Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Työntekijöiden ja yksityisomistajien tarinavihko  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Viltsu

23.06.2017 14:16
Saunareissulla tunnelma tiivistyy osa 2/2

Kapusimme huoneeseeni ylisille. Liinu viritti tuolinnojalle pyyhkeensä ja uimapukunsa kuivumaan. Istahdin sängylleni nojaamaan seinää vasten. Liinu kävi nojatuoliin rötköttämään.
-Mä olen aivan poikki! Liinu vaikeroi ja heittäytyi dramaattisesti x-astentoon tuolilla.
-Oot hölmö...! Nauroin ja jatkoin:
-Niin, mulla oli sitä asiaa...
-No anna tulla, kerro murheesi. Liinu virnisti ja katsoi minuun päin.
-Tuota, kun... ollaan jo tässä tunnettu jonkin aikaa, melkein vuosi jo... ja mä pidän susta tosi kovasti, kyllä sä sen varmaan tiedät... Takeltelin sanoissani.
-Niin...haluat siis keskustella mitä meidän välillä on? Liinu vakavoitui ja nousi istumaan kunnolla minuun päin.
-Niin... joo... mä oon niin huono näissä... en välillä tiedä yhtään mitä sä haluat. Annat tulla lähelle ja juttelet mukavia, mutta ollaanko me ystäviä vai jotain muuta? Mä en oikein enää ymmärrä missä mennään. Voitko sä kertoa mulle, mitä sä haluat, mä en pysty enää olemaan epätietoinen! Vuodatin naiselle tuskatuneena.
-Anteeks Viltsu, mä oon tosi pahoillani... tässä on niin monta asiaa ollu... Nillan ostaminen, kiire koulussa, kaikki on tapahtunu niin nopeesti. Ja sitten vielä mun ero... Oon vaan ite niin sekasin etten tiedä mihin repeäisin! Liinu pahoitteli surullisen näköisenä.
-Ei se haittaa, kyllä mä ymmärrän... Mä en vaan tiedä yhtään, mitä sun pään sisällä liikkuu. Haluatko sä tutustua mun kaa paremmin? Ootko sä päässy yli sun edellisestä suhteesta? Tykkäätkö sä ylipäänsä musta? Sä voit olla kyllä mulle rehellinen, pidän sua kuitenkin ystävänä, vaikkei meistä koskaan mitään tuliskaan. Puhu mulle... Anelin epätoivoisena.

Niimpä Liinu avautui. Hän kertoi, kuinka oli aivan rikki ranskalaisen poikaystävänsä lähdöstä. Poika ei ollut halunnut jatkaa suhdetta etänä ja oli kylmästi jättänyt Liinun. Nainen oli itkenyt Avan karsinassa monta päivää ja ollut hyvin surullinen pitkän aikaa. Pettymys ja suuttumus oli purkautunut kotona vanhemmille, mikä oli aiheuttanut perhesuhteissa hankausta. Hennun kanssa Liinu oli onneksi saanut päätään hieman selvitettyä ja tilanne oli alkanut helpottaa. Uusi poni ja koulun aloittaminen oli tuonut uutta ajateltavaa naisen elämään. Nyt kuitenkin minun tuloni tallille oli saanut Liinun hämmennyksiin tunteidensa kanssa.
-Mä tykkään susta tosi paljon, ihan oikeesti tykkään. En vaan heti pysty nyt vakavempaan, tarviin aikaa... Jotta saisin ajatukset selväksi... jotta oppisin taas luottamaan... En mä halua leikkiä sun tunteilla, mä en vaan heti nyt pysty ajattelemaan parisuhdetta kaiken sen tapahtuneen jälkeen... Liinu kertoi tuijotellen varpaitaan.
-Hienoa että pystyit kertomaan mulle kaiken tuon. Ymmärrän nyt paljon paremmin. Mä voin kyllä odottaa. Mulle riittää se tieto, että meistä voi vielä joskus tulla jotain, että mä oon juuri se, jonka kanssa sä haluat olla... selitin vilkuillen alta kulmieni.
-Sä oot ainoo, oot jo niin hyvä ystävä, tunnen suhun myös vetoa muutenkin. On vain vielä liian aikaista. Kun opin tuntemaan sut paremmin ja opin luottamaan, niin voidaan edetä vakavempaan, jos vaan jaksat oottaa... Liinu vannotteli.
-Tottakai, voit luottaa muhun... Vastasin lyhyesti ja hymyilin.

Tilanne oli tunnepitoinen. Kivi oli tippunut sydämmeltäni. En ollut koskaan ennen ollut kellekään naiselle noin avoin. Liinua oli helppo lähestyä. Hän oli rehellinen ja aito. Halusin tehdä parhaani, jotta hän tuntisi olonsa turvalliseksi. Nyt tiesin, että hän välittää minusta. Olin pahoillani siitä, mitä hänelle oli tapahtunut aijemmin ranskalaispojan kanssa, mutta ymmärsin nyt, että Liinu tarvitsi vain aikaa. Katselin yön hämärässä hymyillen, kun Liinu nukkui autuaan onnellisena lattialla patjalla. Hänen kultaiset hiuksensa olivat levittyneet sädekehäksi hänen päänsä ympärille. Olin nyt varma, että jonain päivänä olisimme naisen kanssa vielä yhtä.

Nimi: Viltsu

13.06.2017 00:14
Saunareissulla tunnelma tiivistyy 1/2

Aurinko porotti niskaani, kun paahdoin kentällä koottua ravia Luihulla. Olin treenannut nyt keväällä aivan hurjia määriä Luihun kanssa. Oriini oli jo varmaankin täysin kyllästynyt kentällä ja maneesilla pyörimiseen, mutta halusin nähdä vaivaa sen eteen että saisin mukavaluontoisesta oriistani edes vähän helpomman ratsastettavan. Tuntui, että Luihulla oli pohjattomasti energiaa tehdä ihmisen kanssa töitä. Tämä yhdistettynä kovaan suuhun sai kyllä yhdelle jos toisellekin harmaita hiuksia aikaiseksi. Olin saanut jo pieniä tuloksia aikaan, mutta opittu tapa oli tiukasti pinttynyt oriin päähän.

Luihun vaalea harja liehui valtoimenaan. Lisätty laukka oli matkaavoittavaa ja tasaista, kuin keinuhevosen selässä olisi istunut. Orii kaarsi kaulaansa sievästi, sillä oli joskus machon elkeitä. Tein seuraavalla pitkällä sivulla laukanvaihtoja kiemuralla. Luihu taipui kauniisti, laukanvaihdot sujuivat sulavasti. Hiki oli kastellut T-paitani seluksen ja kypäränalus oli märkä. Oli pian aika lopetella treenit.

Annoin Luihun kävellä löysin ohjin uralla, kun samalla pyörittelin hartoitani. Samalla huomasin liikettä kentän laidalla. Oli jo ilta, joten paikalla oli vain omaa porukkaa. Hennu ja Make olivat tuoneet mukanaan mehua. Miksu ja Liinu nautiskelivat ruohikolla istuen viileää virvoketta ja juttelivat iloisesti tallin omistajapariskunnalle.
-Miten ihmeellä sä jaksat treenata tällä helteellä? Hennu päivitteli kun tulin käyntiä heidän kohdalleen.
-Kova työ tuottaa tuloksia! Virnistelin ja pyyhin hikeä otsaltani.
-Tulehan ahkera ahertaja hörppäämään mehua sieltä! Pökräät vielä tähän helteeseen. Make heilutteli mehumukia minuun päin naureskellen.

Hyppäsin Luihun selästä alas ja otin oriilta satulan ja ohjat pois. Se sai kirmata kentällä hetken itsenäisesti. Meni aidan toiselle puolelle muiden seuraan. Join ainankin kolme mukillista mehua yhtä soittoa. Ratsastus oli rankkaa hommaa kesäisin.
-Kuinkas olisi jos pidettäisiin tänään saunailta rantasaunalla? Ollaan koko porukka tänään hikoiltu kuin hullut! Hennu ehdotti rupattelun lomassa.
-Loistoidea, mä olen ainankin ihan hikinen ja pölyinen. Liinu totesi ja pöllyytti toppiaan irvistellen.
-Eikun tuumasta toimeen! Nuoriso kerää saunakamansa kasaan niin lähdetään pikimmiten saunalle. Makkarat ja limpparit tulee meidän puolesta. Make lupaili hilpeänä.
Lähdimme jokainen innokkaana hakemaan omia kamppeitamme. Kiikutin Luihun pikapuoliin suihkun kautta laitumelle. Sitten pyyhälsin ylisille hakemaan omat tavarani.

Tallin etuovelta lähdimme kävellen rantasaunalle. Muutama itikka härnäsi meitä matkalla, mutta se ei lannistanut tunnelmaa. Iloisesti jutellen käppäilimme rantasaunalle, joka oli aivan tallin läheisyydessä, parkkipaikalta muutama sataa metriä Sointulammen rantaan. Jopa Miksukin käyttäytyi ihmisiksi. Hänellä oli kyllä lähiaikoina käynyt tyttöjä kylässä useampaan otteeseen, arvelin asialla olevan osuutta pojan hyväntuulisuuteen.

Saunalla Make ja Miksu alkoivat tekemään puita, kun minä sain saunanlämmittäjän viran. Naiset kantoivat saunalle vettä. Pian kaikki oli valmista. Hennu alkoi kaivella eväitä esille, kun Make ja Miksu aloittivat veljellisen painin keskellä pihaa. Minä menin istumaan laiturille Liinun vierelle. Halusin jutella naisen kanssa.
-Kiva kun oot taas kuvioissa mukana. Avasin keskustelun upottaessani varpaat viileään veteen.
-Ihana olla tallilla taas kunnolla. Mulla oli niin hirvee hoppu ton koulun kanssa koko vuoden, että on suorastaan lomaa olla tallitöissä välillä. Liinu virnisti.
-Kyllä sun mieli vielä muuttuu kun pääset liikuttamaan hevosia oikein urakalla. Hennulla ja Makella on monta nuorikkoa, joiden kisakausi pitäis avata tänä kesänä. Meillä riittää hommaa vanhojen kisakonkareiden ratsutuksessa. Vitsailin.
-Saatika sitten kaikki tunnit ja leirit! Saan juosta itseni uuvuksiin pikkulapsia taluttaessa! Liinu marmatti muka kauhistuneena.
-Siinä ne kinttulihakset kehittyy! Naureskelin.
Liinu näytti jotenkin erityisen kauniilta aurinkonlaskun valaistessa maisemaa. Naisen aito hymy ja kultaiset hiussuortuvat saivat miehen kuin miehen sydämmen pamppailemaan.
-Kuule Liinu, mulla oli sulle asiaa...sitä vaan, kun ollaan jo hetki tunnettu... Ehdin aloittaa.
-Hei Viltsu, sauna on lämmin! Miesten vuoro eka! Make huutelin saunan terassilta.
Huokaisin syvään ja kipaisin saunalle. Aina tuli joku keskeytys...

Ilta sujui mukavasti. Kun tulimme Maken ja Miksun kanssa saunasta, aloimme lämmittämään pihagrilliä makkaranpaistoa varten. Radio pauhasi hittibiisejä saunan terassilta hiljalleen ja iloinen rupattelu kaikui järvelle asti. Naiset kävivät muutamaan otteeseen viilyttelemässä saunan terassilla.
Pian keskutelumme kääntyi kuitenkin vakavempaan aiheeseen.
-Tuota Viltsu, mites toi sun ja Liinun juttu? Tai siis onko teillä mitään meneillään? Make kysyi vakavana.
-Ai minä ja Liinu? Tarkotatko...? Siis tota... ääh... Huippumukava nainenhan Liinu on! Se on vaan tosi paljon ollu koulussa, nähdään tosi harvoin... olis mukava tutustua paremmin... Takeltelin hämmentyneenä.
-Tota noin... Sori että mä puutuin teidän juttuun, en tienny että sulla on Liinu tähtäimessä... Miksu pyyteli väliin anteeksi.
-Asia on mun puolesta ok, koitetaan tulla toimeen keskenään. Ehkä sun pitäis pyytää Liinulta kuitenkin anteeks, se tuntu ahdistuvan aika paljon sun lähentelystäs... Vakavoiduin.
-Mä huolehdin et Miksu hoitaa homman. Kyllä te Liinun kanssa vielä tutustutte kunnolla tässä kesän aikaan. Mutta muista Viltsu, että jos sä kohtelet Liinua huonosti, niin sä vastaat siitä mulle. Mut mä luotan suhun, oot ollu asian mies tähän asti, mitä ollaan tää reilu vuosi tunnettu. Make totesi vakavana.
-En mä oo kusipää, en mä vois koskaan kohdella Liinua huonosti! Selitin Makelle säikähtänyt ilme naamallani.
Make virnisti minulle ja taputti hyväksyvästi minua olkapäälle. Vakavan juttutuokiomme keskeyttivät luoksemme saapuneet saunapuhtaat naiset. Make selvästi huolehti Liinun hyvinvoinnista. Hänellä oli hyvin isällinen ote naiseen. Olivathan he jo tunteneet pitkään. Minulla ei ollut aikomustakaan rikkoa Liinun sydäntä. Liinu oli parasta mitä minulle hetkeen oli tapahtunut. Olin silti edelleen hämmentynyt keskustelutuokiosta.

Nuotiomakkara maistui ja kaksi limpparipulloa hävisi alta aikayksikön janoisiin suihimme. Pian oli aika pakata kamat ja lähteä takaisin tallille. Matkalla jättäydyin hieman jälkeen Liinun kanssa.
-Hei, meidän juttu jäi muuten kesken, oliko sulla mitä asiaa? Liinu kysyi viattomasti hymyillen.
-Noh, olihan mulla...Mitä jos jäisit yöksi, niin voitais jutella ihan kunnolla? Kysyin naiselta.
-Se olis kivaa! Empä hetkeen oo tallilla yöpynykään! Liinu hihkaisi iloisena.
Hennu vilkaisi olkansa ja hymyili meille, kun kuuli Liinun elämöinnin. Virnistimme molemmat naiselle takaisin. Ilta oli vielä nuori...

Nimi: Viltsu

24.05.2017 21:38
Keväistä talliarkea

Oli kulunut aikaa, kevät oli jo pitkällä. Kevät näkyi myös tallilla. Hevosista lähti karvaa aivan hillittömiä määriä ja meillä ei ollut kuin muutama hoitajatyttö hevosia harjaamassa. Tietysti tuntiratsastajat harjailivat poneja, muttei se tuntunut riittävän. Saisin varmaan kohta jonkun keuhkotaudin siitä pölyn ja karvan määrästä, mitä koneista irtosi. Onneksi Make nakitti Miksu-veljeään myös harjauspuuhiin, niin en joutunut jatkuvasti jynssäämään pölyisiä polleja.

Liinuakin näki vain harvakseltaan. Nainen painoi koulussa semmoisella draivilla, että hyvä kun ehti ponejaan käydä moikkaamassa. Olin lupaillut tälle auttaa liikuttelemaan ponejaan, joten viimeisen kuukauden sisään oli aika ahkeraan tullut yrtohypytettyä ja juoksutettua kyseisiä poneja. Liinun ponit olivat kyllä aika hauskoja pakkauksia. Oli valkea kiltti Ava, jota sai patistella reippaamminkin liikkeelle ja sitten musta ja herkkä Nilla, jonka kanssa sai olla tarkkana, ettei kohdellut sitä kovakouraisesti. Kuin ying ja yang.

Olin ulkona satuloimassa Luihua. Komea oriini nuuhki kevätilmaa virkeän tuntuisena. Kevätilma oli lämmin, nurmi vihersi kauniisti ja pääskytkin olivat saapuneet tantereelle kirkumaan. Alkoi olla kesäinen fiilis. Kiristelin satulavyötä vielä ja nostin maasta kypäräni. Olin valmis kentälle mennäkseni.

Oli niin upea päivä, etten voinut jättää ulkona ratsastamista välistä. Kentälle menin vääntämään perus kouluratsastustyöskentelyä. Koitin saada Luihua herkemmäksi kädelle, mokomasta oli tahtonut ratsastuskoulukäytössä tulla niin kovasuinen, että kädet jäivät aina turraksi ratsastuksen jälkeen. Ori painoi ikävästi kuolaimelle ja huonoina päivinä se kaahotti pää pystyssä vältellen tuntumaa. Olin tehnyt paljon työtä myös maasta käsin, jotta saisin oria herkistettyä paineelle. Tuloksia alkoi pikkuhiljaa syntyä, sillä Luihu oli alkanut kuunnella enemmän painoapuja.

Tänään Luihulla oli virkeä päivä. Se ei pahemmin vastustellut, mutta kaahotti senkin edestä. Ori oli kerännyt myös lihasmassaa, mikä tarkoitti lihasvoimaa. Jouduin pyytämään Luihua jatkuvasti hidastamaan ja koitin saada sitä keskittymään työskentelyyn. Pyynnöt tuntuivat kuitenkin turhilta. Samassa kentän portti aukesi. Paikalle pöllähti Make Rey käsipuolessaan ja Miksu Sparta mukanaan.
- Passaako liittyä seuraan? Make kysäisi rennosti steppaavaa Reytä astellessaan kentän keskelle.
- Tervetuloa! Virnistin miehelle myöntävästi ratsastaessani ohi Luihulla.
Vilkaisin Miksuun päin. Nuorimies oli kuin myrkyn ryypännyt. Sparta luimi epävarmana, sillä se vaistosi Miksun ärtymyksen. Make oli mielestäni mukava ja rento, Miksusta en liiemmin välittänyt. Minua inhotti Miksun tyrkky olemus Liinua kohtaan, vieläkin hän jaksoi flirttailla Liinulle vaikka tiesi, että tapailemme. Päätin kuitenkin keskittyä Luihun ratsastamiseen.

