Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Työntekijöiden ja yksityisomistajien tarinavihko <  1  2 [ Kirjoita ]

Nimi: Liinu
Kotisivut: http://www.harhakuviahevosista.blogspot.fi/

13.10.2013 20:09
Sunnuntaiaamu valkesi aurinkoisena. Lähdinkin hyvissä ajoin ajamaan tallille päin. Ajaessani aurinko pilkisteli puiden latvojen takaa ja tielle leijali puuskina keltaisia lehtiä. Pääsisin heti aamusta hommiin, olin luvannut auttaa Makea aamutallissa ja sen jälkeen pääsisin liikuttamaan Avan.

Parkkeerasin autoni tallin parkkipaikalle ja kiirehdin sitten työni äärelle.
Make olikin jo tallissa heilumassa ja tervehti minua. Hevoset olivat jo syöneet, olisi aika tarhata ne. 'Voit aloittaa tuolta Lunan karsinasta ja edetä sieltä sitten eteenpäin. Suosittelen viemään pari tai jopa kolmekin hevosta samalla pihalle.' Make selitti. Otin ohjeet vastaan ja nyökyttelin, sitten lähdin hakemaan riimunnaruja.
Olin melko pian saanut osuuteni tallin siivoamisesta hoidetuksi. Kello läheni kymmentä. Huokasin ja katsoin lopputulosta. Yllättävän siisti! Make oli jo painunut pikkutallille siivoamaan ja luvannut minut aamiaiselle Hennun tykö. Se passasi. Olinkin nälkäinen.

Kävelin rivakasti kohti Hennun ja Maken kotia. Onneksi matka ei ollut pitkä. Mennessäni tervehdin myös Jöröä ja Pamia, jotka pihatostaan minua pällistelivät.
Kun pääsin talon pihaan, alkoi koiratarhassa aivan vallaton räksytys. Ensiksi Tessa riehaantui ja alkoi suorastaan ulvoa. Sen perässä pikkuinen Daisykin aloitti komentamisen. 'On siinäkin vahtikoirat.' naurahdin ja kävin rapsuttelemassa kumpaakin otusta. Sitten ne hiljenivät, kun huomasivat, että olen tuttu.

Koputin ovea ja menin sitten muitta mutkitta sisälle. Hennu tuli eteiseen minua vastaan ja hymyili leveästi. 'Mitenkäs aamutyöt meni?' tämä kyseli. 'Tosi hyvin, olimme supernopeita tänään. Make meni jo pikkutallille. Sanoi tulevansa myöhemmin syömään.' kerroin tohkeissani.
Hennu ohjasi minut keittiöön. Juttelimme pitkän aikaa hevosista. Sain myös tietää, mitä hevosia pääsisin viikonloppuisin liikuttamaan. Ne olivat Luihu, Rolle ja Sparta. Olin ihan äimistynyt, kun pääsisin liikuttamaan Hennun omaa Rolle-oria. Luihu ja Sparta olivat minulle jo entuudestaan tuttuja, mutta Rollea en ollut kuin rapsuttanut pari kertaa. Hennu kertoi, että orin olisi hyvä tottua muihinkin ratsastajiin, joten päätti sitä minulle tarjota. Tottakai suostuin, vaikkakaan kyseisen hevosen kanssa ei tulisi olemaan helppoa. Rolle oli melkoinen sankari...

Myöhemmin lähdimmekin sitten Hennun kanssa yhtämatkaa tallille. Päätimme, että voisimme lähteä yhdessä maastoon. Muukaamme lähtisi myös Viljami, joka oli uusi ratsastuksenohjaajamme. Saisi nähdä hiukan uusia maisemia. Minä ratsastaisin Avalla, Hennu Reinalla ja Viltsu hevosellaan Donilla.
Tallissa ilma tuntui lämpimältä. Tyhjiin karsinoihin tulvi auringon valoa ikkunaluukuista. Ainostaan Ava oli karsinassaan. Halasin pikkutammaa. Sen valkoinen karvapeite kiilteli ja kaviot kopsahtelivat lattiaa vasten. 'Olet kyllä hirmuisen söpö.' puhelin ponille hoidellessani sitä. Satuloin ja suitsitin sen nopeasti. Pintelöin jalat lopuksi vaaleanpunaisilla pinteleillä.

