeutuisi muuten luihin ja ytimiin saakka. 'Aijotko tulla kattomaan? Voisit pystytellä esteitä?' kysyin Miksulta. 'Njoo, hetkonen, käyn ulkotakin tuolta.' tämä vastasi ja lähti sitten laahustamaan taukotuvalle päin.

Talutin jo Avan kentälle. Paikkapaikoin kentän pinnalla oli melkoisia vesuhautoja, mutta eiköhän me päästäisiin hyppäämään ihan kunnolla.
Hetken kuluttua Miksu tuli Hennu ja Fox kannoillaan kentälle. 'Päätin tulla itsekin samalla liikuttamaan Foxin, jos et pistä pahaksesi?' Hennu kysyi ja puhalsi vesipisaran pois kypäränsä lipan reunasta. 'Juu, toki voit tulla. Parempi vaan, Ava toimii mukavammin, kun on kaveri mukana.' sanoin ja katsoin hymyillen lämppäriruunaa, joka katseli maneesille päin pää pystyssä. Sillä oli pelkät suitset päässään.
Teimme Hennun ohjeiden mukaan kunnon alkuverkan. Ava oli alusta lähtien todella innoissaan ja olisi varmasti mielihyvin juossut kovemmin, kuin mitä lupasin. Teimme venytyksiä ja taivutuksia käynnissä ja ravissa.
Kun Miksu oli saanut esteet pystyyn, saimme vidoin aloitettua. Rata oli noin 30-50cm. Ihan sopiva pitkän tauon jälkeen.
Hypätessä Ava loikki melkoisella ilmavaralla, mutta oli hyvin kuolaimella ja kuunteli apujani. Hyppäsimme Hennun kanssa vuoronperään, joten väliajoilla ratsastin Avalla pohkeenväistöä ja teimme laukannostoja kentän toisessa päässä.
Ratsastimme varmaaankin noin 45 minuuttia, sitten oli pakko lopettaa. Sade yltyi aivan mielettömäksi. Avakin alkoi temppuilla, sillä se ei todellakaan nauttinut, kun ei nähnyt mitään. Enkä itsekkään.
Teimme nopeat loppuverkat ja sitten kiiruhdimme kiirenvilkkaa takaisin talliin.

Olin aivan likomärkä. Housuni melkein tippuivat vettä, kun seisoin keskellä tallikäytävää. Kun Katsu tuli taukotuvasta, hän alkoi hekottamaan aivan maha kippurassa, kun näki minut ja Hennun, sekä hevoset. 'Ihanku te oisitte käyny vaatteet päällä uimassa...' tämä hekotti. 'No justiinsa, melkeimpä.' tokaisin ja naurahdin. Ava, joka seisoi vierelläni, näytti melko happamalta. Pian se alkoikin kuopia sementtilattiaa, joten talutin sen oikopäätä karsinaasa.
Ensitöikseni putsasin ja kuivan ponini varusteet. Sitten vasta kävin itse olion kimppuun. Kuivaamiseen menikin aikaa, Ava ei nimittäin siitä toimenpiteestä pahemmin pitänyt. 'Koita ny olla paikoillas.' huokasin jynssätessäni ponin kuvetta.
Harjaaminen ja harjan ja hännän selvittäminen kävivät nopeammin. Niiden päätteeksi putsasin vielä kaviot ja ohlalaa, valmista oli. Heitin vielä pikkuponin selkään pinkin lainaloimen ja sidoin soljet kiinni. 'Hyvä tyttönen.' hihkaisin ja annoin lopuksi taskustani sokerin Avalle.

jatkuu Taran merkeissä piakkoin :)

Vastaus:

Hyvä alku, kommentoin jatkoa enemmän!

Nimi: Irene

05.04.2013 17:38
Kävelin auringon pasteessa tallia kohti. Kello oli vasta kahdeksan ja aurinko oli nousemassa. Päätin, että päivästä tulisi täydellinen.

Luihu oli viety aamulla laitumelle. Otin mukaani orin riimunarun ja lähdin hakemaan sitä. Laitumille ei ollut pitkä matka kävellä. Pian olinkin jo Luihun laitumen portilla. Laitumella oli kaksi muutakin hevosta. Toinen hevosista oli kaunis musta, friisiläinen ja toinen taas ruunikko, kaunis hevonen. Sen rotua en osannut arvata. Luihu söi sulaneen lumen alta ruohoa vihreämusta loimi yllä. Pujahdin laitumelle ja otin orin kiinni. Talutin sen suoraan talliin. Tallissa sidoin Luihun kiinni karsinaan ja aloin irrottamaan loimea. Sain avattua kaikki soljet ja sitten loimi olikin helppo ottaa pois. Käärin loimen matkalla satulahuoneeseen siistiin kasaan. Otin mukaani myös Luihun harjapakin, jotta voisin harjata sen. Palasin karsinalle harjojen kanssa. Aloitin harjaamisen yleisharjalla. Luihu seisoi kiltisti paikoillaan, kunnes siirryin harjaamaan jalkoja. Ori nosti kavionsa ilmaan, kun yritin harjata sitä. Lopulta päädyin pitämään jalasta kiinni, että saisin harjattua sen.

Pian olin harjannut Luihun läpikotaisin yleisharjalla. Oli kavioiden vuoro. Vaihdoin yleisharjan kavikoukkuun ja menin Luihun etukavion viereen. Luihu nosti automaattisesti kavionsa ilmaan. Puhdistus oli helppoa. Takajalat minun piti itse nostaa, mutta niidenkin putsaus onnistui hyvin.

Halusin lähteä maastoon, mutta siihen tarvitsin mukaan tulijan. Kävelin satulahuoneeseen, jossa oli paljon hoitajia.
- Haluaako joku tulla maastoon mun ja Luihun kanssa? kysyin kuuluvalla äänellä. Kukaan ei vastannut, kunnes takaani kuului hento ääni:
- Mä voin.
Käännyin ympäri ja näin minua nuoremman, lyhyen tytön seisovan ovella. Tunnistin hänet Röllin hoitajaksi.
- Mennään varustamaan ne! hudahdin iloisena.
- Mä olen muuten Skiva, tyttö esittäytyi iloisena. Haimme Skivan kanssa satulahuoneesta Röllin ja Luihun satulat. Röllin karsina oli parin karsinan päässä Luihun karsinasta.

Pian olin satuloinut Luihun. Skiva laittoi Röllille jo suitsia. Laitoin Luihun suuhun vähän vahvemmat kuolaimet, kuten minulle oli kerrottu. Luihu pyöri vain vähän karsinassa, kun laitoin sille suitsia. Skiva meni jo ennen minua lämmittelemään Rölliä.

Pian pääsin Luihunkin kanssa pihalle.
- Mennäänkö me pitkä vai lyhyt maasto? Skiva uteli.
- Mennään vaikka näin aluksi lyhyt lenkki, sanoin pidätellen Luihua paikoillaan. Laskin samalla jalustimia alas. Kun olin säätänyt jalustimet maastapäin, nousin Luihun selkään. Luihu oli heti valmiina lähtemään matkaan, koska se arvasi, ettö menemme maastoon. Skiva yritti pysyä perässämme, koska Rölli oli pieni shetlanninponi, eikä se pysynyt oikein Luihun perässä. Jouduin välillä jopa pysäyttämään Luihun.

Pian aloitin ravaamisen. Skiva oli ravannut jo heti alkumatkastaki hiukan, koska hän lämmitteli Röllin ennemmin. Luihu meni hallitusti ravi, kun vedin ohjia hiukan kireämmiksi. Yhtäkkiä Rölli hyppäsi sivullepäin. Luihukin pysähtyi. Samassa Rölli alkoi peruuttaa. Tajusin sen pelkäävän jotain.
- Liiku nyt eteenpäin! Skiva nauroi ja antoi Röllille pohkaita. Lopulta pikkuponi suostui kävelemään taas.
- Rölli saattaa pelätä jotain olematonta välillä, Skiva kertoi. Naurahdin hiukan, vaikka asia ei naurattanutkaan minua.

Pian olimme Luihun mielestä ravanneet tarpeeksi. Ori vain nosti yhtäkkiä hitaan laukan. Vedin automaattisesti sen ohjista, mutta hellitin niistä sitten. Luihu säntäsi kiitolaukkaan. Nousin irti satulasta ja yritin pysytellä laukkaistunnassa, joka minulle oli opetettu. Vähitellen aloin hidastamaan Luihun vauhtia, sillä eteen tuli kurvi. Luihu hidasti kiltisti vauhtia. Pian Röllikin ilmestyi vierellemme.
- Sehän oli laukka! Skiva nauroi. Hymyilin myös ja taputin Luihun kaulaa.
- Jep, kuiskasin. Annoimme hevosten kävellä loppumatkan pitkin ohjin, koska talli tuli pian näkyviin puiden takaa.

Talutimme hevoset talliin ja riisuimme niiltä varusteet. Päätimme vielä hoitaa hevoset ja viedä ne sitten taas laitumelle.
- Oliko kivaa? Skiva uteli satulahuoneessa.
- Oli! Otetaan joskus uudestaan, nauroin iloisena. Päivä oli tosiaan ollut täydellinen.

Harjasin Luihun huolellisesti mustalla yleisharjalla. Kaviotkin putsasin kavikoukun harjaspäällä, koska muuta likaa niissä ei ollutkaan kuin hiekkapölyä. Hain kavioiden putsauksen jälkeen Luihun loimen satulahuoneesta. Levitin sen orin selkään ja laitoin kaikki soljet kiinni. Loimen laittamisen jälkeen talutin Luihun samalle laitumelle, mistä olin sen aamulla hakenutkin. Skiva oli jo vienyt Röllin sinne. Laitumelleviennin jälkeen lähdin kotiin ilta-auringon laskiessa.