Työskentelystäni Luihun kanssa ei tahtonut tulla juuri mitään. Ori oli saanut hyvän syyn alkaa pullikoimaan, sillä muita oreja oli tullut kentälle. Taas kaahotettiin pää pystyssä ympäri kentän ja minä koitin parhaani mukaan hillitä oriin touhotusta. Käytännössä istuin vain satulassa ja tein pidätteitä odottaen, että ori oli saanut touhotettua.
- Luihulla on huono päivä näköjään. Koita saada se menemään yksi kierros fiksusti, älä anna periksi, ota vaikka napakempi tuntuma, jos oppi ei mene perille. Se on kova ohjille painaja, mutta oppii kyllä. Höllää heti löysemmäksi, kun se tottelee. Make ohjeisti.
Tein työtä käskettyä. Nappasin orin tiukalle tuntumalle ja patistin puristaen pohkeilla eteenpäin. Pian ori luovutti ja hillitsi jopa käyntiin saakka. Hölläsin tuntuman löysälle ja palkitsin oriin. Menimme kierroksen rentoa käyntiä.
- Jes, hyvä Viltsu! Nyt tuut suoraan alas ja nappaa satula pois. Palkitset sen erityisen hyvin, niin se oppii kyllä pian, ettei kannata pullikoida vastaan. Make riemuitsi.

Olin suhteellisen tyytyväinen. Olin välillä turhankin hellä hevosille. Make muistutti minua välillä, että joiltain hevosilta täytyi vain ottaa ensin rajummin luulot pois jotta ne alkaisivat kunnioittaa ratsastajaa. Hyvillä mielin taluttelin oriini talliin hoidettavaksi.

Illasta oli alkeistunti. Oli hauskaa opettaa pieniä lapsiakin välillä. Ilo ja into heidän silmissään oli korvaamaton, kun he oppivat pikkuhiljaa lisää. Oli myös ilo opettaa lapsille ystävällistä hevosen kohtelua. Liian monessa ratsastuskoulussa näki pakottamista ja kovia otteita. Itse halusin ratsastuksenopettajana välittää viestiä, että hevosia pystyi ohjaamaan pehmein avuin ja ettei hevoseen saanut purkaa turhautumistaan.

Katselin ravaavia lapsia tyytyväisenä. Tämä alkeisryhmä oli nopea oppimaan ja ryhmässä oli erityisen uteliaita lapsia. Rohkeasti lapset kyselivät kaikkea hevosista. Silloin tiesin, että olin onnistunut opetustyössäni, kun lapset olivat iloisia ja kiinnostuneita harrastuksestaan.

Samassa huomasin ryhmän nuorimman, ruskeatukkaisen 7-vuotiaan Milla-tytön istuvan Pami-aasin selässä surullisen näköisenä. Hän ei ollut saanut Pamia oikein ravaamaan.
- Onko sulla kaikki hyvin? Kysyin Millalta siirtyessään hänen viereen kävelemään.
- Niisk...Miksi mä sain tämmöisen pitkäkorvaisen otuksen, joka ei edes ravaa? Olen ihan huono ratsastaja... Milla niiskutti hiljaa kyyneleet poskilla.
- Tiedätkö Pami huomaa sen, jos sinua harmittaa ja se koittaa välttää työntekoa. Jos jännität niin Pamikin jännittää ja alkaa junnaamaan. Katsotaanko yhdessä vielä, että miten se ravi meneekään? Koitin rohkaista pientä tyttöä.
- Hehhee, Millaa talutetaan! Naureskeli joku tytöistä.
- Hei, nyt loppuu tuommonen! Sadetanssissa ketään ei kiusata. Sitäpaitsi taluttaminen on etuoikeus, silloin saa tarkempaa opetusta ja voi kehittyä paremmaksi ratsastajaksi. Te muut siirrytte kentän toiseen päähän tekemään ravipääty-ympyrää harjoitusravissa. Napautin tiukasti takaisin.
Otin Millan kentän toiseen päähän ja aloin oihjeistamaan tätä. Pian tyttö rentoutui ja keräsi itsevarmuutta. Lopulta hän saikin Pamin ravaamaan reippaasti yhden kentänpuolikkaan ympäri.

Kehuin Millaa kovasti ja kehotin koko porukan loppukäynneille. Millan silmistä paistava kiitollisuus sai minut hyvälle tuulelle. Lopulta ratsukot tulivat täyskaartoon ja siirryimme tallin puolelle hoitamaan ponit tarhakuntoon. Tallissa törmäsin kuitenkin yllättävään näkyyn. Liinu heilui hyväntuulisena Avan karsinassa rupatellen karsinan ulkopuolella seisovalle Hennulle.
- Katos kummaa, näkeehän suakin! Hihkaisin iloisesti pysähtyessäni karsinalle.
- Joo, mulla alkaa hellittää tuo koulu pikkuhiljaa, ootan vaan kesälomaa, jotta pääsen tallille useemmin. Liinu totesi tuttavalliseen sävyyn.
- Mutta katohan, kun iskä kustansi Avalle ihan huippuhienot uudet suojat! Liinu hehkutti hankintojaan.
-Ihan siistit, vähän tyttömäiset mun makuun kylläkin. Katsoin leikilläni irvistäen vaaleanpunaisiin suojiin.
- Älä viitti, Avahan on tamma, sen kuuluu olla tyttömäinen! Liinu tuhahti muka närkästyneenä.
- Yök, tyttöbakteereja! Väänsin huonoa läppää ja leikin kauhistunutta.
- Nyt ole kunnolla tai nakkaan sua harjalla päähän! Liinu komensi tomerasti ja heristeli pölyharjaa kädessään.

Hennu naureskeli vieressämme jutuillemme. Yhdyimme nauruun. Oli pitkästä aikaa hauskaa olla taas omalla porukalla tallilla. Tunnelma oli kotoisa. Kesäkin oli vasta alkamassa. Odotin innolla tulevia kesäpäiviä ja hauskoja hetkiä hevosten kanssa.

Nimi: Viltsu

18.03.2017 14:02
Lämpimät tunnelmat estetreeneissä ja taukotuvassa

Istuskelin taukotuvassa mietteliäänä katsellen samalla uusia kaappikalustoja. Tallilla oli huolestuttavan hiljaista näin heti lomien jälkeen vaikka viikonloppukin oli jo käsillä. Hevosharrastajat panostivat ilmeisesti muuhun elämään kun tallilla ei paljoa porukkaa pyörinyt. Kellokin lähenteli kolmea iltapäivällä. Talli oli siivottu, hevoset ruokittu ja illalla vaivainen 1 yksityistunti. Aamupäivällä olin ehtinyt ratsastaa oman hevoseni lisäksi myös Roinan ja Leiran, joten ratsastettaviakaan ei juuri ollut. Jonkin aikaa tuumailtuani keksin kuitenkin hyvän idean. Kavoin puhelimeni taskusta ja selasin yhteystietoja Liinun kohdalle. Puhelu lähti hälyttämään.
-”Liinu!” Tämä vastasi hämmentyneen oloisena.
-”No Viltsu täs moi! Onks sulla mimmonen päivä tänään, oisitko joutanu tallille tulemaan? Olisin voinu valmentaa sua Avalla tai Nillalla kisoja varten.” Hihkaisin puhelimeen.
-”Ääh, no tota... Mulla on tässä kyllä aimo kasa koulutehtäviä, vasta pääsin kotiin koulusta..” Liinu takelteli.
-”No ota kirjas mukaan, tee niitä tehtäviä vaikka tallilla! Ponis lihoovat tuolla tarhoissa, kisoihin mennessä ne varmaan jaksa edes nostaa kaviota esteen yli!” Kiusoittelin nuorta naista.
-”Eikä lihoa, Hennuhan ratsastaa Nillaa koko ajan ja...” Liinu aloitti lauseen.
-”Joojoo, hyviä spurttiponeja on, ala nyt tulla niin päästään hommiin!” Naureskelin naisen hämmentyneelle äänelle.
-”No joo, moi, nähhää kohta...” Liinu antautui ja lopetti puhelun.

Olin jo varustanut Avan valmiiksi Liinulle kun tämä tuli tallille. Liinun ilme kirkastui heti, kun näki että poni oli jo valmiiksi laitettu.
-”Mikä ihmeen energiapurkaus sulla on, kun oot näin innokkaana valmetamassa ja laittamassa ponia kuntoon?” Nuori nainen hämmästeli ilon välkkyessä tämän silmissä.
-”Täällä on kamalan hiljaista, kun lomat on ohi. Mulla on aikaa, niin miksipä en tarjois sulle kotikenttäetua kisoja varten?” Vinkkasin naiselle silmää ilkikurisesti.
-”No niimpä niin, mä vaihdan nyt ratsastuskamat ylle ja sitte mennään maneesiin.” Liinu virkkoi ja siirtyi taukotuvan puolelle.

Pian olimmekin jo maneesissa. Liinu kiersi lämmittelykierrosta kun minä virittelin esteitä kentälle. Laitoin lävistäjälle 80cm korkean pystyesteen, pitkälle sivulle 60cm korkusen pienen okserin ja lyhyen sivun keskelle kavalettipaloilla korotetun, 70cm korkean ristikon.
-”Pyörittele jäseniäs hyvin, voltteja ja pysähdyksiä ja koita hakea mahdollisimman hyvä tuntuma, Ava on tänään energinen, älä anna sen poukkoilla miten sattuu.” Annoin Liinulle ohjeita.
Nainen keskittyi selvästi. Istuminen oli rentoa tutun ponin selässä. Katselin ratsukkoa tyytyväisenä. Liinulla oli tiivis luottamus pieneen valkeaan poniinsa. Seuraavaksi pyysin Liinua kokoamaan ohjat ja jatkoimme lämmittelyharjoituksia.

Jonkin ajan kuluttua pääsimme jo laukka-harjoituksiin. Liinu teki tehtävää, jossa piti nostaa laukka pääty-ympyrällä, siirtyä raviin ympyrän loppuessa, ravata lävistäjälle ja siitä esteen ohi vaihtaen kierrosta, hidastaa käyntiin lyhyelle sivulle ja siitä siirtyä laukalla lävistäjälle, jolloin kierros vaihtui takaisin ja tehtävä alkoi alusta. Siirtymät tuottivat hienoista hankaluutta. Pyysin Liinua istumaan tiiviimmin siirtymissä ja tekemään voimakkaampia pidätteitä.

Sitten olikin jo esteiden vuoro.
-”Aloitetaan hyppääminen. Hypätään ensin yhtä estettä. Nosta tuolla tyhjässä päädyssä laukka, laukkaa uraa pitkin ja ohjaa sitten toisen päädyn ristikolle. Jousta polvilla, pidä takapuoli irti satulasta ja katse esteelle kulmassa. Ja muista kunnon myötäys, tasainen tuntuma auttaa sua aina paremmin ohjaamaan hevosta.” Ohjeistin Liinua.
Liinu puri hammasta ja keskittyi todella. Laukka nousi hienosti päädyssä. Liinu istui hyvin matalalla, mutta kuitenkin kevyessä istunnassa, myötäys oli myös kelvollinen. Ratsukko lähestyi estettä ja Liinun katse siirtyi esteelle. Avan laukka venyi hieman, ponnistus esteelle sattui hieman turhan kauas Liinun höllätessään tuntumaa liian ajoissa. Tamman takaset menivät puomeja hipoen, kun ratsukko ponnisti esteen yli.
-”Hyvä muuten, mutta laskit tuntuman höllemmäksi liian ajoissa, pidä tuntuma loppuun asti, sinä määräät mistä hypätään. Kevennä vähän reippaammin istuntaa ponnistuskohdalla, niin Avakin tietää, milloin ponnistetaan. Koitetaas vielä uusiksi...” Neuvoin nuorta naista.

Estetreenit alkoivat sujua mallikkaasti. Liinu alkoi saada hyvää tuntumaa hyppäämiseen. Aloimme juuri lopettelemaan kun maneesin ovi kävi. Hennu Vilin kanssa ja Make Goldyllä saapuivat maneesiin. Goldy riepotti Maken vauhdikkaasti keskelle kenttää. Napakka ärähdys Makelta sai hermostuneen ruunan kuitenkin aloilleen.
-”Hyvää iltaa nuoriso, oliko hyvät treenit?” Make hihkaisi virnistellen meille.
-”Mahtavat, pistin Liinun vähän hikoilemaan, jotta ei estekisoissa sitten jää kakkoseksi!” Naureskelin Makelle pidellessäni Avaa, kun Liinu tuli tamman selästä alas.
-”Voi luoja mikä hikirääkki! Viltsu laitto mut raatamaan täällä ihan hulluna, jalat on aivan makaroonia, näinköhän pääsen huomenna sängystä pystyyn?” Liinu valitti ja pyyhki tuskastuneena otsaltaan hikeä.
-”Noh, Viltsuhan sut sitten tulee urhoollisesti nostamaan, jos niin hullusti käy!” Make naureskeli.
Liinu lehahti tulipunaiseksi, kun me muut naureskelimme Maken letkautukselle. Liinu sopersi jotain koulutehtävistään ja karkasi Ava käsipuolessaan maneesista ulos. Minä jäin vielä hetkeksi auttamaan Makea villin Goldyn kanssa, jotta mies pääsisi selkään.

Kun tallin omistajatar miehineen oli saatu ratsujensa selkään, lähdin Liinun perään talliin. Ava olikin karsinassaan jo juomassa. Taukotuvasta kuului puheensorinaa, joten arvelin Liinun menneen tekemään koulutehtäviään sinne. Taukotuvassa oli kuitenkin kiusaantunut tunnelma.
-”Lähtisit nyt mun kaa ulos, käytäis leffassa ja voitas mennä yhtiin bileisiinkii. Mulla on täällä päin jo hyviä tuttuja, ne järjestää ihan huippubileitä!” Miksu houkutteli tehtäväkirjan ääressä istuvaa Liinua.
-”Usko jo, etten mä lähde. Mulla on tosiaan näitä tehtäviä ihan hyvin ja haluan treenata myös tuleviin kisoihin. En oo bile-ihmisiä...” Liinu katsoi nyrpeänä Miksua.
-”Liinulla on ollu tänään pitkä päivä, meillä oli rankat estetreenit äsken. Lupasin että Liinu voi jäädä mun luo yöksi, ettei tarvitse kotiin raahautua iltapimeässä.” Kuulutin kovaan ääneen, kävelin Liinun tykö ja suutelin tätä ohimennen otsalle. Sitten istahdin hajareisin penkille Liinun toiselle puolelle ja katsoin toisella puolella istuvaan Miksuun merkitsevästi.
Liinu punastui ja katsoi minuun päin hämmästyneenä.
-”Jaa, niin en mä tiennykään, että te kulette yhessä, no ihan sama, mä lähen iteksee kylille.” Miksu huokaisi närkästyneenä ja häipyi taukotuvasta.

Virnistelin voitonreimuissani sulkeutuneelle ovelle päin.
-”Ööh... tuota... kiitos pelastamisesta...” Liinu sopersi hieman hämillään.
-”Eipä kestä. Onko sulla vielä paljon jäljellä tehtäviä? Hennu kutsui meidät iltapalalle, kun oot saanu hommas hoidettua. Ja se yökyläkutsu pätee tottakai!” Hymyilin naiselle.
-”No pitää näitä vielä jatkaa nyt viikonloppuna, onneks on perjantai. Mutta haluatko selittää, mitä toi äskeinen oikein oli? Liinu katsoi minua edelleen hämmennyksen vallassa.
-”Jaa-a, Miksu taisi luovuttaa sun suhteen vihdoin, kun huomas, että me tapaillaan.” Totesin naiselle muina miehinä.
-”Niin, se on kyllä hyvä, Miksu osaa olla kyllä itsepäinen...Sä saat vaan mut aina niin hämilleen, kun pidät musta huolta...” Liinu tuijotti pöydänreunaan hieman nolostuneena.
-”Mä vaan välitän susta niin paljon...” Ääneni vakavoitui.
Liinu nosti katseensa minuun päin ja hymyili vienosti. Katsoin naista lempeästi. En voinut enään vastustaa kuisausta... Siirsin käteni Liinun poskelle ja suutelin häntä. Liinu nojasi kädellään reittäni vasten ja vastasi suudelmaani. Tästä viikonlopusta tulisi mahtava!