Tallin pihamaalla oli hiljaista. Ainoastaan ratsujemme korskuna ja kavioiden kapse täytti ilman. 'Onpas mukava keli lähteä maastoilemaan!' Viltsu tuumasi ponnistaessaan korkean Donin selkään. Sitten hän katsoi minua hilpeästi. 'Niinpä, voidaankin kulkea oikein pitkään ja hartaasti.' Hennu huokasi hyväntuulisena. Minä myönnyin tuumaan oitis.

Oikaisimme metsäpolulle heti laitumien takaa. Olimme Avan kanssa jonon viimeisenä. Se käveli yllättävän ketterästi ja ylitteli kantoja ja juurakoita. Kehuin sitä tuon tuosta. Poni tuntui pirteältä. Jouduin aina toisinaan huutelemaan, että toiset hidastelisivat, koska Ava ei tahtonut pysyä isojen hevosten tahdissa.
'Mennäänkö me vielä kuinka pitkälle?' Viltsu kyseli ratsastaessaan ensimmäisenä. Hän katseli ympärilleen, koska ei ollut vielä kertaakaan käynyt niin kaukana tallilta. 'Käydäänkö Ernon luona piipahtamassa?' kysyin. 'Juu, se voisikin olla hyvä idea. Voisin samalla kysyä häneltä työasioista.' Hennu innostui. 'Selvä, sinne siis... mutta Hennu, voit ottaa tämän keulapaikan, minä en osaa suunnistaa.' Viltsu naurahti ja antoi Hennun ja Reinan mennä ohitseen.

Ernon mökki näkyikin pian pusikon keskellä. Koira haukkui. 'Ompas täällä autuaan hiljaista, jos tuota koiraa ei lasketa...' Viltsu tuumasi. Olin samaa mieltä katsellessani ympärilleni. Ava stoppasi, kun olimme noin sadan metrin päässä räksyttävästä suomenpystykorvasta. Tuhahdin ja loikkasin alas ponin selästä. Muut olivat menneet ratsain melkein Ernon mökin ovelle saakka. 'Tuleppa pikku-pelkuri.' sanoin ja nykäisin luimistelevan Avan liikkeelle. Se säpsyi.
Pian koira hiljeni ja painui koppiinsa, Erno porhalsi nimittäin pää kolmantena jalkana pihalle. Hänen jalassaan olivat valtavat kumisaappaat. 'Hiljaa Aarne! Hiljaa.' mies komensi ja vilkuili koiraa sivusilmällä. Sitten hänen lempeät silmänsä kääntyivät meihin päin. 'Kas kas, vieraita! On siitä aikaa, kun viimeksi kävitte.' Erno tokaisi. 'Juu, on ollut aika kiirettä tallilla.' Hennu huokasi. Sitten he alkoivat jutella tallin tapahtumista ja Erno piti Viljamille kunnon kyselytunnin.

Erno kutsui meidät sisälle. Hevoset jäivät luonnollisesti pihalle. Olin kaiken varalta vienyt Avan hiukan kauemmas, jottei se pelkäisi tai säikähtäisi Aarnea.
Ernon mökissä tuoksui jännältä, oikeastaan vanhalta mökiltä. Menimme keittiöön ja mies alkoi tarjoilla meille kahvia. 'On se mukavaa kun tuota miesväkeä saitte näin talvea vasten tallitöihin.' Erno puhui. 'Onhan se ihan mukavaa, saan itse laiskotella enemmän.' Hennu naurahti ja tuuppasi iloisesti Viltsua kylkeen. 'Niinpä, kaikkea sitä suunnitellaankin.' nuorimies tokaisi pilke silmäkulmassaan. Sitten hän katsoi jälleen minua. Hymyilin ujosti ja hörppäsin kahvia mukistani. Se oli vahvaa ja sai minut yskäisemään. 'Älä nyt tyttö hyvä tukehdu!' Erno henkäisi ja taputti minua selkään. 'Juu enhän minä, en en.' nyökytin, kun selvisin kohtauksestani. Viltsu naureskeli. 'Älä naura siinä!' komensin tätä irvistäen. 'Millonkas niitä Liinun kihlajaisia vietetään?' Erno kysyi yht'äkkiä muinamiehinä ja olin jälleen tukehtua juomiseeni. 'Mitäh?' Viltsu kysyi äänessään epäluuloa. Kuvitteli kaiketi, että minulla olisi poikaystävä. Hänen silmänsä näyttivät hiukan pettyneiltä. Olin aivan hiljaa ja katsoin Hennua monttu auki. 'Mitä se ukko horisee?' Hennu kysyi ja hymyili minulle äidillisesti, katsoen sitten Ernoa. 'Niin tuota. Eikös se jo melkein ala olla teilläpäin tapana.' Erno sanoi ja näytti olevan tosissaan. Olin itse ihan pihalla tämän puheista. 'Mitenkä?' Hennu ähkäisi pää kallellaan. 'No voi tokkiinsa, ensiksi sinä ja Make, sitten Idith ja Nikke. Nyt olisi sitten Liinun ja Viltsun vuoro.' mies selosti. Viltsu katsoi minua silmät ammollaan. 'Mmm, kiitos kahvista.' sain sanotuksi. Sen jälkeen nousin pöydästä ja lähdin pihalle haukkomaan henkeäni. Kuulin, kun Hennu huudahti perääni.