Vastaus:

Kiitti tarinasta! Kiva jos päiväsi oli mukava (:
Saat tästä 15v€!

Nimi: Katsu

23.03.2013 15:35
Kuljin vesilätäkköjä karttavan hevosen vierellä ja kaksin käsin pitelin kiinni riimunnarusta. Vera poukkoili vuoronperää sivulle ja taakse, välillä se pysähtyi kokonaan ja toisinaan se nosti etujalkansa ilmaan.
"Joo Vera nyt rauhotu", nykäisin napakasti narusta ja tamma katseli minua sen hölmistyneellä ilmeellä. "Hyvä".
Vera odotti hetken ennen kuin päätti lähteä liikkeelle, ja kun se sen teki, se ampaisi kuin raketti kolme metriä edelleni niin että naru miltei irtosi käsistäni. Puhisin harmistuneena tamman käytöstä ja yritin saada tätä pysähtymään.
"Hei Mark tuu auttaa", huusin mustahiuksiselle pojalle joka astui juuri autostaan pihalle.
Tämä tuli ripeästi kävellen Veraa kohti ja tarttui tämän riimuun. Vera heilautti päätään mutta Mark visusti päätti olla irrottamatta.
"Katsu hei, hoidanko mä taas tänään Veran?", tämä kysyi kun sain narun tarpeeksi lyhyelle.
Nyökkäsin. Vera pyöräytti silmiään ja tanssahteli edelleen paikallaan.
"Jospa sä veisit sen sisälle ni mä käyn hakee Roinan", sanoin tälle ja ojensin riimunnarun pojalle.
Tämä lähti talliin perässään hullaantunut Vera.

Veran karsina oli siirtynyt kauemmas Roinan karsinasta, mutta koska Mark tiesi mistä kaiken löytää niin erillään oleminen ei tuottanut ongelmia.
Roina tarkkaili minua kun harjasin sitä, pari kertaa ruuna tökkäsi minua kylkeen. Toisaalta välillä se myös hieman kuolasti takkini hihaakin. Ei sen väliä kuitenkaan.
Kavioita Roina ei aluksi viitsinyt millään nostaa, vasta nähtyään herkullisen omenanviipaleen turpansa alla se totteli heti.
"Olet sää kyllä aika hassu poni".
Palasin satulahuoneesta Roinan suitset mukanani. Tänäänkin menisin ilman satulaa, vaikka ruunan ravi onkin osoittautunut hieman haastavaksi etenkin vatsalihaksille, sen laukka on ilman satulaa tavattoman pehmeä istua.
Otin riimun Roinan kaulalle ja nostin ohjat sen pään yli. Kuolaimet Roina suoranaisesti haukkasi suuhunsa ja loppujen remmien kiinnittämisen aikana se oli esimerkillisesti.
Hipsin nopeasti Veran karsinan luo kysymään oliko Mark jo valmis. Musta tamma oli upean näköinen. Mark oli letittänyt sen harjaan kalanruodon ja vaihtanut suitsien otsapannan timantein koristeltuun.
"Kuule, ei me mihinkään kisoihin olla menossa", minun oli pakko huomauttaa naurahtaen Veran hienoisuudelle.
"Ai, mä luulin et joo", Mark sanoi totisena.
Naurahdin. Kävin irrottamassa Roinan käytävältä ja lähdimme ulos ovesta maneesille päin. Mark seurasi perässä, hän lähti heti kun kuuli kavioiden kopisevan sementtilattiaa vasten.

Maneesi oli tyhjä, siellä olimme vain me kaksi. Menin Roinan kanssa kaartoon, Mark puolestaan kapusi mieluummin korokkeelta kuin maasta Veran selkään, sillä tammasta kun ei koskaan tiedä.
"Mennään vaikka kummatkin omalla pääty-ympyrällä niin voit harjoitella omiasi ja mä omiani", tokaisin Markille kun tämä lyhensi jalustimia.
"No säkun et oo vielä selässä ni voitko kantaa tähän mun ympyrälle pari kavalettia?", Mark kysyi. "Mä en täältä selästä enää pysty".
Roina seurasi perässäni kun raahasin kavaletit ympyrän molemmille päädyille.
"Riittääkö nää kaks?".
Mark nyökkäsi. Tämä odotti hetken ennen kuin olin itsekin selässä. Menin maneesin toiseen päätyyn ja aloitin pitkin ohjin käynnissä. Mark kulki jo lyhyin, sillä Veran pitäminen käsissä voi olla hermoja raastavaa pitkin ohjin. Tamma tuppaa aina ryöstämään tai lähtemään omin päin aivan toiseen suuntaan kuin minne itse ratsastaja tahtoisi.

Keräsin ohjat käsiini ja käskin Roinaa enemmän eteenpäin. Vilkaisin Markia. Tämä ravasi kavalettien yli, tai no, Veran etujalat menivät sen omituista laukkaa ja takajalat tulivat ravissa. Kavalettien yli Vera kuitenkin hyppäsi todella suurella ilmavaralla.
"Ei siltä ainakaan intoa puutu", hymähdin Markille kun tämä melkein ryntäsi minun ympyrälle.
Roina kohotti päätään ja katsoi kiihtynyttä Veraa. Maiskutin pari kertaa, sillä ruuna näytti olevan paljon kiinnostuneempi tammasta kuin minusta.
"Hopihopi nyt", napautin pohkeilla kylkiin ja Roina säpsähti liikkeelle.
Menin kaksi kierrosta harjoitusravissa kunnes seuraavasta kulmasta nostin laukan. Roinan askel pyöri pehmeästi ja se hakeutui peräänantoon. Pidin tuntumani pehmeänä ja joustavana niin että se jatkoi siinä.
Kauaa en ehtinyt laukata kun kuului pienoinen tömähdys. Hidastin Roinan raviin ja sitä kautta käyntiin. Huomasin Veran laukkaavaan ohitsemme ja Markin maassa kavaletin edessä.
Hypähdin pois Roinan selästä ja jätin tämän siihen. Mark vierähti selälleen ja suoristi hieman kypäräänsä.
"Sattuiko suhun?", kysyin huolissani.
Poika pudisti päätään mutta ähkäisi samalla. Tämä kohottautui istumaan, oli vähällä horjahtaa ja otti puomista kiinni.
"Mitäköhän se säikähti, ihan kuin lintu olisi lentänyt ohi".
"Löitköhän sä pääsi, ei täällä lintuja missään oo näkyny", sanoin.
"Tehään niin että sä otat Roinan ja mä Veran ja lähetään takas talliin".
Mark nyökkäsi ja nousi huojuen pystyyn. Tämä käveli Roinan luo ja tarttui ohjiin. Ruuna lähti kiltisti seuraamaan, Vera puolestaan piti hauskempana lähteä pakoon ja ruveta hippaa leikkimään.
"Mene sä vaan edeltä, tuun kohta kunhan saan tamman kiinni".
Mark lähti ja sulki maneesin oven. Jäin harmistuneena Veraa jahtaamaan, joka kesti huimat kahdeksan minuuttia.

Palattuamme talliin tamman kanssa Mark odottelikin jo Veran karsinan luona.
"Miten pääsi?", kysyin heti ensitöikseni.
"Menettelee, Hennu sanoi että kannattaisi lääkärille mennä", poika vastasi harteitaan kohauttaen.
"Ja niinhän me teemmekin", tokaisin ja annoin Veran mennä karsinaan.
Otin tältä varusteet pois ja lähdimme mustalla autollamme lääkärille.

Vastaus:

Kiitti tarinasta!
Harmi, kun Mark putosi ;( Hyvä kuitenkin, kun kerkesit edes vähäsen liikuttamaan Roinaakin. Veralle tuntuu kertyvän paljon energiaa, 'vähäisen' liikunnan vuoksi varmaankin, vaikkakin se laiduntaa päivittän. Siirrän Veran 8. laitumelle, se on vähän suurempi, niin saapahan tamma vähän enemmän tilaa liikkua. Ja tarhakverikin vaihtuu samalla vähän aktiivisemmaksi, nimittäin Fasuksi.
Saat Roinan hoidosta ja liikutuksesta 10v€!

Nimi: Elina VRL-12644

22.03.2013 21:29
Jatkoa

Kävelin kentällä pitkin ohjin kaikenlaiset turvavarusteet päällä. Liinu oli hienon järjestelmäkameransa kanssa maneesin pienessä katsomossa napsimassa kuvia, ja ohjasin tammani hänen luo. "Hei Liinu, voisiks napsii sit hienoi kuvii ku mä lentelen täältä?" naurahdin tytölle, jonka mielestä se olisi hyvä ajatus, tai, eihän Liinu halunnut minun putoavan selästä, mutta hienoja pukkikuvia varmasti tulisi!

Pian keräsin ohjat käten ja naksutin kielellä pienesti, jotta Liina lähtisi raviin. Niin kuitenkaan ei käynyt, joten painoin hellästi pohkeeni tamman kylkiin, jolloin se lähti kuin luoti. Pysyin selässä, mutta jäin pahasti jälkeen lähdossä ja makasin miltei Liinan selän päällä. Liinu nauraa räkätti kuvilleen katsoessaan minua, jonka jälkeen otin päättäväisenä ohjat takaisin käsiin ja jatkoin. Tällä kertaa sain ravin nostettua hyvin, ja Liina taipuikin aika kivasti. Pian jäin keskiympyrälle hetkeksi. Koitin saada ravin siistiksi ja kuuliaiseksi, kunnes annoin selvät laukkapohkeet. Ensin tuli kaamea pukki, jonka seurauksena lensin kaulalle. Sen jälkeen tamma lähti kiitämään pukitellen kohti Luihua, sekin villiintyi, mutta Hennu sai sen jotenkin pidettyä, minä kuitenkin lopulta tumpsahdin maahan, kuten tavallista. Nousin nopeasti ylös ja lähdin hevosen metsästykseen, joka minulta nykyään sujui jo aika näppärästi, melkein joka ratsastuskerrallahan tämä tehdään, ikävä kyllä.