Nimi: Liinu

07.03.2017 14:49
Pitkästä aikaa tallille, tunsin itseni lähes sankariksi. Tai olinhan minä käynyt tallilla välillä pyörähtämässä ja katsomassa mikä meno siellä oli, koska olihan minulla kaksi ponia hoidettavana ja pakko niitä oli käydä katsomassa. Opiskeluni olivat vain viimeaikoina vieneet aikaani niin paljon, että jostain oli ollut pakko luopua. Onneksi Hennu oli ihana ja ymmärtäväinen, ja oli antanut minulle vapaata tallitöistä. Kaikenlisäksi hän oli liikuttanut Nillaa puolestani jo reilun kuukauden.
Jokatapauksessa, viimein kerkesin tallille. Keli oli keväinen ja aurinko paistoi, kun saavuin Sadetanssin pihaan. Räystäät syöksivät vettä maahan ja piha oli osittain liukas. 'Hitsi, kohta oon selälläni...' ähisin yksikseni, kun koitin selvitä ehjin nahoin talliin saakka.

Tallissa oli tehty pintaremonttia, olin aivan hämmästynyt upeasta lopputuloksesta. Make oli korjannut muutamien karsinoiden ovet ja maalannut tallin sisältä uusiksi. Viljami oli ilmeisesti auttanut yhdessä Miksun kanssa. Lisäksi vintin rappusia oli korjattu ja palaneet lamput vaihdettu. Vihdoin! Kaiken kruunasi taukotuvan pikkukeittiön remontti. Uudet tasot ja kaapit olivat hienot. 'Voi miten hienoo täällä on! En kestä.' henkäilin. 'Sanos muuta, miehet ollu ahkeria.' Hennu hymyili. Hän oli käytävällä laittamassa Spartaa ratsastuskuntoon.
Menin Nillan karsinan luo, tamma pitäisi liikuttaa. Huomasin, että Viljami käveli perääni satulahuoneesta. Emme olleet nähneet vähään aikaan. Viestittelimme kyllä päivittäin, muttei sen enempää. 'Moi.' tämä sanoi. Vilkaisin häneen päin silittäessäni Nillaa. 'Moikka. Miten menee?' kysyin. 'Hyvin. Yksitoikkoista hommaa täällä tallilla, on ollut aika hiljaista. Ja on ollut ikävä sua.' Viljami totesi vilkuillen varpaitaan. 'Mmm, mullakin. Oon vaan ollu niin kiireinen, lähinnä oon halunnu panostaa kouluun täysillä.' huokasin. 'Ymmärrän kyllä, noh... Jospa jatkossa nähtäis useemmin ja vaikka suostuisit ottamaan mut luokses kylään sillontällön?' Viljami sanoi ja hymyili katsoen minua silmiin. 'Eiköhän se onnistu, pahin tenttiruuhka on ohi. On aikaa muullekin elämälle.' lupasin. Viljami tuli selkäni taakse ja kosketti käsillään olkapäitäni. Käänsin päätäni sivulle ja mies suukotti minua poskelle. 'En ole ikinä ketään muuta tällätavoin ikävöinyt. On tuntunut niin pahalta, kun et ole käynyt täällä samaan malliin kuin ennen.' Viljami kuiskasi hiljaa korvaani ja sai minut nojaamaan itseensä. Pian olinkin jo tiukassa halaus-otteessa. En sanonut mitään, olin vain. Nilla tunki turpansa olkapäälleni ja nuuhki Viljamin naamaa, joka pilkisti takaani. 'Hölmö hevonen.' Viljami sanoi ja rykäisi. 'Nillakin haluaa läheisyyttä.' naurahdin.
Olin täysin unohtaa velvollisuuteni. 'Niin muuten, lähetkö mun ja Nillan kanssa kentälle, aattelin irtohypyttää?' kysyin Viljamilta. 'Toki! Voisin ottaa Avan mukaan niin liikutetaan se samalla?' Viljami ehdotti. Sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin.
Laitoimme ponit valmiiksi salamannopeasti, ei ollut aikaa hukattavana, sillä minun täytyi illaksi mennä vielä koulutehtävien pariin.

Onneksemme kenttä oli suht hyvässä kunnossa, vaikka se olikin märkä. Kumisaappaat olivat juuri passelit kengät tälle kelille.
Viljamin kanssa taluttelimme poneja muutaman kierroksen ja juttelimme samalla tulevasta kesästä, sitten päästimme tammat vapaaksi ja aloimme kyhätä muutamia esteitä kasaan. Korkein este minkä teimme taisi olla 45cm. Pientä jumppailua siis Nillalle. Ava sen sijaan puhkui intoa.
Hypytys sujui yhteistuumin tosi hyvin ja poneilla oli energiaa. Aurinko paistoi ja talitintit visertelivät koivujen oksilla. 'Mä niin ootan kesää... Pääsee uittamaan heppoja ja muutenkin, pääasia on se, että on lämmintä.' puhelin tohkeissani. Olin jo aiemmin höpöttänyt kesäsuunnitelmistani Viljamille, olisimme kesällä paljon tekemisissä, sillä olin lupautunut koko loman ajaksi töihin Sadetanssiin. Sijaistamaan Hennua tämän kesäloman ajaksi ja myös tallitöiden tekoon. Liikutettavia hevosia olisi enemmän kuin tarpeeksi. Siltikin... maailman paras kesätyö! En voinut muuta toivoa. 'Onhan se kesä ihan oma juttunsa, porukkaa käy tallilla paljon enemmän ja tapahtumia järjestetään. Töitä piisaa.' Viljami sanoi. 'Ihan parasta! Hepat pääsee kesälaitumille lihomaan.' naurahdin. 'Voi juku, sepä se. Kuvittele millainen tynnyri Spartasta taas tulee. Entäs sitten Vilistä ja Röllistä, auta armias.' Viljami voihki ja sai minut nauramaan.

Kun ponit oli viimein hypytetty, palasimme takaisin tallille. Tunti oli vierähtänyt nopeasti. Make oli juuri tullut maastosta Valon kanssa, samoin Hennu. Sparta näytti nääntyneeltä. 'Mikäs rääkki teillä on ollut, kun ruuna on tuossa kunnossa?' Viljami kyseli katsellessaan päätään roikottavaa inkkariheppaa. 'Hah, menimme pelolla. Kunnon hankitreeniä. Ei meinannut Sparta pysyä Valon vauhdissa.' Make nauroi ja Hennu nyökytteli hilpeänä päätään. 'Hauskaa!' sanoin. 'Hyvää tekee tälle, päässyt laiskistumaan.' Hennu tokaisi ja pörrötti Spartan etuharjaa.
Veimme Avan ja Nillan pesupaikalle ja huuhdoimme niiden jalat kädenlämpöisellä vedellä. 'Pitäisköhän Avan jalkoja kylmätä tänään?' Viljami kyseli. 'Joo, anna mennä vaan. Tekee hyvää.' sanoin.

Viljamin kanssa aika kului kuin siivillä. Harjasimme ponit yhdessä ja sitten veimme Nillan tarhaan. Ava jäi talliin jalkojen viilennykseen. 'Olisko välipalan aika?' kysyin. 'Kaamea nälkä...'. 'Käy! Laitan kahvin valumaan.' Viljami lupasi. Taukotupaan menetyämme hain jääkaapista eväsrasiani. Siellä oli leipää ja omena. 'Onpas sulla köyhät eväät.' Viljami sanoi ja katsahti minuun, kun puraisin ison haukun omenaa. 'Ole hiljaa. Opiskelijabudjetilla ei parempaan pysty.' murahdin. 'Haluatko jotain, mulla olis pikkupullia, rahkaa ja pitsaa?' Viljami ehdotteli kaivellessaan jääkaappia. 'Mmm, rahka käy.' suostuin viimein. 'Ota koppi!' Viljami hihkaisi ja heitti minulle mansikkarahkapurnukan. 'Kiitti!'. 'Pitsaa jäi eiliseltä, tilattiin Maken kanssa.' Viljami kertoili mutten kuunnellut kunnolla, sillä hotkin ruokaa naamaani niin kovalla innolla.
Syötyämme minun täytyi alkaa lähtemään. En olisi millään malttanut, mutta minkäs teit. Pakko. 'Tuuthan taas pian käymään?' Viljami kyseli. Kannoin itse tavaroita autoon. 'Joo, tulen heti kun pystyn. Pakko alkaa treenaamaan Nillaa oikein urakalla, että pärjättäisiin ensi kesänä kisoissa.' selitin. Viljami nojasi autooni. 'Totta, voin auttaa sinua. Sen verran vähissä on opettajan hommat, kerkeen oikein hyvin...' hän lupasi. 'Se olis hyvä! Mutta, nyt menen. Nähdään taas!' hihkaisin ja kävin suukottamassa Viljamia. Tämä jäi hymyillen katsomaan, kun kurvasin pois tallipihalta.

Nimi: Viltsu

24.01.2017 15:29
Kaunis päivä ratsailla

Olin varustamassa Luihua. Olin ollut koko aamun yhtä hymyä, eilinen ilta oli mennyt mahtavasti! Minua hävetti, että olin äksyillyt Liinulle ja olin päättänyt hyvitellä tyttöä vielä vähän lisää. Lupaamieni korvapuustien lisäksi ostin vielä Liinun uudelle Nilla-ponille uutuudenkarhean riimun, narun sekä toppaloimen. Olin huomannut, että ponin ulkomailta mukana tulleet kamat eivät olleet ihan priimakunnossa ja Liinu oli joutunut siksi lainaamaan tallin kamoja. Ymmärsin myös, että opiskelijalla ei ollut niin paljoa rahaa, etenkään kun tämä oli vasta uuden ponin ostanut itselleen, joten halusin myös auttaa.

Liinu oli ottanut lahjan ilahtuneena vastaan. Hän kyllä yritti vannotella, ettei olisi tarvinnut, mutta silminnähden hän oli kyllä iloinen pienestä lahjasta. Niinkin iloinen, että lähtiessäni iltavuoroon, antoi tyttö vielä lähtöpusun. Mahanpohjaani kouristi vieläkin hyvän olon tunne, kun ajattelin asiaa.

Katselin hajamielisenä Luihun uutta satulahuopaa, kun säädin kypäräni hihnaa kohdilleen. Samaan aikaan tallin ovi kolisi ja paikalle ilmaantui Erno Speedy käsipuolessaan. Tervehdin miestä ja vaihdoimme muutaman sanan. Erno vei Speedyn pesupaikalle, sillä koko ruuna oli hiestä märkä, se aivan höyrysi. Erno avasi vesihanan, jolloin vesi pärskähti nuokkuvan Speedyn kylkeen. Ruuna ravisteli itseään ja osa vedestä roiskui Ernon päälle. Mies naureskeli ruunalle, kun minä huikkasin heipat ovenraosta. Suuntasimme Luihun kanssa maneesiin alkuverkkoja tekemään ennen varsinaista koitosta.

Oli onneksi viikonloppu, eikä tunteja olisi kuin vasta illalla. Sain päivällä keskittyä rauhassa Luihun ratsastukseen. Kipaisin orin selkään ja tarkistin, että kaikki olisi kunnossa. Käänsin orin oikealle kierrokselle ja annoin sen kävellä löysin ohjin. Itse pyörittelin hartioitani ja annoin jalkojeni roikkua vapaana jalustinten vieressä. Mietin edelleen eilistä iltaa. Pidin Liinusta tosi kovasti, halusin tutustua tyttöön enemmän, mutta samaan aikaa pelkäsin, että menneisyyden murheet kummittelisivat tytön päässä. Minusta tuntui, että olin tosissaan ihastumassa tyttöön...

Ajatukseni keskeytyivät, kun Luihu pysähtyi ja kääntyi katsomaan maneesin ovelle päin. Maneesiin tulivat Hennu Rollen kanssa sekä Liinu. Naiset juttelivat iloisesti ja Liinu kipaisi katsomoon, kun Hennu talutteli Rollen keskelle maneesia.
-”Moikka Viltsu!” Hennu huikkasi iloisesti Rollen takaa.
Liinu nosti kättä katsomossa ja hymyili.
-”Moro! Joudut kyllä jäämään nyt yksin ratsastamaan. Lähden kohta maastoon treenaamaan kisoja varten.” Virkoin Hennulle, kun keräilin ohjia käteeni ja pujotin jalkani jalustimiin.
-”No voi hitsi, jään sitten kai harjoittelemaan Rollen kanssa avoja ja sulkuja tänne neljän seinän sisään keskenään.” Hennu huokaisi muka dramaattisesti ja naurahti perään.
-”Koita kestää! Lähtiskös Liinu mun turva-naiseksi tuonne maastoon, jos Luihu vaikka nakkaa mut lumipenkkaan, niin voit pelastaa mut hädästä!” Virnistelin katsomoon päin.
-”Vai pelastamaan! Kaikkea sitä kuuleekin, isoja miehiä nyt vielä hädästä pelastamaan!” Liinu naurahti ilkikurisesti.
-”No niin kyyhkyläiset, lopettakaapas nyt! Jos kerran romanttinen maastoretki teitä kutsuu, niin Liinuhan voisi samalla liikuttaa jonkun hevosen samalla. Mietitääs... Ahaa! Jöröä ei ole valovuosiin ratsastettu, se on lihonnut varmaan 50 kiloa, otappa siitä allesi puskaponi ja mene!” Hennu naureskeli Rollen selästä ohjatessaan Rollea uralle.

Lehahdimme Liinun kanssa molemmat tulipunaisiksi. Minä jatkoin lämmittelyjäni vaitonaisena, kun Liinu nopeasti myöntyi Hennun ehdotukseen ja luikki maneesin ovesta pihalle. Hennu käski Liinun tulla hakemaan ”prinssi Rohkean ratsuineen” eli ilmeisesti minut, maneesista, kun oli saanut Jörön rastastettavaan kuntoon ja jatkoi sitten juttelua minulle, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vastailin Hennulle hajamielisesti ja yritin koota itseäni nolostuksen ja jännityksen myllätessä mahanpohjassani.

Tovin kuluttua Liinu huhuilikin jo maneesin ovella kypärä päässään. Nostin Hennulle kättä ja ratsastin Liinun avaamasta ovesta pihalle. Liinu hyppäsi pihalla pienen Jörön selkään ja peräkanaa kurvasimme pitkän maaston suuntaan esteradalle. Höpöttelimme iloisesti hevostemme astellessa rauhallista metsätietä. Pikku pakkanen kipristeli poskilla ja lumi narisi kavioiden alla. Välillä aurinko pilkahteli puiden välistä. Saatoin jopa kuulla talitintin viserryksen metsän siimeksestä, ilmassa oli kevään merkkejä.

Saavuimme estepätkälle. Parin kilometrin pituisella pätkällä oli noin kymmenen estettä. Muutama kaatunut puununko, pari puunrankaristikkoa, peltokivistä kasattu kivimuuri, puunrangoista kasattu muuri, savottarisuista kasattu risueste, ylämäkeen rakennettu tasanteen omainen ylöshyppy-este ja rohkeimmille viimesenä Sointu-jokeen virtaavan puron ylitys. Jörö oli kuulemma myös kova hyppääjä aasiksi, joten Liinukin halusi hypätä. Sain kuitenkin hypätä ensimmäisenä, sillä Luihulla tuntui olevan energiaa. Ori painoi ohjalle ja steppaili paikallaan.

Pysähdyimme parinkymmenen metrin päähän ennen radan alkua. Liinu jäi odottamaan metsätienvarteen, kun minä kannustin Luihun ravin kautta laukalle. Ori oli ryöstää heti ensialkuun ja ensimmäiset esteet menivät vähän turhankin vauhdikkaasti. Pidättelin oriani ja tiivistin istuntaani ja Luihu hidasti tahtia. Ristikolle tulimme jo hillitymmin ja ylitimme sen reilulla ilmavaralla. Pidättelin vielä oria ja pari seuraavaa estettä menivät tikuttavalla laukalla. Saavuimme ylöshypylle, jolloin annoin orille ohjaa, jotta ori saisi tilaa ponnistaa. Iso loikka ja siitä jatkettiin matkaa seuraavalle esteelle. Oli pian puronylityksen vuoro. Istuin tiiviimmin ja pidätin Luihua. Ori vastahakoisesti hillitsi askeliaan ja nakkeli niskojaan.
-”Maisk!” Kannustin oria keskittymään maiskuttamalla ja ohjasin siististi kohti puroa. Lähestyimme ja napautin kevyesti pohkeilla merkiksi ja hölläsin ohjaa. Taas isolla loikalla yli ja kevyt ryöstäminen kiitolaukkaan. Laukkailimme n. 100 metrin pätkän, ennenkuin Luihu antoi ohjalle myöten ja hidasti raviin. Tein täyskäännöksen ja ravasin lähemmäs radan loppua. Karautin kurkkuani ja sitten karjaisin metsään päin:
-” SAA TULLA!”
Onneksi hevoset olivat tottuneet koviin ääniin, Luihu vain käänsi korvat minua kohden ja henkäisi syvään. Sen tumma karva oli jo hionnut.

Pian aloin kuulla laukka-askelia. Luihukin valpastui ja höristi korviaan. Pian näinkin mäen päällä harmaan, pitkäkorvaisen, pikkuisilla laukka-askelilla pököttävän aasin ja hymysuisen kultakutisen Liinun. Tyttö pompahteli karvaisen aasiotuksen selässä, kun Jörö innosta puhkuen pökitti tulemaan kohti puroa. Askeleet tihenivät puroa lähestyessä ja urhea aasi ponnisti komean loikan pikkupuron ylitse. Liinu nauroi iloisesti ylityksen jälkeen ja hidasti raville lähestyessään minua ja Luihua. Tyttö taputti reipasta aasia hyvästä suorituksesta.
-”Ohitettiin nuo isommat muurit ja puunrungot sivusta, mutta tosi hienosti Jörö hyppäsi kaiken mitä pyysin. Tässä on kyllä jollekin pikkutuntilaiselle oiva peli estekenttille!” Liinu kertoi tyytyväisenä ja taputteli aasia kiitokseksi hyvästä hypystä.