Ulkona hevoset kääntyivät katsomaan kun menin niiden ohi. Ernon puheet saivat minut muistelemaan Ferdiniä. Huulta purren kiirehdin Avan tykö ja kasasin ohjat käteeni. Sitten ponkaisin ponin kyytiin ja napautin sen pohkeillani liikkeelle.
Ava kiihdytti ravin kautta laukkaan, ja sitten poistuimme samalle polulle, mitä olimme Ernon luo tulleetkin. Miksi aina minulle piti käydä näin? Olin juuri päässyt Ferdinin lähdöstä yli. Nyt kaikki taas palasi mieleeni. Oikeastaan minua ei itkettänyt, suututti vain. Annoin Avan laukata. Ilma oli muuttunut tihkusateiseksi.

Olimme tallilla hyvissä ajoin. En tiedä minne muut olivat jääneet. Eikä se minua haitannutkaan. Hyppäsin pois Avan kyydistä ja talutin ponin talliin.
Ovella vastassa oli Make, joka katsoi minua toinen kulmakarva kohollaan. 'Neiti tuulispää saapui, mikäs nyt?' Make kysyi. 'Siellä ne suunnittelee minun ja Viltsun kihlajaisia, en kokenut tarpeelliseksi jäädä kuuntelemaan.' tokaisin. 'Mitä?!' Make kiljaisi ja hänen suunsa vääntyi ihmeelliseen virnistykseen. 'No sanoppa muuta.' huokasin. Vein ponini omaan karsinaansa ja aloitin riisumaan siltä varusteita. Ava vaikutti ymmärtäväiseltä ja nuokkui.
'Ei siitä Ernosta kannata aina välittää.' Make tuli sanomaan hetken päästä heinätalikko kädessään. 'Mutta ärsyttää...' murisin ja sitten hädissäni syöksyin halaamaan tallimestaria, joka törötti karsinan oven luona. Tämä taputti minua selkään isällisesti ja lupasi, että kyllä kaikki vielä järjestyisi ja helpottuisi. Luotin tämän sanomaan irrotin pikkutyttömäisen otteeni. Make hymyili leveästi. 'Noniin noniin, hoidahan nyt tuo poninketale loppuun, ettei se jää minun riesakseni.' Make komensi. 'Kyllä johtaja!' hihkaisin jo vähän iloisemmalla äänellä.

Oli jo iltapäivä, kun viimein sain kaiken tarpeellisen hoidettua ja olin valmis kotiutumaan. Olin kerennyt käydä juoksuttamassa Luihuakin hetken aikaa. Se oli mukavaa vaihtelua meille kummallekin.
Hennu ja Viltsukin olivat saapuneet takaisin tallille, kummatkin melko hiljaisina, mutta silti ihan hyväntuulisina, tempauksistani huolimatta. He molemmat olivat antaneet minun olla rauhassa. Se oli ihan hyvä, sillä en millään olisi jaksanut minkäänmoisia saarnoja. Saisi sitten nähdä, miten jatkossa sujuisi. Halusin kyllä ystävystyä Viljamin kanssa, sen verran mukava tämä oli. Mutta että kihlajaiset, ajatuskin siitä sai minut irvistämään. En ollut vielä mielestäni tarpeeksi vanha sellaiseen...

©2019 # Ponitalli Sadetanssi # - suntuubi.com