Pian, kun Liina oli kiinni ja Luihu rauhoittunut, nousin uudelleen selkään ja lähdin saman tein takaisin keskiympyrälle ravailemaan reippaassa tahdissa. Samalla mietin, kuinka huonon kuvan kaikki saisivat minusta kun tumpsahtelisin aina vain alas selästä. Pyyhin ajatuksen kuitenkin mielestäni, kun muistin, että minun täytyi ratsastaa nyt. Istuin harjoitusraviin ja kokosin tammaa. Annoin laukkapohkeen, tällä kertaa pukin kautta pääsimme sujuvaan, jokseenkin hiukan liiankin reippaaseen laukkaan. Annoin sen kuitenkin hetken laukata nopeasti, kunnes aloin hiljalleen tehdä puolipidätteitä ja hidastamaan vauhtia, silti ylläpitäen laukkaa. Pian taputin tammaa kaulalle ja annoin pitkät ohjat. Välikäyntien jälkeen kokeilisin kahdeksikkoa ensin käynnissä, sitten ravissa ja no, ei minun kannattaisi edes laukassa sitä kokeilla, joten sen ajatuksen heitin roskiin. Annoin nyt kuitenkin tamman kävellä rauhassa. "Mä menen Luihun kanssa maastoilemaan, koita pärjäillä Liinan kanssa, äläkä putoa!" Hennu naurahtaa avatessaan maneesin oven samalla vihellellen.

Kun olin lähemmäs 10 minuuttia köpötellyt, otin taas hiljakseen ohjat käteen ja rupesin taivuttelemaan ensin voltilla, kunnes aloin muodostaa siitä suht suurikokoista, noin puolen kentän kokoista kahdeksikkoa. Pari pukkipyrähdystä mahtui mukaan, mutta ne eivät olleet kovin pahoja. Jonkin ajan kuluttua nostin ravin ja aloin työskennellä siinä askellajissa kahdeksikkoa ja ympyröitä. Otin loppuun vielä pari laukannostoa pukin saattelemana, mutta muuten se meni kehuttavan hyvin. Taputin tammaa ja annoin pitkät ohjat ja palasin uralle.

Kun olin taluttanut väsyneen ja hikisen tamman talliin, päästin sen suoraan karsinaan ja otin varusteet pois. Annoin sylillisen heinää sille ja lähdin viemään tavaroita satulahuoneeseen. Otin mukaani Fleeceloimen ja viltin. Heitin viltin Liinan kaulalle ja loimen selän ja pepun päälle. Sen jälkeen katosin satulahuoneeseen Liinun kanssa katselemaan hänen otoksia. Onnekseni hän lupasi printata minulle parhaat kuvat! Autoimme Liinun kanssa vielä Hennua viemään hevoset sisälle, ennenkuin isäni tuli hakemaan minua.

-Elina

// Toi loppu oli vähän hutastu mutta halusin saada sen tänään ´valmiiksi >.<

Vastaus:

Juu, ihan hyvä oli! Samaan malliin vaan (:

Nimi: Irene

22.03.2013 15:38
Päätin tulla tallille heti koulun jälkeen, yhdeltä. Halusin ratsastaa Luihulla ensimmäisen kerran, ja harjoitella koulurataamme kisoihin.

Ensimmäisenä päätin hoitaa Luihun ja ratsastaa sillä. Hain satulahuoneesta Luihun harjoja ja kaviokoukun. Menin sitten orin karsinan luokse. Sidoin sen tiukasti kiinni karsinaan ja aloitin harjaamisen yleisharjalla. Sillä sain irti suurimman osan irtokarvoista ja liasta. Jatkoin pölyharjalla. Luihu seisoi kiltisti paikoillaan, mutta välillä se potki jalallaan karsinan seinää tai yritti litistää minut. Litistysyritykset epäonnistuivat. Käänsin orin takapään aina pois. Pölyharjalla harjauksen jälkeen siirryin kumisukaan. Sillä sai todella hyvin irtokarvat pois.

Pian Luihu olikin harjattu kolmella harjalla erittäin hyvin. Oli kavioiden vuoro. Otin sinisen kavikoukun harjapakin päältä ja menin Luihun vasemman etujalan viereen. Ori nosti jalan pienen testaamisen jälkeen. Takakaviotkin se nosti hienosti. Toisen etujalan kanssa se ei meinannut millään nostaa jalkaa, mutta kun vain yritin ja yritin, se vihdoin nosti jalan ja sain putsattua ne. Sitten olikin satuloimisen vuoro. Vein harjat samalla pois kun hain satulan ja suitset. Suitset jätin karsinan suitsitelineeseen. Kannoin satulan Luihun luo. Ori kääntyi parilla askeleella ja katsoi kuinka asetin satulan sen selkään. Oikaisin satulahuovan rypyt ja kiinnitin sitten satulavyön ja kiristin sitä. Kiristin satulavyötä molemmilta puolilta kunnes se ei enää kiristynyt. Seuravaana oli suitsien vuoro. Asetin ensin riimun Luihun niskalle ja ohjat kaulalle. Luihu otti kuolaimet pienen kutittelun jälkeen. Sitten olikin enää leukahihnan ja turpahihnojen kiristys. Ensin hain kuitenkin kypäräni ja laitoin sen.

Luihu oli melko pian valmis. Lähdin taluttamaan sitä maneesia kohti. Olin selvittänyt, että saisin mennä sinne tänään. Maneesissa oli minun lisäkseni vain toinen melko matala, kirjava poni. Talutin Luihun keskelle ja laskin jalustimet alas. Nousin sitten orin selkään. Se alkoi kävellä melko nopeasti maneesia ympäri. Hidastin sen vauhtia vetämällä hellästi ohjista. Se ei tehonnut. Vedin kovempaa. Luihu hidasti hiukan ja sain siihen kunnon ohjastuntuman. Luihu alkoi kävellä normaalia vauhtia toisen hevosen perässä. Käänsin Luihun voltille seuraavassa kulmassa. Ori totteli hyvin pohjeapujani.

Kymmenen minuutin kuluttua päätin ravata. Annoin kovemmat pohjeavut kuin yleensä. Luihu totteli niitä kiltisti ja nosti kevyen ravin. Kevensin askelten tahtiin. Ohitimme toisen hevosen.
- Kaunis ori, sen ratsastaja kehui.
- Kiitos, tää on mun hoitohevonen, Luihu, kerroin ylpeänä. Taputin samalla Luihun kaulaa. Pian hidastin taas käyntiin.
- Mä olen Ellen ja tää on Luna, mun hoitoponi, tyttö kertoi. Hän näytti hyvin minun ikäiseltäni.
- Lunakin on ihanan näköinen, mä olen Irene, vastasin hymyillen.
- Osallistutko sä niihin koulukisoihin? Ellen uteli.
Nyökäytin päätäni ja sanoin nopeasti:
- Juu, Luihulla.
Nostin taas seuraavassa kulmassa ravin.
- Osaatko sä radan? Ellen uteli virnistäen. Ohjasin Luihun ravivoltille ja vastasin:
- En muista sitä ihan kokonaan, mutta suurinpiirtein.
Ellen ravasi perässäni ohjaten Lunaa kuin huippuratsastaja. Tunsin sisimmässäni hiukan kateutta, koska itse olin vain tavallinen ratsastaja enkä ollut edes kisannut hirveästi. Ainoa hyvä puoleni oli se, että osasin käsitellä hiukan villimpiäkin hevosia.

Ravasin Luihulla puolikierrosta ja päätin sitten nostaa laukan. Annoin lähimmässä kulmassa laukka-avut. Luihu totteli ja lähti kiihdyttämään kuin ralliauto. Hidastin sen vauhtia istunnallani. Huomasin vasta nyt, kuinka helposti Luihu totteli. Samassa maneesin ovi avautui hiukan. Hidastin Luihun vauhtia käyntiin. Sisään asteli uljaan näköinen friisilänen jonka vierellä käveli punahiuksinen, täysi-ikäisen näköinen tyttö. Hän talutti friisiläisen maneesin toiseen päätyyn ja kysyi:
- Haittaako jos juoksutan Rölleä täällä toisessa päässä?
- Ei se ainakaan mua haittaa, Ellen vastasi.
- Eikä muakaan, hymyilin. Halusin nähdä kuinka hienosti friisiläinen liikkui. Olin aina pitänyt niitä sellaisina kuin apassionatassa, osaavina ja taidokkaina kouluratsuina, jotka nostelevat jalkojaan hurjan korkealle.
- Uljaan näköinen, Ellen kuiskasi. Nyökytin päätäni ja nostin taas ravin. Tein toisessa päädyssä suuren ravivoltin ja nostin taas laukan. Nyt laukkasimma kierroksen ja vähän yli. Sitten aloin hidataa Luihun vauhtia. Kun se käveli, annoin orille pitkät ohjat. Menimme loppukäyntejä. Katselin kuinka friisiläinen käveli ensin tytön ympärillä ja nosti sitten arvokkaasti ravin.

Kun olin mennyt tarpeeksi käyntiä, ohjasin Luihun keskelle ja laskeuduin satulasta. Ellen oli jo lähtenyt siihen mennessä. Lähdin taluttamaan Luihua talliin. Tallissa otin siltä suitset pois ja vaihdoin ne riimuun. Kun olin vienyt suitset pois, otin satulan pois. Otin satulahuoneesta harjoja mukaani ja palasin Luihun karsinalle. Harjasin Luihun huolellisesti yleisharjalla ja selvitin sen harjasta pieniä takkuja käsin. Kun hoitotoimenpiteet oli suoritettu, irrotin Luihun karsinasta ja lähdin kotiin.