Palatessamme hyppäsin vielä paria esteettä harjoitukseksi. Päätin tulla harjoittelemaan vielä jonain toisenakin päivänä uudelleen. Otimme paluumatkalla vielä parit ylämäkispurtit laukalla ja pian olimmekin tallin pihassa hikisinä, mutta iloisina. Nautin kovasti yhteisestä ratsastusretkestämme. Sai nähdä, mitä loppupäivä toisi tullessaan...

Nimi: Liinu
Kotisivut: http://www.sadetanssi.suntuubi.com/

23.01.2017 18:12
Tallilla aika meni kuin siivillä, joten halusin tänäänkin päästä tuulettamaan ajatuksiani hevosten pariin. Tulin jälleen koulupäivän päätteeksi hoitamaan velvollisuuksiani. Olin eilisen episodin jäljiltä vielä hiukan ymmälläni, mutta onnekseni Miksu oli jo eilen tajunnut, etten halua hänen käpälöivän minua kokoajan.
Kurvasin autollani tallin pihalle ja näin oitis, että Make, Miksu ja Viltsu olivat kentällä. Vahingoniloinen virne nousi kasvoilleni, kun huomasin, että Miksu istui täplikkään Spartan selässä keskellä kenttää, kypärä tiukasti päässä ja katsoi, miten Viltsu ratsasti Luihulla hänen ohitseen. Sparta roikotti päätään masentuneen näköisenä. Make oli antamassa neuvoja aloittevalle ratsastajalle.

Kävelin autoltani suoraan kentän laidalle katsomaan. Huomasin, että Hennu käveli perääni. Hän talutti juuri Foxia, ilmeisesti laitumelle.
'Moi! Eikös näytäkin hauskalta?' Hennu sanoi nauraen ja nyökkäsi kohti Miksua ja Spartaa.
'Moikka, no joo, mitä kummaa ne tekee? Miks ne vaan jumittaa tuolla?' ihmettelin.
'Oletan, että Viltsu näyttää mallia. Miksulla tuntuu olevan ongelmia sisäistää, kuinka laukkapohkeita annetaan ja mikä on pidäte.' Hennu sanoi hymyillen. 'Mutta kyllä se siitä'.
Nyökkäsin. Katsoin, kun Viltsu ratsasti kentän laitaa kohti meitä. Pian hän huomasi, että olemme paikalla. Hän taisi olla paremmalla tuulella, sillä hymyili leveästi ja moikkasi ohimennessään. Hyvä vaan, mietin. Sitten vilkaisin Spartaa, joka lähti löntystämään kaviouraa pitkin. Miksu koitti saada hevoseen liikettä.
'Miten se noin laiskaksi on tullut?' Make huokasi ja pyöritteli päätään.
'Lihava köntys...' Miksu murisi. Viltsu nauroi.
'Siinä on sinulle hyvä projekti, koitat saada sen kesäkuntoon.' Viltsu nauraa hörötti. Miksu ei nauranut, sen sijaan hän läiski pohkeillaan vauhtia allaan lipuvaan otukseen.
Hetken katsottuani päätin lähteä hommiin.

Olin juuri kävelemässä kohti Nillan tarhaa, kun huomasin Viltsun taluttavan Luihua pois kentältä. Hymyilin tälle.
'Noh, mihin matka?' Viltsu uteli. Osoitin Nillaa kohti.
'Haen Nillan, sitten menen ratsastamaan kentälle.' kerroin.
'Tuntuu hölmöltä jälleen tuppautua seuraan, mutta voisinko tulla mukaasi Taran kanssa? Hennu pyysi liikuttamaan sen, kun on itse menossa asioille kylälle.' Viltsu kysyi.
'Voithan sinä tullakin, hypätäänkö vähän?' ehdotin toiveikkaana.
'No mikä ettei!' Viltsu sanoi, taputti minua olkapäähän ja lähti viemään Luihua sisälle.

Kun olin saanut hankalaksi heittäytyneen Nillan viimein kiinni, niin talutin se sisälle. Ponin kutale oli juoksuttanut minua ympäri tarhaa, mutten antanut periksi. Töihin oli lähdettävä.
Sidoin Nillan satulahuoneen ovenposkeen kiinni ja aloitin puunaamisen. Tamman tummanharmaa karva näytti ja tuntui niin ihanalta.
'Tiesitkö, että sun harjaksia pitäisi vähän parturoida...' sanoin sitten, kun aloin selvittämään ponin takkuista otsaharjaa. 'Miten kummassa olet saanut tähän tällaisen takkupesän?' ähisin.
'Onko ongelmia?' Viltsu kyseli kävellessää Taran satula käsissään ohitseni.
'Ei suurempia, me tullaan sitten perässä sinne kentälle.' ilmoitin.
Kun poni oli puunattu, niin aloin virittää sille suitsia päähän. 'Hyvä tyttö.' kehuin, kun Nilla imaisi kuolaimet suuhunsa. Sitten vielä satulahuopa ja satula, sekä suojat takajalkoihin. Eikä aikaakaan, kun ponineiti olisi valmis hyppäämään esteitä.
Kävelin Nilla tomerasti perässäni astellen ulos. Oli jo hämärtänyt, kello lähenteli puolta viittä. Onneksemme kentällä paloi kelmeä valo, joka valaisi myös pihamaata. 'Onpas liukasta...' vinkaisin kun meinasin kellahtaa pyrstölleni.
'Ole varovainen.' kuulin Maken hihkaisevan pihan toiselta puolen.
'Joo, koitan selvitä hengissä tuonne kentälle saakka.' viittoilin käsilläni.

Kentällä kapusin suht sukkelasti Nillan kyytiin. Se tuntui isolta, viimeaikojen Avalla ratsastelujen jälkeen. 'Hyvä, sitten lämmittelemään.'
Poni lähti kiertämään uraa. Tara kulki Viltsu kyydissään hiukan edellä. 'Kiva, kun suostuit ottamaan tällaisen äkäpussin yhtäaikaa kentälle kanssasi.' Viltsu sanoi ja näytti katuvalta katsoessaan taakseen.
'Mitäs pienistä, ymmärrän kyllä. Vaikkein toisaalta ymmärrä, miksi osoitit mieltäsi minulle. En tehnyt mitään, sitäpaitsi en edes tykkää Miksusta. En millään tapaa...' sanoin ja katsoin käsiäni, jotka puristivat ohjaksia.
'Ääh, mietin sitä itsekin jälkeenpäin. Minun on vain vaikea hyväksyä erinäisiä asioita. Näen kilometrien päähän, että Miksu on aivan lääpällään sinuun.' Viltsu tokaisi. 'Mutta, uskon kyllä sinua.' hän jatkoi sitten hiukan lempeämmällä äänensävyllä.
'Joo no en todellakaan välitä mitä mieltä Miksu on. En tajua miten Makella voi olla tuollainen pikkuveli, he ovat ihan eri maailmoista.' ihmettelin.
'Se on totta, kuin päivä ja yö. Make on rehti ja kunniottaa naisihmisiä.' Viltsu sanoi. Olin samaa mieltä.
'Mutta annathan anteeksi, en kestäisi jos olisit minulle vihainen? Vaikken aina sitä edes itsellenikään myönnä, niin silti juuri sinä olet suuri syy sille, että jaksan tätä kaikkea. Ja, että edes ylipäätään jäin tänne Sadetanssiin. Minulle olisi paljon enemmän työnsarkaa muualla. En voisi kuvitellakaan, että vain lähtisin. Ja jättäsin sinut...' Viltsu sanoi. Hänen sanansa saivat minut aivan pyörälle päästäni. En tiennyt mitä sanoa, tuntui, että kokonainen perhoslauma olisi myllännyt mahassani.
'En tiedä mitä sanoisin...' sain viimein sanottua. 'Saat kyllä anteeksi, mutta...' olin niin häkeltynyt, että sanat juuttuivat kurkkuuni.
'Älä sano mitään, kunhan vain saan anteeksi.' Viltsu sanoi ja katsoi minuun päin lempeästi. Nyökkäsin vastaukseksi ja aloin jälleen tuijottaa käsiäni.
Ratsastuksesta ei meinannut tulla mitään. Ajattelin asioita aivan liikaa. No, saimme kumminkin myös hypättyä. Viltsu kehui Nillan kehitystä. Olin itsekin tyytyväinen poniin. Ja kaikkeen... siihen ihanaan hetkeen jossa juuri sain olla. Hyppäsimme pientä pystyestesarjaa, jonka Viltsu oli kentälle kyhännyt. Se sai riittää tälle päivälle. Neljänkymmenenviidenminuutin päästä olimme valmiita.

Talutimme hevoset yhdessä talliin.
'Toivoisin, että tulisit taas pian yöksi luokseni.' Viltsu sanoi ja potki lumikikkareita jalkojensa edestä.
'Toki, käyhän se.' sanoin hiljaa.
Tallissa oli hulinaa. Hennu harjasi par'aikaa Rölliä, Make heilui tämän edessä kisailmoittaumislomakkeet käsissään, Miksu puolestaan harjasi Viliä ja olipa sisälle eksynyt itse Ernokin, joka kahvikuppi kädessään höpötti Miksulle minkä kerkesi.
'Kappas, täällähän on markkinat.' Viltsu sanoi ja tervehti Ernoa.
'Harvoin meitä täällä näin paljoa kerralla onkaan.' Erno naurahti. 'Mitenkäs hypyt sujui? Huomasin, että olitte kentällä kun tulin.'
'Mmm, ihan hyvin.' sanoin hajamielisesti.
'Noh, mitäs se Viltsu on tehnyt, että noin hiljaiseksi olet mennyt?' Erno kummasteli. Katsahdin ensin Viltsua ja sitten Ernoa.
'Niin, ei tässä mitään. Minun täytyy nyt hoitaa tämä poni, että pääsen lähtemään.' sanoin nopeasti. Viltsu alkoi sitten selittää puolestani, mitä kaikkea olimme kentällä tehneet.
Talutin Nillan karsinaansa ja aloin purkaa tältä varusteita pois. Näin, kuinka Miksu käveli minua kohti. Olihan Vilin karsina suht lähellä Nillan karsinaa.
'No mitä nyt?' kysyin ja katsoin nuorukaista kyllästyneesti.
'Ajattelin kysyä, että mitä teet tänään? Siis sitten, kun lähdet tallilta.' Miksu kyseli virnistäen.
'En tiedä, tai siis... menen kotiin syömään ja sitten tekemään läksyt huomiselle.' änkytin.
'Voisinko tulla käymään luonasi, olen lähdössä itsekin tänään kylille?' Miksu ehdotti. Katsoin häntä suu auki enkä taaskaan saanut sanaa suustani.
'Itseasiassa et.' kuulin tallikäytävältä tutun äänen.
'No mitäs se sinua liikuttaa?' Miksu kysyi kulmat koholla ja katsoi Viltsua, joka seisahtui tämän viereen. 'Sinäkö siitä päätät, häh?'.
'Hmm, no... itseasiassa kyllä. Koska minä kerkesi ennen sinua, minä menen tänään Liinun luo iltakahville.' Viltsu sanoi ja hänen äänessään paistoi vahingonilo.
'Täh? Sinä.' Miksu naurahti ja katsoi minua kysyvästi. Hätäpäissäni nyökkäsin ja hymyilin. Olinko muka sopinut jotain?
'Just. Ehkä tämän kerran.' Miksu sanoi ja iski minulle silmää. Sitten hän käveli pois Vilin harjakoppa käsissään.
'Mitä tuo oli?' ähkäisin sitten ja katsoin hymyilevää Viltsua, joka nojasi leppoisasti Nillan karsinan ovenpieleen.
'Mä tuun kylään. Sitä se oli.' Viltsu sanoi päättäväisesti.
'Okei? Mut...'.
'Ei mitään muttia, käyn samalla hevosliikeestä Luihulle uuden satulahuovan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.' Viltsu sanoi ja oli jo laittanut kämmenensä suuni päälle. Räpyttelin hetken silmiäni ihmetellen.
'Mmm, eipä se kyllä haittaakaan. Mutta sillä ehdolla, että käyt matkalla ostamassa meille isot korvapuustit kahvin kanssa.' sanoin mumisten ja hymyillen. Ajattelin mielessäni, että kerkeän sillä välin käydä suihkussa ja laittaa kynttilät palamaan pieneen yksiööni.
'Sopii hyvin.' Viltsu naurahti ja sipaisi sitten poskeani. 'Tulen seitsemältä.' Nyökkäsin vastaukseksi.
Olin niin häkeltynyt, etten varmaan koskaan aiemmin ollut tuntenut samoin. Hyvä että sain edes Nillaa harjatuksi loppuun asti sillä olin niin innoissani. Ponikin katseli minua kummissaan.
'Hennu, syötä sä nää ponit myös. Jos sopii?' hihkaisin, kun olin viimein sulkenut Nillan karsinan oven.
'Joo, tottahan toki. Mistäs nyt tuulee?' Hennu ihmetteli pää kallellaan, kun hyppelehdin pitkin tallikäytävää kassi kädessäni.
'Kerron sitten, kun tiedän itse tarkemmin.' sanoin salaperäisesti ja sain Hennun hymyilemään leveästi.
'Selvä, kuulostaa silti hyvältä.' tämä tokaisi.
Kiiruhdin autooni ja heitin tallikassin viereeni etupenkille. Sisälläni kihelmöi, kun viimein käynnistin auton ja pääsin liikkeelle. En malttanut odottaa! Nyt äkkiä kotiin valmistautumaan.

Nimi: Viltsu

23.01.2017 16:08
Tallinvintillä tapahtuu!

Silmäni pyöristyivät varmaankin lautasen kokoisiksi, kun näin, ketkä tulivat vintille. Liinu ja Miksu heti hänen kannoillaan. Liinun olinkin iltaseurakseni pyytänyt, mutta Miksu ei nyt oikein sopinut kuvioon mukaan.

- ”Öö... Mitäs asiaa sinulla tänne on?” Kysyin närkästyneenä Miksulta.
- ”Tulin teidän kamujen kaa viettää aikaa, tottakai! Ei noitten kalkkisten kaa jaksa olla, ne vaan höpisee jostain raha-asioista ja hevosten liikutuksista.” Miksu virnisteli minulle ja rohjahti vastapäisille sängylle.
- ”No itse-asiassa mekin puhutaan paljon hevosten liikuttamisesta, ruokinnasta ja ratsastamisesta yleensäkin.” Liinu tuhahti happaman näköisenä seisoen keskellä huonetta kädet puuskassa.
- ”Hei Ca´moon, kai te ny joskus viihteellä ootte, on tässä käpykylässä pakko olla joku menomesta, vähintäänki porukka on varmaa kaupungissa ringin heitossa!” Miksu intoili sängyllä.
-”No on, mutta meillä ei oo aikaa semmosiin, tää on harrastus ja työ, nää hevoshommat on elämäntapa, ei meillä ole aikaa juosta kylillä juhlimassa joka viikonloppu...” Murahdin läppärini takaa.
- ”Viltsu on oikeassa ja nyt Miksu ala lompsia talolle päin, tää on Viltsun huone ja käsittääkseni sinua ei tänne ole kutsuttu, sulla alkaa huomenna työt joten unta palloon ja kiireesti!” Kuului ovelta napakka komennus.
Make oli tullut käymään tallinvintillä. Hän katsoi veljeään kulmien alta ja näytti ärsyyntyneeltä.
- ”Voi jumankekka sun kanssas, Make, oot ihan ku faija. Mä en jaksa sua!” Miksu marisi mennessään.
- ”Älä sinä alota yhtään, töihin sä tänne tulit, tolla asenteella ei pötkitä elämässä pitkälle ja sitäpaitsi...” Make komensi ja meni veljensä perästä.

Liinu huokaisi ja rojahti viereeni sängylle. Minä en ollut oikein hyvällä tuulella.
- ”Joku tossa Miksussa saa mun ihokarvat pystyyn, ärsyttävä nulikka, anteeksi vaan kun nyt sanon!” Murahdin happamana.
- ”Joo samaa mieltä. En mä tiedä mitä se musta haluaa, se yrittää koko ajan tunkee mun seuraan...” Liinu huokaisi harmissaan.
- ”Otappa siitä selvää. Sori mut ei mulla ookaan kovin fiilistä kattoa leffaa, mulla on aikanen herätys, jos käytäis vaan nukkumaan.” Vilkaisin Liinua kulmieni alta.
- ”Öö, juu... Okei.” Liinu vastasi ja hämmentyi.

Nakkasin läppärini pöydälle ja vedin peiton korviin. Kuulin kun Liinu asettui vastapäiselle pedille. Olin tosi vihanen Miksun käytöksestä ja siitä että poika oli latistanut tunnelman. Olin odottanut kivaa leffa-iltaa Liinun kanssa, mutta en viitsinyt viettää aikaa tytön kanssa, kun olin pahalla päällä.

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin. Liinu näkyi vetävän vielä sikeitä, itselläni oli tallissa aamuvuoro, joten pomppasin pystyyn ja lähdin huiskimaan talikon varteen. Aika vierähti nopeasti tötä tehden ja radiota kuunnellen. Muutama hevonen oli jätetty talliin odottamaan ratsastajaa. Havahduin yhden äkin, kun Liinu rynnisti topissa ja alushousissa talliin, Miksu perässään!

- ”Hemmetin hemmetti Miksu, jätä mut rauhaan!” Liinu kiljui ja paineli kintuistaan minkä ehti tallin toiseen päähän.
- ”Älä nyt Liinu, eikö susta ole kiva kun komea mies herättää heti aamusta!” Miksu juoksi Liinun perässä ja räkätti.
- ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” Make ja Hennu kuikuilivat ovelta.
- ”Miksu ahistelee mua, häätäkää se pois mun kimpusta!” Liinu kiljui, kun Miksu oli kaapannut tytön syliinsä ja kutitti tätä kyljistä.
- ”Miksu, nyt jätä se Liinu rauhaan ja ala tulla heinän ajoon, sulla on täällä töitä ihan tarpeeks tehtävänä!” Make ärähti.
Miksu huokaisi harmissaan ja päästi Liinusta irti. Tyttö näytti vihaiselta ja pyyhälsi takaisin vintille.
Minä mulkaisin vihaisesti Miksua ohimennen ja lähdin pihalle. Ärsytti koko touhu aivan suunnattomasti.

Menin Luihun tykö. Ori tunnisti minut jo ja hörähti kun menin tarhan aidalle norkoilemaan. Luihu tuli lähelle ja alkoi leikkisästi tuuppimaan minua olkapäähän. Hymyilin hupsulle orille ja rapsutin sitä otsasta. Hevoset saivat aina hyvälle tuulelle. Havahduin haavemaailmastani kun kuulin askeleita takaani. Vilkaisin olkani yli ja näin Hennun tulevan tykö. Hän asettui nojaamaan aitaa vasten.

- ”Älä välitä Miksusta, se on semmoinen kakara vielä. Hölmöilee minkä ehtii, ei sen juttuja kannata ottaa niin todesta.” Hennu avasi keskustelun.
- ”Mmm, mua vaan häiritsee kun se on Liinun kimpussa koko ajan, musta ei oo kiva kun kaveria kiusataan.” Huokaisin.
- ”Älä huoli, Liinu on tomera tyttö puolustamaan itseään. Tulet vielä huomaamaan sen!” Hennu hymyili ja vinkkasi silmää minulle.
Menin hämilleni, mitä ihmettä Hennu tuolla nyt tarkoitti?
- ”Ainiin ja kuule, olin ihan unohtaa...! Viitsitkö huomenna opettaa Miksua ratsastuksessa? Pitäisi poika saada siihen kuntoon että voisi noita meidän helpompia ratsastaa, yki liikuttaja lisää on aina avuksi!” Hennu jatkoi vielä.
- ”Siis...Ai minä vai? Noo... Kai minä voin...” Vastasin hämmentyneenä.
Vieläkö minun häntä pitäisi opettaa ratsastamaan, voi hyvänen aika, mitähän siitäkin vielä tulisi?

Nimi: Liinu

21.01.2017 12:21
Mikä ihana auringonpaiste, ajattelin kun saavuin autollani Sadetanssin pihamaalle. Tällä kertaa parkkeerasin autoni tallin ovien viereen, jotta saisin sen illaksi lämmitykseen piuhan päähän. Kirpeä pakkanen nipisteli poskiani, kun ponkaisin ulos autosta ja aloin kaivamaan tallikassiani takapenkiltä.

'Ai moi!' kuulin takaani ja käänyin katsomaan. Hennu ja Reina tulivat maastosta.

'Moi! Onkin melko raikas keli.' sanoin hilpeästi.

'Sanos muuta, kyllä arabi-tammakin tuntuu protestoivan työntekoa tällä kelillä.' Hennu naurahti ja piteli Reinaa paikallaan. Valkoinen tamma korskui ja sen henki höyrysi kauniisti aurinkoa vasten.



Jatkoin sitten matkaani talliin. Siellä oli kotoisan lämpöistä. Matkalla taukotupaan vilkaisin karsinassa torkkuvaa Avaa. Make oli tuonut sen sisälle, sillä tiesi minun tulevan. Olipa mukavaa.

Taukotupa oli tyhjillään. Vein vain nopeasti kassin omaan lokerooni ja sitten suuntasin satulahuoneeseen.

Koitin toimia ripeästi. Hoitelin Avan kuntoon ja aloin laittaa sille varusteita niskaan.

'Joo joo, älä nyrpistele nenääsi. Lähdetään vain hetkeksi aikaa köpöttelemään...' juttelin ponille.


Talutin Avan pihamaalle.

'Liinu! Hei!' huusi Viljami, joka heilutti minulle kättään kentältä. Hän könysi juuri par'aikaa alas Luihun selästä.

'Moi!' hihkaisin ja kapusin Avan kyytiin. Sitten ratsastin kentän aidan viereen.

'Mitäs kuuluu?' kysyin hymyillen.

Viljamin posket punottivat, kun hän keräsi puomeja pois kentältä. Luihu seisoi sillä välin kiltisti aloillaan ja nuuhki Avaa.

'Itseasiassa tosi hyvää, Luihu toimi hyvin tänään.' Viljami sanoi ja taputti suomenhevosen kaulaa.

'Kiva kuulla, lähdettekö vielä meidän kanssa maastoon? Ei tarvitse olla kauaa.' kysyin.

'Toki! Tekee ihan hyvää tälle herralle.' Viljami naurahti ja otti kiinni Luihun ohjaksista. Sitten hän ketterästi kapusi hevosen selkään ja oli valmis lähtemään.


Lähdimme köpöttelemään lyhyelle maastolle päin. Kohensin kaulahuiviani. Paleli hiukan, vaikka olinkin pukeutunut hyvin.

'Älä jäädy kuoliaaksi.' Viljami sanoi ja katsoi minun hytisemistäni myötätuntoisesti.

'En en, onneksi lähdin ilman satulaa. Ava lämmittää kivasti.'

'Kun päästään täältä pusikosta pois, niin sitten kyllä juodaan kuumaa kaakaota.' Viljami sanoi.

Siihen minulla ei ollut vastaan sanomista.

Kiersimme lyhyen maaston ympäri. Ravasimme muutamia pätkiä, muttemme laukanneet. Luihu olisi muuten innostunut liiaksi. Ilta-aurinko paistoi niin kauniisti, että se sai minut jälleen haaveilemaan omiani. Matka taittui melko hiljaisissa merkeissä.


Tallilla vaikutti tosi hiljaiselta.

'Minne maanrakoon kaikki ovat menneet?' Viljami kysyi pällistellessään tyhjää taalikäytävää.

'En osaa sanoa. Minusta kyllä Make näytti äsken painelevan kovaa vauhtia kohti maneesia, etkö huomannut?' tokaisin ja katsoin hämmästyneenä Viljamia.

'Ääh, en. Katsoin kaiketi sinua niin en huomannut.' Viljami sanoi hymyillen lempeästi. Se sai minutkin hymyilemään.

Kiinnitimme ratsumme tallikäytävälle ja aloimme purkaa varustusta niiden päältä.

'Jäätkö tänään yöksi?' Viljami kysyi ohimennen.

'Ai tänään? Ei minulla ole mitään tavaroita mukanani.' sanoin hämmentyneenä.

'Et sinä mitään tarvitse.' Viljami hymyili. 'Voit lainata minulta yöpaitaa.'

Hymyilin ja mietiskelin. 'Noh, eipä kai minua sitten mikään estä. Huomenna on kumminkin sunnuntai.' myönnyin. Se sai Viljamin iloiseksi.

'Hyvä! Voidaan illalla vaikka katsoa koneeltani jotain leffaa. Tai ihan mitä haluat.' hän selitti tohkeissaan. Nyökkäsin hymyillen.

Päästin Avan karsinaansa. Pikkutamma näytti tyytyväiseltä. Sillä oli puhtaat kuivikkeet allaan ja pian olisi ruoka-aikakin.

'Hellurei!' kuului tallin ovelta. Sinään porhalsi Miksu, Make vanavedessään.

'Kuis hurisee?' tämä kysyi ja tuli norkoilemaan Avan karsinan ovelle. Itse olin juuri rapsuttelemassa poniani.

'Mitäs tässä.' sanoin.

'Oletpa myöhään täällä, ethän sinä koskaan ruoki Avaa itse illlalla.' Miksu totesi.

'En yleensä, mutta tänään ruokin. Jään tänne yöksi.' sanoin ja pöllytin Avan etuharjaa.

'Ei kai?! Mikä sattuma. Minäkin ajattelin jäädä, juuri tänään.' Miksu sanoi kiero virne naamallaan. Sitten hän iski minulle silmää.

'No hiphurraa vaan...' huokaisin ja näytin varmasti siltä kuin olisin juuri maistanut sitruunaa.



Kävelin taukotupaan. Viljami istui Maken kanssa pöydän ääressä. Viljami tuijotti Miksua silmä kovana eikä näyttänyt ollenkaan yhtä ystävälliseltä kuin aiemmin.

'Minkä kumman takia sinun pitää tänään tänne jäädä?' hän viimein kysyi. Miksu istui häntä vastapäätä.

'No miksen jäisi...' Miksu sanoi ja katsoi minua hymyillen. Huokaisin ja kaadoin Viljamin termosmukista kaakaota omaan kuppiini. Sitten katsoin Viljamia. Tämä käänsi katseensa hevoslehteen, joka oli avonaisena hänen nenänsä alla.

'Mitä tämä nyt on?' Make ähkäisi. Hän selvästi havaitsi tilanteen. Vaikeaa sitä oli olla huomaamattakaan.

'Ei tässä mitään ole.' Miksu sanoi ja otti kiinni olkapäästäni. Se sai Viljamin suuttumaan. Tämä nousi, otti tavaransa pöydältä ja paineli ulos taukotuvasta sanaakaan sanomatta. Kuulin kohta kuinka nukkumavintin ovi pamahti kiinni. Tuijotin pöytää ja purin huultani. Ei tehnyt enää mieli kaakaota. Riuhtaisin itseni irti Miksun otteesta ja nousin ylös.

'Menen syöttämään Avan ja Nillan.' sanoin ja vilkaisin Makea. Tämä nyökkäsi.

'Sillälailla...' kuulin Maken sanovan, kun kävelin pois. Miksu oli kerrankin hiljaa.



Kävelin ruokintapisteelle ja otin tammojeni sankot paikoiltaan. Mittasin niihin kaurat ja kivennäiset, sekä kummallekin yhden omenan. Sitten suunistin Nillan karsinalle.

'Hei kultaseni...' huokasin. Ponitamma työnsi päänsä ulos karsinasta ja nuuhki minua.

'Tässä sapuskaa. Lupaan, että me menemme huomenna maastoon.' sanoin sille hiljaa. Poni alkoi rouskuttaa ruokiaan.

Make oli hakenut jo melkein kaikki hevoset sisälle. Hennu varmasti hakisi loput, joten en tällä kertaa tarjonnut apuani.

Vein myös Avalle ruuat ja toivotin sille hyvää yötä.

Sitten hiippailin nukkumavintin alaovelle. Avasin oven, joka narahti hiljaa. Pimeä portaikko oli minua vastassa. Hetken mietittyäni päätin kavuta ylös.

'Älä sulje, mä tuun myös!' kuulin Miksun hikaisevan selkäni takaa. En sanonut mitään. Mitähän tästäkin tulisi...

Nimi: Viltsu

18.01.2017 22:40
Talven tohinoita

Aikaa oli ehtinyt kulua jo hetki, talvi oli tullut. Olin jo kotiutunut hienosti Sadetanssiin. Paljon oli kuitenkin tapahtua loppusyksyn aikana. Minä tein raskaan päätöksen luopua Donista. Uskoin että kapasiteetikas hevoseni ansaitsisi parempaa kuin puskapollena pököttelyn ja möin sen tavoitteellisemmin kisaavalle tuttavalleni. Uusi kauramopo minulle oli jo tiedossa, sillä Hennu oli luopumassa Luihusta ajanpuutteen vuoksi ja minäpä pelastin tuon komean orinpahasen omiin hoiviini. Suomenhevonen sopeutuisikin paremmin tämmöiseen vaihtelevaan touhuamiseen.

Lunta tihhuutti hiljalleen taivaalta kun kömmin tallinvintiltä kurkkimaan alas ovelle. Kello oli kutakuinkin yhdeksän kantturoissa, minulla olisi iltavuoroviikko, joten sain heräillä onneksi vähän myöhempään. Tänään olisi tiedossa uusien hevosten koeajoa. Tallille oli tullut Fasu, Englannista suoraan Suomeen tullut ex-laukkaratsu. Tietenkin ratsastaisin myös oman hevoseni, Luihulla en ollutkaan montaa kertaa mennyt. Fasua halusin koettaa muuten vaan, vaikka ruuna olikin Maken mukaan aika hurja tapaus.

Lähdin hakemaan aamupalaa taukotuvasta. Paikalla olikin jo Hennu, Make ja Liinu. Sain kutsun aamukahvipöytään ja myönnyin ilomielin. Make katsoi minua huolestuneena kun kerroin haluavani koeratsastaa Fasun.
”Näinköhän tuo on järkevää? Näithän sinäkin kuinka Hennu lenti sen hurjimuksen selästä kaaressa hankeen toissapäivänä! Minä olen ainoa joka on saanut koko konin kulkemaan edes kierroksen suhteellisen hillityssä ravissa.” Make päivitteli huoliryppyjen ilmestyessä tämän otsalle.
”Minä en kyllä sen kyytiin mene vaikka pyssyllä uhattaisiin. En käsitä miksi edes hommasitte tuommoisen höyrypään itsellenne!” Liinu kauhisteli ja katsoi Makea.
Sillä on kapasiteettia, lempeällä kouluttamisella sen tulinen luonto kyllä talttuu. Haluan yrittää, on minulla kokemusta rajummistakin yksilöistä.” Rauhoittelin huolestuneita ystäviäni.

Sitten olikin aika lähteä hakemaa villiä ruunaa tarhasta. Eipä aikakaan kun Maken povailemat ongelmat alkovat. Ensin ruuna ei tahtonut antaa kiinni ja sitten se tallasi varpailleni tallin ovella, kun olimme siirtymässä sisään. Tämä oli kuitenkin arkea hevosten kanssa, joten en ollut moksiskaan. Harjaukset ja varustaminen sujui yllättävän nätisti, kun hoksasin, että mitä nopeampi olen, niin sen helpommin asiat sujuvat. Fasu oli selvästi nopean toiminnan hevosia.

Näin Maken maneesin ovella, kun taluttelin rynnivää ratsuani maaneesia kohden. Make ilmeisesti halusi varmistaa, ettei minulle kävisi hullusti. Hän ystävällisesti pitelikin minulle Fasua kun nousin selkään ja säädin jalustimet. Kun Make päästi ohjista, alkoikin Fasulla semmoinen show, että heikompaa hirvittäisi. Ensin kiidettiin pari kierrosta kiitolaukkaa ympäri maneesin. Seuraavaksi kokeiltiin pari pukkia ja äkkijarrutus. Roikuin kynsin hampain satulassa kiinni ja parhaani mukaan yritin ruunaa saada rauhoittumaan.
”Viltsu, istu syvälle satulaan ja ota napakka tuntuma, pistä se keskimympyrälle laukkaamaan hetkeksi!” Make jakeli hätääntyneenä ohjeita.
Koetin parhaani mukaan noudattaa Maken ohjeita, mutta turhaan. Ruuna päästeli kavioistaan minkä ehti, eikä apuni menneet perille sitten ollenkaan. Kesken kaiken tulikin sivuloikka ja minä mätkähdin rivakasti maneesin hiekkaan. Ruuna ravasi voitonriemuisena uralla.

Make menetti malttinsa, hän sieppasi päästäni kypärän, iski sen päähänsä ja nappasi Fasun kiinni. Ruuna ilmeisesti tajusi että Maken kanssa ei pelleillä sillä se antoi kovin nätisti kiinni. Tuohtunut Make ponkaisi ruunan selkään ja napautti Fasun heti laukalle. Hän pyöritteli ruunaa pitkin uraa, siirteli ravista laukalle ja toisin päin. Pian alkoi ruuna heltyä parin protestipukin jälkeen ja meno tasaantui. Make pyäsytti kohdalleni ja ponkaisi maan kamaralle.
”Nyt menette joka askellajia kaksi kierrosta nätisti ja lopetat onnistumiseen, sitten saa riittää.” Make ohjeisti napakasti ja ojensi kypäräni takaisin.

Tällä kertaa yhteistyömme onnistui. Alistunut Fasu kipitti nyrpeästi uralla kaikki kierrokset kuitenkin mukisematta. Nousin selästä ja taluttelin vielä ruunan viileäksi. Olipa varsinainen ratsastus!