Vastaus:

Kiitos tästä!
Kirjoitat kyllä tosi tarkasti ja yksityiskohtaisesti (:
Saat tästä 17v€!

Nimi: Liinu
Kotisivut: http://www.harhakuviahevosista.blogspot.fi/

20.03.2013 17:12
~ 20.3 Lunta, aurinkoa ja uusia ystäviä (:

Aamuauringon hehku lämmitti poskiani, kun kävelin kohti Sadetanssia. Onneksi olisin pian perillä, mietin itsekseni. Kello oli noin kolme iltapäivällä.

Tallin parkkipaikoilla näkyi nököttävän pari autoa, joista toinen ainekin oli Mirjamin.
Tallipihaan päästyäni näinkin kentällä naisen, tämä ratsasti Donilla. Reininhevosruuna viksoi päätään, kun tuulen viima heitteli lunta ympäriinsä. Katsahdin pellolle päin, missä näin lumipyörteitä. Pelto näytti ihan aavikolta, tuuli oli nimittäin kasaillut melkoisia kinoksia ympäriinsä.

Menin sisälle talliin. Onneksi siellä oli mukavan lämmin, minua paleli. Kiirehdin samantien taukotupaan, vein laukun kaappiini ja vaihdoin sitten paksumman takin ylleni.
Sitten menin oikopäätä satulahuoneeseen, mistä otin mukaani harjaboksin ja Taran varusteet.
Tamma olikin minun helpotuksekseni tallissa, joten pääsin suoraan sen kimppuun. Tara oli rauhallinen ja lepuutteli takastaan, kun aloitin harjaamisen. 'Mitäs kuuluu..?' kyselin tammalta. Se roikotteli päätään ja tuhahteli. Hymyilin itsekseni.
Hoidin hepan melko vikkelästi, jotta pääsisin pian ratsastamaan.
Suitsitin tamman ja sitten heivasin satulankin sen selkään. Harmikseni tänään ajattelin mennä ihan satulan kanssa, yleensä tykkään ratsastaa mieluummin ilman.
Kun Tara oli valmis, hain itselleni kypärän ja sormikkaat, sitten lähdin taluttamaan tammaa ulos.

Menimme kentälle, mistä Mirjam oli juuri lähdössä. 'Moikka.' sanoin tälle. 'No moi.' nainen sanoi ja puhalsi tummia hiuksiaan pois naamaltaan. 'Kauhee keli...' sanoin ja vilkuilin ympärilleni. 'Jep, Donikin hiukan haparoi, kun on tuota lunta ihan mukavasti tuiskuttanu tähän kentällekkin.' Mirjam tuhahti. Tosiaan, kentän pinnalla oli ainekin parikymmentä senttimetriä jauhomaista tuiskulunta. Huokaisin. Sitten aloitin kapuamisen korkean ratsuni kyytiin.
Kun viimein olin kunnolla satulassa ja kun jalustimet oli lyhennetty, pyysin Taran liikkeelle. Hepan korvat sojottivat milloin mihinkin suuntaan, kun se väisteli päällään lumipöllyjä, joita leijaili jatkuvasti ympärillämme.
Kunnon alkuverryttelyn jälkeen nostin kevyen ravin. Tara tanssahteli lumen seassa ja korskahteli. Teimme voltteja ja kokeilimme myös pohkeenväistöä. Tara pysyi hyvin kuolaimella ja kokosi itseään. Olin tyytyväinen.
Hiukan myöhemmin teimme myös laukkaharjoituksia. Jouduin hiukan keskittymään ympärilläkin tapahtuvaan, sillä kentälle tuli myös Juna ja hänen hevosensa Rölle. Röllen kaunis ulkomuoto hurmasi minut oitis ja keskittymiseni alkoi herpaantua. Tara aisti sen alkoi nykiä päätään. 'Hei, lopeta heti...' ulahdin, kun meinasin kellahtaa eteenpäin. Tervehdin Junaa ja kysyin; 'Mitäs te aijotte?'. Punahiuksinen nainen katsahti hymyillen minuun päin ja sanoi; 'Aattelin, että harjoteltas niitä koulukisoja varten.'. 'Aivan, sitähän mekin tässä yritetään.' tokaisin ja katsoin Taran heiluvaa päätä hiukan nolona. 'Käyttäydy...' murahdin sille sitten ja nostin laukan uudelleen.
Ratsastin vielä noin vartin verran ja sitten ajattelin, että saisi riittää.
Laskeuduin alas Taran kyydistä ja sanoin heipat Junalle, joka jäi laukkailemaan pääty-ympyröitä kuvankauniin friisiläisensä kanssa.

Taluttelin Taran karsinaansa ja sidoin sen kiinni. Sitten riisuin sen varusteista ja vein ylimääräiset tamineet suoraan takaisin paikoilleen.
Harjasin Taran uudelleen ja loimitin sen. Sen jälkeen laitoin tammalle riimun, sillä ajattelin viedä sen ulos.

Kun Tara oli viety laitumelle, siirryin Avan puoleen.
Ponineiti kyhjötti karsinan nurkassa peräpää ovelle päin ja ei pahemmin välittänyt, vaikka tunkeuduin sen vierelle ja aloitin sukimisen.
Harjasin Avaa melko pitkään, sillä se oli taas ihan purujen peitossa. Talvikarvaan jäi kaikki kikkareet niin helposti kiinni, ääh.
Kun poni oli valmis, otin sen käytävälle ja sidoin kahden puolen kiinni. Sitten menin noutamaan sen varusteita. Tai itseasiassa suitsia, sillä halusin mennä ilman satulaa.
Suitsitin Avan ja laitoin sille pinkit pintelit etusiin. Sitten olimme valmiita uhmaamaan lumituiskua!

Kiikutin Avan kentän aidan vierelle ja siinä könysin sen selkään. Voih, tuntuipa se pikkuiselta Taran jälkeen.
Olimme juuri lähdössä lyhyelle maastolle päin, kun kuulin huutoja takaani. Käännyin ympäri ja huomasin tallin ovella Elinan, joka oli juuri kapuamassa Liinan selkään. Tämä huusi; 'Hei, voidaanko men tulla mukaan?'. 'Ööö, toki!' vastasin ja pysäytin Avan, joka pällisteli pää kenossa, että ketäkäs sieltä tuleekaan.
Kun Elina oli hevosensa kanssa vierellämme, lähdimme yhtämatkaa eteenpäin. Kyselimme toistemme hepoista kaikenlaista ja naureskelimme kaikille kommelluksille, mitä oli sattunut ajan mittaan.
Ratsastelimme käynnissä lyhyelle maastolle risteävään tienhaaraan saakka. Sitten, kun autoja ei näkynyt, päätimme nostaa ravin. Suokkitamma pinkaisi sellaisella vaihdilla eteenpäin, että meinasi Avan jäädä aivan vallan jalkoihin. Kun Ava viimein pääsi liikkeelle, se heitteli jopa parit pukit, kun oli niin innoissaan.
Ravailimme hyvän aikaa, ennen kuin hidastimme takaisin käyntiin. Oikaisimme niitylle, kun saavuimme sen reunalle. Avan lyhykäiset koivet upposivat umpihankeen, mutta se tykkäsi silti kulkea reippaasti eteenpäin. Niittyaukealla oli muitakin hevosten jälkiä, joten seurailimme niitä.
Ratsastimme aina ponilaitumen taakse saakka ja sieltä sitten käänsimme hevoset takaisin tallille päin.

Tallipihassa katsoimme Elinan kanssa toisiimme ja aloimme nauramaan. En tiedä miksi, kai meillä oli vain ollut niin mukavaa. Liinakin näytti uupuneelta, se lerputteli kieltään suunsa ulkopuolella ja venytteli turpaansa Avaa kohti. Olipas kivaa, kun hepat olivat ystävystyneet. Samoin myös minä ja Elina.

Veimme hevoset talliin. Pikkuinen Ava ja vähän suurempi Liina seisoivat peräkkäin käytävällä. Otimme varusteet pois, hoidimme hepat kuntoon ja kuivasimme niiden jalat.
Kun kaikki oli valmista, pääsivät kumpikin heponen omaan karsinaansa, kaiken lisäksi vierekkäisiin sellaisiin. Oli mukavaa, kun Avalla oli edes yksi läheinen heppakaveri.

Itse lähdin kotia kohti noin puoli seitsemän, olin soittanut isän hakemaan minua, sillä olin niin väsynyt, etten jaksanut edes ajatella kävelemistä. Onneksi isä suostui.
Tulisin taas pian uudelleen, etenkin, jos olisi taas aurinkoinen päivä (:

Vastaus:

Kiitos tarinasta (:
Hyvä, kun kaikki meni sekä Taran että Avankin kanssa hyvin.
Saat tästä pitkästä kertomuksesta 20v€!

Nimi: Skiva

19.03.2013 20:34
- Tulen hakemaan sinut jo viideltä, äiti huikkasi kuskin paikalta, ennen kuin lähti. Lähdin kävelemään tallin ovelle. Astuin sisälle talliin ja katsoin on siellä muita. Make lakaisi tallin käytäviä, mutta ei ollut huomannut minua.

- Moi! sanoin. Make taisi säikähtää, koska hätkähti.
- Ai, moi! hän sanoi ja hymyili. Hymyilin takaisin ja sanoin:
- Voiko Röllin käydä jo sisälle, vai siivoatko karsinatkin?
- En, joten tuo Rölli, hän vastasi. Sitten hän lisäsi:

- Menetkö maneesiin?
- En, menen maastoon, sanoin.
- Okei, hän sanoi ja jatkoi siivousta. Kävin hakemassa Röllin laitumelta ja vein sen karsinaan. Aloin harjata sitä. Koska äiti tuli jo viideltä, yritin harjata nopeasti, mutta huolellisesti.