Purkaessani Fasua mietiskelin syksyn tapahtumia. Mieleeni hiipi jälleen syksyiset tapahtumat minun ja Liinun välillä. Hän oli suudellut minua kerran, mutta sen jälkeen oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.Ymmärsinhän minä, että tunteet olivat sekaisin, hän oli jokin aika sitten eronnut siitä Ranskalaisesta poikaystävästään, mutta tytön käytös hämmensi minua. Halusiko hän olla vain ystäviä vai oliko hänellä mielessä jotakin enemmän...? Olin aina hirmu huono naisasioissa. En koskaan ollut varma, mitä naiset minusta halusivat. Päätin keskittyä vain työhöni ja ratsastamiseen. Minulla oli jo suunnitelmia Luihun suhteen, olihan ori tasokas jalostusyksilö.

Ajatukseni keskeytti oven kolina. Paikalle pöllähti Liinu ja hänen seurassaan oli Make ja joku outo nuorimies.
”Hei Viltsu, tässä on Miksu, hän on Maken veli.” Liinu esitteli nuorukaisen minulle.
”Miksu on vailla töitä ja lupasin vanhemmilleni että hän voi tulla auttamaan meitä tänne tallille, ennekuin löytää paremman työpaikan.” Make kertoi ja tönäisi veljeään leikkimielisesti.
”Tyttöjä mä tänne tulin katselemaan!” Miksu virnisteli ja mulkaisi Makea pahansuovasti.
Sitten pojankloppi tökkäsi Liinua kylkeen ja rehahti remakkaan nauruun. Liinu mulkaisi Miksua vihaisena ja poistui paikalta.

Maken velipoika näytti hyvinkin tyypilliseltä kaupunkilaisnuorelta. Ikää arvelin tuolla olevan 18 vuotta. Päällään tällä oli huppari, lököttävät farkut ja päässä löysähkö pipo. Silmäkulmassa näkyi olevan lävistys ja oikeassa korvassa rengas. Hatun alta pilkisti pörröinen otsatukka ja jäänsiniset silmät tuijottivat ilkikurisesti. Tupakankäry löyhysi pojasta niin että Fasu korskui ja alkoi hermostua. Pojassa oli jotain mikä sai ihokarvani pystyyn. Minua myös häiritsi, kuinka hän kohteli Liinua. Olikohan noiden kahden välillä jotain vai oliko Miksu vain naistennaurattaja?

Nimi: Viltsu

31.10.2013 14:53
Olin käynyt juuri ratsastamassa Donin. Päivän työt oli Sadetanssissa tehty ja minun oli pian suunnattava Ruunariiheen hoitamaan päiväruokinta. Kaipailin hieman Liinua, silla Ruunariihessä oli paljon hommaa, ennen kuin illan tunnit alkoivat.

Jäin rapsuttelemaan Donia tarhalle. Hennu pyyhälsi ohitseni Tessi ja Daisy piuhan päässä. Muutama hoitaja näkyi hääräilevän tallissa. Nostin näille kättä ja keskityin hevoseni paijailuun. Unohduin haaveilemaan ja säpsähdin äkisti, kun joku tökkäsi minua kylkeen. ”Kuka perhan….!” Kerkesin jo karjaista, kun huomasin Liinun katsovan minua säikähtänyt ilme kasvoillaan. ”En mä nyt millään pahalla...” Tyttö katsoi minua sinisillä silmillään anteeksipyytävästi. Säikähdin itsekin reaktiotani ja vaistomaisesti nappasin tytön syliini. ”Anna anteeksi, ei ollu tarkotus ärähtää! Säikähin vaa ja ku oon väsyny, nii ei osaa hillitä itteensä…” Supisin hiljaa ja rutistin Liinua sylissäni. Tyttö henkäisi syvään ja kiersi kätensä tiukemmin ympärilleni.

Kerkesimme siinä hetken halailla, ennen kuin Tessi syöksähti jostain nurkalta kuraisine tassuineen tervehtimään meitä. Irroittauduimme toisistamme ja taputtelimme hetken yli-innokasta hurttaa. ”Lähdetkö tallihommiin Ruunariiheen?” Kysäisin Liinulta. ”Taasko minä, vastahan mä koko viikon juoksin eestaas sinua auttamassa ja Sadetanssissa ratsastamassa, eikö joku muu vois välillä?” Liinu huokaisi tylsistyneen näköisenä. ”En mä muuten pyytäis, mutta ku oot tehokas . Sitä paitsi Hennulla ja Makella on niin paljon hommaa, että ei ne ehi kovin usein Ruunariiheen. Ku sadetanssiin tulee lisää hoitajia, niin sittenhän sulta vapautuu iso osa Sadetanssin tallihommista, voit tulla mun luo useemmin…” Selitin ja vinkkasin tytölle silmää leikilläni. Liinu tönäisi minua kylkeen ja nauroi perään. Yhteistuumin hiippailmimme autoni luo.

Ruunariihessä oli idyllisen hiljaista. Kaikki hevoset olivat pihalla sateesta huolimatta ja piha näytti autiolta. Parkkeerasin taloni viereen ja passitin Liinun talliin jo laittamaan rehusankoja valmiiksi. Itse kävin oikomassa Foxin loimen. Palasin sitten talliin ja aloimme sotkemaan polleille pöperöitä. ”Leiralle melassileikettä kourallinen kaurojen sekaan ja Vilille sitä uutta kauratonta rehua puoli kauhallista.” Annoin ohjeita samalla kun täytin kaurasäiliötä vasta ostetusta säkistä. Saimme lopulta annokset valmiiksi ja kävimme syöttämässä hevoset pihalla. Homma oli kyllä vaivalloinen, sillä hevoset änkesivät toistensa kupeille. saimme hoidettua työt kuitenkin ajallaan.

Iltaan mennessä olimme saaneet hevoset talliin iltaheinälle ja putsailtua hieman varusteita. Muutaman tunninkin pääsin pitämään. Pyysin Liinun vielä kahville, ennen kuin tämä lähtisi kotia kohden. Takka oli tulilla ja hohki hentoa valoa tupakeittiöön, kun istuimme pirttipöytäni ääressä kahvimukit neniemme alla. Liinulle olin tarjonnut kaapistani löytyneitä kaurakeksejä kahvileiväksi. Rupattelimme kaikessa rauhassa illan pimetessä. Aika kuluikin vauhdilla ja pian huomasimme, että pihalla oli ihan pimeää. ”No nyt siellä on niin pimeetä, että en nää mennä takasin!” Liinu huomasi vilkaistessaan ikkunasta ulos. ”Mä voin heittää sut takasin Sadetanssiin, ei kukaan hullu nyt laske sua tonne yksin pimeeseen.” Huolehdin ja nostin tyhjät kahvikupit keittiön työpöydälle.

Vetäisimme takit niskaamme ja suunnistimme pihalle. Olimme juuri menossa autoon, kun tallista kuului kamalaa kolinaa. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, Nero painoi tulemaan täyttä neliä tallista pihalle. Ruuna pinkoi tietä pitkin jo pitkän matkaa, ku edes tajusimme tilanteen. ”Jaa-a, en minä sitten menekään vielä Sadetanssiin…” Liinu huokaisi antautuneena ja lähti laahustamaan talliin. Olin aivan tarkalla revetä raikuvaan nauruun, mutta hillitsin itseni Liinun nyrpeän ilmeen takia.

Talliin mennessämme tajusimme heti, miten Nero oli päässyt karkuteille. Karsinan portin säpistä oli yksi ruuvi löystynyt ja hermoillessaan se oli ruvennut jälleen potkimaan seiniä. Säppi petti ja ruuna oli ottanut ritolat, samalla kaataen oven pielessä seisseet kottikärryt. Pistimme Spartan ja Leiran valmiiksi ja ratsastimme villiintyneen suokkiruunan perään. ”Minne ihmeeseen se on mennyt?” Kummastelin, kun köpöttelimme autotietä isolle tielle päin. ” Ei sillä montaa vaihtoehtoa oo pimeessä, autotie, Sadetanssi tai mehtä. Luultavasti se ei mee metsään ku on nii pimeetä…” Liinu virkkoi. Samaan aikaan puhelimeni alkoi soida. Vastasin ja se oli Hennu. Tämä kertoi, että Nero oli pöllähtänyt heidän pihalleen. Tessi oli haukkunut kuin maailmanlopun edellä ja isäntäväki oli tietysti mennyt tarkastamaan tilanteen. Ruuna oli löytynyt aivan heidän kotirappujen edestä.

Lähdimme hakemaan karannutta suokkia Sadetanssista. Onneksi meillä oli heijastinliivit ja otsalamput, että näimme eteemme. Tallille saapuessamme koko isäntäväki koirineen ja kissoineen olivat päivystämässä pihalla karkulaisen kanssa. ”Viekää hevoset talliin, tein teille hieman iltapalaa ja lämmintä juomista!” Hennu hihkui oven välistä pirteänä ja säntäsi jo takaisin sisälle. Toimitimme pollet karsinoihin ja kiitollisina siirryimme sisätiloihin nauttimaan Hennun luomista antimista.

Olin rättiväsynyt ja palelin kuin hullu. Istuin lähelle takkaa teemuki ja voileipä käsissäni. Daisy kierähti jaloksiini kerälle. Pian Liinukin tuli eteisestä riivittyään ratsastuskamppeet yltään ja Hennu istuttikin tytön viereeni ja toi tälle evästä. Siinä yhdessä söimme aivan hiljaa Maken ja Hennun höpötellessä. Hennu hääräsi keittiössä ja Make katseli nojatuolissa televisiota. Aivoni eivät toimineet, mutustin vain onnessani leipää ja hörpin satunnaisesti teetäni. Kun sain lopulta kaiken alas, kiittelin syömisistä ja palautin astiat Hennulle. Liinu oli laskenut eväänsä ja juomansa olohuoneen pöydälle ja vetäytynyt pitkäkseen sohvalle viltin alle. Tyttö oli jo umpiunessa. Istuunnuin tämän jaloksiin ja jäin töllöttämään hetkeksi televisiota. ”Minusta vähän tuntuu, että te jäätte nyt yöksi meille.” Hennu hymyili keittiöstä. ”Ääh, minä lähden kohta viemään nuo meidän pollet takaisin kotiin, ei minun tarvitse jäädä.” Murahdin hiljaa vastaukseksi ja keskityin katsomaan televisiota. ”Ei onnistu, te molemmat olette ihan rättiväsyneitä. Make käy huomenna kaupungissa asioilla, niin sitä ennen saa käydä katsomassa Ruunariihen. Te hoidatte minun kanssa sitten aamutallin.” Hennu komensi tomerasti.

Olin niin väsynyt, että myönnyin Hennun tahtoon. Nykäisin vähän viltin kulmaa päälleni ja huomaamattani silmäni alkoivat ummistua. Olin pian täydessä unessa. Havahduin jossain vaiheessa, kun Daisy hyppäsi sohvalle ja käpertyi syliini. Siirsin koiran varovasti Liinun viereen ja katsoin kelloa. ”Vasta kaksi…” supatin itsekseni ja nousin seisomaan. Olin nukkunut istuaaltani ja selkäni oli kamalan kipeä. Daisy katsoi tekemisiäni ja heilutti innoissaan häntää. ”Koittaisit olla rauhallisemmin, ettei Liinu herää.” Yritin rauhoitella innostuvaa koiraa. Jotenkin minun oli päästävä pitkäkseni. Riisuin farkut jalastani ja aloin vetää vanhaa levitettävää sohvaa leveämmäksi. Liinu tietysti havahtui ja katsoi minua pimeyden läpi kummissaan. ”Mitä ihmettä siä touhuat…?” Liinu kysyi ja alkoi yht´äkkiä hihittää. ”Älä nyt siinä naureskele, mä yritän päästä nukkumaan!” Sihisin ja vedin edelleen sohvaa leveämmäksi. ”Hehheheeheee, meinasitko ihan mun viereen päästä?” Liinu räkätti pitkällään ja nauroi kun hullu. ”Voi jumankekka sun kanssas, ihan sekasin se on. Kohta jos et oo hiljaa, niin mä hiljennän sut!” Hellyin ja virnistin. Liinu hihitti kahta kauheammin.

Lopulta onnistuin saamaan itselleni tarpeeksi tilaa nukkuakseni. Kömmin Liinun viereen ja livahdin ison viltin alle. Hihittelevä tyttö hiljeni kummasti, kun menin aivan liki. ”Noo, mikäs nyt tuli, eikö enää naurata, kun on mies vieressä?” Nälvin Liinulle leikkisästi. Tyttö katsoi minua pyörein silmin ja hymyili hieman vienosti. Haukottelin ja kiedoin käteni tytön ympäri. Varovasti tämä kääntyi minuun päin ja tarttui minuun tiukasti. En edes tajunnutkaan kun olin jo unessa…

Aamulla saimme karun herätyksen. Kello oli noin 6, kun Hennu tuli tupaan iloisesti hihkuen: ”Noniin, kansalaiset, nyt ylös, meillä on pitkä päivä tiedossa!” Raotin silmiäni hieman ja näin, kun Make ravasi ees taas milloin etsien rahapussiaan ja milloin pipoaan. Liinu tuhisi vielä umpiunessa sylissäni. Laskin pääni laiskasti takaisin tyynylle ja vaistomaisesti suukotin tyttöä otsalle. Liinu vain tuntui jotenkin niin tärkeältä, tyttö oli ollut minulle melkein kuin sisko alusta lähtien. Lopulta Liinukin raotti silmiään ja katsoi minuun hieman unisena. Hymyilin tälle ja katselin tytön sinisiä silmiä. Yht´äkkiä Liinu tarttui poskistani kiinni ja muiskautti märän pusun suoraan huulilleni. Sitten punastellen tyttö kipaisi ylös ja suunnisti vessaan. Itse jäin makoilemaan viltin alle hölmistyneenä. Johan oli herätys!

Nimi: Viltsu

16.10.2013 23:25
Vähän köpsä ja epämääräinen tarina, mutta toivottavasti kelpaa :)
Aamuaurinko pilkisti silmääni virttyneen pellavaverhon takaa. Raotin toista silmääni ja nuuskin ilmaa. Vanha vintti tuoksui täysin omallaiselta, vanhalta ja lämpimältä. Lämpimästä peiton alta oli ikävä nousta, mutta työt kutsuivat. Kello lähenteli seitsemää, kun vedin tallivaatteet ylleni. Pihalla oli jo niin kylmä, että oli pakko käyttää pipoa ja tumppuja. Tallustelin huurteisessa ja kirkkaassa aamussa pikkutallille. Olin luvannut Makelle hoitaa pikkutallin aamuvuoron, koska itse tallimestarilla oli kiireitä.

Lykkäsin talikon kottikärryihin ja suunnistin ensimmäiselle karsinalle. Hevoset oli jo tarhattu, joten pääsin suoraan työn touhuun. En muistanutkaan, kuinka rankkoja talityöt saattoivat olla ja huomasin, kuinka hiki alkoi virrata piponi alta. Olin kuitenkin valmis jo kolmessa vartissa. Lakaisin vielä tallin käytävän ja suunnistin sitten lantalaan kottikärryineni. Makekin näkyi jälleen olevan karsinoiden kimpussa ja näkyipä Hennukin hääräilevän tallin toisessa päässä apuna. Kippasin lastin lantalaan ja otin samalla mukaani puhtaita puruja. Kävin laittamassa puhtaat aluset pikkutaalliin ja sitten hakeuduinkin päätallin taukotupaan aamukahvin toivossa.

Ilokseni kahvipannu höyrysi pöydällä ja vastaleivotut pullat odottivat kauniisti aseteltuina korissa. Istuin nauttimaan pöydän antimista onnessani. Oli aina mukava tulla valmiiseen pöytään aterioimaan. Pian sain seuraa, kun Hennu ja Makekin päättivät pitää luovan tauon. ”Huomenta!” Kuului ovelta iloinen huikkaus, kun pariskunta pöllähti seurakseni. Mumisin pulla suussani jotain epämääräistä vastaukseksi. ”Taitaa ottaa koville meidän ratsastuksenohjaajan työ.” Make virnisteli pöydän toiselta puolelta, kun huomasi tummat silmänaluseni. ”Univelkaa...” Tuhahdin vastaukseksi ja keskityin mutustamaan kolmatta pullaani.

Hetken taukotuvassa istuttuamme myös Liinu lyöttäytyi seuraamme. Tytön posket hekuivat, kun tämä oli ilmeisesti unohtunut hetkeksi ulos rapsuttelemaan hevosia. Virnistin tälle ja taputin penkkiä vieressäni. Hieman ujostellen Liinu istahti viereeni. Kun kaikki olivat koossa, kävimme läpi päivän työt ja rupattelimme vähän niitä näitä. Pari tyttöä naapurista oli tulossa ratsastamaan, joten pääsisin tänään pitämään tuntiakin. Tarkoitus oli myös liikuttaa suurin osa hevosista, joten tekemistä olisi koko päiväksi.

Kello lähenteli puoltapäivää, kun ratsastajatyttöset ilmaantuivat tantereelle. Ilona ja Erika olivat tallin vakioasiakkaita ja ramppasivat tallilla harvasen viikko. Ratsuiksi heille määräsin Roinan ja Laten. Tytöt olivat onnekseni jo kokeneempia, joten heitä ei kamalasti tarvinnut ohjeistaa. Seuransin siskosten puuhia sivusilmällä ja selailin samalla sähköpostiani kännykästä. Pian tytöt olivatkin valmiina ja patistin heidät maneesiin.

Tunti meni hyvin. Tytöt pääsivät harjoittelemaan erillaisia kontrollitehtäviä, kuten puomien ylitystä eri askelajeissa, temponvaihteluita ja siirtymisiä. Ihmettelin vain, miksi nämä teini-ikäiset virnistelivat minulle koko tunnin. Tunsin itseni suorastaan hölmöksi. Katsoin, että tytönpahaset saivat rasunsa säädylliseen kuntoon ja menin sen jälkeen mutustamaan taukotupaan eväitäni. Hennu ja Liinu istuivat myös tuvassa ja selvittelivät, kuka liikuttaisi ja ketä. ”Viltsu muuten, viitsisitkö ratsastaa tänään vaikka Jörön ja Valon?” Hennu kysyi. ”Että mitääh!? Sitä aasiako minun pitäisi liikuttaa? Enhän minä saa sitä varmaan tallia pidemmälle!” Huudahdin kauhistuneena. ”Noi aasit on oikeesti ihan kivoja ratsastaa, sitäpaitsi Pami on paljon juntturampi tapaus.” Liinu rohkaisi ja naureskeli ilmeelleni. ”Itsepäisiä kantturoita mokomat karvakasat...” Tuhahdin happamana. No, työtehtävä se sekin oli ja työt oli hoidettava mukisematta.

Kävin iltapäivästä heittämässä lenkin maastossa Valon kanssa. Pitkin hampain jätin sulavan puoliveritamman tarhaan ja lähdin noutamaan karvakasa-Jöröä pihatosta. Avasin pihaton portin ja suunnistin vaaleanharmaan pitkäkorvan luo. Se katsahti minuun terhakkaasti ja vinkaisi aasimaisen tervehksensä. Pami taas nuokkui takapää aitaa vasten korvat luimussa. Nappasin reippaasti Jörön riimusta kiinni ja lähdin viemään sitä talliin. Ihmeekseni aasiruuna seurasi rivakasti minua, eikä osoittanutkaan itsepäisiä tai epäinnokkaita merkkejä. Kummissani pistin Jörön käytävälle kiinni. ”Kyllä se kestää siinä ilman narujakin, sillä on sitäpaitsi lievää vetopaniikkia.” Kuulin äänen takaani. Hätkähdin ja huomasin, että kultakutrinen Liinu seisoi takanani. ”Njaah, sinä sitten noudat sen takaisin jos se karkaa.” Vastasin tytölle kulmain alta viekkaasti katsoen ja irrotin ruunan narusta.

Jörö jäi kiltisti lepuuttamaan takakaviota käytävään, kun hain sen kamat. Liinu tarjoutui harjaamaan pitkäkorvan, joten lykkäsin harjapkin tytön käteen. Aasi ei hievahtanutkaan, kun Liinu varmoin ottein veteli pitkin sen pitkää karvaa. Säädin tällä välin Jörön varusteista remmejä itselleni ja aasille sopiviksi. ”Tällä voi hypätäkin, jos haluat.” Liinu virkkoi putsatessaan Jörön kavioita. Olin pyörtyä, kun kuulin että aasinpahanen osasi vielä loikkia esteidenkin yli. Siinä asiaa kummastellessani nakkasin aasille satulan selkään ja pistin remmit kiinni. Kiinnitin vielä häntäremmin ja rupesin sitten virittelemään Jörölle suitsia päähän. Jörö oiken avasi suunsa valmiiksi ja sain aivan helposti tälle kuolaimet. Asettelin suitset hyvin sen isoon päähän ja hain sitten omat ratsastusvarusteeni. Liinu sanoi tulevansa maneesiin seurakseni. Lähdin sitten taluttelemaan ratsuani maneesiin.

Istahdin minulle pienehkön aasin satulaan. Oikeastaan karvaisen ruunan satulassa olikin aika mielyttävää istua. Kiristin vielä hieman satulavyötä ja pistin elikon liikkeelle. Siitäpä se hupi sitten alkoikin. En ollut ikinä istunut sellaisessa hevoskyydissä. Jörön askeleet olivat töksähteleviä ja heiluin satulassa edestakaisin kuin heinämies. Jouduin aivan tosissaan etsimään kunnon myötäystä lantiollani, jotta en olisi näyttäny aivan hölmöltä keikkuessani aasiruunan selässä. Hyvin harmaanvalkea karvapallo kuitenkin hallitsi perusasiat ja oli kuin olikin perin hauska ratsu. Suurin yllätys minulle olikin, että sain nostettua kaikki askellajit molempiin suuntiin. Lopuksi Liinu pystytti minulle vielä pienen kavaletin kentälle ja hyppäsin pariin kertaan senkin. Olin aivan ällitynyt aasin suorituksista, enkä saanut sanaakaan suustani.

”Millä ihmeellä te ootte löytäny tuommosen toimivan aasin?” Kysyin Hennulta, kun hoidin Jöröä takaisin pihattokuntoon. ”Se on vain hyvin koulutettu ja pitää työstään.” Hennu virkkoi ohimennessään. Liinu virnisteli vierelläni. ”Äläs siinä naureskele, ei tämmöisiä joka päivä näe.” Höpisin viritellessäni riimua Jörön päähän. Sitten kiikutin sen takaisin Pamin tykö pihattoon.

Jäin seisomaan hetkeksi pihaton aidan viereen katselemaan aasitoveruksia. Liinu hiipi vierelleni. ”Mikäs sinulla on, kun hiipailet minun perässä koko ajan?” Katsoin Liinua ilkikurisesti. ”Öööh... Sun seurassa on vaan kiva olla...” Liinu vastasi hieman ujosti ja tuijotteli saappaankärkiään. ”No kyllä minulle kelpaa sinunkin seura!” Sanoin reippaasti ja nappasin tytön kainalooni. Tallustelimme katsomaan sisälle, joko Hennu olisi laittanut meille päiväkahvit...

Nimi: Liinu
Kotisivut: http://www.harhakuviahevosista.blogspot.fi/

16.10.2013 16:34
Heräsin aamulla melko myöhään viimeöisen valvomisen takia. Olin melko sekavissa, mutta silti ihan iloisissa tunnelmissa. Viltsu oli jo lähtenyt töihin. Hänen vuoteensa oli pedattuna ja musta suuri laukku sen päällä siististi. Ulkoa, kattoikkunasta, tulvi valoa. Jokseenkin taivas siltikin näytti pilviseltä. Kuulin alakerrasta tallin ääniä. Siellä on ainekin Hennu, tunnistin ystäväni äänen.
Kun olin päässyt jalkeilleni, puin 'työvaatteet' ylleni, kiinnitin hiukseni poninhännälle, kiirehtien samalla alakertaan. Otin mukaani myös paksumman takin ja villasukat, sillä myöhemmin ulos mentäessäni tiesin, että tulisin olemaan aivan jäässä.
Tallikäytävällä oli kyljellään olevat kottikärryt ja kasa heiniä. 'Mitä ihmettä?' kysyin ääneen katsoessani näkyä. 'Ei ole todellista!' kuulin Hennun äänen taukotuvasta. Sitten tämä tuli luokseni ja haroi hiuksiaan. 'Rölli oli heti aamutuimaan päässyt karkuun, Viltsu oli tietääkseni koittanut sitä jo metsästää pihamaalta, mutta nyt se poninketale on teillä tietämättömillä.' Hennu paasasi. 'Niin, siksi nuo heinät ovat tuossa edelleen, emme ole kerenneet siivota. Lähdetkö mukaan etsimään? Pannahinen, se poni on maanvaiva.' nuori nainen melskasi. 'Joo tottakai, voin lähteä Luihulla.' ilmoitin oitis. Pitäisihän se poni nyt löytää. Hätyyttäisimme Ernonkin etsintäpartioon.

Ulkosalla odottelimme miesväkeä, jotka olivat parhaillaan laittamassa hevosia valmiiksi etsintöihin. 'On tämäkin taas... Noh, saanpahan liikutettua tämän Taran nyt samalla.' Hennu sanoi. Puoliverinen tamma seisoi kauniissa asennossa hänen allaan. Voi, ikävöin entistä hoitsuani kovasti, onneksi näin sitä niin usein ja sain rapsutella sitä niin paljon kuin vain jaksoin. Itseni alla oleva Luihu höristi korviaan, kun kuuli takaansa tulevien ratsukkojen äänet. Tallista saapuivat Make ja Antti, sekä Viltsu ja Raisa. 'Mites me jakaannumme?' Make ennätti kysymään. 'Liinu tulee minun kanssani.' Viltsu sanoi ennenkuin kukaan muu ehti edes meinata avata suutaan. Katsoin miestä kysyvästi ja tämän silmissä paloi hämmentynyt, mutta ystävällinen liekki. Se sai minut hymyilemään. 'Selväpyy, menoksi. Menkää te tuonne lyhyelle maastolle, niin me menemme pitkälle. Erno haravoi myös lähimaastoa.' Hennu henkäisi ja maiskautti Taran liikkeelle. Make lähti kuin partiopoika hänen peräänsä. 'Mennäänkö?' Viltsu kehotti. Nyökkäsin tälle ja sitten lähdimme matkaan.

Ratsastimme hiljaa, Röllin nimeä aina sillointällöin huhuillen. Raisa kulki edellämme häntä huiskien. Luihukin vaikutti leppoisalta, mutta silti melko reippaalta. Sää alkoi muuttua mukavammaksi, aurinko koitti pilkistellä muhkurapilvien takaa. Yöllinen pakkanen oli huurtanut puiden oksat ja maassa lojuvat lehdet aivan koppuraisiksi ja kimalteleviksi.
Taas kerran Viltsu herätti minut ajatuksistani. 'Kuulitko?' tämä tuntui toistavan. 'Siis mitä? Sori, olin ajatuksissani.' ähkäisin ja katsoin edelläni kulkevaa ratsukkoa. 'Niin...' Viltsu sanoi hiukan vaikeana. 'Mitä sinä oikein meinasit sillä viimeöisellä?'. Olin hetken hiljaa ja huokailin, sillä en ollut varma, mitä minun olisi pitänyt sanoa. 'No tuota... Se vain tuntui hyvältä. Ja oikeastaan en edes ymmärtänyt. Se tapahtui niin äkkiä.' änkytin ja katsoin maahan. Viltsu kuunteli ja hymyili sitten lempeästi. 'Ei se minua haitannut! En minä sillä, mietin vain sitä, mitä aiemmin olet sanonut. Sitä, ettet ole päässyt vielä yli edellisestä poikaystävästäsi...' Viltsu sanoi. 'En tiennyt mitä ajattelisin.'. 'Niin, anteeksi. En oikein itsekkään ole varma.' vastasin hiukan empien. 'Mutten enää haikaile menneitä, sen tiedän. Tahdon päästä elämässä eteenpäin.' jatkoin. 'Hyvä asenne sinäällään. Sinä olet tosi fiksu ja mukava. Pidän sinusta kovasti' Viltsu sanoi katsoen minuun. Hänen silmistään loisti ymmärrys ja sulin hymyyn.
Vilkuilin vähänväliä kelloani. Olimme ratsastaneet kaus. Kiersimme koko hiittilenkin ympäri ja haahuilimme sinne tänne. 'Lähdetään takaisin.' sanoin. Rölliä ei vain löytynyt mistään. Päätimme palata tallille, mitä suotta jäädyttäisimme itsemme. Kyllä routa porsaan kotiin ajaisi, Viltsu oli sanonut.
Takaisin tallille ratsastelimme hiukan vauhdikkaammin. Annoimme hevosten juosta, jotta lämpiäisivät. Laukkaaminen oli ihanaa, silmäni kostuivat tuulen viiman ansioista. Talvi oli selvästikin tulossa, sormenikin olivat aivan kohmeessa.

Näimme tallipihalla Ernon sinisen pakettiauton. Sen peräluukku oli ammollaan. Muuten pihamaalla ei näkynyt ristinsielua. Ainoastaan Lulu-kissa viipotti maneesia kohti hiiri hampaissaan.
Kiirehdimme tallin ovelle ja laskeuduimme alas hevosten selästä. Nappasin sukkelasti kiinni Luihun kuolainrenkaasta ja lähdin viemään sitä sisälle.
Oitis tallikäytävälle näimme takkuharjaisen Röllin, joka seisoi kahdenpuolen kiinni ja näytti tympääntyneeltä. 'No? Mistäs ponipoika löytyi?' Viltsu kysyi Makelta, joka hinkkasi piikkisualla ponin lautasia. 'Ernon pihapiiriin saakka se oli kerennyt. Melkoinen sankari on kyllä.' Make ähisi ja loi poniin happamia katseita. 'Jaa, voi sentään. Rölli minkä teit.' sanoin ja katsoin ponia, joka vilkuili minuun pilke silmäkulmassaan. 'Ja Erno sitten toi sen pakulla tänne takaisin?' Viltsu arvasi. Make nyökkäsi ja hymähti.
Kun olimme viimein purkaneet varusteet ratsujemme yltä, päätimme mennä taukotupaan lämmittelemään ja juomaan kupit kuumaa. Erno istui selin ovelle päin ja kuullessaan ääneni, ponkaisi pystyyn kuin ohjus. 'Liinu! Siinähän sinä olet! Olen pahoillani sanomisistani!' Erno sanoi ja näytti hiukan katuvalta. Sitten tämä tuli taputtamaan minua selkään. 'Ethän ole vihainen? Eihän tälläinen äijänrumilus aina tajua, mitä suustaan laskee...'. 'Juu, ei se mitään. Anteeksipyyntö hyväksytty.' vastasin ja hymyilin nätisti. 'Hyvä, hyvä. Tulkaahan nuoret juomaan kahvia, se onkin näin aamusta erinoimaisen hyvää.' mies sanoi ja löntysti pöydän luo. Hennun kasvoilla paloi leveä hymy ja hän näytti muutenkin iloiselta, kun olimme kaikki paikalla. Makenkin hän viimein huuteli kahville. Tämä tulikin muristen Röllin luota ja sanoi, että oli tällä kertaa laittanut tuplalukon ponin karsinanoveen. 'Eipähän tarvitse taas etsiä pitkin metsiä.' tämä sanoi tomerana ja sai meidät muut nauramaan.

Nimi: Liinu
Kotisivut: http://www.harhakuviahevosista.blogspot.fi/

14.10.2013 22:02
Haukotellen kävelin pitkin tallikäytävää. Olin kovin väsynyt pitkän tallipäivän jälkeen. Olin Maken kanssa siivonnut satulahuoneen joka nurkkaa myöten ja myöhemmin auttanut Hennua toimiston järjestämisessä. Kaiken lisäksi olin läpiratsastanut Luihun ja Rollen. Takapuoleni oli puutunut ja suunnistinkin parhaillaan taukotupaan huilaamaan. Oli ihana olla syyslomalla koulusta, kun sain vietellä aikaa tallilla. Tai no, töissähän minä olin, mutta silti.
Taukotuvassa oli muitakin. Nimittäin Hennu, joka istui Viltsu seuranaan penkillä. He juttelivat kovaan ääneen Donin viikottaisesta liikuntamäärästä. 'Moih...' huokasin ja menin heidän seurakseen. Vilkaisin kelloa, se oli vaille kuusi. 'No moi, näytätpäs uupuneelta.' Hennu huokasi. Viltsukin nyökkäsi katsoessaan minua. 'No joo, sitä olenkin. Jalat ovat ihan kuolleet.' sanoin ja irvistin. Onneksi minun ei tarvinnut lähteä kotiin, vaan olin sopinut Hennun kanssa, että saisin yöpyä tallissa, nukkumavintillä. Nyt kun Viljamikin työskenteli tallilla, eikä hänellä ollut asuntoa, niin vintti oli lämmin jokatapuksessa kokoajan. 'Pääsette ajoissa nukkumaan Viltsun kanssa.' Hennu sanoi hymyillen. Viltsu katsoi minua vienosti hymyillen ja nyökkäsi. 'Niin, kaipaan unta.' vastasin. Oli ihan mukavaa, kun minun ei tarvinnut olla yksin. Yöt olivat jo niin pimeitä, että olisin varmasti yksin ollessani pelännyt vintillä.

Illan mittaan hain vielä Avan ulkoa ja harjailin sitä pitkän tovin. Pikkutamma oli tyytyväinen, koska sillä oli ollut tänään vapaapäivä. Se lepuutteli takastaan ja hörisi minulle. Rakastin sitä niin paljon. Mikään ei ollut ihanampaa, kuin omistaa poni. Ikävöin silti toisinaan entistä Mico-poniani, jonka jouduin myymään. Tai isähän sen myi, se oli tiukka paikka minulle. Mutta tiedän, että Mico on nyt aktiivisessa kodissa, missä sillä kisataan. Harmikseni aiemmin minulla ei ollut rahaa kisoihin ja kaikkeen sellaiseen... Nykyisin sain töilläni korvattua osan Avan maksuista. Ja olihan kaikki helpompaa, kun Hennu omisti ponista puolet. Enkä edes enää välittänyt kisaamisesta niin paljoa, minulle riitti leppoisa yhdessäolo ja rento ratsastelu. Kunhan vain Ava oli hyvässä kunnossa.