Sain Röllin harjattua ja kävin hakemassa varusteet. Laitoin Röllille satulan. Suitsetkin Rölli antoi laittaa hyvin. Talutin Röllin kentälle ja kiristin satulavyön. Sitten nousin satulaan. Tarkistin, että minulla on puhelin muka, ennen kuin lähdin.

Maastossa oli mukavaa. Siellä ei tarvinnut kiertää tylsästi ympäri kenttää, vaan voi katsella maisemia. Rölli kuunteli apujani hyvin. Tulimme mutkaan, kun edestämme syöksähti valkea otus. Tajusin, että se on jänis. Rölli säikähti ja alkoi viskoa päätään, sekä astella levottomasti.

- Ei ole mitään hätää, sanoin sille rauhoittavasti. Olin hetken paikoillaan, jotta Rölli rauhoittuisi. Jatkoimme matkaa. Mutkan takaa paljastui hyvä laukka pätkä, joten päätin nostaa laukan. Se oli hauskaa .Rölli oli aivan innoissaan.

Käänsin vähän ajan päästä Röllin ja aloin ravata. Kun lopulta palasimme tallille, Rölli oli aivan märkä ja minulla oli kuuma. Vein Röllin talliin ja otin sen varusteet. Sitten harjasin sen ja laitoin sille loimen, jotta se ei vilustuisi. Hennu oli tullut talliin ja jutteli Dragonin kanssa.

- Moi Hennu, voinko puhdistaa Röllin varusteet? kysyin.
- Totta kai, hän sanoi ja jatkoi keskustelua Dragonin kanssa. Menin hakemaan varusteet ja katsoin kelloa. Se näytti puolta viittä.

Aloin rasvata varusteita ja irrotin satulahuovan, jotta voisin harjata sen. Kun kello oli viittä vaille viisi, olin saanut työni päätökseen. Vein varusteet takaisin paikoilleen ja sanoin muille heipat, ennen kuin menin ulos odottamaan äitiä. Kohta äiti jo ajoikin pihaan ja minä hyppäsin sen kyytiin.
- Miten päivä meni? äiti kysyi. Minä hymyilin ja sanoin:
- Mahtavasti!

Vastaus:

Kiitos tarinasta! Kiva, kun kävit taas hoitelemassa (:
Saat tästä 16v€!

Nimi: Elina VRL-12644

18.03.2013 21:32
JATKOA(:

Pian huomasimme pikkuriiviön piehtaroimassa lumi pöllyten maneesin takana olevalla 'ruohopaikalla', josta ei oltu lunta kolattu koko talvena. Kivahan se oli sinne mennä rämpimään sitten kun itseäni reisiin asti tuo lumi tuppasi yltämään. Liinan luo päästyä se tuli luoksemme, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Otin ärtyneenä riimunnarusta kiinni ja lähdin rämpimään tuo ryökäle perässä pois, kohti tallia.

"Vihdoin tallissa.." Huokaisin, mutta katsottuani housujani, aloin nauraa aivan kippurassa! Ne olivat täynnä lunta ja aivan märät, kaikenlisäksi lahkeet olivat nousseet, ja alta näkyivät minun kauniin raidalliset leggingsit.. Päästin lumesta märän tamman karsinaan ja aloin nopeasti kääriä lahkeita alas. Samassa näin Junan ja jonkun pojan juttelevan satulahuoneen edessä, Juna konkaten ovea kohti. Naamani vääntyi alaspäin, ja juoksin kaksikon luo. "Mitä ihmettä, miks sul on jääpussi sun jalas, mitä sulle on tapahtunu?" Kysyin tytöltä, joka vastasi pudonneen poniltansa, Rölliltä. Voivottelin, ja sanoin itsekin, että olen menossa ratsastamaan raivohullua hevostani..

No, sen jälkeen kun kaksikko meni ulos, ilmeisesti odottelemaan kyytiä, otin Liinan käytävälle. "Noni, kunnolla sitte, en halua enempää harmia.." Sanoin päättäväisin sanoin tammalleni kiinnittäessäni sitä käytävälle. Sen jälkeen hain harjapakin ja rupesin harjailemaan tätä pitkin vedoin ympäri kehoa. Tänään kaviotkin nousivat ihmeellisen mainiosti, minkä ansiosta annoin pari heppanamua, jotka livat takin taskuuni ekynyt. Sen jälkeen hain lainatavaroita satulahuoneesta. "Jaa että tällaset.. " Katselin tavaroita, ne olivat todella hienot, ei ehkä maailman kalleimmat, mutta sopisivat juuri täydellisesti kahelille tammalleni. Kun astelin satula kainalossa ja suitset kädessä satulahuoneesta, alkoi Liina polkea jaloillaan tallin käytävää.

Laitoin suitset naulakkoon ja kävelin satulan kanssa hiukan lähemmäksi Liinaa. "Sooh, äläs nytten.. Raaaaaaauhaaa.." Kotin saada tammaa rauhoittumaan ja pysähtymään, sillä se pyöri ja koitti liiskata minua seinää vasten. Lopulta läimäisin kunnolla tammaa vatsan alta, jolloin se kavahti hiukan. "Siitäs sait ku et tottele!" Ärähdin Liinalle. Tämä tosiaankaan ei ollut minun päiväni.. Sain nostettua satulan tamman selkään, mutta sittenhän se show vasta alkaa kun satulavyötä kiristetään..! Aloitin varovaisesti, koko ajan leperrellen ensimmäiseen reikään pujottaen vyön. no, se meni aika mallikkaasti, ja annoin heppanamun. Sen jälkeen kun laitoin toiseen reikään, meinasi Liinan takajalka osua mahaani, onneksi olin tarpeeksi edessä.. Loppujen lopuksi olin saanut satulavyön kolmanteen reikään ilman naarmun naarmua, loput kiristäisin selässä. Suitset menivät mallikkaasti suuhun, enää hain kypäräni ja palaturvaliivin, jonka laitoin kunnolla ja tarpeeksi tiukalle.

Maneesille talutus meni ihmeen hyvin, josta olin onnellinen, eihän tämä ratsastus pakosti niin penkin alle menisi. Vai menisikö? No, maneesissa nousin normaalisti selkään, mutta se ei aluksi ihan niin vain mennyt. Tamma pyöri pyörimistään, kunnes vihdoin sain selvitettyä itseni sen selkään. Koitin kiristää satulavyötä selästäpäin, mutta siitä koitui vain pukkisarjoja, joihin onnekseni olin tottunut jo vanhassa kodissa. Pian olin saanut kuitenkin kiristettyä vielä yhdellä reiällä vyötä, ja lähdin kävelemään uralle pitkin maneesia. Pian maneesin ovi avautui, ja yllätys yllätys Hennu tulee luihun kanssa maneesille. Tervehdin häntä iloisesti, ja olin samalla onnellinen, ettei Liinalla ollut kiimaa, eikä se välittäny

JATKUU

//Sori tulee tällasis pätkis nyt, ku inspaa tosi paljo mut ei oo aikaa paljoo nii toivottavasti saan lopun sitte yhteinäisenä ! (;

Vastaus:

Tarinoitasi on kiva lukea, ja tosi kivaa jos inspistä löytyy (:
Kirjoita kun kerkeät, nämä pätkätkin ovat ihan hyviä lukea!

Nimi: Juna

18.03.2013 18:35
18.03.13 ~ You're frozen

Kännykkäni hälytys alkoi soida huoneessani. Näinä hetkinä kaduin sitä, että herätyskellon äänenä toimi kirkuva palosireeni. Painoin korviani pidellen kännykän herätyksen pois päältä, ja tuli aivan hiljaista. Hetken makasin sängyssä katsellen kattoa, kunnes heräsin unelmistani.
- RÖLLE! Herranjestas, se on varmaan jo huutanut muilta hevosilta ja Hennulta plus Makelta korvat halki, huudahdin kauhuissani, riuhtaisin itseni sängystä nopeasti. Sutaisin jalkaani siistit punertavat ratsastushousut ja ylleni harmaan villapaidan, jonka päälle vetäisin vielä tumman ratsastusliivin. Asetin tekonahkaisen tallikassin olalleni ja astelin rivakasti pesemään hampaani. Hapuilin pyyhettä hitaasti ja epävarmasti, ja pyyhkäisin nopeasti suuni, jonka jälkeen käännyin ja riensin lennossa alakertaan portaat kolisten. Keitin nopeasti teevedet ja samalla lämmitin itselleni edellisiltaista intialaista takeaway-herkkua. Söin rauhallisesti television ääressä ja katselin innostuneena laukkakilpailuista kertovaa dokumenttia.

Kun olin syönyt, kiidätin lautaset tiskikoneeseen ja hypähdin eteiseen. Kietaisin muodikkaan tuubihuivin kaulalleni, vetäisin valkoiset ratsastushanskat käteeni ja astuin mustiin, kiltäviin saappaisiini. Nopeasti hyökkäsin avainlaatikkoni kimppuun ja onnistuin kaivamaan siletä koti- ja autonavaimet. Otin vielä mukaani edellisillan yrttipatongin jämät - nami, herkkuani - ja avasin oven. Yhdessä sujauksessa etuovi oli kiinni, jam inä istuin käynnistyneessä autossa. Kiljaisin kun näin auton kellosta ajan ja kaasutin pois taloyhtiön pihasta jättäen hienot sutimajäljet tummaan asfalttiin.