Havahduttuani syvällistä mietteistäni, päätin, että voisin vaikka alkaa valmistautua nukkumaan menemiseen. Make oli jo hoidellut iltatallin, joten kaikki tuntui olevan kunnossa. 'Minä tästä lähden tuon Hennun luo, ettei se pillastu, kun viettelen aina koko illan näiden karvakavereiden kanssa.' Make selitti kävellessään ohitseni. 'Hah, kannattaa.' naurahdin. 'Lähdetkös meille suihkuun?' Make kysyi vielä. 'Öööm, en nyt taida. Käyn huomenna sitten, kiitosta vaan.' vastasin hymyillen. 'Selvä, no hyvät yöt sitten!' Make hihkaisi ja sulki tallin ulko-oven perässään. Siinä minä sitten seisoin hiljaa, orpona keskellä tallikäytävää. Luna ja Leira katsoivat minua hölmistyineinä. 'Lopettakaa tuijotus, menen kyllä nukkumaan.' tuhahdin ja käännyin kannoillani.
Pidätin hengitystäni, kun hiippailin vintille. Oven alta pilkotti valo. Raotin puista ovea ja kiljaisin. Puolialaston Viltsu oli juuri tulossa ovella vastaan. Otin kiinni rinnastani ja huokasin. 'Hullu! Meinasin pyörtyä!' murisin, mutta sitten minua alkoi naurattaa. 'Heh, no olin tässä vessaan menossa.' nuorimies tokaisi virnistäen. 'Mitäs itse hiippailet kuin hiiri.' hän jatkoi. Pudistelin päätäni ja menin tämän ohitse. 'Reitti selvä.' sanoin sitten. 'Varo mörköjä...'. Viltsu katosi hihitellen pimeyteen. Hytisin katsoessani portaikkoa, joka pimeni, mitä alemmas rappuset yltivät.
Vaihdoin sukkelasti pyjaman ylleni ja survoin tallivaatteet laukkuuni. Nieleskellen asetuin pedille, joka oli minua varten pedattuna. Sängyllä makoili myös Hennun kissa Kinuski, joka asusteli nykyään tallilla. Kissa turvasi selustani, muuten olisin ollut ihan kauhuissani. Pelkäsin pimeää yli kaiken. Pian Viltsu tuli takaisin. 'Laitankos tämän oven ihan lukkoon, jottei neidin tarvitse pelätä?' tämä kysyi sitten virne naamallaan. 'No pistät! Täällä on jo muutenkin ihan tarpeeksi pimeää ja pelottavaa.' vastasin. 'No, onneksi nukun melkein vieressäsi, voit tulla minun viereeni jos pelkäät.' Viltsu sanoi ja katsoi minua syvälle silmiin. Punastellen vastasin; 'Hyvä tietää...'. Sitten käänsin kylkeä. Kasvoni olivat seinää päin. Pian valot sammuivat ja kuulin, kuinka Viltsu meni sänkyynsä. Hengitin rauhallisesti ja kuuntelin Viltsun hengitystä.

'Ethän pelkää? Kuulen, ettet nuku. Tai sitten nukut todella levottomasti...' kuulin hiljaisen matalan ääneen selkäni takaa. Käännyin ympäri ja meinasin pudota sängyltä. Viljami seisoi vierelläni ja ojensi kättään kohti minua. Hieroin silmiäni ja tarrasin tämän käteen kiinni vaistomaisesti. 'M-mitä..?' änkytin. 'Paljonko kello on?' jatkoin muminaani kuin pikkulapsi. 'Se tulee pian yksi.' Viltsu sanoi rauhallisesti. 'Valvotanko sinua?' kysyin. 'Noh, olen melko herkkäuninen. Kuulen, kun pyörit vuoteellasi.' tämä sanoi sitten ja istuutui viereeni. 'Muttei se haittaa, ei ollenkaan.'. Nyökkäsin ja haroin hiuksiani. Kinuski pomppasi lattialle ja viiletti nurkassa lojuvan loimikasan päälle nukkumaan. Viltsu katsoi kissaa ja sitten taas minua. Hymähdin voimattomana ja katsoin poikaa silmiin, sen minkä nyt pimeässä näin. Tunsin suurta lämpöä tätä kohtaan. Hän istui niin vaitonaisena ja turvallisena vierelläni. Se tuntui hyvältä. Ajattelemattomasti hipaisin hänen poskeaan sormenpäilläni ja sitten suukotin tätä. Viltsu ei pistänyt vastaan. Koko tilanne kävi hyvin äkkiä. Olin puoliunessa, mutta hymyilin silti onnellisena. 'Hupsis...' sanoin sitten varovasti. Viltsu hieroi poskeaan ja katsoi minua kysymysmerkkinä. Sitten hän, sanaakaan sanomatta, painautui takaisin omalle vuoteelleen.

Valvoin jonkun aikaa ja olin todella hämmentynyt. En saanut tunteistani kiinni. Ne olivat aivan umpisolmussa.
Vasta aamun tunneilla sain viimein nukahdettua. Saisi nähdä, mitä uusi päivä toisi tullessaan.

Nimi: Viltsu

13.10.2013 21:56
Retkemme Ernon luo oli ollut hyvin ajatuksia herättävä. Vai että oli tallilla ollut ennenkin romantiikkaa. Ihmettelin vain Liinun reaktiota. Hoidettuani Donin tarhakuntoon, menin utelemaan Hennulta hieman tallilla tapahtuneista asioista.
”En haluaisi olla utelias, mutta minua jäi vaivaamaan se Liinun käytös. En kai ole ollut tyrkyllään tai mitään, kun tyttö tuolla tavalla karkuun juoksi?” Kyselin Hennulta.
”Et sinä mitään ole tehnyt, Ernohan se meni hölmöjä puhumaan. Eikä teisktä kumpikaan voi Liinun historiasta tietää. Minusta tuntuu, että sinun pitää ihan itse kysellä Liinulta, mitä on tapahtunut. Sen verran voin valottaa, että naapurin poika jätti jonkin aikaa sitten Liinun ja en tiedä, onko Liinu siitä vielä toipunut.” Hennu kertoi samalla hajamielisesti edessään olevia papereita vilkuillen. Päätin jättää naisen työntouhuun ja itse menin etsimään Liinua. Halusin olla varma, etten minä tehnyt mitään väärää.

Sain hakea tyttöä vähän aikaa, ennen kuin löysin tämän Avan karsinasta. Liinu kääri valkealta poniltaan pinteleitä pois. Ava katsoi minua ja työnsi turpaansa minua kohden. Rapsutin ponin turpaa ja rykäisin. Liinu hätkähti ja nousi ylös. Hän katsoi minua hieman hölmistyneenä ja punastui sitten kauttaaltaan.
”Tuota, sitä minä vaa, että enhän ole tehnyt mitään väärää, kun niin äkkiä kaikkosit sieltä Ernon luonta? En todellakaan ole aikonut tyrkyllä olla, jos sitä epäilet...” Selitin hieman nolona.
”Ei se sinusta kiinni ole... Ernohan se höpisi ihan omiaan, ihme ajatuksia sekin saa päähänsä...” Liinu tuhahti ja näytti aivan kuin olisi purskahtamaisillaan itkuun.
”Niinhän se... mutta siis mukava minusta olisi sinuun tutustua, ihan vaan kaveri-mielessä...” Katsoin tyttöön kulmain alta.
”Kyllä minustakin se olisi mukavaa..! Enkä minä tosiaan sinulle ole suuttunut, kaikki se, mitä minulle on tapahtunut, sai minut hermostumaan... seurustelin jonkin aika sitten, mutta se tyyppi muutti kotimaahansa... jätti tuosta vain... en ole päässyt siitä vielä yli...” Liinu selvitti ja katsoi minuun surullinen katse silmissään.
”Ymmärrän...erot ovat hakalia, tiedän sen itsekin. Jos haluat, voit tulla puhumaan minulle asiasta, osaan kyllä kuunnella. Ei siis sillä että tyrkyttäisin itseäni, mutta ihan jos vain kaipaat juttuseuraa...” Hymyilin vienosti Liinulle.
Liinu hymyili minulle takaisin ja katsoi hetken silmiini.
”Kiitos...” Liinu kuiskasi ja lähti viemään pinteleitä satulahuoneeseen. Minä laitoin Avan karsinan oven kiinni ja huikkasin heipat tytön perään. Itse suunnistin Hennun luo kahville.

Hennu oli antanut minulle tehtäväksi liikuttaa Rey ja Vili. Orinpahaset eivät pariin päivään olleet muuta kuin riehuneet tarhassa, joten ne kaipasivat kipeästi energian purkamista. Make ei ollut ehtinyt Reyhin paremmin keskittyä, joten sain toimia väliaikaisena liikuttajana. Päätin ottaa tuon tempperamenttisen arabioriin ensimmäisenä käsittelyyni.

Rey pällisteli minua tarhassaan epäileväisin silmin, kun menin portille riimunnarun kera. Ori pisti täyden remmakan pystyyn, kun astuin sen tarhaan. En ollut ikinä nähnyt sellaista pukkiloikkasarjaa, mitä ori sai aikaiseksi. Sen hieno sadeloimi vain lepatti, kun arabi rymisti kiitolaukkaa ympäri tarhaa häntä töttetöllä. Odottelin kaikessa rauhassa, että Rey rauhoittuisi. Pian ori huomasi, etten lähtenytkään sen perään ja se päättikin pysähtyä tarhan kauimmaiseen nurkkaan. Seuraavaksi se esittelikin minulle kaikki temput pystyynnoususta laukkaspurtteihin. En kiinnittänyt minkäänlaista huomiota riehuvaan oriin vaan tyydyin rapsuttelemaan naapuritarhassa nuokkuvaa Anttia. Huomasin, kuinka Rey alkoi tulla mustasukkaiseksi. Yht´äkkiä se teki hyvin agressiivisen spurtin suoraan minua kohden. Ehdin juuri heilauttaa riimunnarua orille varoitukseksi, ennen kuin se olisi runtannut minut aidan tarhaa vasten. Hölmistynyt ori jäi parin metrin päähän tuijottelemaan minua. Ajoin orin riimunnarulla ympyrälle ja juoksuttelin sitä hetken aikaa molempiin suuntiin. Pian Rey hoksasi jutun juonen ja kun lopetin ajamisen, se kokeili ystävällisempää lähestymistapaa. Annoin orin haistella minua hetken ja lähdin sitten pois tarhasta. Ehkä olisikin parempi, että lämmittelisin itseni pehmempiluontoisen suomenhevosoriin kanssa, ennenkuin keskittyisin tuliseen arabiin.

Kävin hakemassa Vilin tarhasta ja pistin sen ratsastuskuntoon. Suuntasin sitten vaihteeksi kentälle, sillä tihkusade oli lakannut puolisen tuntia sitten. Kiinnitin kypärän lukon ja nousin satulaan. Suomenhevosori säpsyi puuskittaista tuulta, mutta jaksoi hyvin keskittyä ohjeisiini. Väänsin voltteja ja temponvaihteluita, kunnes ori oli kutakuinkin rento ja keskittynyt. Kentälle oli unohdettu pari puomia, joiden väliin harjoittelin pysäytyksiä ja peruutuksia, helppoja harjoituksia nuorelle oriille. Kovasti tuo yritti pää pystyssä vängätä omia teitään, mutta sain kuin sainkin tahtoni läpi ja pian ori alkoi keskittyä olennaiseen. En vaivautunut Vilin kanssa perusharjoituksia kummempia tekemään ja lopetin siihen, kun ori oli rauhallinen ja rento.

Olin juuri purkamassa Viliä, kun Liinu pöllähti luokseni. Virnistin tälle ja jatkoin tekemisiäni.
”Tuota, lähtisitkö minun ja Maken kanssa maneesiin hyppäämään?” Liinu kysäisi.
”kyllähän se passaa. Minulla olisi tuo Rey liikutettavana, niin että ei kai teillä ole tammoja siellä?” Vastasin.
”Juu ei, minulla on Rolle ja Makella Nero.” Liinu huikkasi mennessään.
Jätin Vilin hoidettuna talliin kuivumaan hiestä ja palasin Reyn tykö. Ori vilkaisi minuun apaattisesti ja jatkoi nuokkumistaan korvat luimussa tarhan portilla. Avasin tarhan portin ja kutsuin oria luokseni. Ensin se käänsi minulle takapäänsä ja kun hetken odotin, käppäili se sittenkin tutkailemaan minun puuhiani. Nappasin reippaasti orin riimusta kiinni ja kiinnitin riimunnarun lukon. Tästäpä Rey ei pitänyt vaan se tarrasi hampaillaan tiukasti hauikseeni. Silmissäni näkyi tähtiä, kun kipu sävähti läpi kehoni. Sain kuin sainkin orin ylähuulesta otteen ja väänsin sen irti kädestäni. Rey nakkeli niskojaan ja päätti sitten omin lupineen lähteä talliin. Valtavalla loikalla Rey pyyhkäisi minun ja tarhantolpan välistä pihalle ja veti minut mukanaan. Mätkähdin mahalleni kuralammikkoon ja raahauduin pukkiloikkia tekevän orin jaloissa melkein kymmenen metriä. Make oli onnekseni pihalla ja kurkku suorana karjuen sai villin arabioriin seisahtumaan. Make tuli salamana luokseni ja otti Reyn hoiviinsa, jotta pääsin takaisin pystyyn. Olin edestä aivan kurassa.

”Ootko kunnossa?” Make kyseli ja katsoi Reytä pahasti. Ori luimi ja steppaili hermostuneena paikoillaan.
”Juu kyllä mä pärjään, pitää vaan kamat vaihtaa...” Murisin ja lähdin suunnistamaan Hennun ja Maken talolle.
”Siellä on minun vanhoja ridauskamppeita vaatekaapissa, senkus lainaat, minä voin laittaa tän ruutitynnyrin valmiiks.” Make huuteli perääni.
Pihalla minua vastaan käveli Liinu Rolle käsipuolessaan. Tyttö repesi raikuvaan nauruun, kun näki hehkeän mutakuorrutteeni. Murahdin ja jatkoin matkaani, että pitikin sattua kaikenlaista.

Noin puolen tunnin kuluttua olin taas puhtaissa vaatteissa.Hennu oli tarjoutunut pesemään likaiset vaatteeni ja kiitollisena ojensin mutaisen vaateläjän naiselle. Sitten pyyhälsin hakemaan ratsuani. Siellähän se tallissa odottelikin minua varustettu Rey. Nappasin oriin matkaani ja suunistin maneesille. Make ja Liinu olivat jo lämmitelleet. Vetäisin hanskat käteeni ja iskin kypärän päähäni. Täynnä uutta intoa hyppäsin oriin selkään.

Pistin Reyn heti ruotuun. Puolipidäte, pysäytys, pääty-ympyrä, temponvaihtelu, samalla sarjalla jatkoin niin pitkään, kunnes orin liike muuttui pehmeämmäksi ja se laski päätään. Kävin oikean tahtojen taistelun virkeän arabin kanssa, sillä se yritti kaikin keinoin laistaa tehtävistään. Seuraavaksi aloin työstää sitä muotoon. Runsaiden temponvaihteluiden ja pohkeenväistöjen jälkeen otin siirtymisiä ravista käyntiin ja toisin perin. Samalla annoin orille lantiollani vähän vauhtia ja pidin sen hallinnassani puolipidätteillä. Rey otti pariin otteeseen pukkiloikkia, mutta lopetti pian taistelunsa väsyessään. Ei mennyt pitkään, kun se siirsi painoa enemmän taakse ja rentoutui. Se alkoi hieman painaa kuolaimelle. Myötäsin ja tein laukkaan siirtymisiä, kun Make oli noussut Neron selästä ja nosti puomit melkein valmiiksi kasatuille esteille.

Aloimme hyppäämään. Tässä vaiheessa Rey oli jo niin kuitti, että se suosiolla teki miä pyydettiin ja odotti vain että pääsisi pois. Hyppäsimme vajaata puolta metriä. Liinu sai yllättävän hyvin toimimaan tempperamenttisen Rollen. Ori hyppäsi oikein nätisti ja sulavasti joka esteen eikä kieltänyt kertaakaan. Neronkin suorastaan puhkui intoa ja oli viedä vahvakätiseltä Makeltakin voimat painaessaan kuolaimelle. Itse sain Reyn kutakuinkin hyppäämään oikealta kohdalta, vaikka pariin otteeseen se pudotti ja kielsi.

Tunnin päätteeksi rupattelimme vielä niitä näitä Liinun ja Maken kanssa. Kaksikko muistutteli minua kuraisista vaatteistani. Naureskelin jo itsekin tapahtumalle, sillä pystyin kuvittelemaan, miltä näytin, kun pyyhälsin pitkin pihoja etumus kuran peitossa. Lopettelimme ja palasimme talliin laittamaan hevosia tarhakuntoon.

Ilta olikin jo pimennyt ja sade oli alkanut uudelleen. Reyn jätin karsinaan ja kävin vielä tervehtimässä isäntäväkeä.... Tarina jatkuu!

©2017 # Ponitalli Sadetanssi # - suntuubi.com