Käytin nopeinta reittiä, mutkittelin vanhoilla kärryteillä. Hetken kuluttua silmissäni alkoi tuikkia.
- Jess! Vihdoin perillä! huudahdin ja hypähdin ulos mustasta Porsche Cayennesta, maastoautosta. Tarvoin nopeasti eteenpäin ja kolautin tallin ovet äänekkäästi auki astuen sisään oikein kunnon shown pystyyn laittaen. kuulin anelevia hirnahduksia, ovien jyminää - ja ähkimistä. Juoksin Röllen karsinalle pahaa epäillen.
- Rölle, voi sinä... tonttu Toljanterit sentään, mitä sä oot tehnyt! huudahdin puoliksi äkäisenä, puoliksi säälivänä. Röllen riimu oli tarttunut ruokakuppiin jotenkin ihmeellisesti, en edes ymmärrä miten se oli onnistunutkin saamaan riimun tuohon asentoon. Oikaisin sen ja päästin pieneltä rotalta näyttävän Röllen vapaaksi. Silloni kuulin käytävältä ääniä, ja erityisesti äkäistä haukkumista.
- Hiljaa Daisy! kuulin jonkun tiuskaisevan. Miehen ääni. - Sä pelotat kaikki hevoset!

Astuin ovelle ja katsoin ihmeissäni vierasta poikaa. Hän näytti minua nuoremmalta, ja samaa näköä hänellä oli myös Maken kanssa. Sen enempää epäröimättä hymyilin leveästi pojalle.
- Moikka, mun nimi on juna, esittäydyin ja ojensin pojalle käteni, ja toinen vastasi ravistamalla kättä.
- Mä olen Mikael. Mut siis muille ihan Miksu vaan, tuo vastasi ja hymyili takaisin. Hymähdin ja silloin huomasin Röllen tunkevan takaani.
- Hei, en tietenkään unohda sua, huokaisin orille ja rapsutin hänen ylhäisyytensä otsaa. - Tää on mun oma hevonen, Rölle.

Miksu nyökkäsi ja alkoi lakaista käytävää harjalla. Vilkkaasti keskustellen harjasin Rölleä, joko ajan katse toisessa. Taputin sitten hoitotoimenpiteiden jälkeen Röllen kaulaa ja heitin satulan sen selkään. Kiristin vyön nopeasti ja ratkoin suitset solmustaan, jonka jälkeen asettelin ja kiinnitin ne siististi Röllen päähän. Avasin karsinan oven ja käänsin katseeni Miksuun, joka huokaisi tehtyään työnsä.
- Haluatko sä tulla auttamaan mua maneesiin? kysyin ja haroin sormillani pitkää, kiharaa, liekinpunaisena roihuavaa hiuspehkoani.
- Jo vain, kun se työni kerta on, tuo vastasi ja otti mukaansa pari hevosta. Itsekkin sain yhden osakseni, ja vilkaisin hevosta.
- Kuka tää on? kysyin ja katsoin ruunaa, joka oli kuin nukkuneen rukous.
- Late.
- Late?
- Slavmyj, selitti Miksu ja talutti Fasun ja Raisan ulos. Tuo otti Röllen ja lupasi valmistella sen maneesissa, kun minä vein Fasun, Raisan ja Laten omiin tarhoihinsa. Sitten astelin huonoa omatuntoa alipukeutumisestani potien maneesiin, hieman hyristen kylmästä.

Mikael taputteli Röllen kaulaa rauhallisesti ja käveli tuon vierellä.
- Mä sitten vähän päätin kävelyttää ja lämmittää sitä, tuo selitti.
- Ei mitään, hyvä vaan kun saa hyvän lämmityksen. Säästit sitäpaitsi aikaa, hymähdin ja ponnistin pojan avulla satulaan. - Sä olet tosi avulias tyyppi.
- Tällaiseksi kun synnytään, niin eihän sille voi mitään, Miksu vastasi ja asetti muutaman puomin maneesin keskelle. - Tule nyt vaan tästä yli.

Jam inähän kannustin Rölleä tahdikkaampaan käyntiin, jonka jälkeen se lähti korvat hörössä jyskyttämään eteenpäin. Ori oli ihmeen taipuisa tänään, enkä joutunut ratsastamaan sillä täysillä eteen, vaan Rölle pysyi ohjaksissa ja kuunteli minua, hidastamatta ilman lupaani. Puomit sujuivat ihan hyvin.
- Kiinnitä huomiota ryhtiin! poika neuvoi maneesin toisesta päädystä. Suoristin selkäni ja kokosin Röleä hieman. Sitten ori asettui ja alustui käskylleni.
- Ravia, pyysin ja kohta ori kiidätti minua ympäri maneesia. Jouduin repäisemään kunnolla ohjaksista, ja Rölle suostui hidastamaan käyntiin hetken päätään heiteltyä.

Sitten se tapahtui. Ilma täyttyi kolinasta ja kilinästä. Koko maneesi jymisi, ja en kuullut mitään muuta sen lisäksi kuin Röllenverenhyytävän kiljaisun. Tunsin tömähtäväni jotakin vasten, ja kipu levisi koko kehooni. Sitten äänet katosivat, ja kuulin juoksuaskelten lähestyvän.
- Rölle... mumisin hiljaa ja avasin silmäni raolleen. Olin tullut selälleni maneesin sivulaitaa vasten, ja Rölle oli kauempana. Ori oli laittanut pystyyn pukittelu- ja huutoshown. Sitten näin Miksun huolestuneet kasvot.
- Juna? Ootko sä ok? tuo kysyi ja auttoi minut ylös.
- Päätä särkee, vastasin. Korvissanikin huisi ja jalkani oli veltohko, mutten jaksanut sanoa yhtään enempää sanoja. Miksu auttoi minut talliin ja vei minut istumaan. Tuo kiikutti myös eteeni vesilasin.
- Mä käyn nyt hakemassa Röllen, tuo sanoi. - Älä sä sillä välin lähde mihinkään.
- Joo joo, sanoin muka vihaisena. Katsoin, kuinka Miksu pyöri Röllen luona tallissa ja kohta sain todeta tuon tehneen hyvää työtä. Painoin jääpussin jalkaani vasten ja odotin, että poika saisi tavarat paikalleen.

- Sun kannattaa ehkä lähteä kotiin. Tää ei ollu sun onnenpäivä, Miksu huomautti hymyillen ilkikurisesti.
- Äsh, murahdin. - Aina mulle sattuu jotakin.
- Hei kukkuu, Pikku Myy. Onko kaikki muumit laaksossa? Miksu lällätti.
- Tot' ei. Mä taidan sittenkin mennä kotiin, hymähdin.
- Säkö ajaisit tolla jalalla?! poika huoahti.
- No mä tilaan sitten taksin. Huomenna tulen tänne kävellen hakemaan mun auton.
- No tilaa, Miksu vastasi ja ojensi minulle tallin puhelimen. Moiskautin pienen kiitossuukon tuon poskelle. - Kiitos, sankarini.

Happy ever after.
En tiedä tuleeko tästä romanssia, mutta miksusta tulee kyllä varmasti Junalle tosi hyvä ystävä.

Vastaus:

Kiitos tarinasta (;
Niin, voihan siitä tulla vaikka mitä, kunhan ystävystytte kunnolla ja aikaa kuluu!

Nimi: Elina VRL-12644

18.03.2013 18:06
Ratsastusta

"Vihdoin!"Huudahdin koulun kellojen soidessa. Ärisin laittaen kenkiä jalkaan koulun käytävällä. Vihasin koulua yli kaiken, varsinkin matematiikan opettajaani, Tapiota, joka luultavasti vihasi minua sillä juttelin ja hölisin omiani tunnilla, ja energisyyteni huomasi jokainen sillä minulla oli tapana myös hiukan vaellella luokassa..

Isäni oli odottamassa minua autossa jo, joten otin pari juoksuaskelta sen luo. " Mooi." Sopersin koittaen laittaa kenkiäni paremmin jalkaan ja laittaen turvavyötä kiinni. Tein autossa jo matikan ja äidinkielen läksyt, ja kotona säntäsin suorinta tietä huoneeseeni ja kaappasin kaapistani ruudulliset ratsastushousut ja kypäräni, samoin turvaliivini, jolle tulisi toden totta käyttöä, tänään nimittäin ratsastaisin.. "Lähetään iskä!" Huusin isälleni, joka oli vasta avaamassa kenkiensä nauhoja. "Ai nyt jo, no laitan kumisaappaat jalkaan kun en jaksa tapella noiden nauhakenkien kanssa.. Illalla lupaat tehdä sitten läksyt, et ollut tehnyt matikan läksyjä.." Isäni katsoi minua pelottavasti. Mumisin jotain vastaukseksi ja hypähdin korkean pakettiauton keskimmäiselle penkille.

"Älä putoa sitten, en halua soittaa ambulanssia sen kaakin takia." Isä huudahti perääni. Minun teki mieli näyttää keskisormea takaisin, mutta sen sijaan murahdin hänelle takaisin, sillä pihalla oli ihmisiä, enkä halunnut antaa itsestäni huonoa kuvaa.. Moikkasin iloisena ohikulkijoita ja vein tavarani kaappiin, minun täytyisi harjoitella oikein kunnolla, sillä olin ilmoittautunut täällä pidettäviin koulukisoihin Liinalla, mitäköhän siitäkin mahtaisi tulla...

Kun olin tavarani kaappiin tunkenut, laitoin hiukseni pienelle, säälittävälle ponnarille, minkä nyt näistä lyhkäsistä hiuksista sai. Lähdin hakemaan Liinaa tarhasta, jossa se säntäili samalla tavalla kuin ennenkin. "Soo..." Koitin rauhoitella tammaa, joka juoksenteli parin tarhakaverinsa kanssa tarhalla. Otin kännykällä pari kuvaa, kunnes hevoset vihdoin rauhoittuivat hetkeksi. Niinpä säntäsin tarhaan ja sujautin riimun tamman päähän. Lähdin taluttamaan sitä tavallista tapaa kohti tallia, kunnes maneesin katolta tippui lumet alas, ja tietenkin Liina tätä säikähtää ja niin äkisti kuin lähtikin, irtosi otteeni riimunnarusta ja tamma otti ja lähti. "Ei..." Kirosin itsekseni. Tänään ei tosiaankaan ollut minun päivä! Siinä sitten hölkkäsin talliin ja huudahdin Hennulle, joka oli harjaamassa Luihua. Siinä nainen sitten heitti orin karsinaan ja säntäsi ulos kauraämpäri kädessään.

JATKUU :)

Vastaus:

Kiitos tästä, kommentoin jatkoa enemmän!

Nimi: Elina VRL-12644

17.03.2013 12:16
Irtohypytystä ja maastakäsin työskentelyä

Heräsin herätyskellon pirinään seitsemältä. Suljin sen, ja jatkoin uniani hetken aikaa, kunnes isä tuli repimään minut ylös. "Hei, jos hauut kyydin sinne tallille, niin sun on oltava 20 minuutin päästä valmis, en kerkeä muuten töihin." Isä ärähti, jonka jälkeen pomppasin pystyyn ja vedin harmaat verkkarit ja pinkin hupparin ylleni. Juoksin portaat alas parilla harppauksella, jonka takia meinasin kaatua. Säilytin kuitenkin tasapainon ja kaahasin aamiasipöytään. Levitin leivän päälle suklaa levitettä, mikä oli herkkuani. Hotkaisin aterian ja pakkasin reppuuni suklaalevitteen, 4 leipää ja juomapullon. Tietenkin otin myös omenan ja porkkanoita Liinalle. Sen jälkeen heitin repun eteiseen ja kaahasin takaisin yläkertaan kylpyhuoneeseen pesemään hampaita.

"Valmis!" Huohahdin samalla herättäen kolinallani äidin, joka oli tullut juuri yövuorosta ja saanut unen päästä kiinni. Hiippailin siitä ärtyneen äitini ohi vähin äänin ja juoksin eteiseen hypäten kenkiin ja pukien ratsastustakin ylleni. Otin myös lipaston päältä ponnarin mukaan, jonka autossa laittaisin poninhännälle. Pian istuin autossa kuunnellen musiikkia radiosta.

Pian olin taas Sadetanssin pihalla, joka vaikutti autiolta näin puoli kahdeksan aikaan aamulla. Menin kuitenkin iloisena hyräillen talliin. Laitoin reppuni kaappiini ja tallustelin talliin, siellä oli Hennu viemässä hevosia ulos. "Hei, mä voin auttaa jos tarviit apua? " Hihkaisin ilmeisesti pienesti säikäyttäen Hennun, joka koitti saada talutettua Neroa ja Fasua samaan aikaan, mutta Nero vaikutti hiukan hermoilevalta ja pyöri koko ajan Hennun ympäri. "Juu, jos viittisit ottaa vaikka Fasun?" Hennu helpottui ja naurahti samalla. Nyökkäsin ja otin riimunnarusta kiinni taluttaen itseäni aika rutkasti isompaa hevosta Hennun perässä. Fasu ooli hiukan säikky, ja pari kertaa hyppäsi ojaan kun kevään ensimmäiset linnut lentelivät etsien pesäpaikkaa. Itselläni oli tavoitteena pitää Fasu käsissä ja ihailla kevättä, joissain kohti lumi oli jo sulanut, mikä piristi entisestään. Päästimme samaan aikaan kaksikon vapaaksi, ja ne lähtivät täysin höyryin kirmaamaan kohti suurehkon tarhan toista päätä kisaillen ja villisti pukitellen. Katselimme hetken hevosten touhuja, kunnes lähdimme hakemaan muita hevosia. Pian, kun kaikki hevoset oli onnellisesti saatettu tarhaan, menin Liinan luo, jonka olin jättänyt talliin sitä varten, että menisin suoraan sen kanssa työskentelemään.

Kiinnitin tamman käytävälle ja hain harjapakin satulahuoneesta. Hennu rupesi Maken kanssa siivoilemaan karsinoita, joten koitin pysyä poissa tieltä. Harjasin ensin kumisualla koittaen saada paksua talvikarvaa vähennettyä hiukan. Pian kuitenkin luovutin, kun karva ei tahtonut vielä irrota. Harjailin kovalla harjalla ja sen jälkeen pehmeällä harjalla. Kavioiden kanssa oli taas hieman ongelmia, mutta sain nekin lopulta putsattua.

Irroitin narut käytäväpaikalta, ja lähdin taluttamaan Liinaa kentälle kohti, sillä maneesissa oli porukkaa. "Onneksi ilma on näin kaunis, pystyy olla kentällä.." Puhelin itsekseni tammalle, joka koitti aina välillä riuhtaista itseään irti. Onneksi kentälle oli suht lyhyt matka, eikä Liina sen pahempia koiruuksia tehnyt, kun kerran tallasi varpaani, onneksi minulla on turvakärkiset kengät, joten mitään ei sattunut.

Kentällä päästin Liinan hetkeksi vapaana kävelemään, pari kiitolaukka pyrähdystä ja pukkikohtausta siihen mahtui. Kokeilin, millaisessa kunnossa kenttä oli, hyvässä kunnossahan se, uralta oli jo sulanut paikkapaikoin lumi, eikä missään kohdassa ollut liukasta. Niinpä kävin hakemassa 4 estetolppaa ja saman verran puomeja kentälle. Aloin koota pientä irtohypytyskujaa, mutta unohdin hakea narua, jottei Liina pääse kieltämään esteitä. Rakensin ensin esteet ja jätin ne maapuomeiksi, jätin Liinan kentälle vapaaksi ja lähtiessäni tarkistin portin olevan visusti kiinni. Varalta sidoin riimunnarunkin siihen vielä. "Hei, Hennu! Oisko sulla naruu, ku aattelin irtohypyttää Liinaa?" Huudahdin tallin omistajalle, joka oli kävelemässä tallin. "Juu, onhan minulla odotas hetki." Hennu hymyili ja katosi talliin nopein askelin.

Pian hän tuli paksu, oranssi lanka kieppi kädessään luokseni. "Tässä pitäs olla näkyvää ja tarpeeksi pitkää, 130 metriä." Nyökkäsin ja kiitin, voikun tuo painoikin paljon tuo lankarulla, jossa oli n. 3cm paksuista, kirkkaan oranssia köyttä. Kentälle saavuttuani hain vielä pari tolppaa, jotka laittaisin pidikkeeksi narulle, jottei se vallan löysänä lörpöttelisi siinä.

Pian, kun kuja oli valmis, rakensin esteet kujalle ja pyydystin Liinan. "Pääset vähän hyppimään, jookos?" Lörpöttelin tammalle, jonka jälkeen päästin sen kujalle hyppäämään n. 30cm korkean ristikko sarjan. Se meni hyvin, sen jälkeen nostin sarjan viimeisen esteen 60cm korkeaksi. Päästin tamman uudelleen menemään sen, jonka jälkeen Liina rupesi menemään itsekseen esteitä, ilman että minun piti saattaa se kujalle. Niinpä kaivoin järjestelmäkamerani esille ja näpsin hienoja hyppykuvia. Lopulta nostin sarjan viimeistä estettä vielä 80cm asti. Hieman Liina epäröi, hyppäisikö se sen, mutta sain hienon kuvan, kun Liina hyppäsi sen samalla ilmassa pukittaen. Päätin kokeilla vielä 90cm, sen jälkeen 100cm, ja lopuksi sain Liinan hyppäämään 105cm! Se sai riittää, kun sain vielä hienon kuvankin hypystä. Pyydystin tamman, joka oli aivan hikinen ja kuumennut. Se steppaili vierelläni kun taluttelin sitä kentällä. Silittelin sne karavaa, ja kun sain sen vihdoin pysähtymään, otin kuvia kun Liina haukotteli oikein makeasti. Naurahdin ja laitoin kameran estetolpan päälle itselaukaisimen kanssa, jonka ansiosta sain hyvän kuvan Liinan kanssa. Molemmat poseerasivat oikein kunnolla! Liinalla kieli ulkona haukotus ja minulla jokin kröhöm.. Ihana ilme.. Sen jälkeen päästin tamman taas hetkeksi kävelemään kentällä vapaana riimu päässä.

Kun olin kerännyt esteet ja kerinyt narun takaisin rullalle, hain Liinan naruun kiinni ja kokeilin taas hiukan samanlaisia kunnioitusharjoituksia. Tänään ne meni paljon paremmin, mutta ei Liinalla vieläkään täyttä kunnioitusta minuun kohtaan ole, ainakaan taluttaessa! Lopuksi koitin hiukan ravuuttaa tammaa kentällä, mikä sujui ihmeen hyvin, johtuen varmaan siitä, että tamma oli aivan puhki irtohypytyksestä, kirpeästä ja kuivasta ilmasta sekä aikaisesta herätyksestä. Liina kun on kova nukkumaan, jos sen antaisi nukkua niin pitkään kun se itse haluaisi, se varmaan nukkuisi koko päivän!

Talutin väsyneen tamman talliin, ja päästin karsinaan. Kokeilin, ettei jaloissa ollut mitään, todettuani jalkojen olevan kunnossa, harpoin satulahuoneeseen, jossa tarrasin käteni vaaleanpunaiseen fleeceloimeen. Levitin sen tamman selkään ja suljin remmit ja soljet. Sen jälkeen lähdin taluttamaan sitä tarhalle, kahden muun kaverinsa joukkoon. Ihmeellisestihän se sai energiaa kavereista, heti kun irroitin riimun, lähti tamma täyttä kiitoa kavereiden mukaan. Napsin niistäkin pari kuvaa ja sen jälkeen laitoin kameran kameralaukkuun ja tallustelin talliin.

Lakaisin hieman tallin käytävää, kun olin Liinaa tuodessa tuonut hieman lumen alta pilkottavaa kuraa sisään. Siinä sitten innostuin lakaisemaan koko käytävän ja satulahuonekin tuli siinä vahingossa lakaistua. Innostuin myös järjestelemään Liinan paikan uudelleen, ja siinä vierähtikin tovi. Pian sain tavarat järkevästi järjestettyä hyllylle ja satulapaikan alle. Aloin myös miettiä, millaisen satulan haluaisi tammalle. Päädyin tulokseen, että ostaisin vaaleanruskean satulan, ja pinkkejäsatulahupia yms.

Pian isäni asteli talliin, suoraan satulahuoneeseen. "Miksi et vastaa puhelimeen, odotin sua 15 minuuttia tossa, ruoka odottaa.." Isä puhutteli minua. "Joo, mun puhelin oli kaapis enkä kuullu ku siivosin.." Vastasin närkästyneenä ja otin kamerani, kännykän ja repun mukaan. Poikkesin heittämään vielä pari porkkanaa ja omenan Liinalle, joka kyllä piti huolta ettei sen tarhakaverit päässeet käsiksi niihin. Autossa otin kamerani esille ja selailin kuvia, joita kertyi tämän päivän aikana 124 kappaletta. Niistä tulostaisin kotona parhaat ja ripustaisin seinälle..

-Elina

Vastaus:

Kiitos tarinasta, kirjoitat tosi hyvin (:
On kiva lukea, mitä kaikkea olette tehneet Liinan kanssa.
Saat auttamisesta ja siivoamisesta 10v€ vaivanpalkkaa!
p.s Teen Liinan kuvan mahdollisimman pian valmiiksi (:

Nimi: Ellen

17.03.2013 12:09
Tutustumis tarina:

"Ellen nyt lähdetään!" Äitini huusi keittiöstä. "Jes!" Minä huusin ja juoksin olohuoneesta eteiseen. Otin tavarani ja laitoin takin päälleni. Äiti tuli myös laittamaan ulkovaatteita päällenssä ja puki 3 vuotiaan pikkusiskoni, Miljan. Hetken päästä hekin olivat valmiita ja pääsimme vihdoinkin lähtemään. Menimme autollemme ja äiti avasi kirkkaan vihreän automme ovet. Minä menin etupenkille ja äiti laittoi Miljan taakse. Sitten lähdimme.

Pian olimme tallilla. Hyppäsin autosta pois ja sanoin heipat Miljalle ja äidilleni. Lähdin tallustelemaan talliin päin. Hevosia ei näkynyt tallissa, joten päättelin, että ne oltaisiin viety jo ulos. Lähdin kävelemään tarhoille päin ja minua vastaan tuli tyttö, joka talutti ruunivoikkoa ponia. "Moi! Sä oot varmaan uus täällä?" Tyttö katsoi minua kysyvästi. "Joo mä oon Ellen." Minä vastasin iloisena. "Okei mä oon Katsu ja tää on Roina." Hän sanoi ja osoitti ponia. "Hieno poni!" Minä totesin. "On se." Katsu sanoi. Sanoimme heipat ja jatkoin matkaani tarhoille päin.

Katselin tarhoja ja etsin silmilläni voikkoa pollea, jolla olisi valkoista naamassaan, jaloissaan ja mahan alla.. Silloin näin sen! Se oli suloisin otus, jonka olin koskaan nähnyt! Menin sen luokse rauhallisesti ja se käänsi katseensa minua päin. Silitin sen turpaa. "Sinä olet siis Luna.." Minä sanoin naurahtaen, kun se yritti tökkiä minua turvallaan. Otin riimunnarun ja laitoin sen kiinni Lunan riimuun. Lähdin taluttamaan ponia talliin päin. Olin rakastunut siihen jo nyt. Se yritti työntää päätään minun syliini, kun talutin sitä.

Laitoin Lunan kiinni tallikäytävään ja aloin harjailemaan sitä. Harjasin joka paikasta. Luna seisoi kiltisti paikallaan. Sitten aloin putsata kavioita ja Luna nosti nekin kiltisti. Kun olin putsannut kaikki kaviot, menin hakemaan Lunan kamat. Laitoin ensin satulan ja se sujui moitteettomasti. Kiristin vyötä vähän ja kiristän enemmän sitten maneesissa. Sitten laitoin suitset ja tyttö otti kuolaimet oikeen nätisti suuhunsa.

Talutin Lunan maneesille ja katsoin oliko se vapaa. Sama tyttö, jonka olin nähnyt aiemmin, Katsu oli hyppäämässä Roinalla esteitä. Se oli todella hienon näköistä. Kun he alkoivat mennä käyntiin kysyin Katsulta, "Voidaanko mekin tulla sinne kiertämään ihan vain uraa?" Kysyin samalla, kun pidättelin Lunaa, sillä se olisi jo mennyt maneesiin. "Totta kai voitte tulla." Katsu sanoi iloisesti.

Vein Lunan kaartoon ja kiristin satulavyötä. Sitten laskin jalustimet minulle suunnilleen sopivan korkuisiksi. Otin ohjista kiinni ja nousin pikkuponin selkään. Olin siinä vaiheessa niin onnellinen! Kiristin vielä vyötä, koska kun olin selässä, huomasin, että se on vieläkin aika löysällä. Jalustimet olivatkin minulle sopivat, joten annoin pienesti pohkeita ja Luna lähti reippaaseen käyntiin. Annoin Lunan kävellä pitkin ohjin vielä hetken. Hetken päästä otin lyhyet ohjat ja silloin Luna yritti hidastaa vauhtiaan, mutta annoin päättäväisesti uudet pohkeet ja Luna totteli ja oli taas yhtä reippaassa käynnissä, kuin ennenkin. Menimme käyntiä pari kierrosta. Sen jälkeen päätin nostaa ravin. Annoin pohkeita ja Luna lähti reippaaseen raviin. Sitten otin siirtymisen käyntiin ja nostin taas kevyeen ravin. Muutaman kierroksen jälkeen vaidoin taas käyntiin ja menin kierroksen käyntiä. Taputin Lunaa ja nojasin sen kaulaa vasten halaamaan sitä. Sitten päätin kokeilla sitä laukkaa. Nostin ensin harjoitusravin. Sitten lisäsin vielä pohkeita ja kannustin tytön laukkaan. Se lähti kauniiseen laukkaan. Sen askeleet tuntuivat niin tasaisilta. Huomasin, että Katsu oli jo lähtenyt, joten maneesi olisi tällä hetkellä vain minun käytössäni. Parin laukkakierroksen jälkeen hidastin käyntiin ja annoin tammalle pitkät ohjat ja taputin sitä. Olin niin iloinen siitä, kuinka hyvin Luna oli tänään mennyt. Menimme vielä loppukäynnit ja sitten käänsin tytön kaartoon. Tulin selästä alas ja löysäsin vähän satulavyötä. Nostin jalustimet ylös ja lähdin talliin.

Laitoin taas Lunan käytävälle kiinni. Otin suitset pois ja Luna oli selvästi onnellinen saadessaan tuon metallisen kapistuksen pois suustaan. Sitten otin satulan pois. Laitoin satulan telineeseen odottamaan ja suitset ripustin "naulaan". Sitten otin Lunan harjat ja aloin harjata ponia. Vähän väliä aina halasin sitä, koska se oli niin ihana. Harjauksen jälkeen otin kaikki kaviot ja niissä olikin paljon hiekkaa. Sain kuitenkin kaiken hyvin pois, koska Luna piti kavionsa ylhäällä kiltisti ja kaiken lisäksi sen kaviot ovat niin kevyet. Otin vielä harjakamman ja kampasin vähän tytön harjaa. Kävin pesemässä kuolaimet ja viemässä suitset ja satulan satulahuoneeseen. Sitten menin takaisin ponin luokse ja annoin sille porkkanan kiitokseksi ihanasta päivästä.
Otin riimunnarun irti karsinan ovesta ja lähdin taluttamaan ponia takaisin tarhaansa. Tarhassa annoin vielä pienen pusun ponin turvalle ja otin riimunnarun pois. Kun lähdin kävelemään pois tarhasta, Luna yritti seurata minua. Menin vielä talliin ja aloin siivota Lunan karsinaa. Hain kottikärryt ja talikon ja otin kaiken ylimääräisen pois karsinasta. Siinä meni jonkun aikaa. Sitten laitoin karsinaan uusia olkia ja se oli taas siisti. Kävin kaatamassa kottikärryt lantalaan.

Karsinan siivouksen jälkeen soitin äidilleni. "Moi! Millon sä tuut hakemaan?" kysyin äidiltäni. "Tulen n. kahdenkymmenen minuutin päästä." äiti sanoi miettien. "Ookkei." sanoin ja lopetin puhelun. Laitoin kännykkän taskuuni. Menin putsaamaan vielä Lunan ruokakupit. Putsasin kupit läpikotaisin ja nyt ne olivat kuin uudet. Katsahdin kelloa ja äiti tulisi ihan kohta. Otin tavarani mukaan ja lähdin odottamaan äitiä.

Pian hän tuli. Menin autoon ja äiti sekä Milja olivat molemmat heti kurkuissani kiinni kyselemässä päivästäni. "Meni oikein hienosti!" Karjuin heille ja vihdoin molemmat jäivät hiljaisiksi. Kerroin päivästä vielä perusteellisesti automatkalla.

Kotona kävin suihkussa ja menin melkeen suoraan nukkumaan. Olihan tuo pitkä päivä...


Tässä nyt oli tää ensimmäinen tarina. Toivottavasti tykkäät ;)

Ellen ;)

Vastaus:

Kiitos tarinasta!
Melko pian uskaltauduit ratsaille, muttei se nyt sinäänsä haittaa, sillä Luna on niin kiltti ja rauhallinen. Siihen on helppo tutustua ja se luottaa helposti uusiinkiin ihmisiin.
Hyvä, jos sen kanssa meni kaikki mallikkaasti, samaa rataa vaan jatkossakin!
Ja, tykkään tavastasi kirjoittaa, oikein selkeää (:
Saat tästä 20v€!

©2019 # Ponitalli Sadetanssi # - suntuubi.com